Mistä kumpuaa, henkilö naurahtelee koko ajan puhuessaan?
Millainen tausta on yleensä ollut tapaamallanne/tuntemallanne henkilöllä, joka joka lauseessaan naurahtelee onttoa naurua? Epävarmuuttako?
Kommentit (30)
Hermostuneena joskus jossain painostavassa, ehkä kiusallisessakin tilanteessa saatan alkaa nauramaan. Se vaan purkautuu sillä tavalla D':
Itäsuomalainen. Anoppini kihertää koko ajan. Ulosantinsa on muutenkin outoa. Seistä pönöttää maha pystyssä, paasaa ja käskyttää ja sitten kuitenkin hihittää. ”Se kuoli sitten se naapurikin, hihhihii, syöpään, hihhiihii”.
Yksi tuttava ehkä peittelee naurahduksillaan lievää tyhmyyttään (hänen kommenttinsa pääsee usein yllättämään keskustelukumppanin) ja toiseksi hänelle on ehkä iskostunut käsitys, että hän on "aina niin ihanan iloinen". Se iloisuus ja reagointi naurahtelun kera on kammottavaa, kun itse kerrot surullisena mieleltään sairaan sukulaisesi vaikeimmista vaiheista.
Saara Aalto. ”Positiivisuutensa” vanki.
Nimenomaan epävarmuutta. Voi olla jotain todella pahoja traumoja taustalla. Ei ole normaalia.
Kertoo, ettei ihmisellä ole kaikki kunnossa.
Sipilän puhe vaalihäviöstä omille kannattajilleen oli karmiva esimerkki tästä naurusta.
Ylimielisyyttä, häpeää, epävarmuutta...
On sanottu, että ihmiset jotka nauravat puhuessaan eivät ole ollenkaan hyväntuulisia. Että nauru ei heille ole mikään iloisuuden merkki..