Kotimami Sara Parikka puhuu "ruuhkavuosista". Sallikaa mun nauraa.

Oma elämä-lapset-työ ei ole vielä ruuhkavuodet vaan siihen soppaan pitää vielä lisätä omat vanhemmat ja miehen vanhemmat jotka tarvitsevat jotain apuja. 

lapsiperhe-elämä ei ole mitään ruuhkavuosia vaan tavallista elämää.

Miksi ihmisten pitää aina ylentää itsensä. No itsekkin olen saman virheen tehnyt. Olin oikea superäiti mielestäni. Koti kiilsi, lapset voi hyvin, harrastin liikuntaa ja olin hoikka ja parisuhde kukoisti. Ylimielisenä mietin, että miksi nuo työkaverit ei ole yhtä tehokkaita, vaan väsyneitä ja ylipainoisia ja valittavat, kun joka paikka on kipeä.

Sitten alkoi tapahtua. Pilvilinnat sortui komeasti ja muutaman vuoden päästä huomasin, että otsassani oli huolirypyt, paino oli noussut, kun en pystynyt liikkumaan ja ruokavaliokin sortui pikaisesti pikaruokien mättämiseksi, kun ei ollut aikaa pilkkoa kasviksia ja smoothailla. Kroppa oli hajalla ja ahdisti ja puristi rintaa ja nukkumaan ei pystynyt. Parisuhdekin muuttui hoitosuhteeksi samoihin aikoihin miehen sairastuttua. 

Nykyään en enää ylennä itseäni ja mieti, että miksi nuo muut ei jaksa ja ole yhtä hyviä, kuin minä, kun minähän jaksan ja minulla on rahaa ja helpot lapset ja terveet isovanhemmat auttamassa ja kultainen, vahva mies, joka on kova tekemään kaikkea.

Nuo parikan hommat ovst sellaisia, että ne sallivat suuren joustavuuden työaikoihin.

Ei tiedä mitään keskivertoruuhkavuosista:

Aamulla lapset tarhaan, töihin, lapset tarhasta, marketin kautta kotiin.

Työnantaja ei välttämättä jousta työajoissa, uhkailee potkuilla kun joudut olemaan poissa lapsen lääkärikäynnin takia...

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset, pienet murheet. Isot lapset, isot murheet. Voin allekirjoittaa.

Meillä on ollut isojenkin lasten kanssa pienet murheet. Raskaampaa oli pienten lasten kanssa.

Vilkaisin blogia ja mielenkiinto loppui heti alussa jo siihen, kun suurin osa kirjoituksista alkoi, "Hei, voi vitsit. Voi vitsit tätä ja oii, voi vitsit, ku hienoo ja taas voi vitskit, ku taas tätä"

Voi vitsi, koko ihminen

Vierailija kirjoitti:

Blogin kirjoittaminen on joo työtä siinä mielessä, että siitä joku maksaa julkkikselle. Mutta verrattuna ihmisten oikeisiin töihin, se ei ole työtä, sori vaan.

Miksi ei ole oikeata työtä? Minusta kuulostaa työläämmältä kuin oma työni, jossa ei tarvitse paljon aivoja rasittaa, mutta palkka vain juoksee kuukausittain. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiäiti voi mistään ruuhkavuosista puhua. Nyt on taas käytetty muotisanaa väärin.

Ruuhkavuodet ovat kun vanhempien pitää sovitella duunit, ala-asteikäiset ja/tai sitä nuoremmat lapset, harrastukset, asuntolainat/talonrakennusprojekti, ehkä päälle vielä omat vanhemmat.

Saralla on näistä seuraavat:

-duunien sovittelut

-lapset

-talonrakennusprojekti

-tod.näk. asuntolaina

Hänen vanhemmistaan en tiedä. Mutta ei kelpaa, liian iisiä on.

Eikö hän ole kirjoittanut myös kirjan? Eihä sekään ihan itsestään synny. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiäiti voi mistään ruuhkavuosista puhua. Nyt on taas käytetty muotisanaa väärin.

Ruuhkavuodet ovat kun vanhempien pitää sovitella duunit, ala-asteikäiset ja/tai sitä nuoremmat lapset, harrastukset, asuntolainat/talonrakennusprojekti, ehkä päälle vielä omat vanhemmat.

Eihän Sara ole kotiäiti. Tekee töitä, harrastaa ja talonrakennusprojektikin alkaa kesällä. Mies opiskelee, tekee töitä, harrastaa ja aloittaa sen saman talonrakennusprojektin kesällä. Lapset on arkipäivisin päiväkodissa, kun vanhemmat tekee töitä/opiskelee. Joten kyllä, Sarakin voi käyttää muotisanaa ja ihan oikein käyttääkin. 

No mun työ on erikoislääkäri isossa keskussairaalassa. Ja itsellä on murkkuikäinen ja esimurkkuikäinen lapsi. Ja vanhenevat ja sairastelevat vanhemmat. Ja remonttia vaativa omakotitalo. Blogin kirjoittaminen ei edelleenkään ole mun mielestä oikeaa työtä. Enkä arvosta Parikan kommentteja ruuhkavuosien stressin liioittelemisesta, kun hän ei selkeästi elä normaalinaisen ruuhkavuosia.

T. Se, joka kritisoi bloggaamista.

(Todellakin ansaitulla vuosilomalla tällä viikolla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiäiti voi mistään ruuhkavuosista puhua. Nyt on taas käytetty muotisanaa väärin.

Ruuhkavuodet ovat kun vanhempien pitää sovitella duunit, ala-asteikäiset ja/tai sitä nuoremmat lapset, harrastukset, asuntolainat/talonrakennusprojekti, ehkä päälle vielä omat vanhemmat.

Saralla on näistä seuraavat:

-duunien sovittelut

-lapset

-talonrakennusprojekti

-tod.näk. asuntolaina

Hänen vanhemmistaan en tiedä. Mutta ei kelpaa, liian iisiä on.

Saralla on vain äiti. Isä on kuollut. Mutta ei kelpaa sekään. Liian iisiä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiäiti voi mistään ruuhkavuosista puhua. Nyt on taas käytetty muotisanaa väärin.

Ruuhkavuodet ovat kun vanhempien pitää sovitella duunit, ala-asteikäiset ja/tai sitä nuoremmat lapset, harrastukset, asuntolainat/talonrakennusprojekti, ehkä päälle vielä omat vanhemmat.

Elämähän on yhtä sovittelua.

Vierailija kirjoitti:

No mun työ on erikoislääkäri isossa keskussairaalassa. Ja itsellä on murkkuikäinen ja esimurkkuikäinen lapsi. Ja vanhenevat ja sairastelevat vanhemmat. Ja remonttia vaativa omakotitalo. Blogin kirjoittaminen ei edelleenkään ole mun mielestä oikeaa työtä. Enkä arvosta Parikan kommentteja ruuhkavuosien stressin liioittelemisesta, kun hän ei selkeästi elä normaalinaisen ruuhkavuosia.

T. Se, joka kritisoi bloggaamista.

(Todellakin ansaitulla vuosilomalla tällä viikolla)

Miten kukaan ison keskussairaalan erikoislääkäri, jolla on noin rankkaa jaksaa vatvoa jonkun Parikan tekemisiä? Ai niin, mutta ethän sä oikeasti ole mikään erikoislääkäri vaan katkera mamma, jonka mielestä Saran elämä on liian helppoa.

Sara ei ole kotimami. Tekee töitä mm Salkkareissa, blogissa, podcastissa, kirjojen parissa ja Instassa. Veikkaan että tekee enemmän töitä kuin moni meistä - ja tienaakin varmasti hyvin.

Mukavaa lukea välillä tuollaisiakin juttuja, kun yleensä saa lukea vain lapsiperhe-elämän huonoista puolista. Odotan itse ensimmäistä lasta ja välillä mietin, että miten tulen jaksamaan, mutta kyllähän se helpottaa tietää, että ihan kaikilla ei mene kaikki asiat päin persettä.

Parikkahan se tässä on muita ja muiden stressiä arvostellut. (Tai ainakin se on niin otsikoitu.) Ei ihme, että oikeasti elämässään koville joutuneet nostaa vähän kulmiaan noin naiiveille ja ylenkatsoville kommenteille. Niin kuin nyt parin muksun saaminen ysiksi päiväkotiin, (huonon) blogitekstin näpsyttely ja lattekahveilu ja lasten iltatouhut ennen iltakasia olisi nyt jotain todellisia ruuhkavuosia nähnytkään.

Parikalla on ruuhkavuodet vasta alussa. Kun tytöt tuosta kasvaa ja alkaa harrastuksiin kuskailut, läksynlukujen valvonnat ja kavereitten kyläilyt yms niin voi ääni kellossa muuttua kun uutuudenviehätys häviää. Vuosikausien perhearjen, töiden, parisuhteen, harrastusten ja vapaa-ajan organisointi on se mikä väsyttää, siis ajan saatossa kasvaa väsähdys. Oleellista ei ole montako isovanhempaa ja lasta on hoidettavana, tai kuinka laaja on tukipiiri, onko rahaa paljon vai vähän, tai mikä on työnkuva, vaan vuosien kiire joka uuvuttaa. Jotkut nauttivat siitä ja saavat nauttia, ei se muilta ole pois. En kuitenkaan pitäisi 3-5 vuotiaiden vanhempaa kokemusasiantuntijana tällä saralla, kymmenen vuoden päästä on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? No millaista se ruuhka-arki sitten on, jos ei tuota?

Se on sitä oikeaa ruuhka-arkea, eli sitä, että ollaan töissä ja sillä välin joku muu hoitaa ne meidän lapset! :D Työssäkäynti kun on katsos niiin paljon rankempaa kuin kotiäitinä olo!

Kokeile joskus huviksesi työntekoa ja puhu sitten.

Olen kokeillut, ja se oli mielestäni rennompaa. Riippuu toki paljon työstä. Joku tosi raskas fyysinen työ menee varmasti rankemmuudessa kotiäitiyden ohi, kun palautuminen töiden jälkeenkin vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on luksuseläjä. Ruuhkavuosista ei tiedä mitään.

Heh. Miksi moni äiti sanoo silti suoraan menevänsä töihin siksi, että se on helpompaa eikä ”pää kestä kotona oloa”? Ei se kaikille nähtävästi luksusta ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on luksuseläjä. Ruuhkavuosista ei tiedä mitään.

Heh. Miksi moni äiti sanoo silti suoraan menevänsä töihin siksi, että se on helpompaa eikä ”pää kestä kotona oloa”? Ei se kaikille nähtävästi luksusta ole!

No varmaan siksi että tämä palstailu ei paljoa ärsykkeitä tarjoa? Osa myöntää ihan suoraan että on tylsää?