Paras ystäväni kateellinen elämäntapamuutoksestani?!

Papaijja kirjoitti:

Ap kirjoittelee. Pitäisikö mun keskustella tästä ystävälleni jotenkin? Tunnen ystäväni niin hyvin, että näen hänestä, että joku tässä mättää. Olen edelleen se sama ihminen mikä aiemmin, miksi kaikki on nyt sitten jotenkin muuttunut?

Enpä valitettavasti usko, että kannattaa, hän on sinulle kateellinen. ikävää tuollainen kuittailu matkasi varrella. Anna asian olla, jospa hän havahtuu jossain vaiheessa tyhmyyteensä ja sitten on sinun asiasi päättää haluatko jatkaa yhteydenpitoa jollain tasolla. Hieno saavutus sinulta ja onnea tulevalle raskaudelle, katso eteenpäin!

Ap kirjoittaa. En myöskään ole puhunut sen enempää lapsen yrittämisestä, maininnut asiasta, kun ystävän kanssa aiheesta keskulteltiin. En mitenkään hehkuta että jee yritetään lasta. Maininnut vain sen keskustellessamme, että lapsen yrittäminen on mieheni kanssa nyt ajankohtainen.

Jos ystävä on sinulle noin tärkeä niin minä puhuisin hänen kanssaan suoraan asiasta. Todennäköisesti hän naljailee, koska hänellä on omasta painostaan huono omatunto. Jos hän oikeasti ei pysty olemaan ystäväsi, koska olet laihtunut, on parempi erota. Voi toki olla että hän tajuaakin käytöksensä ja voitte sopia.

Ap kirjoittaa. Hän on aiemmin kertonut oman ylipainonsa haittaavan. Olen kannustanut häntä ja ehdotellut tehtäisiinkö yhdessä muutosta, tämä siis ennen omaa elämäntapamuutostani. Aloitimme muutoksen yhdessä, muttei hän pidemmän päälle jaksanut olla mukana hommassa. Miksi sitten hän on oikeutettu olemaan mulle ilkeä? Ei se minun syy ole ettei hän ole pystynyt saattamaan tavoitteitaan loppuunsaakka painonpudotuksen suhteen. Oon aina ollut tsemppaava ja mukana hommassa että tehdään yhdessä.

Mitä enemmän luen AP:n vastauksia, sitä enemmän AP:sta tulee sellainen ylimielinen kuva. 

Ehkä parasta AP antaa asian olla. Tämä ystäväsi ei selvästi enää viihdy seurassasi. 

Ap kirjoittaa. Harmi jos edelliselle kirjoittajalle tulee minusta ylimielinen kuva. En suinkaan ajattele sellainen olevani. Vilpittömästi harmittaa tämä tilanne, ja tälläinen kitka rakkaan ja tärkeän ystävän kanssa harmittaa ja mietityttää jokapäivä. Yhdessä ollaan jaettu ja koettu elämän isoja juttuja ja luotetaan toisiimme ylikaiken. Siksi tuntuukin niin omituiselta tämä nykytilanne ystävyydessämme.

Jos haluat ystäväsi takaisin, niin keino tähän on pulleutua takaisin entisiin mittoihin.

Muussa tapauksessa saat katkeröityneeltä ystävältäsi puukkoa selkään jatkuvasti. Syynä se, että sinä onnistuit, hän ei.

Hullu ajatus että tälläinen asia, kun toisen ihmisen laihdutus, voi eskaloitua tälläseen. Omituista tämä nykyaika. Eikö kaverin onnistumisesta pitäisi olla iloinen? On asia mikä vain.

Kieli keskellä suuta kirjoitti:

Papaijja kirjoitti:

Ap kirjoittelee. Pitäisikö mun keskustella tästä ystävälleni jotenkin? Tunnen ystäväni niin hyvin, että näen hänestä, että joku tässä mättää. Olen edelleen se sama ihminen mikä aiemmin, miksi kaikki on nyt sitten jotenkin muuttunut?

Elämänmuutoksensa voi myös tuoda esiin monin eri tavoin. Joko huomaamattomasti tai sitten julistavaan, kehuskelevaan tai tuomitsevaan tyyliin, kuten vaikkapa raitistuneet alkoholistit tai uskoon tulleet.

Niin totta. Itse olen vähän pullukka. Kaverini alkoi jollekkin sokerittomalle dietille. 6 kuukautta jaksoin kuulla sitä, että hän sokeriton sitä ja hän sokeriton tätä ja hän ei syö kyllä tuota ja kyllä sunkin pitäis ja sokeriton ja hän on laihtunut ja miksi sinä et ala kans tälle dietille.

Anteeksi, että olen ikävä ystävä ja varmaan väität, että olen kateellinen (sitähän ap.kin haluaa kuulla). Mutta tosiasia oli, että muutama muukin kaikkosi ympäriltäsi, kun ei jaksanut koko ajan kuunnella sokeritontasi ja kehua sinua, kuinka upeeta ja hienoa ja voi voi, kun me muut ollaan läskejä ja laiskoja.

Ystävyydet joskus vain tulevat tiensä päähän.

Jos muuttunut olemuksesi on ylittämätön este ystävälle, ei siinä ole paljon tehtävissä.

Huomattava painonpudotus on monelle aika mahdoton suoritus. Sellaisen seuraaminen vierestä voi olla lamauttavaa, jos itse epäonnistuu yrityksessään.

Arvostan suoritustasi - itselläni on myös projekti menossa :)

Ap kirjoittaa.Edelliselle kirjoittajalle tsemppiä omaan muutokseesi! Totta puhut:)

Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät kykene suhtautumaan positiviisesti ja empaattisesti läheisen ihmisen menestykseen, oli "laji" sitten mikä hyvänsä. Syy tähän on oma huonommuuden tunne ja ärsytys itseään kohtaan, kun itse ei saavutakaan sitä, mitä haluaisi ts. ei löydä itsestään sitä kuria ja kunnianhimoa, mitä toiselta on löytynyt. Kateutta siis omasta saamattomuudestaan, jota ei tietenkään pitäisi purkaa toiseen ihmiseen vaan ainoastaan itseensä, jos nyt ylipäänsä johonkin pitää purkaa. Monihan myös sisuuntuu tällaisesta: kyllähän minäkin pystyn, jos tuo toinenkin on saanut itsestään irti tuollaista.

Kuulehan, ap: sinulla on kaikki oikeus olla iloinen ja onnellinen omasta puolestasi, olla tyytyväinen itseesi. En myöskään jaksa sitä, ettei saisi ääneen sanoa itsestään positiivisia asioita. Tyypillistä suomalaisuutta: ei saa kehua itseä eikä muita, ettei vaan ylpeys "iskisi". Kyllä on lupa sanoa, että olen ylpeä itsestäni, koska minä ihan itse tein tämän ja saavutin tavoitteeni.

Onnea elämääsi, ap. Jos ystäväsi luo liikaa negatiivista energiaa suhteeseenne, se suhde voi tosiaan olla sitten siinä, ikäänkuin seurustelun loppu. Iloitset siitä, mitä positiivista teillä on ollut ja mitä kivoja muistoja se sinuun jättää.

Kaverin kanssa voisit ehkä yrittää puhua, mutta älä nyt liikaa ryhdy kateellista kaveria myötäilemään tms., sillä ystäväsi kateus on hänen ongelmansa ja hänen tehtävänsä on selvittää ongelmansa ihan itse. Sinä et ole tehnyt elämänmuutoksellasi mitään väärää ystävääsi kohtaan.

Papaijja kirjoitti:

Ap kirjoittaa.Edelliselle kirjoittajalle tsemppiä omaan muutokseesi! Totta puhut:)

Kiitos :) Onnea perheunelman toteutumiselle!

Ystävälläsi ei ole sinua kohtaan mitään, mutta hän kokee olonsa huonoksi sinun muutoksen myötä. Peilatessaan omaa paikalleen jämähtänyttä elämää sinun iloa purskahtelevaan eloosi hän näkee omansa viat ja kokee pahaa mieltä ja kateutta.

Samalla tavalla käy kun ihminen alkaa menestymään elämässään jollain saralla. Ne ketkä kokevat kateutta ja surua kääntävät sinulle selkänsä.

Se on harmi, mutta et voi sille oikein mitään. Henkinen havahtuminen ja vaikeiden asioiden työstö on ystäväsi työnsarka tässä kohdin.

Jatka valitsemallasi tiellä. Onnea ja kaikkea hyvää raskauden yritykseen.

Ap kirjoittaa. Kiitos edellisestä viestistäsi! Totta kyllä kirjoitat. Itse olen onnellinen omasta saavutuksestani, olen aina ollut ongelmissa painoni kanssa, mukavaa että tasapaino on löytynyt ja olen terveissä mitoissa. Olen kuitenkin nöyränä, ja jalat maan tasalla asian suhteen, mutta jokaisen pitäisi olla ylpeä omista saavutuksistaan, oli se mitä vain! Näin ollen en siis keuli asialla ja olen melko neutraali jos joku ottaa saavutukseni puheeksi. Toivoisin vain että ystäväni voisi suhtautua jotenkin paremmin asiaan. Etenkään kun en kehuskele painonpudotuksesta tai puhu mitään muutokseesi liittyvää. Emme puhu liikunnasta tai ruokavaliosta, jollei kaveri ota sitä puheeksi. Aihepiiri tuntuu olevan punainen vaate kaverille. Se on mulle ihan fine ettei puhuta mistään laihdutuksesta tai muustakaan, toivoisin vaan että hänen suhtautuminen ei olisi tuollainen. Tuntuu että hän on jotenkin tuomitsevainen minua kohtaan. Tiedän tasan tarkkaan miten kurjalta tuntuu olla ylimääräisten kilojen kanssa, etenkin tässä hullujen kauneusihanteiden nykymaailmassa. Osaan samaistua ystävän ylipainoon ja huonoon itsetuntoon. Tuntuu ettei se ylipainoisuus minusta ole lähtenyt vaikka kilot lähtikin. Henkisesti itsekin paljon tehnyt töitä muutoksen edetessä ja edelleen teenkin.

Onko teillä muilla ollut joitain tilanteita mistä ystävä ei ole ollut tyytyväinen ja käytös kohtaasi muuttunut?

Itelläni ei ollut ystävä joka teki asiasta ongelman, vaan mun avomies. Hänelle oli selkeästi kova paikka kun laihduin. Miehestä alkoi huokua mustasukkaisuus ja sellainen jatkuva paha ilmapiiri oli läsnä.

Sittemmin erosimme, muttei se kyllä kivalta tuntunut miten ainoastaan laihdutus sai miehen noin sekasin.

Ap kirjoittaa. Noniin tilannepäivitystä tilanteeseen. Otin asian puheeksi monen neuvosta täällä. Ystävä haukkui minut alimpaan helvettiin kun otin asian puheeksi.

Kysyin häneltä kasvokkain nähdessämme, että onko hänellä joku asia mikä painaa mieltä. Sanoin että hän tuntuu jotenkin etäiseltä ja haluaisin tietää mikä sen takana on. Hän kertoi ettei osaa hyväksyä uutta elämäntapaani, vaan haluaisi että mässättäisiin yhdessä nii kuin ennenkin. Hänen mielestään lihavana olo on leppoisaa ja hänen itsekuri ei riitä muuttua. Sanoinkin ettei hänen tarvitse muuttua mihinkään, mutta mietin vain miksi niin tyly hän on minua kohtaan. Eihän joku mässääminen ystävän kanssa ole mikään ystävyyden pointti.

Hän lopuksi sanoi ettei halua olla mun kanssa missään tekemisissä ainakaan hetkeen, hän kokee olonsa loukkaantuneeksi kun olen laihduttanut.

Jepjep hienoja ihmissuhdekoukeroita:D

... Ja hän sanoi lapsihaaveestani ja yrittämisestä samaan syssyyn, vaikken sitä maininnut. Sanoi että kannattais olla rahasäästöjä 10000 edestä ennenkuin lapsen tekee, ja kyseenalaisti olenko varmasti halukas elämään lapsiperheen arkea. Huoh.

Taisi mennä kankkulankaivoon yli 10 v ystävyys. Ja tälläsestä asiasta?

Papaijja kirjoitti:

Ap kirjoittaa. Hän on aiemmin kertonut oman ylipainonsa haittaavan. Olen kannustanut häntä ja ehdotellut tehtäisiinkö yhdessä muutosta, tämä siis ennen omaa elämäntapamuutostani. Aloitimme muutoksen yhdessä, muttei hän pidemmän päälle jaksanut olla mukana hommassa. Miksi sitten hän on oikeutettu olemaan mulle ilkeä? Ei se minun syy ole ettei hän ole pystynyt saattamaan tavoitteitaan loppuunsaakka painonpudotuksen suhteen. Oon aina ollut tsemppaava ja mukana hommassa että tehdään yhdessä.

Et ole tehnyt mitään väärää. Kaverisi on kateellinen idiootti.