Sivut

Kommentit (864)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet itse vastuussa siitä mitä sä olet ja mitä teet. Voit valita toimia tavalla jolla on negatiivisia seurauksia tai tavalla jolla on positiivisia seurauksia ja vain sä itse teet sen valinnan ja vain sä itse vastaat valintasi seurauksista. Olen itse psykopaatti sekä psykopaatin lapsi joten tiedän mistä puhun ja jos minä kykenen tämän ymmärtämään sekä sen mukaan toimimaan niin pystyt kyllä säkin mikäli vain teet niin, se että äitisi oli narsisti on yksinkertaisesti tekosyysi valita itse väärin.

Se ei ole tekosyy, vaan se on seuraus. Ei toki lopullinen, vaan ennemminkin automaattinen. Olen ilkeä, koska pidän puoliani. Mutta siis aiemmin en tajunnut, että pidän puoliani ja että saan pitää. Siksi uskoin, että olen ilkeä. Nykyisin en enää ajattele niin. Toisaalta tietoisuus siitä, että jos aikoisin olla ilkeä se olisi vain itseni puolustamista hillitsee tarvetta hyökätä. Koska tiedän, että olen oikeassa.
Ap

Sä olet väärässä. Olet ilkeä koska valitset olla ja valehtelet itsellesi ilkeytesi olevan itsesi puolustamista. Ilkeytesi ei ole seurausta äitisi toiminnasta, äitisi toiminnan seurausta ovat negatiiviset tunteesi, kun taas ilkeytesi on seurausta valinnastasi olla ilkeä negatiivisten tunteidesi takia, mikä on vastuutonta ja täysin epälooginen ajattelu- ja käytösmalli.

Kommentoimasi viestin kirjoittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ymmärrän AP sun alkuperäisen pointin niin täysin. Itsellä vähän eri tilanne, mutta samaiset tuntemukset.

Itse olen vakavasti sairas ja läheiseni eivät osaa olla tukena, vähättelevät vain eivätkä auta arkiaskareissa joita minun on hyvin vaikea jaksaa itse tämän sairauden uuvuttamana. Eivät kykene empatiaan. Kun kerron voinnistani, mieskin vain tuijottaa hiljaa ja eikä sano mitään. Se tekee minut kyyniseksi ja toivottomaksi. Olen sitä mieltä että se mikä ei tapa, se vituttaa. Ei se mitään jalosta ihmistä. Jatkuvat kivut ja uupumus ja toivottomuus vain tekee minusta kiukkuisen. En ole mikään laupias samarialainen tämän jälkeen, vaan näen maailman kylmyyden ja merkityksettömyyden entistä selkeämmin.

Vierailija

Aikuinen ihminen hoitaa itsensä kuntoon eikä selitä kiukutteluaan sillä, että äiti oli kamala.

Jokainen äiti on joskus "kamala", erityisesti ne, jotka kuvittelevat osaavansa aina olla täydellisiä.

Isissä on isompi hajonta olemattomasta vellihoususta superisin kautta täys*askaan sadistiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen hoitaa itsensä kuntoon eikä selitä kiukutteluaan sillä, että äiti oli kamala.

Jokainen äiti on joskus "kamala", erityisesti ne, jotka kuvittelevat osaavansa aina olla täydellisiä.

Isissä on isompi hajonta olemattomasta vellihoususta superisin kautta täys*askaan sadistiin.

Sinun kannattaa muistaa, että sinun mielipiteesi pohjaavat omaan kokemukseesi äidistäsi/ tuttujesi äideistä. Et voi mitenkään tietää ap:n tilanteesta. Kiukku ei aina ole valinta kuten sinä tunnut ajattelevan, vaan useimmilla se on automaattinen tunnereaktio, luonnollinen puolustusreaktio stressaavissa/uhkaavissa olosuhteissa. Kiukku on ennemminkin oire, kuin valittu olotila.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Menkää jo uskovaiset he lvetyiin. Rukoilen teidät sinne joa ette itse pääse.

Kenelle ajattelit rukouksesi suunnata, ateisti??😂

Vierailija

Ei minunkaan vanhempani ole kilteimmästä päästä, mutta se ei silti oikeuta minua kohtelemaan toisia huonosti. Pelkkää vastuun sysäämistä pois itsestään. Tunnen myös erään, joka ei ole oikein ystävällinen muita kohtaan aina ja hän heti selittää, että hänellä oli vaativa lapsuus. Sitten aina jos joku koittaa vähänkin avautua omista ongelmistaan, hän alkaa puhua heti omista kokemuksistaan kuin että "ai sul ollu vaativaa, kuuntelepas kuinka vaativaa mulla on ollut". Omia vanhempiaan ei voi valita, mutta sen, miten kohtelet muita, on oman päätäntävallan piirissä. Ystäväni on myös että minua ei voi kukaan auttaa, oon liian hankala tapaus. Jos ajattelee, ettei mikään auta, niin sitten ei mikään auta. Asenne ratkaisee tässäkin. Jostakin se oikea apu löytyy, varmasti, kunhan jaksaa etsiä ja jos oikeasti haluaa paremman elämän.

Vierailija

Siis lopettaisit jo! Ja jos uskot Jumalaan, niin hän rakastaa nöyriä ja anteeksiantavia ihmisiä. Sinä et ole tällä hetkellä Jumalan lempilapsi, olet katkera, sairas ja koetuksella. Kun Jumala rakastaa sinua, huomaat sen kyllä kun olosi paranee. Toki voit rukoilla Jumalalta apua, mutta muutos lähtee sinusta itsestäsi. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat