Ilkeät ihmiset versus kiltit ihmiset,näkyykö kasvoista?

Tuskin piirteistä, mutta kasvoista muuten.

Ei näy. Helppoahan täällä olisivatkin monet asiat, jos päällepäin näkyisi.

Ei.

Monet kiltin näköiset ja sulavan, kohteliaan käytöksen omaavat ovat pahantahtoisia ja itsekkäitä.

Moni kömpelön käytöksen omaava on oikeasti kiltti, vaikka antaa töykeän kuvan itsestään.

Ulkonäkö on sitten toinen juttu.

Joku omaa ystävällisen, joku vihaisen perusilmeen, ei sillä ole luonteen kanssa tekemistä.

Sitä paitsi ihmiset harvoin ovat joko-tai.

Ei näe mielestäni kasvojen ilmeistä, vasta käytös paljastaa. Jotkut tuntemani aina aurinkoisesti hymyilevät ihmiset ovatkin osoittautuneet tunnekylmiksi ja itsekkäiksi tyypeiksi, jotka hermostuessaan sihauttavat todella ilkeitä sanoja. Tai hyötyä tavoitteleviksi ihmissuhdepelaajiksi. Tällaisia olen kohdannut. Kontrasti kaikkein tunteman ja viehättävän hymyn ja sisältä paljastuvat kovuuden välillä on hämmentävä.

Ei läheskään aina. Mutta iän myötä rypyt paljastavat oletko hymyillyt paljon (silmäkulmien hymyrypyt) vai elänyt naama mutrulla (otsa rypyt ja suusta leukaan valuvat rypyt). Sitä oletko ilkeä, näistä ei toki pysty näkemään. Mutta oletko ollut iloinen vai synkistelijä näkyy kyllä.

Yhden ihmisen mielipiteen perusteella ei ainakaan. Mutta jos tuhannesta ihmisestä yhdeksänsataa olisi jotakin mieltä suuntaan tai toiseen niin ehkä sitten. Tai ei ehkä sittenkään.

Luuletko, että ihmiset ovat pelkästään joko ilkeitä tai mukavia koko ajan? Eihän se ole mitenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ei näy. Helppoahan täällä olisivatkin monet asiat, jos päällepäin näkyisi.

Samaa mietä ei näy ihmisen ilkeys kasvoista.Monelta olisin itsekin säästynyt jos näkyisi kaikki kasvoista.

Empatiakyky näkyy kallonmuodosta. On havaittu, että tietyt aivojen alueet kasvavat suuremmiksi ja muokkaavat myös kalloa.

Ja mitä olen tarkkaillut ihmisiä, niin pitää hyvin paikkansa. Itsekkäillä ihmisillä kohoumia kalloissa ei näillä alueilla ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei läheskään aina. Mutta iän myötä rypyt paljastavat oletko hymyillyt paljon (silmäkulmien hymyrypyt) vai elänyt naama mutrulla (otsa rypyt ja suusta leukaan valuvat rypyt). Sitä oletko ilkeä, näistä ei toki pysty näkemään. Mutta oletko ollut iloinen vai synkistelijä näkyy kyllä.

Silmäryppyjä on paljon ulkotöissä olleilla, ei kerro hymyilystä mitään.

No pöh, monilla suupielet alkaa valua alaspäin keski-iässä ja perusilme on ns. äkäinen. Ei kerro mitäön luonteesta.

Minä vedän puoleeni kaikenlaisia avautujia, siis entuudestaan minulle tuntemattomat tulevat huolensa kanssa juttusilleni. Kyseessä ei tarvitse edes olla tilanne jossa ollaan kännissä vaan tätä tapahtuu ihan arkenakin esim. uimahalleissa, puistoissa jne. Saatan olla ihan normaalisti kävelyllä ja yhtäkkiä löydän itseni lohduttamasta kyynelehtivää mummoa joka haluaa kertoa miten lapsuuden muistot tulvahtivat pintaan ja miten lapsena pelotti olla sodassa keskellä pommituksia (Huom. tää tapahtui ennen Ukrainan sotaa).

Kylpylässä eräs vanhempi nainen halusi avautua kun häntä pelottaa ilmastonmuutos. Kuntouintiradalla (!) eräs tyttö alkoi avautua masennuksestaan. Vesijumpassa eräs nainen niinikään avautui pahoista mielenterveysongelmistaan. Nää kaikki siis entuudestaan minulle tuntemattomia.

Myös tutummat avautuvat minulle ongelmistaan. Jo 12-vuotiaana kulkiessani samalla bussilla naapurin keski-ikäisen naisen kanssa, tilitti hän minulle avioliittonsa ongelmakohdista. Lisäksi ihmiset paljastavat minulle herkästi salaisuuksiaan, ihan pyytämättä. Todella moni lause alkaa sanoilla "tätä en ole aiemmin muille kertonut mutta...".

Alkuun vähän ihmettelin noita kaikenlaisia avautumisia mutta sittemmin olen tottunut niihin. Nuo tuntemattomien avautumiset on ihan okei, voin kyllä jutella jos se tuo jollekulle paremman mielen. (Se mistä en pidä on se että aika monelle ns. "kaverillekin" olen pelkkä ongelmien kaatopaikka mutta se on jo eri keskustelu.)

Olen introvertti luonne, en oikeastaan hae kontaktia ihmisiin. En hymyile juurikaan vastaantulijoille vaan kuljen omissa ajatuksissa. Minulle on sanottu että näytän todella kiltiltä. Jotkut riitaa haastavat kännikalat ovat joissain tilanteissa todenneet että näytän kiltiltä, nörtiltä tai nyhveröltä. Uskon kyllä että joillain ihmisillä on sellainen tietynlainen perusolemus joka jotenkin paljastaa kanssaihmisille että kyseessä on empaattinen ja herkkä ihminen.

En usko että kyse on siis pelkistä kasvoista mutta mitä kasvoihin tulee, niin vaikka olen normaalipainoinen, on minulla pyöreät kasvot. Pelkkien kasvojen perusteella minua voisi luulla ylipainoiseksi. Ehkä se on yksi seikka joka tuo pehmeyttä olemukseen.

Väittäisin kyllä että itse asiakaspalvelutyössä huomaan jo asiakkaan sisäänastuessa että tuleeko olemaan ongelmia.

Itsellä on naama muuttunut tosiaan vihaisen näköiseksi nyt viittäkymppiä lähestyessä ja teinit lapseni kyselee että oletko vihainen vaikka olisin mitä parhaimmalla tuulella.

Silmät on ehkä sielun peili kuitenkin, ehkä selvimmin niistä näkyy skarppius vs. vähän yksinkertainen toljotus. Mutta on joillain tosi terävä katse ja toisilla taas lempeä.

Jostain syystä kaikilla vittumaisilla ihmisillä on silmät todella lähellä toisiaan, usein myös iso nenä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kaikilla vittumaisilla ihmisillä on silmät todella lähellä toisiaan, usein myös iso nenä.

Typerys!

Aikuinen tasapainoinen ihminen ei käytä sanaa ilkeä. Se on lasten satusanastoa kuten tuhma, kiusata ym

Mielestäni hyväntahtoisuus, kiltteys näkyy kasvoilta, ilkeydestä en tiedä. Olen kiinnittänyt elämäni aikana muutamaan ihmiseen huomiota juuri kasvojen hyväntahtoisuuden vuoksi, tutustunut sitten myöhemmin ja oikeassa olin, kilttejä.

Kiltteys on ihana ominaisuus, se ei ole koskaan mitään alistuvuutta niikuin usein yhdistetään.

Ei ainakaan minun tuttavapiirissä, monesti ihan huvittanutkin eräs tuttava nainen kun hänen kasvonsa ja tyylinsä näyttävät aina siltä kun hän olisi valmis murhaamaan kaikki samassa huoneessa olevat mutta silti hän on yksi kilteimmistä ja mukavimmista ihmisistä ketä tiedän.

Vastakohta on eräs vauvankasvoinen mies josta ei uskoisi miten paljon hän ilkeilee ja kieroilee kaikkien selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin kyllä että itse asiakaspalvelutyössä huomaan jo asiakkaan sisäänastuessa että tuleeko olemaan ongelmia.

Saman voin sanoa aikanaan tarjoilijan töitä tehneenä. Jo kaukaa näkee kenellä on kaikki ruokaongelmat.