Sivut

Kommentit (82)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niinsanottu valaistuminen ei hyödytä ketään. Ei ole ketään jolle olisi valaistumisesta hyötyä. Valaistumisen konsepti on suuntaviitta ilman suuntaa. Ainoa este on oma itse. Kun heittää itsensä pois, on perillä.
Kuinka heittää itsensä pois: olemalla tässä ja nyt. Hommassa on vain se juttu että koska palkintopallit ovat tyhjät ja maalinauha ei koskaan katkea, ei voi myöskään olla ke

Eikös tuota itsensä/ minuuden pois heittämistä tai sen ymmärtämistä että ei ole olemassa minua, juuri kutsuta valaistumiseksi? Itse uskon että mielenrauha joka "valaistumisen" myötä pyritään saavuttamaan on se hyöty /palkinto jos sitä siksi haluaa kutsua.

Voi myös ajatella niin, että vaikka itse valaistumista ei koe päämääränään, voi noista opeista saada ihan hyviä keinoja selviytyä elämässä, helpottaa sitä elämistä edes hitusen.

Se yhteisen hyvän ideologia ja mielenrauhan etsiminen, ei vahingoita ketään. Tämä olisi itselleni ainakin aika ideaali maailma, enkä ymmärrä miksi moni kokee sen niin vahvasti uhkana. Hyvyydestä tulee pahe, pahe on hyvää. Jokainen saa uskoa mihin uskoo, mutta näinhän se on aina ollut, se mitä ei oma mieli ymmärrä koetaan vieraana ja uhkana, ellei sitten sieltä lokerosta uteiliaisuuttaa halua kurkistaa myös muita ajattelumalleja ja tehdä sen pohjalta päätöksiä tuomitsematta muita.

Hienointa ihmisessä olemisessa on se, että meillä on kyky ajatella, jokainen sen saa käyttää tietenkin haluamallaan tavalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee, kun ihmisillä on taipumus idealisoida ”gurut”. Heillä ei saisi olla mitään inhimmillisiä vikoja, tai sitten he ovat huijareita. Esim. Minun isäni oli pastori, ja jos hän joskus toimi väärin tai suuttui jolle kulle, niin aina oli joku lynkkaamassa, kun teki virheen. Uskovainen kun ei saisi sellaisia tehdä... mahdoton ajatus.

Kaikki me ihmiset teemme virheitä. Olemme guruja tai emme.

On se eri asia kertoa ja opettaa ihmisiä "hei tehkää näin, niin saavutatte kaiken mitä oikeasti tarvitsette, ettepä olekaan tätä tajunneet!" Vaikka todellisuudessa ne ohjeet ei johda mihinkään eivätkä toimi edes opettajan elämässä.

Minä olen johtajuuden opettaja. Silti itse johdan muita joskus väärin.

Avioeron käynyt avioliittoneuvoja voi olla todella hyvä työssään.

Syöpään sairastunut lääkäri voi aivan hyvin osata hoitaa syöpäsairaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Todellinen valaistuminen tapahtuu siinä pisteessä, kun realismi kolahtaa päähäsi, että olet vain pieni muurahainen maailmankaikkeudessa, joka on tässä olomuodossaan vain hetken. Kun tuuli käy ylitsesi, ei sinua enää ole. Kun tämän tajuat, vasta silloit voit olla läsnä tämän ainoan elämän jokaisessa hetkessä. Elää hyvin, kohdella itseäsi hyvin ja kohdella läheisiäsi hyvin. Todellinen valaistuminen on luopumista, kaikesta siitä joka vie irti todellisuudesta, ja sen hyväksymistä.

Sitten valaistuminen on todella yleistä, koska useimmat ajattelevat noin. Jotkut nuorena yrittävät kieltäytyä ajattelemasta kuolevaisuutta, mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin pakosta vastaan tulee, viimeistään kun omat vanhemmat kuolevat. Kaikilla tuo oivallus ei myöskään johda mihinkään kovin iloiseen lopputulokseen - osa alkaa pitää koko elämääkin täysin turhana ja merkityksettömänä ja masentavana sen takia, ei sellaisena josta pitäisi joka hetkestä nauttia. 

Itsekin kyllä olen valaistumiskokemuksen jälkeen ollut hyvin valmis luopumaan koska vaan tämän ihmiskehon ylläpitämisestä, mutta se lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista nyt kuin siitä, että olisin vain hyväksynyt vääjäämättömän kuolevaisuuden. Olen pikemminkin oivaltanut kuolemattomuuden. Sen, että vaikka tämä muoto häviää niin aina nousee uusia muotoja, uusia maailmoja, niin minä olen se rakennusaine josta ne kaikki syntyvät, se energia joka pyörteilee miljardeissa muuttuvissa muodoissa. Uskonnolliset ihmiset voivat puhua tästä esim. kokemuksena ykseydestä Jumalan kanssa. Ei enää samaistu niinkään mihinkään yksittäiseen kehoon ja siksi pelkää (tai toivo) sen kuolemaa, vaan samaistuu kaiken kokonaisuuteen jonka osa keho on, ja siksi kaikkien kehojen voi antaa tulla ja mennä vailla samaistumista, vailla draamaa.

- 20

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä sellaisen kokemus, joka on kokenut ns. valaistumiskokemuksen. 

Se ei tee ihmisestä mitenkään huijaria, jos on vielä myös inhimillinen. Itse asiassa luulen, että joka ikinen on myös sitä niin kauan kuin tämä keho on elossa. Valaistumisessa on kyse aivan toisenlaisesta tietoisuuden tasosta kuin tämä ns. kolmiulotteinen, ja sitä ei ole mitenkään helppoa ylläpitää maailmassa, jossa lähes kaikki muut näkevät toisin, kokevat toisin, pitävät näkemystäsi hörhöilynä jos siitä oikeasti jollekin kertoisit.

Ja silloin, kun sieltä korkeuksista putoaa, niin se tuntuu paljon pahemmalta kuin mikään muu, koska ero olotilojen välillä on niin valtava. Ensin olet yhtä kaikkeuden ja kaiken olemassaolevan kanssa, jolle aika ja avaruus ovat vain illuusioita joilla voi leikkiä, ja sitten tipahdat "tämän maailman uskomuksiin", joissa koet olevasi pikkuinen eristynyt keho yhdellä pienellä planeetalla fyysisessä todellisuudessa. Keho, jota erilaiset ulkoiset voimat vielä uhkaa koko ajan. Ne jotka eivät ole kokeneet heräämistä, ovat täysin tottuneita tähän olotilaan eikä se ole heille sellainen dramaattinen pudotus kuin sellaiselle, joka on kokenut mitä on syntymän ja kuoleman, ajan ja paikan tuolla puolen. Itse en ole koskaan sortunut noihin äärimmäisyyksiin kuten alkoholismiin tms niinäkään kausina kun olen lipsunut takaisin tavanomaiseen ihmisten tietoisuudentilaan, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten niin voi käydä.

Mitä teit ja missä olit kun koit tuon?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen valaistuminen tapahtuu siinä pisteessä, kun realismi kolahtaa päähäsi, että olet vain pieni muurahainen maailmankaikkeudessa, joka on tässä olomuodossaan vain hetken. Kun tuuli käy ylitsesi, ei sinua enää ole. Kun tämän tajuat, vasta silloit voit olla läsnä tämän ainoan elämän jokaisessa hetkessä. Elää hyvin, kohdella itseäsi hyvin ja kohdella läheisiäsi hyvin. Todellinen valaistuminen on luopumista, kaikesta siitä joka vie irti todellisuudesta, ja sen hyväksymistä.

Sitten valaistuminen on todella yleistä, koska useimmat ajattelevat noin. Jotkut nuorena yrittävät kieltäytyä ajattelemasta kuolevaisuutta, mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin pakosta vastaan tulee, viimeistään kun omat vanhemmat kuolevat. Kaikilla tuo oivallus ei myöskään johda mihinkään kovin iloiseen lopputulokseen - osa alkaa pitää koko elämääkin täysin turhana ja merkityksettömänä ja masentavana sen takia, ei sellaisena josta pitäisi joka hetkestä nauttia. 

Itsekin kyllä olen valaistumiskokemuksen jälkeen ollut hyvin valmis luopumaan koska vaan tämän ihmiskehon ylläpitämisestä, mutta se lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista nyt kuin siitä, että olisin vain hyväksynyt vääjäämättömän kuolevaisuuden. Olen pikemminkin oivaltanut kuolemattomuuden. Sen, että vaikka tämä muoto häviää niin aina nousee uusia muotoja, uusia maailmoja, niin minä olen se rakennusaine josta ne kaikki syntyvät, se energia joka pyörteilee miljardeissa muuttuvissa muodoissa. Uskonnolliset ihmiset voivat puhua tästä esim. kokemuksena ykseydestä Jumalan kanssa. Ei enää samaistu niinkään mihinkään yksittäiseen kehoon ja siksi pelkää (tai toivo) sen kuolemaa, vaan samaistuu kaiken kokonaisuuteen jonka osa keho on, ja siksi kaikkien kehojen voi antaa tulla ja mennä vailla samaistumista, vailla draamaa.

- 20

Jep, koska mehän emme _ole_ tämä keho tai alati muuttuvat tunteet ja mieli.

Vierailija

Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?


En. On toki vain yksi jumala, mutta myös yksi ”ihminen” tai olento (joka sijaitsee kollektiivisena tietoisuutena) ja joka LUULI olevansa jumalasta erillään. Todellisuudessa näin ei ollut vaan tämä ylsi ”ihminen” oli koko ajan osa jumalaa.
Sitten tullaankin siihen että jumala ei ole partaäijä vaan tietoosuus, neuroverkko ka sykkivä kosmos. Mutta tämä on jo too much information :)

T. Valaistunut

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?


En. On toki vain yksi jumala, mutta myös yksi ”ihminen” tai olento (joka sijaitsee kollektiivisena tietoisuutena) ja joka LUULI olevansa jumalasta erillään. Todellisuudessa näin ei ollut vaan tämä ylsi ”ihminen” oli koko ajan osa jumalaa.
Sitten tullaankin siihen että jumala ei ole partaäijä vaan tietoosuus, neuroverkko ka sykkivä kosmos. Mutta tämä on jo too much information :)

T. Valaistunut

Koitko siis kaiken tämän kokemuksessasi? Koska oon lukenut ton saman muutamasta eri paikasta (kirjat, facebook ryhmä).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistunut - siis oikeasti valaistunut - tietää että guruja ei tarvita koska oikeastaan ketään muuta ei ole maailmassa olemassakaan. Kaikki sanat olet sanonut sinä, kaikki teot olet tehnyt sinä. Ketään muuta ei ole, on vain projektiota ja heijastumia.
Melkeinpä sanoisin että valaistumista ei kannata ehdoin tahdoin etsiä ellei ole valmis järkytykseen. Maailmaa kun ei oikeastaan ole olemassakaan.
T. Valaistunut

Tähtäätkö tällä kaikella siihen, että ei ole kuin yksi "Jumala" katselemassa tätä kaikkea ja kokemassa itseään?


En. On toki vain yksi jumala, mutta myös yksi ”ihminen” tai olento (joka sijaitsee kollektiivisena tietoisuutena) ja joka LUULI olevansa jumalasta erillään. Todellisuudessa näin ei ollut vaan tämä ylsi ”ihminen” oli koko ajan osa jumalaa.
Sitten tullaankin siihen että jumala ei ole partaäijä vaan tietoosuus, neuroverkko ka sykkivä kosmos. Mutta tämä on jo too much information :)

T. Valaistunut

Koitko siis kaiken tämän kokemuksessasi? Koska oon lukenut ton saman muutamasta eri paikasta (kirjat, facebook ryhmä).

Kyllä ja kokemus ei ollut mikään mukava vaan paniikki ja hätä. En alkuun ymmärtänyt mistä oli kyse vaan hätäännyin kun tajusin olevani yksin, siis oikeasti yksin niin ettei mitään muuta ole. Vasta sitten tilannetta tutkittuani aloin ymmärtää asiaa, ja nykyään pystyn ”liikkumaan” turvllisesti tämän ”leikkimaailman” ja ”olemassaolemattomuuden” välillä, enää en ole hädissäni enkä pelkää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä sellaisen kokemus, joka on kokenut ns. valaistumiskokemuksen. 

Se ei tee ihmisestä mitenkään huijaria, jos on vielä myös inhimillinen. Itse asiassa luulen, että joka ikinen on myös sitä niin kauan kuin tämä keho on elossa. Valaistumisessa on kyse aivan toisenlaisesta tietoisuuden tasosta kuin tämä ns. kolmiulotteinen, ja sitä ei ole mitenkään helppoa ylläpitää maailmassa, jossa lähes kaikki muut näkevät toisin, kokevat toisin, pitävät näkemystäsi hörhöilynä jos siitä oikeasti jollekin kertoisit.

Ja silloin, kun sieltä korkeuksista putoaa, niin se tuntuu paljon pahemmalta kuin mikään muu, koska ero olotilojen välillä on niin valtava. Ensin olet yhtä kaikkeuden ja kaiken olemassaolevan kanssa, jolle aika ja avaruus ovat vain illuusioita joilla voi leikkiä, ja sitten tipahdat "tämän maailman uskomuksiin", joissa koet olevasi pikkuinen eristynyt keho yhdellä pienellä planeetalla fyysisessä todellisuudessa. Keho, jota erilaiset ulkoiset voimat vielä uhkaa koko ajan. Ne jotka eivät ole kokeneet heräämistä, ovat täysin tottuneita tähän olotilaan eikä se ole heille sellainen dramaattinen pudotus kuin sellaiselle, joka on kokenut mitä on syntymän ja kuoleman, ajan ja paikan tuolla puolen. Itse en ole koskaan sortunut noihin äärimmäisyyksiin kuten alkoholismiin tms niinäkään kausina kun olen lipsunut takaisin tavanomaiseen ihmisten tietoisuudentilaan, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten niin voi käydä.

Kai tuohonkin hoitoa saa.

Vierailija

New age miljonäärit (cooper, virtue ym) ovat populäärikirjailijoita, eivät valaistuneita.

Ainoa valaistunut kirjailija (jolla on hyvät kirjat jossa valaistuminen on selitertty ymmärtävästi eikä Eckhard Tollen ”koe tuolina oleminen”-diibadaaballa on Gary Renard.) maailmankaikkeus katoaa -kirjasarja on hauskasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinsanottu valaistuminen ei hyödytä ketään. Ei ole ketään jolle olisi valaistumisesta hyötyä. Valaistumisen konsepti on suuntaviitta ilman suuntaa. Ainoa este on oma itse. Kun heittää itsensä pois, on perillä.
Kuinka heittää itsensä pois: olemalla tässä ja nyt. Hommassa on vain se juttu että koska palkintopallit ovat tyhjät ja maalinauha ei koskaan katkea, ei voi myöskään olla ke

Eikös tuota itsensä/ minuuden pois heittämistä tai sen ymmärtämistä että ei ole olemassa minua, juuri kutsuta valaistumiseksi? Itse uskon että mielenrauha joka "valaistumisen" myötä pyritään saavuttamaan on se hyöty /palkinto jos sitä siksi haluaa kutsua.

Voi myös ajatella niin, että vaikka itse valaistumista ei koe päämääränään, voi noista opeista saada ihan hyviä keinoja selviytyä elämässä, helpottaa sitä elämistä edes hitusen.

Se yhteisen hyvän ideologia ja mielenrauhan etsiminen, ei vahingoita ketään. Tämä olisi itselleni ainakin aika ideaali maailma, enkä ymmärrä miksi moni kokee sen niin vahvasti uhkana. Hyvyydestä tulee pahe, pahe on hyvää. Jokainen saa uskoa mihin uskoo, mutta näinhän se on aina ollut, se mitä ei oma mieli ymmärrä koetaan vieraana ja uhkana, ellei sitten sieltä lokerosta uteiliaisuuttaa halua kurkistaa myös muita ajattelumalleja ja tehdä sen pohjalta päätöksiä tuomitsematta muita.

Hienointa ihmisessä olemisessa on se, että meillä on kyky ajatella, jokainen sen saa käyttää tietenkin haluamallaan tavalla.

Ymmärtämistä ja ymmärtämistä. Se, että sinä olet alkanut nähdä asiat noin, ei tarkoita sitä että se olisi joku universaali totuus ja ultimaattista "ymmärtämistä".  Ettet nyt ITSE tuomitsisi muita (ymmärtämättömiksi) ja asettuisi yläpuolelle? Koska sinä ymmärrät ja ne muut onnettomat ei? Äläkä nyt vastaa tähän kun sinua kerran ei ole olemassa, et voi silloin vastata mitään. Ole hiljaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat