Olemme raskaana ja miehen perhe ei ilahtunut
Olen siis 21.v ja mieheni 25.v. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta joista 4 asuttu yhdessä. Minä valmistun nyt keväällä ja mieheni käy töissä, eli tilanne on hyvä lapselle. Tulinkin sitten raskaaksi aika nopeasti ehkäisyn pois jättämisen jälkeen ja olemme onnellisia ja innoissamme lapsesta. Kerroimme miehen perheelle eilen ja ensimmäisenä miehen sisko kysyi oliko vahinko ja aiommeko pitää lapsen. Hämmennyimme molemmat ja kysyimme, että miten niin? Kuulemma minä olen niin nuori ja kokematon, ettei meistä ole vielä vanhemmiksi. Kaikki olivat vain hiljaa ja miehen veli taisi ainoastaan onnitella. Loukkaannuin kyllä aika pahasti tuollaisesta vastaanotosta. En sitten tiedä miten tästä eteenpäin, mies on myös loukkaantunut ja emme ole ottaneet yhteyttä heihin. Asiat voivat toki muuttua, mutta varmasti isovanhemmilla ja tädillä tulee hyvät välit lapseen. Oma perheeni onnitteli ja oli innoissaan.
En koe kuitenkaan olevani liian nuori. Äitinikin sai ensimmäisen lapsensa parikymppisenä. Meillä on kuitenkin kaikki tarpeellinen lasta varten, olemme säästäneet jne. Olemme koti-ihmisiä, emme viihdy baarissa yms. En sitten vaikuttaako, että miehen perhe on tehnyt lapset lähemmäs kolmikymppisinä. Mutta paha mieli kyllä tuli.
Kommentit (51)
no tämä äidiksi tulemisen ikä vaihtelee tosi paljon, jonkun mielestä ainoa oikea on alle 25 ja joku tulee äidiksi vasta yli 35 v. ja ihmisillä on jostain syystä vahvat mielipiteet siitä mikä on oikea ikä. jos olette täysin eri ikäisiä kuin mitä on odotus niin tuollaisia reaktioita voi tulla.
No, totuus on, että sinä olet aika nuori... Reaktio oli kyllä aika tökerö, mutta ehkä se vaan tuli heille niin puskista, kun ajattelivat, että vietätte vielä nuoruutta ja sinä pääset työelämään kiinni, kun valmistut jne.
Hmmm harmillista, mutta etteköhän pääse asiassa eteenpäin. Aina joltain tulee joku outo tai tökerö kommentti raskausuutisia kerrottaessa, mutta ei niitä kannata jäädä märehtimään. Itse raskaana 32+4 ja kaikenlaista tyhmää nuo ihmiset möläyttelee, mut mitäpä siitä :D
Iloista odotusaikaa ja nauti raskaudestasi muiden mielipiteistä välittämättä :)
No mutta onnea nyt kuitenkin. Puhuitteko tai mainitsitteko vanhemmille aikeista? Eihän se heille kuulu, kun olette aikuisia, mutta vanhemmat aina kantavat huolta. Ehkä heille tuli yllätyksenä ja sitten eivät osanneet olla muuta kuin tökeröitä? Tietenkään ei saisi mennä niin, mutta joskus sattuu ja tapahtuu. -toinen N21
Nuori? Kuinka vanha on sitten okei olla itse aloin odottaa lasta 22vuotiaana. Olin 23 kun lapsi syntyi mun vanhemmat oli kyl ihan innoissaan asiasta. En kokenut olevani liian nuori! Sanoivat sillon synnytyksessakin et kauempaa ei ois kandenu oottaa ekakertalaiseksi oli kyl tosi nopea ja raju synnytys. Ei ehtiny saaha kivunlievitysta ees.
Onnea matkaan uskon teihin selviitte kyl
uskokaa pois.
Tarkoitat varmaan että sinä olet raskaana ja (jos hyvin käy) te saatte miehesi kanssa lapsen. Ellei tietenkin miehelläsi ole kohtu ja munasarjat.
Mutta onnea raskaudesta. Ehkä sukulaiset onnittelee sitten kin ovat selvinneen alkujärkytyksestä.
Tosihan se on että oot tosi nuori. Et oo yhtään kokenu elämää. Miten voit lasta opettaa?
Tyhmä otsikko kun raskaana olet vain sinä etkä miehesi .
Olit siis alaikäinen kun muutitte yhteen? Ymmärrän ettei tuo elämäntyyli ole kaikkien mieleen.
Joo, mulla sama. Olin 23 - saman ikäinen kuin äitinikin oli - kun tulin toivotusti raskaaksi.
Kyllä sain tuta tulleeni väärässä iässä, vaikka äitini aikaan se oli ihan tavallista.
Ihmisille muodostuu mielikuva siitä, mikä milloinkin on kulttuurisesti hyväksyttävää, ja siitä poikkeavia arvostellaan.
En tiedä onko teillä tapana keskustella sukulaistenne kanssa ehkäisystä, mutta tuo "oliko vahinko" onko kyllä niin tahditon ja epäkohtelias kysymys. Mitä siihen on tarkoitus vastata, jos kyseessä olisikin vahinko? Että, joo, kumi meni rikki?
Ap, onnea raskaudesta. Kyllä se miehen perhe toivottavasti lopulta tottuu ajatukseen.
Minä tulin äidiksi suunnilleen samanikäisenä kuin sinä, ja lapsi oli oikein suunniteltu ja toivottu. Olimme mieheni kanssa todella onnellisia vauvasta (raskaus ei alkanut kovin helpolla vaikka nuoria olimmekin), mutta mieheni perhe ei reagoinut ihan sillä lailla kuin olisimme toivoneet. Taisivat olla vähän shokissa kun eivät siinä kertomistilanteessa sanoneet oikein mitään. Raskaana sitä on muutenkin niin herkillä niin minun oli pakko hetkeksi poistua huoneesta vähän keräämään itseäni, ellen ihan väärin muista.
Myöhemmin kuitenkin juttelimme heidän kanssaan asiasta ja he olivat kyllä todella onnellisia tulevasta lapsenlapsestaan kun olivat ehtineet ensin vähän sulatella asiaa. Ja loppujen lopuksi kaikki menikin todella hyvin, he ovat ihanimmat isovanhemmat mitä kuvitella saattaa ja rakastavat poikaamme todella paljon. Eli älä turhaan huoli siitä ensireaktiosta, vaikka ymmärrän että se tuntuu siinä tilanteessa tosi pahalta. Jotkut tarvitsevat vähän enemmän aikaa, kun taas toiset osaavat heti iloita uudesta vauvasta.
Kun ilmoitin äidilleni raskaudesta näyttämällä ultraääni kuvaa, hän katsoi hetken kuvaa ja kysyi sitten tuimasti, että "oliko tämä vahinko vai tahallinen teko? On kyllä onnellinen pojasta. Huolehtii ja kyselee koko ajan että oonko muistanu antaa ruokaa ja ollaanko käyty ulkona jne 😂. Välillä aika rasittavaa, ihan kuin en osaisi lastani hoitaa.
Siis jos en onnittele miniää, niin en päädy lastenhoitoautomaatiksi? Tämä tieto pelasti päivänä, pelkään, että pääsiäisenä kerrotaan, että minusta tulee mummi. Nyt en mene sanomaan mitään kaunista, niin saan pitää oman elämäni enkä päädy piikomaan parisuhdelomien ajaksi.
Olette raskaana? Siis miehesikin? No sitten en ihmettele, etteivät hänen vanhempansa ilahtuneet.
Ikä ei ole este hyvälle äitiydelle ja lapsensa rakastamiselle. Kaiken mitä lapsesi tarvitsee, opit kyllä, ihan niin kuin ne 40-vuotiaana lapsen saavat äiditkin.
Nauti sinä raskaudesta äläkä mieti hetkeäkään muiden typeriä kommentteja. Pääasia on että sinä voit hyvin koska sinä olet raskaana ja vastuussa pienestä ihmisestä, joka kasvaa kohdussasi.
Ihania aikoja sinulle❤️
Huolehdi itsestäsi, kerää voimia ja anna kumppanisi hemmotella sinua seuraavat kuukaudet👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Siis jos en onnittele miniää, niin en päädy lastenhoitoautomaatiksi? Tämä tieto pelasti päivänä, pelkään, että pääsiäisenä kerrotaan, että minusta tulee mummi. Nyt en mene sanomaan mitään kaunista, niin saan pitää oman elämäni enkä päädy piikomaan parisuhdelomien ajaksi.
Varmasti parasta, jos et onnittele miniää etkä myöskään omaa poikaasi. He osaavat sitten tehdä omat johtopäätöksensä ja olla tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, jotka heistä välittävät.
Vierailija kirjoitti:
Olit siis alaikäinen kun muutitte yhteen? Ymmärrän ettei tuo elämäntyyli ole kaikkien mieleen.
Kyllä. Muutin kaupunkiin opiskelujen perässä ja paras ratkaisu oli muuttaa miehen kanssa yhteen rahallisestikkin. Mikä elämäntyyli?
Ap
Varmaan hekin ovat iloisia, kun ehtivät sulatella tietoa hetken. Totuushan on, että olette nuoria vanhemmiksi, sinä varsinkin. Onnea :)