Minua ei kutsuttu isäni hautajaisiin?
Isäni nykyinen vaimo ei ilmoittanut minulle, että isäni on kuollut. Mutta ilmoitus tuli vasta sitten, kun haluttiin perunkirjoitukseen allekirjoitus. Eli kolme kuukautta jälkikäteen, kun isäni oli jo haudattu. Millainen ihminen voi tehdä näin?
Santtu
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuvat ajattelevan, että lapsi on aina se joka ei pidä yhteyttä.
Minulla oli niin, että se oli alkoholistiäiti joka itse päätti että välit on poikki, eikä hän enää pitänyt yhteyttä minuun. Meni yli kymmenen vuotta, ennen kuin hoitokodista hoitaja soitti, että äidin kuolema on enää päivistä kiinni. Tiedon kuolemasta sain lopulta äitini siskolta, tylyn tekstiviestin vain. Ja myöhemmin tekstarilla missä on hautajaiset.
Lopulta jouduin taistelemaan siitä, mistä pussista hautajaiset maksetaan, koska kuolinpesässä ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa, eikä hautajaiset järjestänyt tätinikään halunnut niitä ensin maksaa. Minun olisi kuulemma pitänyt kustantaa kaikki, koska se oli minun "velvollisuus". Ilmoitin, että minulla ei ole mitään velvollisuutta ihmistä kohtaan, joka pilasi itse välinsä haukkumalla, uhkailemalla, varastamalla, mustamaalaamalla ja lähettelemällä lopulta tappouhkauksia, ennen kuin päätti että tämä äiti-tytär-suhde oli tässä.
Ei ole aina lapsen vika, että vanhempaan ei ole yhteyttä.
Tosin se ei ollut tätisikään vika tai velvollisuus, ei hänkään valinnut itselleen alkoholistisiskoa.
Minä en hautajaisia järjestänyt, vaan täti halusi sen tehdä.
En minäkään voi järjestää juhlia ja sitten lähettää pitopalvelulaskua jollekin joka ei ollut edes paikalla. Tätini ei ottanut selvää kuolinpesän varoista, ennen kuin alkoi hautajaisia järkätä. Hän ei myöskään keskustellut minun kanssa asiasta.
Samasta puusta veistettyjä molemmat, erona vain se että toisella oli alkoholiongelma, toisella ei.
(Eikä ole väärin toivoa, että edes alkkisäidin sisko välittäisi, pitäisi yhteyttä, joskus kysyisi mitä kuuluu. Mutta alkoholistien lapset jää useimmiten vailla mitään välittämistä suvun taholta. Pelätään varmaan, että huono onni tarttuu tai että lapsi takertuu liikaa).
Joo, ei lapsi ole automaattisesti syypää. Mulla ”boomer”-ikäluokan vanhemmat jotka ei olisi halunneet lapsia mutta teki ne pakosta (paine tai suvun määräys tms) ja kohteli lapsia kaltoin, ja sitten heitti lapset ulos kun ne täytti 18. Lopettivat kaiken yhteydenpidon sanoen ”meidän vastuu loppu nyt”.
Eivät ole olleet mitenkään elämässäni mukana. Ovat skipanneet mun valmistujaiset, häät, lasteni ristiäiset, eivät ole koskaan nähneet lapsenlapsiaan eli mun lapsiani.
Ei todellakaan ole mun syytä tämä. Heidän valinta. Kaikista ei ole vanhemmiksi eikä kaikkien todellakaan pitäisi saada lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuvat ajattelevan, että lapsi on aina se joka ei pidä yhteyttä.
Minulla oli niin, että se oli alkoholistiäiti joka itse päätti että välit on poikki, eikä hän enää pitänyt yhteyttä minuun. Meni yli kymmenen vuotta, ennen kuin hoitokodista hoitaja soitti, että äidin kuolema on enää päivistä kiinni. Tiedon kuolemasta sain lopulta äitini siskolta, tylyn tekstiviestin vain. Ja myöhemmin tekstarilla missä on hautajaiset.
Lopulta jouduin taistelemaan siitä, mistä pussista hautajaiset maksetaan, koska kuolinpesässä ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa, eikä hautajaiset järjestänyt tätinikään halunnut niitä ensin maksaa. Minun olisi kuulemma pitänyt kustantaa kaikki, koska se oli minun "velvollisuus". Ilmoitin, että minulla ei ole mitään velvollisuutta ihmistä kohtaan, joka pilasi itse välinsä haukkumalla, uhkailemalla, varastamalla, mustamaalaamalla ja lähettelemällä lopulta tappouhkauksia, ennen kuin päätti että tämä äiti-tytär-suhde oli tässä.
Ei ole aina lapsen vika, että vanhempaan ei ole yhteyttä.
Tosin se ei ollut tätisikään vika tai velvollisuus, ei hänkään valinnut itselleen alkoholistisiskoa.
Minä en hautajaisia järjestänyt, vaan täti halusi sen tehdä.
En minäkään voi järjestää juhlia ja sitten lähettää pitopalvelulaskua jollekin joka ei ollut edes paikalla. Tätini ei ottanut selvää kuolinpesän varoista, ennen kuin alkoi hautajaisia järkätä. Hän ei myöskään keskustellut minun kanssa asiasta.
Samasta puusta veistettyjä molemmat, erona vain se että toisella oli alkoholiongelma, toisella ei.
(Eikä ole väärin toivoa, että edes alkkisäidin sisko välittäisi, pitäisi yhteyttä, joskus kysyisi mitä kuuluu. Mutta alkoholistien lapset jää useimmiten vailla mitään välittämistä suvun taholta. Pelätään varmaan, että huono onni tarttuu tai että lapsi takertuu liikaa).
Tämä. Mä olen myös koko sukuni hylkäämä ja juoppo vanhempi on mustamaalannut minua ja valehdellut minusta vaikka mitä. Olen siis kunnollinen työssäkäyvä akateeminen, suvulle asiat kerrottu niin että olen rikollinen ja talo ostettu huumerahoilla.
Mulla ei ole ainuttakaan sukulaista tai vanhempia elämässä omalta puolelta. Sentään miehen puolelta jokunen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä allekirjoitusta sinulta tivataan? Perunkirjoitukseen on kutsuttava kaikki perijät eli jos et ole ollut läsnä tilaisuudessa, ei sitä ole tehty laillisesti. Vaadi uutta tilaisuutta ja ota lakimies mukaan. Samalla voit sitten ilmaista isäsi vaimolle, mitä mieltä olet siitä, ettet päässyt hautajaisiin.
Perunkirjoituksessa ei tarvitse olla paikalla, mutta sinne on kutsuttava todistettavasti kaikki pesän osakkaat.
Vierailija kirjoitti:
Etiketin mukaan hautajaiset ovat avoin tilaisuus, eikä niihin lähetetä eri kutsua.
En minä kyllä huoli ketä vaan omiin hautajaisiin, enkä huoli ketä vaan omaisteni hautajaisiin.
Mä olen viimeksi soittanut väkivaltaisen, kaltoinkohtelevan narsisti-isäni kanssa 15 vuotta sitten. Ihan normaalia. Kaikilla ei ole hyviä vanhempia. Jos vanhempi on aikuista lastaan kohtaan toksinen ja tuhoava niin on suurta viisautta pitää etäisyyttä.
Tosin mun tapauksessa en myöskään hepuloisi samalla lailla kuin ap (eli en kiukustuisi jos kuolema olisi salattu tai jätetty kertomatta).