Äitiä on loukattu ja nyt äiti ei jätä minua rauhaan. Mitä tehdä?

Onko muuta keinoa kuin sanoa suoraan, että lopettaa soittelemasta. Pelkään vain, että äiti menee tolaltaan vielä entistä enemmän. Ap

Jokainen vastaa tunteistaan itse ja ap tekee väärin kun antaa äitinsä ulkoistaa itselleen tunteet. Se on sen äidin velvollisuus hoitaa tilanne itse.

Minkä ikäinen olet? Entä äitisi? Vai oletko tää äitihullu, joka jauhaa koko ajan samaa asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vastaa tunteistaan itse ja ap tekee väärin kun antaa äitinsä ulkoistaa itselleen tunteet. Se on sen äidin velvollisuus hoitaa tilanne itse.

Niinpä. Kun muiden ihmisten välit eivät mielestäni edes kuulu minulle. Voisivat aivan hyvin hoitaa välinsä itse. Enkä ole mitään puolia tässä ottanutkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Entä äitisi? Vai oletko tää äitihullu, joka jauhaa koko ajan samaa asiaa?

Olen nuori aikuinen ja äiti on keski-ikäinen. En ole kukaan äitihullu, aloitus oli ensimmäinen viestini aiheesta. Ap

Mun äiti on vähän samanlainen ja useammin kuin kerran sillä on mennyt sukset ristiin jonkun ystävänsä kanssa ja sitten purkaa oloaan mulle. Oon kuunnellu aikani ja sitten sanonut, että mulla on nyt töitä/lähdetään just kauppaan/jatketaan seuraavassa puhelussa. Kyllä ne viikossa parissa aina ohi menee.

Jos ei ap:n äidillä vaan oo muita, joiden kanssa asiaa vois käsitellä. Onhan se ärsyttävää tuhanteen kertaan kuunnella samat asiat, mutta oon ite sinnitellyt sillä ajatuksella, että on psykologeille lyhyemmät jonot, jos ihmiset jaksaa enemmän kuunnella läheistensä murheita. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on vähän samanlainen ja useammin kuin kerran sillä on mennyt sukset ristiin jonkun ystävänsä kanssa ja sitten purkaa oloaan mulle. Oon kuunnellu aikani ja sitten sanonut, että mulla on nyt töitä/lähdetään just kauppaan/jatketaan seuraavassa puhelussa. Kyllä ne viikossa parissa aina ohi menee.

Jos ei ap:n äidillä vaan oo muita, joiden kanssa asiaa vois käsitellä. Onhan se ärsyttävää tuhanteen kertaan kuunnella samat asiat, mutta oon ite sinnitellyt sillä ajatuksella, että on psykologeille lyhyemmät jonot, jos ihmiset jaksaa enemmän kuunnella läheistensä murheita. 

Menee varmaan ohi tämäkin. Mutta ei vaan jaksaisi sitä kahtakaan viikkoa nyt. Hoidattaisi päänsä jossain muualla kuin omalla lapsellaan. Onhan sillä puoliso, käyttäisi sitä! Ap

Jos on useampia siskoksia, niin sillä, että äiti ns hoidattaa päätään vain yhdellä siskoksella, voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Ketju jatkuu ja nyt me saamme kuulla yhden siskon marmatusta, kun äiti hoidatti päätään hänelle puhelimitse koko viime kesän ja hänen kesänsä meni pilalle, emmekä kantaneet omaa osaamme.

Äitihulluja oomme kaikki, sinäää ja miinäää....

Edelleen toistan: teet väärin kun otat äitisi tunnetaakan. Sen käsittely kuuluu äidillesi. Sano suoraan että tunneongelma on omasi ja ole hyvä, käsittele se itse.

Pakkohan ei oo vastata.

Voisitko jättää kokonaan puheluihin vastaamatta, tai ainakin vähentää vastattavien puheluiden määrän tyyliin yhteen päivässä/kahdessa? Muista, että olet aikuinen ihminen ja sulla on oikeus päättää omista rajoistasi. 

Puhuessasi äitisi kanssa silloin, kun hän on tuollaisessa emotionaalisesti kuumenneessa tilassa, suosittelen käyttämään ns. grey rock- tai medium chill -tekniikkaa, eli pidät omat repliikkisi pintapuolisina hymähdyksinä tai "okei"-tyyppisinä nollavastauksina. Tämä on hyvä tapa navigoida ns. pakollisia kohtaamisia hankalien tai hankalasti käyttäytyvien ihmisten kanssa eskaloimatta tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen toistan: teet väärin kun otat äitisi tunnetaakan. Sen käsittely kuuluu äidillesi. Sano suoraan että tunneongelma on omasi ja ole hyvä, käsittele se itse.

Miten tällaisen sanoman saa perille niin, että se tulee ymmärretyksi? Ap

No sinun pitää sietää se loukkaantuminen. Jos tuo on yleistä teidän suhteessa ja sitä on tapahtunut aina, niin varmaan kannattaa lukea ainakin läheisriippuvuudesta ja siitä kuinka vahingollista on, kun aikuinen tukeutuu lapseen niin kuin yleensä puolisoonsa tukeudutaan. Siis ihan yhtä lailla väärin tuo on vaikka olet aikuinen. Hän on sinun äiti silti, eikä ole ok joutua tukemaan toista niin kuin puoliso tukee.

Ja mikäli äidilläsi on mennyt sukset ristiin niin että hänellä itselläänkin on osaa asiaan, niin voi olla aika herättelevää sanoa suoraan, että kyllä taitaa olla vikaa sinussakin.

Onko tämä riidan toinen osapuoli sinulle tuntematon vai onko sinulla jonkinlainen suhde häneen esim. suvun kautta? Jos jälkimmäinen, niin sitä törkeämpää vetää sinut mukaan asiaan.

Minulla samanlaista aika ajoin. Äiti saattaa mustamaalata jotain henkilöä, jos loukkaantuu esim. suhteellisen normaalista rajanvedosta. Ei sitä jaksa kuunnella.

Aika pitkään luulin, että äiti on jotenkin erityisen herkkä ja kiltti, joka haluaa kaikille hyvää ja muut vain loukkaavat häntä kokoajan kun kieltäytyvät milloin mistäkin. Sitten aikuisiällä aloin ymmärtämään paremmin, että äidin loukkaantumiset ovat aika hölmöjä usein ja mikäli hänellä oli ihan riita jonkun kanssa, niin se oli usein tulosta äitini epäasiallisesta käytöksestä.

Joko sanot suoraan ettet oikein jaksa enää kuunnella aiheesta/et koe haluavasi asettua hänen puolelleen (nimenomaan tämä olisi tärkeää lyödä tajuntaan, että vaikka olet hänen tytär, ei se tarkoita että inhoat samoja ihmisiä kuin hän jne.). Toinen vaihtoehto on lakata vastaamasta puhelimeen. Jos et pysty rajoittamaan puheluita 1krt/viikkoon ilman että äitisi loukkaantuu sinulle, niin ongelma on kyllä paljon syvemmällä ja et välttämättä itse vielä edes tajua sitä.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan ei oo vastata.

Jos en vastaa, niin pommittaa puhelimella puolen tunnin välein. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan ei oo vastata.

Jos en vastaa, niin pommittaa puhelimella puolen tunnin välein. Ap

Vastaa ja sano, että ei saa soittaa kuin kerran, näet kyllä että on soittanut, ja soitat takaisin kun ehdit. Ja jos alkaa jauhaa, sanot että sori, mutta en halua keskustella tästä asiasta, oliko sulla jotain muuta. Jos suuttuu niin suuttuu. Ei pidä alistua pompotettavaksi ja jätesangoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen toistan: teet väärin kun otat äitisi tunnetaakan. Sen käsittely kuuluu äidillesi. Sano suoraan että tunneongelma on omasi ja ole hyvä, käsittele se itse.

Miten tällaisen sanoman saa perille niin, että se tulee ymmärretyksi? Ap

Kieltäydyt kuuntelemasta! Sanot että tämä asia on sinun asiasi, ei minun. Ja että onat tunteet käsitellään itse eikä kuormiteta muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan ei oo vastata.

Jos en vastaa, niin pommittaa puhelimella puolen tunnin välein. Ap

Ihan maalaisjärjellä sanoisin että ongelma on kyllä nyt ihan muualla kuin siinä ettet jaksa kuunnella jostain loukkaantumisesta. Äitisi tapa soitella ei kuulosta kovin terveeltä. Sinuna kyllä ottaisin tuon soittelun puheeksi ensisijaisesti.

En kyllä ihmettele, että jotain riitaa tmv. on jonkun kanssa syntynytkin, jos todellakin kokee ihan asialliseksi soitella sinullekin puolen tunnin välein mikäli et vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä riidan toinen osapuoli sinulle tuntematon vai onko sinulla jonkinlainen suhde häneen esim. suvun kautta? Jos jälkimmäinen, niin sitä törkeämpää vetää sinut mukaan asiaan.

Toinen osapuoli on tuttu. Ja hän on ihminen, josta pidän. Ei ole mukavaa kuulla sitä haukkumista. Ap

Se on hirveän energiaa vievää ja omallekin mielenterveydelle vaaraksi toimia toisen "tunteiden roskakorina". Varsinkin kun on kyseessä oma vanhempi, ja sama kuvio on saattanut olla lapsuudesta asti.

Oletko ap koskaan yrittänyt käydä kunnon keskustelua tästä käyttäytymisestä? Tai vaikkapa tuosta puhelimella pommittamisesta? Se on vaikeaa kun vastassa on oma vanhempi, varsinkin jos tämä on taipuvainen vetämään marttyyrin viitan ylleen. Sikäli kyllä ymmärrän tunteesi.

Sanoit, että pidät ks. henkilöstä josta äitisi puhuu pahaa. Mitäpä jos sanoisit tämän äidillesi? Siis että tuntuu pahalta kuunnella puheitasi, kun pidän tästä henkilöstä. Tai jos oikeasti jopa ajattelet äitisi olevan väärässä, niin sanoisit kun suoraan, että mielestäsi ks henkilö on oikeassa/äitisi on loukkaantunut turhasta tai ei kommunikoi hyvin sinne suuntaan? Koska tuon toteaminen todennäköisesti toimii paremmin kuin se että sanot ettet jaksa kuunnella.