Sara ja Mikko Parikan esikoinen Matilda syntyi keväällä 2014. Pikkusisko Mimosa syntyi joulukuussa 2015. Tytöillä on ikäeroa vuosi ja yhdeksän kuukautta. Kuva: <span class="photographer">Panu Pälviä</span>
Sara ja Mikko Parikan esikoinen Matilda syntyi keväällä 2014. Pikkusisko Mimosa syntyi joulukuussa 2015. Tytöillä on ikäeroa vuosi ja yhdeksän kuukautta. Kuva: Panu Pälviä

Pienet lapset ja rakenteilla uusi koti – siinä yhdistelmä, joka ei kauhistuta näyttelijäpariskunta Sara ja Mikko Parikkaa. – Emme koskaan elä lomaa tai keikkaa varten, vaan tykkäämme tavallisesta arjesta, Sara sanoo.

Ruuhkavuosista paasaaminen on pinttynyt tapa, mutta aivan turha sellainen. Näin sanoo kahden lapsen äiti, bloggaaja ja näyttelijä Sara Parikka, 28. 

– Tuntuu, että lapsiperheen arki on asia, jota kuuluu kauhistella. Se on turha läppä, jota vain jauhetaan, Sara kertoo.

– Kokonaan tuntuu unohtuvan se, miten paljon lapset antavat. Minusta ruuhkavuodet ovat elämäni parasta aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Salatut elämät -sarjasta tunnetuksi tullut Sara on puhunut paljon sen puolesta, että vanhemmat lakkaisivat vertailemasta toisiaan – oli kyse sitten imetyksestä, ruoka-asioista, nukkumatavoista tai siitä, onko raskausaika ihanan auvoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Rehellisyyden nimissä näpläämme joskus koko illan kännyköitämme, eikä siinä ole mitään pahaa.”

Sara uskoo, että resepti hänen ja näyttelijäpuoliso Mikko Parikan perheen onnellisiin ruuhkavuosiin on yksinkertainen:

– Emme koskaan elä lomamatkaa tai keikkaa varten. Tykkäämme ihan tavallisesta arkielämästä, Sara sanoo.

– Meille on tärkeää rauhoittaa arki-illat yhdessäololle. Yritän saada työni tehtyä jo päiväsaikaan, jotta minun ei tarvitse illalla enää heilua puhelin kädessä.

Saran ja Mikon tytöt Matilda, 5, ja Mimosa, 3, menevät yöunille iltakahdeksalta. Sen jälkeen alkaa Saran ja Mikon ilta, jolloin he katsovat telkkaria, syövät yhdessä iltapalaa ja käyvät ehkä saunassa.

– Rehellisyyden nimissä näpläämme joskus koko illan kännyköitämme, eikä siinä ole mitään pahaa. Molemmat tarvitsevat välillä omaa rauhaa.

Uusi koti on hirsitalo Espoossa

Saran silmistä paistaa into, kun hän kertoo perheen uusimmasta projektista. Sara ja Mikko ostivat juuri tontin Espoosta, läheltä nykyistä kotiaan. Talopaketti on valittu ja rakennuslupapaperit vetämässä. Noin 140 neliön hirsitalo tulee valmiiksi joko tämän vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa.

– Ei minua hirvitä yhtään. Olemme mieheni kanssa hyvin saman luontoisia, tykkäämme puuhailusta, ja meillä on aina projekti päällä.

Vielä nyt perhe asuu paritalossa, mutta Sara on haaveillut pitkään omakotitalon rauhasta.

– Mietin paljon sitä, lähteekö meistä ääntä, ja usein komennan tyttöjä olemaan hiljempaa, jotta emme herätä naapureita. Omakotitalossa sitä ei tarvitse enää miettiä.

Lue koko Saran haastattelu Meidän Perheen numerosta 4/2019 tai digilehdestä.

Vierailija

Hyvä teille.

Toisten arkitodellisuus on vaan vähän erilaista. Kun ei ole arkipäivätöitä molemmilla vaan vuorotyörumba, hyvällä tuurilla näet puolisoa pari kertaa viikossa. Kun palkalla ei rakennella uusia taloja ja käydä kivoilla lounailla ulkona, vaan asutaan lähiössä kerrostalokolmiossa ja lounaaksi nakkikastikkeen jämät - taas. Ja silti ne rahat ei meinaa riittää. Kun lapsilla on korvakierteet, allergiat, katkonaiset yöt... ei sentään sen pahempaa. Kun on hoidettava omien vanhempien/isovanhempien asioita kun eivät omillaan enää pärjää. Kun oma duunipäivä ei alakkaan sillä että joku meikkaa sut nätiksi... vaan ihan jollain muulla. 

Ja kyllähän jo pelkästään sillä että syntyy hyvännäköiseksi (niinkuin Parikan pariskunta), voi tehdä nykyään aika paljonkin rahaa suht pienellä vaivalla.. fakta. 

Joo, todellakin elän ruuhkavuosia. Enkä mitenkään vihaa elämääni, en työtäni, tai lapsiani, tai kotiani. Mutta ruuhkavuodet ei todellakaan ole minun todellisuudessa mikään läppä, vaan ne on katkonaisia öitä, rikkoutunut avioliitto, vastuullinen mutta pienipalkkainen työ, murheet läheisten sairastamisista, pieneksi käyvä asunto mutta kasvavat asumiskustannukset jne. 

Rikkinäinen

Vierailija kirjoitti:
Hyvä teille.

Toisten arkitodellisuus on vaan vähän erilaista. Kun ei ole arkipäivätöitä molemmilla vaan vuorotyörumba, hyvällä tuurilla näet puolisoa pari kertaa viikossa. Kun palkalla ei rakennella uusia taloja ja käydä kivoilla lounailla ulkona, vaan asutaan lähiössä kerrostalokolmiossa ja lounaaksi nakkikastikkeen jämät - taas. Ja silti ne rahat ei meinaa riittää. Kun lapsilla on korvakierteet, allergiat, katkonaiset yöt... ei sentään sen pahempaa. Kun on hoidettava omien vanhempien/isovanhempien asioita kun eivät omillaan enää pärjää. Kun oma duunipäivä ei alakkaan sillä että joku meikkaa sut nätiksi... vaan ihan jollain muulla. 

Ja kyllähän jo pelkästään sillä että syntyy hyvännäköiseksi (niinkuin Parikan pariskunta), voi tehdä nykyään aika paljonkin rahaa suht pienellä vaivalla.. fakta. 

Joo, todellakin elän ruuhkavuosia. Enkä mitenkään vihaa elämääni, en työtäni, tai lapsiani, tai kotiani. Mutta ruuhkavuodet ei todellakaan ole minun todellisuudessa mikään läppä, vaan ne on katkonaisia öitä, rikkoutunut avioliitto, vastuullinen mutta pienipalkkainen työ, murheet läheisten sairastamisista, pieneksi käyvä asunto mutta kasvavat asumiskustannukset jne. 


Niinpä.
Itsekin ajattelin, että kyllä useampi lapsi
menee, elellään sitten sitä ruuhkaa.
Tuleekin yllätyskaksosta, 2 osoittautuulin kehitysvammaiseksi, ehkäisy pettää, tulee vakavaa sairastumista, yhtiökumppani kuolee, isovanhempi pörraa rajatilapsykoosissa,
firman toimintaympäristön muutos haukkaa tuloista puolet....

Perhe ja koti on pysynyt kasassa, mutta en kyllä sorru kliseeseen: "päivääkään en vaihtaisi pois"

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla