Lue keskustelun säännöt.
En saanut sitä miestä jonka olisin halunnut
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisit nyt vaan tyytyä siihen oman tason mieheesi. Ei se muuten olisi oikeudenmukaista. Ei sinulle tavis suomalaisena tyttönä kuulu mitään laadukasta miestä olla vaan ne nyt on varattu jotaun kauniita 20v latina missejä varten.
Kyllä sellaisen rumankin miehen kanssa voi elämä olla ihan mukavaa, se asenne kun nyt riippuu susta vaan itsestästi.
Muutaman kuukauden kuluttua olisit kuitenkin tottunut ja kyllästynyt siihen komistuksen naamaan eikä se enää erikoiselta tuntuisi.
Et tiedä nyt yhtään mitään siitä mistä puhut.
Ap
Kyllä ne sun tähänastiset viestit kertoo kaiken tarvittavan. Ahneella on paskainen loppu.
Hanki nyt ihmeessä joku eli siis ihan kuka tahansa ennenkun sun markkina arvosi romahtaa ihan ikääntymisen myötä. Yli 25 vuotiaana on jo monta kertaa vaikeempi löytää joku.
Kannattaa pyrkiä aktiivisesti muuttamaan asennetta. Ihan ensiksi koita ymmärtää se fakta, että aina elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Varsinkin ihmissuhteissa vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Olisihan se hienoa, jos ajatuksen voimalla tai sormia napsauttamalla saisi toisen tunteet muuttumaan, mutta ei se ikävä kyllä vaan mene niin.
Tunteitaan ei aina voi muuttaa mutta käyttäytymistään voi. Surkuttelun sijaan ota positiivinen asenne, päästä menneestä irti ja katso tulevaan. Siellä sinua voi odottaa jotain vielä parempaa, jos vain annat sille mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisit nyt vaan tyytyä siihen oman tason mieheesi. Ei se muuten olisi oikeudenmukaista. Ei sinulle tavis suomalaisena tyttönä kuulu mitään laadukasta miestä olla vaan ne nyt on varattu jotaun kauniita 20v latina missejä varten.
Kyllä sellaisen rumankin miehen kanssa voi elämä olla ihan mukavaa, se asenne kun nyt riippuu susta vaan itsestästi.
Muutaman kuukauden kuluttua olisit kuitenkin tottunut ja kyllästynyt siihen komistuksen naamaan eikä se enää erikoiselta tuntuisi.
Ai? Minä olen ollut puolisoni kanssa viitisen vuotta ja eilen viimeksi häntä katsoessani ajattelin, että miten mies voi ollakin noin komea. Ja huom. tavattiin aikoinaan yhteisen ystävän kautta niin että lähdin treffeille näkemättä hänestä edes kuvaa. Tiesin vain että on mukava, älykäs mies joka ystäväni mielestä saattaisi kiinnostaa minua.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää ihan hyvin yksinkin.
Miehille se on vaikeampaa.Näytä minulle alle 40 vuotias, ylensyömistä välttävä nainen, joka on "yksin" samalla tavalla kuin mies eli ei saa yhtään deittisovelluksen tykkäystä tai yhteydenottoa viikossa, yökerhossa ei lähestytä eikä harrastuksissa jne.
Ne yksin jäävät ja huonosti pärjäävät 'reppanamiehet' itse asiassa pitävät näitä itsenäisiä naisia pystyssä tarjoamalla seuraa ja aloitteita sekä validaatiota, mutta näillä miehillä itsellään ei ole turvaverkkoa mihin romahtaa.
Mitä, lähestytäänkö naisia useinkin harrastuksissa?? Olen alle 40 v ylensyömistä välttävä nainen, jota ei ole koskaan lähestytty harrastuksissa, ja yökerhossakin pari kertaa n 15 v sitten pilkun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin yksin kuin tyytyä.
Ap
No mutta sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Minä tyydyin mukavaan ja iloiseen naiseen. Väitän että yhteinen aikamme voittaa yksinolon 100-0.
Mies40
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää ihan hyvin yksinkin.
Miehille se on vaikeampaa.Näytä minulle alle 40 vuotias, ylensyömistä välttävä nainen, joka on "yksin" samalla tavalla kuin mies eli ei saa yhtään deittisovelluksen tykkäystä tai yhteydenottoa viikossa, yökerhossa ei lähestytä eikä harrastuksissa jne.
Ne yksin jäävät ja huonosti pärjäävät 'reppanamiehet' itse asiassa pitävät näitä itsenäisiä naisia pystyssä tarjoamalla seuraa ja aloitteita sekä validaatiota, mutta näillä miehillä itsellään ei ole turvaverkkoa mihin romahtaa.
Jos tarkoitat lihavaa, sano lihava eikä ylensyöjä. Eivät kaikki ylipainoiset porsastele ruuan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä aktiivisesti muuttamaan asennetta. Ihan ensiksi koita ymmärtää se fakta, että aina elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Varsinkin ihmissuhteissa vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Olisihan se hienoa, jos ajatuksen voimalla tai sormia napsauttamalla saisi toisen tunteet muuttumaan, mutta ei se ikävä kyllä vaan mene niin.
Tunteitaan ei aina voi muuttaa mutta käyttäytymistään voi. Surkuttelun sijaan ota positiivinen asenne, päästä menneestä irti ja katso tulevaan. Siellä sinua voi odottaa jotain vielä parempaa, jos vain annat sille mahdollisuuden.
Ymmärrän oikein hyvin, etten saanut mitä halusin. Kyse ei ole surkuttelusta, asia nyt vaan on näin. Nyt elän todennäköisimmin yksin ja se on ihan ok.
En aio tyytyä johonkin sellaiseen jota en rakasta ja joka on kakkosvaihtoehto. Ei oikein sovi mun luonteelle, ja pärjään ihan hyvin yksinkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä aktiivisesti muuttamaan asennetta. Ihan ensiksi koita ymmärtää se fakta, että aina elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Varsinkin ihmissuhteissa vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Olisihan se hienoa, jos ajatuksen voimalla tai sormia napsauttamalla saisi toisen tunteet muuttumaan, mutta ei se ikävä kyllä vaan mene niin.
Tunteitaan ei aina voi muuttaa mutta käyttäytymistään voi. Surkuttelun sijaan ota positiivinen asenne, päästä menneestä irti ja katso tulevaan. Siellä sinua voi odottaa jotain vielä parempaa, jos vain annat sille mahdollisuuden.Ymmärrän oikein hyvin, etten saanut mitä halusin. Kyse ei ole surkuttelusta, asia nyt vaan on näin. Nyt elän todennäköisimmin yksin ja se on ihan ok.
En aio tyytyä johonkin sellaiseen jota en rakasta ja joka on kakkosvaihtoehto. Ei oikein sovi mun luonteelle, ja pärjään ihan hyvin yksinkin.Ap
Minäkään en ole saanut kahta, jotka olisin halunnut (ja he minut), mutta ei se estä uskomasta siihen, että kolmas kerta toden sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tosiaan yksin sinkkuna kuin huonon kumppanin kanssa. Jos kumppani ei tuo elämään mitään positiivista niin parempi kokonaan ilman.
En aio johtaa ketään harhaan ja hehkuttaa suuria tunteita, jos sellaisesta ei ole kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä aktiivisesti muuttamaan asennetta. Ihan ensiksi koita ymmärtää se fakta, että aina elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Varsinkin ihmissuhteissa vaikutusmahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Olisihan se hienoa, jos ajatuksen voimalla tai sormia napsauttamalla saisi toisen tunteet muuttumaan, mutta ei se ikävä kyllä vaan mene niin.
Tunteitaan ei aina voi muuttaa mutta käyttäytymistään voi. Surkuttelun sijaan ota positiivinen asenne, päästä menneestä irti ja katso tulevaan. Siellä sinua voi odottaa jotain vielä parempaa, jos vain annat sille mahdollisuuden.Ymmärrän oikein hyvin, etten saanut mitä halusin. Kyse ei ole surkuttelusta, asia nyt vaan on näin. Nyt elän todennäköisimmin yksin ja se on ihan ok.
En aio tyytyä johonkin sellaiseen jota en rakasta ja joka on kakkosvaihtoehto. Ei oikein sovi mun luonteelle, ja pärjään ihan hyvin yksinkin.Ap
Okei. Aloituksessa sanoit ettet huoli enää ketään muita, niin siitä sain vaikutelman että asenteessa voisi olla korjattavaa. Mutta hyvä jos näin ei ole :)
Tyytyä ei koskaan pidäkään, sitä en tarkoittanut. Tarkoitin sitä, että jos nyt ajattelet ettei parempaa/yhtä hyvää miestä voi löytyä, niin saatat jossain vaiheessa huomata olleesi väärässä. Se vaan vaatii sen, että on valmis katsomaan ympärilleen ja näkemään mahdollisuudet.
En mäkään, mutta ei se ois kyllä ees ollu aviomiesmateriaalia. Ärsyttää vaan että pyörii mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tilastollisesti mahdotonta kaikkien saada se pitkä, tumma ja komea. No yhdeksi yöksi kyllä..
Ei ole mun rakastukseni tuollainen.
EIhän se tarviii ku kerran osua kohdalle niin se on siiinä.
mulla jäi Lucy Liu saamatta , joskus teininä sen halusin.
nyt joutuu tyytymään normi mammaan,joka ihan hyvä,muttei Lucy.
Minä sain sen miehen, jonka halusin. Mutta sitten parin vuoden naimisissaolon jälkeen en enää halunnutkaan, ja erosin. Tuo mies löysi jo muutaman jälkeen itselleen sopivamman puolison, jonka kanssa on vieläkin (tässä on mennyt jo 20+ vuotta). Minä ehdin muutamien vuosien aikana seurustella useampien miesten kanssa ja lopulta aloin kallistua sille kannalle, että ehkä minun on hyvä olla yksin. Ja olin todella onnellinen sen päätökseni kanssa. Sitten tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa on vierähtänyt nyt 20 vuotta.
Ei se, että saa haluamansa miehen, tarkoita välttämättä mitään onnellista loppua. Nuorena ei välttämättä osaa arvioida minkälaisen miehen tarvitsee. Ei tuossa ensimmäisessä miehessä mitään varsinaista vikaa ollut, äitini kaipasi häntä vuosia eron jälkeen ja suri, kun menetti hyvän vävyn. Hän ei vain ollut minulle sopiva, tai minä hänelle. Ja onneksi hän löysi sitten paremman/sopivamman melko pian. Minulla meni pidempään kasvaa aikuiseksi ja hoksata, että tarvitsen miehen joka ei anna minun hyppiä silmille. Liian lammas ei minun kanssa pärjää, pitää olla mies joka osaa pitää puolensa.
Eikä yksinolossakaan mitään vikaa ole! Tuo aika juuri ennen kuin tapasi mieheni (ja rakastuin päätä pahkaa), oli ehkä elämäni onnellisinta aikaa.
Väärin. Minä sain kaikki jotka koskaan halusin. Koittakaa purra salaattia.
No. Lohdutuksena voin sanoa, että en minäkään saanut naista, jonka olsin halunnut kumppaniksi. - Ei ollut ensimmäienn kerta. Mutta olen oppinut, että sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja monin tavoin antoisaa elämää. on toki mahdollsita, että elän loppuikäni sinkkuna. Vaan olisiko se oikeasti niin kamalaa. Kun en ymmärrä, miksi kenelläkään olisi myöskään mikään velvollisuus tai pakko muodostaa parisuhdetta minun kanssani. Kyllä minä haluan tuntea ja aistia sen, että toien haluaa itse olla kanssani edes suunnilleen yhtä paljon kuin, mitä minä hänen.