Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini vastusti terapiaa, ei sitä onneksi kuitenkaan estänyt. Eikä ois niin voinutkaan, kun mummini sanoi, että hän maksaa sen, jos kela ei maksa, eli että pääsyni sinne oli siinä vaiheessa varmaa, kun mietin, katsotaanko minun sitä tarvitsevan. Sain kuitenkin kelan tuen kolmeksi vuodeksi. Isoäiti maksoi vielä kolme vuotta käytännössä, joskin sain siinä välissä muutamien tuhansien rahan epäsuorasti hänen kauttaan mutta siitä meni sitten terapiakulu. Mutta terapia oli vääränlaista, kognitiivista.

Ap

ja rahat meni täysin hukkaan?

minkä persoonallisuushäiriö diagnoosin sait?

Dysthymia luki papereissa, joilla korvausta kelalta haettiin. Terapeutithan eivät diagnosoi. Ja siis tuo ei ollut oikea dg. Oikea olisi ollut epäreilun kohtelun uhri.

Ap

hip hei hullu kirjoitti:

hmmm kuusi vuotta kognitiivista terapiaa???

Kyllä. Nykyinen sanoo, että siinä ei katsota terapiaan tulijan ulkopuolelle asioita, siksi se ei auta, jos syyt ovat kuitenkin niissä.

Ap

Hip hei äitihullu kirjoitti:

Ap..millaista olisi oikeanlainen terapia

kun kuusi KUUSI vuotta kognitiivista ei sinua auttanut????

Narsistin uhrin ongelmia tunteva. Tulijan ei tarvitse olla patologiseksi diagnosoidun narsistin uhri, vaan narsismin uhri "riittää". Tai siis siihen saa apua, kun asioita käsitellään sen valossa, että tulijan läheinen oli narsisti ja teki tuhojaan uhrissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaikeuksia ainakin antaa apua kenellekään. En anna niin helposti apua koska mielestäni ihminen pitää ensisijaisesti auttaa itse itseään. Monet tuppaa pyytämään liian helposti apua(mielestäni), tästä syystä monien mielestä olen ilkeä, koska en halua auttaa.

Johtunee siitä syystä, että olen joutunut aikuistumaan jo nuorena. Aikuistuin yksin, ilman tukea (fyysistä, psyykkistä tai rahallista). Ilman yksityiskohtia. 16 vuotiaana muutin omilleni, kaikki mitä ole käynyt läpi, saanut, ansainnut -yksin ilman apua. Nuoresta lähtien itsellä oli mentaliteetti, että minähän pärjään enkä tarvitse kenenkään apua (sitä ei olisi saanutkaan, mutta hyvä ajatusleikki, joka kantoi minut eteenpäin; nyt on koulutus/työ asiat kunnossa, elämän laatu on hyvä ja rahallisestikin menee hyvin). No kuitenkin, jotenkin päähän on jäänyt se "en ole tarvinnut/saanut apua, kyllä muutkin saa pärjätä ihan minua apua"... ehkä hiukan katkera minusta on tullut...

Mä en ajattelekaan, että kenenkään täytyy auttaa minua, siis ystävien. Äidiltä nyt odottaisi sellaista, varsinkin kn tämä itse sellaista väitti.

Mun ystävän ei tarvitse tehdä mitään mun eteen, riittää, että on kiva ihminen ja meillä on yhdessä hauskaa. En mäkään elä toisten elämiä ja ole heille lisävirtalähde, vaan kamppailen lähinnä oman elämäni kanssa. Mäkin olisin halunnut järjestellä elämäni MIELUUMMIN yksin, kuin että joku estää minua järjestämästä elämääni, ja vaatii tottelemaan itseään. Kuten tapahtui. Vaikka en kuvittelekaan, että sekään olisi ihan helppoa ollut. Mutta silloin olisin voinut sentään kysyä neuvoa, ja ottaa vastaan, keneltä haluan. Nyt äiti arvioi kaikki saamani neuvot ja hylkäsi manipuloiden minua itselleen sopimattomat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

No nyt. Mies on väkivaltainen ja lyöntien kohteesta sanotaan että hän "uhriutui". Ketään EI lyödä vaikka kuinka nalkuttaisi. Ja nalkuttaminen on aika suhteellinen ja subjektiivinen käsite, lyönnit ja fyysinen väkivalta ei ole.

Joo, samaa mieltä. Nalkuttaminen ei ole hyväksyttävä syy fyysiseen väkivaltaan. Juuri mikään ei ole hyväksyttävä syy fyysiseen väkivaltaan, paitsi itsepuolustus kun itseä kohtaan on ensin oltu fyysisesti väkivaltaisia eikä ole mahdollista paeta. Ap:n viestit on ristiriitaisia: äiti otti eron isästä koska isä ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen, mutta äiti nalkutti isälle, koska isä menestyi...?

Ei nalkuttanut, koska isä menestyi. En ole kirjoittanut niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on aivopessyt sinut luulemaan, että on sallittua olla toisille ihmisille ilkeä.

No hän ainakin itse oikeutti sen itselleen. Se onkin väärin, mutta muut ovat myös ilkeitä mulle. Loukkaavia. Epäreiluja etenkin.

Ap

Voisit ehkä vähän miettiä tuota reiluuskäsitystäsi. Minä esimerkiksi yritin auttaa sinua ja kertoa omista kokemuksistani, ja sinä hyökkäsit menemällä henkilökohtaisuuksiin. Ei minusta tippaakaan reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

No nyt. Mies on väkivaltainen ja lyöntien kohteesta sanotaan että hän "uhriutui". Ketään EI lyödä vaikka kuinka nalkuttaisi. Ja nalkuttaminen on aika suhteellinen ja subjektiivinen käsite, lyönnit ja fyysinen väkivalta ei ole.

Lyödäänhän. Sua just lyödään, ei siksi, että nalkutat, vaan siksi, että satutat. Se on IHAN SINUN OMA VALINTASI OPETELLA KOHTELEMAAN TOISIA SATUTTAMATTA, jos säsatutat, suapitääkin lyödä. Illä ei ole merkitystä, jos SINÄ kuvittelit, ettei nalkutus satuta ja loukkaa ja sönkötät subjektiivisuudesta, se ratkaisee, etä me et satuttamaan toisen ihmisen tunteita TURHAAN, itsekkäistä syistä, joita minun äitini nalkuttaminen isän menestyksen nälän puutteesta oli. Tai mistä nyt nalkuttikaan. HÄN. SATUTTI. ISÄÄNI. Isä ei muuten lyö ketään.

On oikein pistää satuttajalle samalla mitalla takaisin. Eli satuttaa.

Ap

Mutta kun lyöminen ei ole samalla mitalla takaisin antamista. Väkivalta voi tappaa ihmisen, nalkutus ei. Sinun vanhempasi ovat molemmat olleet sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on aivopessyt sinut luulemaan, että on sallittua olla toisille ihmisille ilkeä.

No hän ainakin itse oikeutti sen itselleen. Se onkin väärin, mutta muut ovat myös ilkeitä mulle. Loukkaavia. Epäreiluja etenkin.

Ap

Voisit ehkä vähän miettiä tuota reiluuskäsitystäsi. Minä esimerkiksi yritin auttaa sinua ja kertoa omista kokemuksistani, ja sinä hyökkäsit menemällä henkilökohtaisuuksiin. Ei minusta tippaakaan reilua.

Mä en koita olla reilu täällä keskustelijoita kohtaan, jotka alkavat neuvomaan. Eri asia vaihtaa ajatuksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

No nyt. Mies on väkivaltainen ja lyöntien kohteesta sanotaan että hän "uhriutui". Ketään EI lyödä vaikka kuinka nalkuttaisi. Ja nalkuttaminen on aika suhteellinen ja subjektiivinen käsite, lyönnit ja fyysinen väkivalta ei ole.

Lyödäänhän. Sua just lyödään, ei siksi, että nalkutat, vaan siksi, että satutat. Se on IHAN SINUN OMA VALINTASI OPETELLA KOHTELEMAAN TOISIA SATUTTAMATTA, jos säsatutat, suapitääkin lyödä. Illä ei ole merkitystä, jos SINÄ kuvittelit, ettei nalkutus satuta ja loukkaa ja sönkötät subjektiivisuudesta, se ratkaisee, etä me et satuttamaan toisen ihmisen tunteita TURHAAN, itsekkäistä syistä, joita minun äitini nalkuttaminen isän menestyksen nälän puutteesta oli. Tai mistä nyt nalkuttikaan. HÄN. SATUTTI. ISÄÄNI. Isä ei muuten lyö ketään.

On oikein pistää satuttajalle samalla mitalla takaisin. Eli satuttaa.

Ap

Mutta kun lyöminen ei ole samalla mitalla takaisin antamista. Väkivalta voi tappaa ihmisen, nalkutus ei. Sinun vanhempasi ovat molemmat olleet sekaisin.

On se samalla mitalla antamista. Ja ei itseasiassa haittaa, jos aloittaja saa vähän kovemmin takaisinkin. Normaali lyöminen ei tapa ketään. Äiti ei ainakaan vammautunut saati kuollut, eli laske siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on aivopessyt sinut luulemaan, että on sallittua olla toisille ihmisille ilkeä.

No hän ainakin itse oikeutti sen itselleen. Se onkin väärin, mutta muut ovat myös ilkeitä mulle. Loukkaavia. Epäreiluja etenkin.

Ap

Voisit ehkä vähän miettiä tuota reiluuskäsitystäsi. Minä esimerkiksi yritin auttaa sinua ja kertoa omista kokemuksistani, ja sinä hyökkäsit menemällä henkilökohtaisuuksiin. Ei minusta tippaakaan reilua.

Mä en koita olla reilu täällä keskustelijoita kohtaan, jotka alkavat neuvomaan. Eri asia vaihtaa ajatuksia.

Ap

Haluat apua, mutta et halua että kukaan neuvoo sinua. Haluat, että toiset ihmiset olisi sinua kohtaan reiluja, mutta et itse halua olla reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

No nyt. Mies on väkivaltainen ja lyöntien kohteesta sanotaan että hän "uhriutui". Ketään EI lyödä vaikka kuinka nalkuttaisi. Ja nalkuttaminen on aika suhteellinen ja subjektiivinen käsite, lyönnit ja fyysinen väkivalta ei ole.

Lyödäänhän. Sua just lyödään, ei siksi, että nalkutat, vaan siksi, että satutat. Se on IHAN SINUN OMA VALINTASI OPETELLA KOHTELEMAAN TOISIA SATUTTAMATTA, jos säsatutat, suapitääkin lyödä. Illä ei ole merkitystä, jos SINÄ kuvittelit, ettei nalkutus satuta ja loukkaa ja sönkötät subjektiivisuudesta, se ratkaisee, etä me et satuttamaan toisen ihmisen tunteita TURHAAN, itsekkäistä syistä, joita minun äitini nalkuttaminen isän menestyksen nälän puutteesta oli. Tai mistä nyt nalkuttikaan. HÄN. SATUTTI. ISÄÄNI. Isä ei muuten lyö ketään.

On oikein pistää satuttajalle samalla mitalla takaisin. Eli satuttaa.

Ap

Mutta kun lyöminen ei ole samalla mitalla takaisin antamista. Väkivalta voi tappaa ihmisen, nalkutus ei. Sinun vanhempasi ovat molemmat olleet sekaisin.

On se samalla mitalla antamista. Ja ei itseasiassa haittaa, jos aloittaja saa vähän kovemmin takaisinkin. Normaali lyöminen ei tapa ketään. Äiti ei ainakaan vammautunut saati kuollut, eli laske siitä.

Ap

Kyllä voi "normaali lyöminen" tappaa ihmisen. Ja mitä edes on "normaali lyöminen"? Ihminen voi esimerkiksi lyönnin seurauksena kaatua, lyödä päänsä, saada aivoverenvuodon ja kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on aivopessyt sinut luulemaan, että on sallittua olla toisille ihmisille ilkeä.

No hän ainakin itse oikeutti sen itselleen. Se onkin väärin, mutta muut ovat myös ilkeitä mulle. Loukkaavia. Epäreiluja etenkin.

Ap

Voisit ehkä vähän miettiä tuota reiluuskäsitystäsi. Minä esimerkiksi yritin auttaa sinua ja kertoa omista kokemuksistani, ja sinä hyökkäsit menemällä henkilökohtaisuuksiin. Ei minusta tippaakaan reilua.

Mä en koita olla reilu täällä keskustelijoita kohtaan, jotka alkavat neuvomaan. Eri asia vaihtaa ajatuksia.

Ap

Haluat apua, mutta et halua että kukaan neuvoo sinua. Haluat, että toiset ihmiset olisi sinua kohtaan reiluja, mutta et itse halua olla reilu.

No en varsinaisesti halua apua, reilu kohtelu on ainakin paljon auttavampaa kuin neuvominen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

No nyt. Mies on väkivaltainen ja lyöntien kohteesta sanotaan että hän "uhriutui". Ketään EI lyödä vaikka kuinka nalkuttaisi. Ja nalkuttaminen on aika suhteellinen ja subjektiivinen käsite, lyönnit ja fyysinen väkivalta ei ole.

Lyödäänhän. Sua just lyödään, ei siksi, että nalkutat, vaan siksi, että satutat. Se on IHAN SINUN OMA VALINTASI OPETELLA KOHTELEMAAN TOISIA SATUTTAMATTA, jos säsatutat, suapitääkin lyödä. Illä ei ole merkitystä, jos SINÄ kuvittelit, ettei nalkutus satuta ja loukkaa ja sönkötät subjektiivisuudesta, se ratkaisee, etä me et satuttamaan toisen ihmisen tunteita TURHAAN, itsekkäistä syistä, joita minun äitini nalkuttaminen isän menestyksen nälän puutteesta oli. Tai mistä nyt nalkuttikaan. HÄN. SATUTTI. ISÄÄNI. Isä ei muuten lyö ketään.

On oikein pistää satuttajalle samalla mitalla takaisin. Eli satuttaa.

Ap

Mutta kun lyöminen ei ole samalla mitalla takaisin antamista. Väkivalta voi tappaa ihmisen, nalkutus ei. Sinun vanhempasi ovat molemmat olleet sekaisin.

On se samalla mitalla antamista. Ja ei itseasiassa haittaa, jos aloittaja saa vähän kovemmin takaisinkin. Normaali lyöminen ei tapa ketään. Äiti ei ainakaan vammautunut saati kuollut, eli laske siitä.

Ap

Kyllä voi "normaali lyöminen" tappaa ihmisen. Ja mitä edes on "normaali lyöminen"? Ihminen voi esimerkiksi lyönnin seurauksena kaatua, lyödä päänsä, saada aivoverenvuodon ja kuolla.

No lyö niin ettei toinen kaadu, tietenkin. Missä ihmen pumpulissa sä oikein olet kasvanut, jos et tiedä, mitä on normaali lyöminen? Ainakin monissa kirjoissa, joita itse luin lapsena oli nyrkkitapeluita. So what? Ja siis itse en ole koskaan nähnyt vanhempieni lyövän ketään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

No miten sä sitten haluat saada tietoosi sen, että omat kommenttisi vain vaikuttavat tyhmiltä? Haluaisitko vaikuttaa viisaammalta ja kehittyä? Mä voin neuvoa, miten silloin ei kannata kommunikoida. Ja ei ole ollut mitään tarvetta kävellä kenenkään yli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on aivopessyt sinut luulemaan, että on sallittua olla toisille ihmisille ilkeä.

No hän ainakin itse oikeutti sen itselleen. Se onkin väärin, mutta muut ovat myös ilkeitä mulle. Loukkaavia. Epäreiluja etenkin.

Ap

Voisit ehkä vähän miettiä tuota reiluuskäsitystäsi. Minä esimerkiksi yritin auttaa sinua ja kertoa omista kokemuksistani, ja sinä hyökkäsit menemällä henkilökohtaisuuksiin. Ei minusta tippaakaan reilua.

Mä en koita olla reilu täällä keskustelijoita kohtaan, jotka alkavat neuvomaan. Eri asia vaihtaa ajatuksia.

Ap

Haluat apua, mutta et halua että kukaan neuvoo sinua. Haluat, että toiset ihmiset olisi sinua kohtaan reiluja, mutta et itse halua olla reilu.

No en varsinaisesti halua apua, reilu kohtelu on ainakin paljon auttavampaa kuin neuvominen.

Ap

Nyt sanot, että et halua apua. Kuitenkin kirjoittamassasi otsikossa lukee "Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä". Haluat, että sinua kohdeltaisiin reilusti, mutta et itse halua olla reilu toisia kohtaan.