Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että teet toisille ihmisille samaa mitä äitisi teki sinulle? Haluatko olla samanlainen kuin äitisi?

Viha on vielä ihan ok, manipulointi ei. Ja sä tuskin vahingoitut vihastani. Joten en ole teille kuin äitini oli mulle.

Ap

Varsinaisesti toisen ihmisen vihasta ei vahingoitu, koska viha on tunne. Jos vihainen ihminen päättää vahingoittaa toisia ja käyttäytyy esimerkiksi loukkaavasti toisia kohtaan, niin kyllä silloin saattaa satuttaa toisia ihmisiä.

Joten kyllä pelkästä vihasta voi toinen loukkaantua :)) Kannattaa muistaa se, kun kuvittelee millaiset oikeudet sulla on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että sinusta olisi terpeutiksi? Ainakin tunnut loukkaantuvan sellaisesta, mikä on toisen nimenomainen kipupiste. Voisiko siitä syntyä toimivaa terapiaa?

Ap

Miten niin loukkaannun siitä mikä on toisen kipupiste? En ymmärrä. Oikeastaan en ymmärrä moniakaan kommenttejasi. Oletko edes tosissasi, vai haluatko vain trollata ja haastaa riitaa toisten ihmisten kanssa tällä palstalla?

Olen huomannut, ettet ymmärrä. Ihan tosissani mietin näitä juttuja.

Ap

Voisitko sitten selittää, mitä tarkoitit, kun sanoit että loukkaannun toisen ihmisen kipupisteistä? En nimittäin tunnista itsessäni tällaista.

No siis jos on terapeutti, ja tekee työtään, eikä ole ystävän seurassa, niin jos asiakas reagoi mihin tahansa oikeastaan vihaisesti (puhuen, kuten mä tässä, ilman fyysistä uhkaa) niin se on hänen kipupisteensä. Terapia menee ihan pieleen, jos terapeutti ajattelee, "että kamala Terttu, on väärin reagoida noin. Olipa paha. Tunnenpa oloni ihan uhatuksi tai ylikävellyksi." Ja ehdotit, että mä olisin siis nostattanut tuollaisia tunteita terapeutissani. Vaikutti sille, että itse reagoisit niin, ja jos et ole terppa, se on ihan okei.

Ap

Vihaisuus ja toisten ihmisten loukkaaminen eivät ole sama asia. Vihaisuus on tunne, toisten ihmisten loukkaaminen on toimintaa. Voi olla vihainen, ja sitten miettiä miten tunteensa kanssa toimii. Toisten loukkaaminen on valinta.

Niin mutta jos ihmistä on häiritty tuossa tilassa, kuten minua on, niin asia ei ole noin.

Ap

En ymmärrä taaskaan.

No ei voi odottaa, jos vihasi on aina ollut suojassa. Eli siis kun olet vihainen, olet saanut olla. En tiedä, jos olet persoona, joka ei näytä sitä, mutta mä en ole. Ja vihani ei todellakaan ollut turvassa eikä suojassa. Eli että se ois sallittu. Sitä tarkoitan häirinnällä.

Ja siis koska se ei ollut suojassa, piti turvautu nopeasti myös toimintaan puolustaessa itseään (sitähän viha on).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että sinusta olisi terpeutiksi? Ainakin tunnut loukkaantuvan sellaisesta, mikä on toisen nimenomainen kipupiste. Voisiko siitä syntyä toimivaa terapiaa?

Ap

Miten niin loukkaannun siitä mikä on toisen kipupiste? En ymmärrä. Oikeastaan en ymmärrä moniakaan kommenttejasi. Oletko edes tosissasi, vai haluatko vain trollata ja haastaa riitaa toisten ihmisten kanssa tällä palstalla?

Olen huomannut, ettet ymmärrä. Ihan tosissani mietin näitä juttuja.

Ap

Voisitko sitten selittää, mitä tarkoitit, kun sanoit että loukkaannun toisen ihmisen kipupisteistä? En nimittäin tunnista itsessäni tällaista.

No siis jos on terapeutti, ja tekee työtään, eikä ole ystävän seurassa, niin jos asiakas reagoi mihin tahansa oikeastaan vihaisesti (puhuen, kuten mä tässä, ilman fyysistä uhkaa) niin se on hänen kipupisteensä. Terapia menee ihan pieleen, jos terapeutti ajattelee, "että kamala Terttu, on väärin reagoida noin. Olipa paha. Tunnenpa oloni ihan uhatuksi tai ylikävellyksi." Ja ehdotit, että mä olisin siis nostattanut tuollaisia tunteita terapeutissani. Vaikutti sille, että itse reagoisit niin, ja jos et ole terppa, se on ihan okei.

Ap

Vihaisuus ja toisten ihmisten loukkaaminen eivät ole sama asia. Vihaisuus on tunne, toisten ihmisten loukkaaminen on toimintaa. Voi olla vihainen, ja sitten miettiä miten tunteensa kanssa toimii. Toisten loukkaaminen on valinta.

Juurihan selitin sulle, että tuossa on kipupiste. Silloin tunteiden sä.tely tai hallinta vain ei toimi. Sitäpaitsi lapsi ei mieti, että käyttäytyy huonosti puolustaessaan itseään ja toimiessaan. Eikä aikuinen, jos on lapsena kielletty puolustamasta itseään tai siitä on demonisoitu, kutn minut. Se, että hyökkää samantien jos kokee tulleensa loukatuksi ei johdu ilkeydestä eikä halusta satuttaa todellakaan.

Ap

Jos tunteiden säätely tai hallinta ei toimi, niin sitten kai pitää koettaa opetella sitä. Voi esim. yrittää suunnata vihan tunteen jotenkin rakentavasti. Tai yrittää keksiä ajatuksia, jotka lohduttavat itseä. Näitä voi opetella koko elämän ajan, itsekin opettelen vielä. Itsensä puolustaminen on ihan hyvä asia, mutta sitä ei kuitenkaan kannata viedä liiallisuuksiin. Monesti parhaan tuloksen saa, kun on jämäkkä mutta samalla asiallinen ja rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että teet toisille ihmisille samaa mitä äitisi teki sinulle? Haluatko olla samanlainen kuin äitisi?

Viha on vielä ihan ok, manipulointi ei. Ja sä tuskin vahingoitut vihastani. Joten en ole teille kuin äitini oli mulle.

Ap

Varsinaisesti toisen ihmisen vihasta ei vahingoitu, koska viha on tunne. Jos vihainen ihminen päättää vahingoittaa toisia ja käyttäytyy esimerkiksi loukkaavasti toisia kohtaan, niin kyllä silloin saattaa satuttaa toisia ihmisiä.

Joten kyllä pelkästä vihasta voi toinen loukkaantua :)) Kannattaa muistaa se, kun kuvittelee millaiset oikeudet sulla on.

Ap

Jos nyt vaikka ajatellaan, että olet vihainen toiselle ihmiselle, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että toinen loukkaantuu. Jos vaikka olet omassa mielessäsi vihainen, niin toinen ei edes tiedä, että olet vihainen, jos et sitä mitenkään ilmaise. Tarkoitan tällä sitä, että viha on tunne, joka on ihmisen mielessä, ja sellaisena se ei ketään vahingoita. Ihmisellä on lupa tuntea erilaisia tunteita, ja omassa mielessä koettu tunne ei ketään vahingoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että teet toisille ihmisille samaa mitä äitisi teki sinulle? Haluatko olla samanlainen kuin äitisi?

Viha on vielä ihan ok, manipulointi ei. Ja sä tuskin vahingoitut vihastani. Joten en ole teille kuin äitini oli mulle.

Ap

Varsinaisesti toisen ihmisen vihasta ei vahingoitu, koska viha on tunne. Jos vihainen ihminen päättää vahingoittaa toisia ja käyttäytyy esimerkiksi loukkaavasti toisia kohtaan, niin kyllä silloin saattaa satuttaa toisia ihmisiä.

Joten kyllä pelkästä vihasta voi toinen loukkaantua :)) Kannattaa muistaa se, kun kuvittelee millaiset oikeudet sulla on.

Ap

Jos nyt vaikka ajatellaan, että olet vihainen toiselle ihmiselle, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että toinen loukkaantuu. Jos vaikka olet omassa mielessäsi vihainen, niin toinen ei edes tiedä, että olet vihainen, jos et sitä mitenkään ilmaise. Tarkoitan tällä sitä, että viha on tunne, joka on ihmisen mielessä, ja sellaisena se ei ketään vahingoita. Ihmisellä on lupa tuntea erilaisia tunteita, ja omassa mielessä koettu tunne ei ketään vahingoita.

No ei viha auta, jos sitä ei ilmaise. En ole vihainen huvikseni. Ja äitini kohdalla sen ilmaiseminen tarkoitti sitä, että hän automaattisesti loukkaantui, mutta koska ei voinut itselleen niin alhaista tunnetta hyväksyä, syytti minua eikä tajunnut loukanneensa. Suutun, jos minua loukataan, enkä todellakaan haudo sitä keskenäni.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että sinusta olisi terpeutiksi? Ainakin tunnut loukkaantuvan sellaisesta, mikä on toisen nimenomainen kipupiste. Voisiko siitä syntyä toimivaa terapiaa?

Ap

Miten niin loukkaannun siitä mikä on toisen kipupiste? En ymmärrä. Oikeastaan en ymmärrä moniakaan kommenttejasi. Oletko edes tosissasi, vai haluatko vain trollata ja haastaa riitaa toisten ihmisten kanssa tällä palstalla?

Olen huomannut, ettet ymmärrä. Ihan tosissani mietin näitä juttuja.

Ap

Voisitko sitten selittää, mitä tarkoitit, kun sanoit että loukkaannun toisen ihmisen kipupisteistä? En nimittäin tunnista itsessäni tällaista.

No siis jos on terapeutti, ja tekee työtään, eikä ole ystävän seurassa, niin jos asiakas reagoi mihin tahansa oikeastaan vihaisesti (puhuen, kuten mä tässä, ilman fyysistä uhkaa) niin se on hänen kipupisteensä. Terapia menee ihan pieleen, jos terapeutti ajattelee, "että kamala Terttu, on väärin reagoida noin. Olipa paha. Tunnenpa oloni ihan uhatuksi tai ylikävellyksi." Ja ehdotit, että mä olisin siis nostattanut tuollaisia tunteita terapeutissani. Vaikutti sille, että itse reagoisit niin, ja jos et ole terppa, se on ihan okei.

Ap

Vihaisuus ja toisten ihmisten loukkaaminen eivät ole sama asia. Vihaisuus on tunne, toisten ihmisten loukkaaminen on toimintaa. Voi olla vihainen, ja sitten miettiä miten tunteensa kanssa toimii. Toisten loukkaaminen on valinta.

Juurihan selitin sulle, että tuossa on kipupiste. Silloin tunteiden sä.tely tai hallinta vain ei toimi. Sitäpaitsi lapsi ei mieti, että käyttäytyy huonosti puolustaessaan itseään ja toimiessaan. Eikä aikuinen, jos on lapsena kielletty puolustamasta itseään tai siitä on demonisoitu, kutn minut. Se, että hyökkää samantien jos kokee tulleensa loukatuksi ei johdu ilkeydestä eikä halusta satuttaa todellakaan.

Ap

Jos tunteiden säätely tai hallinta ei toimi, niin sitten kai pitää koettaa opetella sitä. Voi esim. yrittää suunnata vihan tunteen jotenkin rakentavasti. Tai yrittää keksiä ajatuksia, jotka lohduttavat itseä. Näitä voi opetella koko elämän ajan, itsekin opettelen vielä. Itsensä puolustaminen on ihan hyvä asia, mutta sitä ei kuitenkaan kannata viedä liiallisuuksiin. Monesti parhaan tuloksen saa, kun on jämäkkä mutta samalla asiallinen ja rauhallinen.

En opettele. Se palvelisi vain muita, jerkkähipiäisiä loukaajia, jos mua loukataan ja suutun, niin mä sitten suutun ja ei kiinnosta, sattuuko toista. Jos ei tajua loukanneensa niin haistakoon vtun. Jos on työympäristö tms niin suutun hallitusti. Se on tavoite. En ala mitään tekniikoita, joilla tukahdutetaan itseä!

Ap

Itsensä tukahduttaminen on heikkojen tai idi.oottien hommaa.

Ap

Mun äiti tukahdutti minu, joten en aio enää koskaan tehdä niin. Ihan vammaista koittaa olla ilmaisematta, että on vihainen!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui kärsivällisyys suhtautua äitiin empaattisesti, enkä tajua, miten heikko ihmisen pitää olla, ettei edes kykene omia vanhempiaan syyttämään? Ei se empaattisuus mitään auta!!!

Ap

Yritin taas auttaa, ja jälleen kerran olit loukkaava. On vähän vaikeaa auttaa ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii satuttamaan auttajaansa. Miten se terapia meni? Opitko kenties siellä terapiassa, että terapeuttia kohtaan voi käyttäytyä ihan miten sattuu, eikä tetapeutti välitä siitä mitään?

Tietenkin terapeutille voi käytäytyä ihan miten huvittaa, koska se on osa tunnetaitoja, joihin ei saanut apua. Olisi tyhmää teeskennellä siellä tippaakaan. Ja ei tuollainen loukkaisi terapeuttia, tai on väärällä alalla :)

Ap

Niin mikä on osa tunnetaitoja? Sekö että käyttäytyy miten sattuu? En ymmärrä. Ja kyllä terapeutitkin on ihmisiä, ja ihmisillä on tunteet. Ainakin minusta on tuntunut vaikealta yrittää auttaa sinua, koska tuntuu että tarkoituksella etsit viesteistä jotain loukkaavaa, ja hyökkäät sitten niin että menet henkilökohtaisuuksiin.

Ei vaan se, mikä tunne toisen sanoista nousee. Ja siis miten sen kanssa pärjää. Susta ei ois terapeutiks! :D

Ap

Ja menet jälleen henkilökohtaisuuksiin, vaikka minä en niin tehnyt. Kerroin vain miltä sinun toimintasi tällä palstalla on minusta tuntunut, ja sinä alat sitten ruotimaan minua ihmisenä loukkaavalla tavalla. Epäreilua.

No sen ei ollut tarkoitus olla loukkaavasti sanottu. Vaan että aika outoa, että olet noin kiinnostunut siitä, miten terapeuttikaan voi auttaa minua, kun et yhtään ymmärrä, millaisia asioita terapiossa käsitellään. Tai siis minusta on ihan triviaa, että toisten puheiden nostattamien reaktioiden kanssa pärjääminen olisi aivan basic'iä.

Ap

Jos sanotaan toiselle, että sinusta ei ainakaan olisi siihen ja siihen, niin se on loukkaavasti sanottu. Sekin on loukkaavaa, että sanotaan että toinen ei yhtään ymmärrä jotain. Ihmettelin vaan sitä, että mistä olet oppinut että ilkeys on jotenkin hyvä juttu tai sallittua, ja mietin että onko sinun terapeuttisi ollut liian lepsu ja antanut sinun jatkuvasti kävellä ylitseen.

Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että sinusta olisi terpeutiksi? Ainakin tunnut loukkaantuvan sellaisesta, mikä on toisen nimenomainen kipupiste. Voisiko siitä syntyä toimivaa terapiaa?

Ap

Miten niin loukkaannun siitä mikä on toisen kipupiste? En ymmärrä. Oikeastaan en ymmärrä moniakaan kommenttejasi. Oletko edes tosissasi, vai haluatko vain trollata ja haastaa riitaa toisten ihmisten kanssa tällä palstalla?

Olen huomannut, ettet ymmärrä. Ihan tosissani mietin näitä juttuja.

Ap

Voisitko sitten selittää, mitä tarkoitit, kun sanoit että loukkaannun toisen ihmisen kipupisteistä? En nimittäin tunnista itsessäni tällaista.

No siis jos on terapeutti, ja tekee työtään, eikä ole ystävän seurassa, niin jos asiakas reagoi mihin tahansa oikeastaan vihaisesti (puhuen, kuten mä tässä, ilman fyysistä uhkaa) niin se on hänen kipupisteensä. Terapia menee ihan pieleen, jos terapeutti ajattelee, "että kamala Terttu, on väärin reagoida noin. Olipa paha. Tunnenpa oloni ihan uhatuksi tai ylikävellyksi." Ja ehdotit, että mä olisin siis nostattanut tuollaisia tunteita terapeutissani. Vaikutti sille, että itse reagoisit niin, ja jos et ole terppa, se on ihan okei.

Ap

Vihaisuus ja toisten ihmisten loukkaaminen eivät ole sama asia. Vihaisuus on tunne, toisten ihmisten loukkaaminen on toimintaa. Voi olla vihainen, ja sitten miettiä miten tunteensa kanssa toimii. Toisten loukkaaminen on valinta.

Juurihan selitin sulle, että tuossa on kipupiste. Silloin tunteiden sä.tely tai hallinta vain ei toimi. Sitäpaitsi lapsi ei mieti, että käyttäytyy huonosti puolustaessaan itseään ja toimiessaan. Eikä aikuinen, jos on lapsena kielletty puolustamasta itseään tai siitä on demonisoitu, kutn minut. Se, että hyökkää samantien jos kokee tulleensa loukatuksi ei johdu ilkeydestä eikä halusta satuttaa todellakaan.

Ap

Jos tunteiden säätely tai hallinta ei toimi, niin sitten kai pitää koettaa opetella sitä. Voi esim. yrittää suunnata vihan tunteen jotenkin rakentavasti. Tai yrittää keksiä ajatuksia, jotka lohduttavat itseä. Näitä voi opetella koko elämän ajan, itsekin opettelen vielä. Itsensä puolustaminen on ihan hyvä asia, mutta sitä ei kuitenkaan kannata viedä liiallisuuksiin. Monesti parhaan tuloksen saa, kun on jämäkkä mutta samalla asiallinen ja rauhallinen.

En opettele. Se palvelisi vain muita, jerkkähipiäisiä loukaajia, jos mua loukataan ja suutun, niin mä sitten suutun ja ei kiinnosta, sattuuko toista. Jos ei tajua loukanneensa niin haistakoon vtun. Jos on työympäristö tms niin suutun hallitusti. Se on tavoite. En ala mitään tekniikoita, joilla tukahdutetaan itseä!

Ap

Ei tunteiden käsittelyn opettelu palvele vain muita. Se oikeastaan eniten palvelee sinua itseäsi. Kun osaa käsitellä omia negatiivisia tunteita, ne eivät aiheuta itselle niin paljon pahaa oloa. Liian voimakkaat negatiiviset tunteet voivat olla haitaksi itselle myös siten, että järjen ääni sumenee, ja toiminta ei ole enää kovin järkiperäistä. Voimakkaat negatiiviset tunteet saattavat lisäksi haitata fyysistä terveyttä siten, että esim. verenpaine nousee ja hormonitasapaino järkkyy. Välillä pitäisi pystyä lepäämäänkin, ja se ei onnistu jos mielessä pyörii jatkuvasti negatiivisten tunteiden myrsky.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä tukahduttaminen on heikkojen tai idi.oottien hommaa.

Ap

Omien tunteiden käsitteleminen ei ole sama asia kuin itsensä tukahduttaminen. Se on melkeinpä päinvastoin. Kun käsittelee omia tunteitaan, ne myös tiedostaa paremmin. Ja voi myös kysyä itseltään, mikä viesti tällä tunteella on, ja miksi koen tätä tunnetta, mikä sen on aiheuttanut. Esimerkiksi vihan tunne on ihan oikeitettu silloin, kun joku on tehnyt jotain väärää itseä kohtaan. Tunteen kokemisen jälkeen voi miettiä, mitä kannattaa tehdä ja miten kannattaa toimia. Tunteen ja toiminnan välissä on aina ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti tukahdutti minu, joten en aio enää koskaan tehdä niin. Ihan vammaista koittaa olla ilmaisematta, että on vihainen!

Ap

Niin, olisihan se mukavaa, jos voisi aina ilmaista tunteensa toisille ihmisille täysin vapaasti ja jarruttelematta. Mutta tavallisessa elämässä se ei ikävä kyllä ole aina mahdollista. Otetaanpa vaikka esimerkiksi se, että asioi vaikka Kelalla, ja virkailijan käytös alkaa suututtaa. Jos menee tunteidensa mukana, ja huutaa virkailijalle ja haukkuu jäntä vaikka v..n lutkaksi, niin se tuskin edistää omaa asiaa mitenkään. Tässä tilanteessa on parempi tiedostaa, että on vihainen, ja miettiä miten kannattaa toimia.

Haluat suuttua työpaikalla hallitusti, mutta tunteiden hallinta on sinusta idioottien ja vammaisten hommaa.

Miksi te taas nostitte tämän mielisairaan ketjun ylös...?!

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Joo, unohda koston hautominen. Jos äitisi ei välitä omasta lapsestaan, hän on jotenkin häiriintynyt ihminen. Jokainen normaali ihminen välittää omasta jälkeläisestään. Luonnossa nisäkkäät huolehtii poikasistaan, samoin linnut. Ainoastaan matelijat ei luonnossa huolehdi poikasistaan. Nisäkkäät ja linnut saattavat tosin hylätä poikasensa, jos ne ovat häiriintyneitä. Sama pätee ihmisiin. Se on tavallaan luonnonlaki, että nisäkäsemo kokee hoivaviettiä pentujaan kohtaan. Jos hoivaviettiä ei ole, on emolla jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Joo, unohda koston hautominen. Jos äitisi ei välitä omasta lapsestaan, hän on jotenkin häiriintynyt ihminen. Jokainen normaali ihminen välittää omasta jälkeläisestään. Luonnossa nisäkkäät huolehtii poikasistaan, samoin linnut. Ainoastaan matelijat ei luonnossa huolehdi poikasistaan. Nisäkkäät ja linnut saattavat tosin hylätä poikasensa, jos ne ovat häiriintyneitä. Sama pätee ihmisiin. Se on tavallaan luonnonlaki, että nisäkäsemo kokee hoivaviettiä pentujaan kohtaan. Jos hoivaviettiä ei ole, on emolla jotain pielessä.

Mutta se äiti välittää. On käynyt siivoamassa, auttaa kaikin tavoin. Sanoi puhelimessa kkän reaktioon lapsen itkusta, älä välitä. Tästä taas hirveä haloo. Miten äiti voi noin sanoa. Myöhemmin tämä oli äidin raivoamista. Siivoaminen oli ok, mutta joku pieni kysymys äidiltä, mihin laitetaan nämä paristot ja siihen ärsyynnys kkän reaktiona. Ja äiti melkein katsoi pahasti. Myöhemmin tulkinta oli että äiti raivosi.

Tämä äiti haluaa hyvää. Haluaa olla tekemisissä myös lastenlasten kanssa. Koittaa kaikin keinoin välttää kohta 50v tyttären reaktioita.

Sama oli lapsuuden tarinoissa. Ei ole ollut koskaan muuta kuin äiti melkein katsoi pahasti

Sensijaan kkä ei välitä jälkeläisistään. Ei edes senvertaa että huolehtisi heidän elatuksesta, kun tapaamisiin ei pysty. Tunti viikossa mienen läsnäollessa ei ole tapaamista. Ei yhtä ainoaa tuntia ole ollut kahdestaan kahden kouluikäisen kanssa. Ei pysty. Liian raskadta. Ihan vain koska ei huolehdi jälkeläisistään. Eli emolla on jotain pielessä hoivavietissään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Joo, unohda koston hautominen. Jos äitisi ei välitä omasta lapsestaan, hän on jotenkin häiriintynyt ihminen. Jokainen normaali ihminen välittää omasta jälkeläisestään. Luonnossa nisäkkäät huolehtii poikasistaan, samoin linnut. Ainoastaan matelijat ei luonnossa huolehdi poikasistaan. Nisäkkäät ja linnut saattavat tosin hylätä poikasensa, jos ne ovat häiriintyneitä. Sama pätee ihmisiin. Se on tavallaan luonnonlaki, että nisäkäsemo kokee hoivaviettiä pentujaan kohtaan. Jos hoivaviettiä ei ole, on emolla jotain pielessä.

Mutta se äiti välittää. On käynyt siivoamassa, auttaa kaikin tavoin. Sanoi puhelimessa kkän reaktioon lapsen itkusta, älä välitä. Tästä taas hirveä haloo. Miten äiti voi noin sanoa. Myöhemmin tämä oli äidin raivoamista. Siivoaminen oli ok, mutta joku pieni kysymys äidiltä, mihin laitetaan nämä paristot ja siihen ärsyynnys kkän reaktiona. Ja äiti melkein katsoi pahasti. Myöhemmin tulkinta oli että äiti raivosi.

Tämä äiti haluaa hyvää. Haluaa olla tekemisissä myös lastenlasten kanssa. Koittaa kaikin keinoin välttää kohta 50v tyttären reaktioita.

Sama oli lapsuuden tarinoissa. Ei ole ollut koskaan muuta kuin äiti melkein katsoi pahasti

Sensijaan kkä ei välitä jälkeläisistään. Ei edes senvertaa että huolehtisi heidän elatuksesta, kun tapaamisiin ei pysty. Tunti viikossa mienen läsnäollessa ei ole tapaamista. Ei yhtä ainoaa tuntia ole ollut kahdestaan kahden kouluikäisen kanssa. Ei pysty. Liian raskadta. Ihan vain koska ei huolehdi jälkeläisistään. Eli emolla on jotain pielessä hoivavietissään

Minun mielestä vastasin jollekin muulle kuin kivikissaäidille. Mutta joo, kivikissaäidillä on ongelmia. Ja ei se hoivavietti itsessään ole ehkä pielessä, vaan jotain on psyykkisesti ja/tai fyysisesti pielessä, jos hoivaviettiä ei ole. Eläimillä ja myös ihmisillä hoivaviettiin vaikuttaa oksitosiini-niminen hormoni. Jos sitä ei erity kunnolla, voi olla että hoivaviettiä ei synny. Muistaakseni oksitosiinin eritystä ehkäisee liiallinen stressi ja kortisolin eritys, muitakin syitä voi olla.

Siis osittain tuttu tunne. Ihminen katkeroituu lopulta, kun ei saa esimerkiksi yhteiskunnalta tukea. Sama pätee ihmissuhteissa. Avun pyytäminen on helvtin vaikeaa ja kieltäytyminen siitä yhtä vaikeaa, jos ajatellaan läheisiä. Ja jos et kerro huolistasi, ei kukaan tule ovelle auttamaan. Itsekin on tehtävä jotain ja osattava pyytää. Jos siitäkään huolimatta ei auta niin se johtaa usein vihaisuuteen, katkeruuteen ja toivottomuuteen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Joo, unohda koston hautominen. Jos äitisi ei välitä omasta lapsestaan, hän on jotenkin häiriintynyt ihminen. Jokainen normaali ihminen välittää omasta jälkeläisestään. Luonnossa nisäkkäät huolehtii poikasistaan, samoin linnut. Ainoastaan matelijat ei luonnossa huolehdi poikasistaan. Nisäkkäät ja linnut saattavat tosin hylätä poikasensa, jos ne ovat häiriintyneitä. Sama pätee ihmisiin. Se on tavallaan luonnonlaki, että nisäkäsemo kokee hoivaviettiä pentujaan kohtaan. Jos hoivaviettiä ei ole, on emolla jotain pielessä.

Mutta se äiti välittää. On käynyt siivoamassa, auttaa kaikin tavoin. Sanoi puhelimessa kkän reaktioon lapsen itkusta, älä välitä. Tästä taas hirveä haloo. Miten äiti voi noin sanoa. Myöhemmin tämä oli äidin raivoamista. Siivoaminen oli ok, mutta joku pieni kysymys äidiltä, mihin laitetaan nämä paristot ja siihen ärsyynnys kkän reaktiona. Ja äiti melkein katsoi pahasti. Myöhemmin tulkinta oli että äiti raivosi.

Tämä äiti haluaa hyvää. Haluaa olla tekemisissä myös lastenlasten kanssa. Koittaa kaikin keinoin välttää kohta 50v tyttären reaktioita.

Sama oli lapsuuden tarinoissa. Ei ole ollut koskaan muuta kuin äiti melkein katsoi pahasti

Sensijaan kkä ei välitä jälkeläisistään. Ei edes senvertaa että huolehtisi heidän elatuksesta, kun tapaamisiin ei pysty. Tunti viikossa mienen läsnäollessa ei ole tapaamista. Ei yhtä ainoaa tuntia ole ollut kahdestaan kahden kouluikäisen kanssa. Ei pysty. Liian raskadta. Ihan vain koska ei huolehdi jälkeläisistään. Eli emolla on jotain pielessä hoivavietissään

Levität väärää tietoa tästä tunnista viikossa ja miehen läsnäolosta. Ja miksi on hienoa neuvoa lapsen itkusta, että älä välitä? Totta kai toisten tunteilla (ja omilla) on merkitystä. Ei niitä sivuuteta tuollalailla välittämättä. Ja en ärsyyntynyt paristokysymyksestä, VAAN SIITÄ, että äitini suuttui ja loukkaantui siitä, etten jaksanut vastata paristokysymykseen. Vaikka HÄN oli siinä ihan v*tun epäkohtelias. Ei se kyseleminen ole hänelle mikään oikeus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt ihan oikeesti kiinnostaa miten KKÄ ”rankaisee” tai ”kostaa” äidilleen? Mulla hirviito myös eikä siihen mikään rankaisu auta. Mikään välien latkominen, yjteudenpidon rajoittaminen tai äitienpäiväkortin lähettämättä jättäminen ei kiusaa tai rankaise äitiäni yhtään. Se on vaam tyytyväinen kun voi elää elämäänsä miinkuin lapsia ei olisikaan.

Sen takia kos-ton hautominen on turhaa kun ei ole mitään millä sen tekisi. Joten ehkä kannattaa lopettaa se suunnittelukin...

Joo, unohda koston hautominen. Jos äitisi ei välitä omasta lapsestaan, hän on jotenkin häiriintynyt ihminen. Jokainen normaali ihminen välittää omasta jälkeläisestään. Luonnossa nisäkkäät huolehtii poikasistaan, samoin linnut. Ainoastaan matelijat ei luonnossa huolehdi poikasistaan. Nisäkkäät ja linnut saattavat tosin hylätä poikasensa, jos ne ovat häiriintyneitä. Sama pätee ihmisiin. Se on tavallaan luonnonlaki, että nisäkäsemo kokee hoivaviettiä pentujaan kohtaan. Jos hoivaviettiä ei ole, on emolla jotain pielessä.

Mutta se äiti välittää. On käynyt siivoamassa, auttaa kaikin tavoin. Sanoi puhelimessa kkän reaktioon lapsen itkusta, älä välitä. Tästä taas hirveä haloo. Miten äiti voi noin sanoa. Myöhemmin tämä oli äidin raivoamista. Siivoaminen oli ok, mutta joku pieni kysymys äidiltä, mihin laitetaan nämä paristot ja siihen ärsyynnys kkän reaktiona. Ja äiti melkein katsoi pahasti. Myöhemmin tulkinta oli että äiti raivosi.

Tämä äiti haluaa hyvää. Haluaa olla tekemisissä myös lastenlasten kanssa. Koittaa kaikin keinoin välttää kohta 50v tyttären reaktioita.

Sama oli lapsuuden tarinoissa. Ei ole ollut koskaan muuta kuin äiti melkein katsoi pahasti

Sensijaan kkä ei välitä jälkeläisistään. Ei edes senvertaa että huolehtisi heidän elatuksesta, kun tapaamisiin ei pysty. Tunti viikossa mienen läsnäollessa ei ole tapaamista. Ei yhtä ainoaa tuntia ole ollut kahdestaan kahden kouluikäisen kanssa. Ei pysty. Liian raskadta. Ihan vain koska ei huolehdi jälkeläisistään. Eli emolla on jotain pielessä hoivavietissään

Levität väärää tietoa tästä tunnista viikossa ja miehen läsnäolosta. Ja miksi on hienoa neuvoa lapsen itkusta, että älä välitä? Totta kai toisten tunteilla (ja omilla) on merkitystä. Ei niitä sivuuteta tuollalailla välittämättä. Ja en ärsyyntynyt paristokysymyksestä, VAAN SIITÄ, että äitini suuttui ja loukkaantui siitä, etten jaksanut vastata paristokysymykseen. Vaikka HÄN oli siinä ihan v*tun epäkohtelias. Ei se kyseleminen ole hänelle mikään oikeus.

Ap

Tai siis vastauksen saaminen ei ole. Kysyä saa, mutta jos mä sanon, etten jaksa miettiä tuota nyt (työpäivän jälkeen heti, vastattuani jo moneen muuhun yhtä turhaan kysymykseen), niin siitä ei pidä mulle suuttua eikä loukkaantua, sellainen on ERITTÄIN huonoa käytöstä.

Ap