Lue keskustelun säännöt.
Anopin luona kahvilla
14.04.2019 |
Miesystävän kanssa pidetty yhtä viime kesästä asti, mutta en ole tavannut vanhempiaan edes pyynnöstä. Tänään ajeltiin minun sukulaisiltani kohti kotia ja sanoin miehelle, että jos et häpeä minua, niin nyt mennään vanhemmillesi. Mies intti hetken vastaan, mutta pysäytti sitten auton, soitti äidilleen ja kertoi, että ollaan matkalla sinne.
Kahvit oli valmiina ja kahvipöytä katettu (10 minuutissa). Miehen isä oli jossain muualla, vain äiti kotona. Istuttiin siinä ja tunsin olevani kuin joku satunnainen kävijä, miehen äiti ei kysynyt minulta mitään, ei vastannut kysymyksiini kannustavasti ("oletteko asuneet tässä pitäkään?" - vastaus: aika kauan). Koko ajan oli tunne, että emme ole tervetulleita, vaikka koti oli siisti, tarjoilut hyvät eikä mitään syytä kalseaan käytökseen. Kotia ei mitenkään esitelty minulle, vaikka yritin, että "yläkerran ikkunoista on varmaan hieno näköala", niin siihenkin vastattiin, että "onhan tuo". Mies ja äitinsä jutteli todella yleisiä asioita ja kun mies kyseli serkustaan, sanoi äitinsä, ettei nyt aleta puhumaan, kun kaikki pöydässä ei tiedä, mitä asia koskee.
Mikään ei ollut pielessä tässä vierailussa, ei mitään arvostelua tai silmäyksiä tai vihjailuja, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut olevani niin paljon ulkopuolinen kuin siinä pöydässä. Miehelle sanoin kotimatkalla, että äitinsä ei pitänyt minusta ja mies vastasi, että onko sillä merkitystä, ihan ystävällinenhän tuo oli.
Nyt istun koneella ja mietin, onko tuosta suunnasta aina tulossa yhtä kylmää kohtelua. Ei lähteissä toivotettu uudestaan käymään, ei kutsuttu kesällä mökille, ei muistutettu miehen siskon yo-juhlista tms.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä, jotka häpeävät omaa lapsuudenperhettään syystä tai toisesta tai on riitoja ja hyvin kylmät välit... Mistäs sitä tietää, jos vaikka ap:n mies on ilmiriidoissa isänsä kanssa jostain syystä ja siksi isä ei ollut paikalla ja äiti hampaita kiristellen kattoi kahvipöydän...
Tämä. Mulla on hirveä lapsuudenperhe ja väkivaltaiseen hulluun isään välit poikki. Olen yrittänyt suojella miestäni ja miehen sukua isäni hulludelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Min anoppi oli juuri samanlainen ekaa kertaa tavatessamme. Kävi pian ilmi että anoppi olo ETUKÄTEEN ilmoittanut miehelle että oli miniä kula vaan niin hän aikoo INHOTA MINIÄÄ. Siis ennekuin edes tuntee tätä.
Sitä se on nyt ollut sitten jo 20 vuotta eli anoppi päätti inhota ja on sitten inhonnut päätöksen mukaan. Ei tapaa meitä, ei näe lapsenlapsiaan, hän vaan... inhoaa.
Minkäs teet.
Erikoista silti, että mies sitten esittelee kumppaninsa tuollaiselle mt-ongelmaiselle äidilleen...
No mies lykkäsi asiaa viimeiseen asti mutta pakko oli viimein tavata :)
Anoppi on sillä lailla tasapuolinen että inhoo/vihaa kaikkia miniön ihan periaatteesta. Tytär on tietenkin kaikessa ihana ja työtön juoppo vävy ihan mahtava koska tytär on sen valinnut.
Minusta tuo ap:n anoppi vaikuttaa hyvinkin hienotunteiselta, kun ei halunnut vieraan kuullen ruveta revittelemään jotain serkkujen ja muiden kumminkaimojen asioita... Sittenpä vasta olisit tuntenut olosi ulkopuoliseksi.
Minun anoppini tykkää taas jutella muiden hyvinkin aroista ja henkilökohtaisista asioista ihan minun kuulteni, vaikken edes tunne kyseisiä ihmisiä. Siinä sitten istuskelen hiljaa ja pyörittelen silmiä, kun sitä vauhkoomista kestää ties kuinka kauan... Sitten alkaa jo appi ja miehenikin hermostua, että pitäisi jo suunsa kiinni eikä kaikkia tarvitse kailottaa Laila-tädin kipeistä peräpukamista Iida-pikkuserkun väkivaltaisen miehen velkaongelmiin ja mitä näitä nyt on...
Minusta anoppi toimi ihan normaalisti. Aloittaja ei.
Itse olen todella läheinen vanhempieni ja sukuni kanssa, mutta en ole vienyt jokaista kumppania vanhemmille näytille. Olen vienyt kumppanit näytille sitten kun minulla on itselläni ollut sellainen olo että juttu voisi olla pysyvä. Jos joku olisi alkanut minulta vaatia vanhempien tapaamista niin olisin luultavasti ajatellut että tyyppi on vähän pimeä ja poistunut takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset välit miehellä ja lapsuudenperheellä on? Tuosta aloituksesta päätellen ehkä vähän kylmät ja etäiset, joten millaista kohtelua sinä odotit saavasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.
Miksei kiinnosta tavata lapsensa kanssa paljon aikaa viettävää ihmistä? Kyllähän yleensä lapsen hyvät kaverit kun tiedetään. Siitä voi olla ihan hyötyäkin joskus, että tietää keneen ottaa yhteyttä hätätapauksessa tai tietää millaisissa porukoissa jälkeläinen pyörii... Ja ihan mielenkiinnosta, mikä on tarpeeksi pitkä seurusteluaika, että vanhemmille voi esitellä? Eikö pari päätä sen, onko suhde vakava eli esittelykelpoinen, vai pitikö päättää monta vuotta on vakavan suhteen minimi?
Kyseessä kun ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. En minäkään aikuisen lapseni kaikkia kavereita tiedä. Eri asia jos olisi pieni lapsi.
No ei kaikkia kavereita, mutta ehkäpä sen, kenen kanssa lapsi viettää todennäköisesti kaikkein eniten aikaansa? On kyllä todella etäiset välit suomalaisilla perheillä kun täällä pidetään ihan tavallisena, ettei jälkeläisen seurustelukumppania tunneta :D Tässä ei kyse varmaankaan ollut mistään deittailusta, jos toisen vanhempiakin tavataan ja AP käyttää käsitettä anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin ottanut oikein mieluusti anopin, joka ei ole heti nokkaansa tunkemassa joka asiaan ja osaa arvostaa ihmisten yksityisyyttä... Minun anoppini, kuin myös minun äitinikin ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat alkuun sellaisia herttaisia hössöttäjiä, jotka ostelevat lahjoja ja ovat niin mielinkielin, mutta samalla kuitenkin niin kieroja ja tungettelevia. En pidä siitä, että vierailta (tai tutuiltakaan) kysellään liikaa henkilökohtaisia asioita ja pyritään kaivelemaan kaikki tieto ihan pohjamutia myöden, jotta saadaan sitten lisää juoruttavaa muille ihmisille...
Ihan mielenkiinnosta, onko mielestäsi suurin osa ihmisistä jompaa kumpaa tyyppiä näistä? Kun mietin vaikkapa kavereiden äitejä tai kuusikymppisiä työkavereitani, niin ihan normaalia kanssakäymistä heidän kanssaan on ja voidaan keskustella asioista ilman tungeltelua ja vastaten kysymyksiin enemmän kuin yhdellä sanalla.
Mä enemmän keskittyisin siihen, miksi miehesi ei kerro enempää sinulle perheestään, eikä halua sinun tapaavan heitä. Anoppi on toissijainen tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta käytökseltä tuo kuulosti.
Taitaisi olla suurin osa kirjoittajista yhtä kylmäkiskoisia... Miten niin moni voi ihmetellä sitä, että noin lyhyellä varoitusajalla mennään kylään? Kyllä meillä ainakin lapset ovat kavereineen ja etenkin puolisoehdokkaineen tervetulleita meille koska tahansa. Eivät he ole vieraita vaan perhettä, mikä on täysin eri asia. Jos lapsilla kavereita niin aina löytyy ruokaa heillekin ja yöksi saa jäädä. Kyllä on taas niiiin suomi meininkiä ett oman lapsen pitäisi varata vanhemmiltaan jokin aika etukäteen vierailuun huh huh ei ihme että kaikista tulee noin epäsosiaalisia mt ongelmien kanssa kamppailevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole väläyttänyt vielä sitä mahdollisuutta, että poika ei välttämättä häpeä vanhempiaan, vaan kumppaniaan?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole väläyttänyt vielä sitä mahdollisuutta, että poika ei välttämättä häpeä vanhempiaan, vaan kumppaniaan?
Totta. Kyllä minäkin löydän enemmän häpeämistä pojan kumppanin, kuin tämän äidin käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä anoppi on tyypillinen suomalainen jurottaja, joka ei osaa jutella vieraan ihmisen kanssa ja käyttäytyy epäkohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä anoppi on tyypillinen suomalainen jurottaja, joka ei osaa jutella vieraan ihmisen kanssa ja käyttäytyy epäkohteliaasti.
Millä tavalla? Miehen äitihän loihti kahvitarjoilut kymmenessä minuutissa ja jutteli vieraan kanssa.
Ei vain kutsunut ensi kertaa tapaamaansa ihmistä tutkimaan taloaan, mökilleen kylään tai tyttärensä yo-juhliin.
Itse olen kahden anoppi ja nuo tapaamiset ovat yleensä olleet sattumanvaraisia ja rentoja, ei mitään pakollisia pönötyksiä. Kutsut mökille tai muihin tilaisuuksiin olen hoitanut aina poikani tai tyttäreni kautta. Tiedän etteivät ole aina halunneet kaikkia kumppaneitaan mukaan, joten koen että tuollainen vieraan ihmisen kutsuminen esim. mökille kysymättä pojalta haluaako tämä edes tätä mökille olisi varpaille astumista.
Mun anoppi ei nosta maitoa pöytään tai ojenna kannua minuun päin vaikka tietää että juon teen kanssa maitoa (tai kauramaitoa). Enkä halua vaikuttaa epäkohteliaalta ja mennä jääkaapille koluamaan tai sanoa että saisko mölöö. Sitten tarjoaa miehelleni karkkia mutta ei minulle, kysyy mieheltäni haluaako maistaa jotain ei minulta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä anoppi on tyypillinen suomalainen jurottaja, joka ei osaa jutella vieraan ihmisen kanssa ja käyttäytyy epäkohteliaasti.
Millä tavalla? Miehen äitihän loihti kahvitarjoilut kymmenessä minuutissa ja jutteli vieraan kanssa.
Ei vain kutsunut ensi kertaa tapaamaansa ihmistä tutkimaan taloaan, mökilleen kylään tai tyttärensä yo-juhliin.
Itse olen kahden anoppi ja nuo tapaamiset ovat yleensä olleet sattumanvaraisia ja rentoja, ei mitään pakollisia pönötyksiä. Kutsut mökille tai muihin tilaisuuksiin olen hoitanut aina poikani tai tyttäreni kautta. Tiedän etteivät ole aina halunneet kaikkia kumppaneitaan mukaan, joten koen että tuollainen vieraan ihmisen kutsuminen esim. mökille kysymättä pojalta haluaako tämä edes tätä mökille olisi varpaille astumista.
Ai millä tavalla? No vaikkapa ettei ollut rento tunnelma ja tämä anopin kuvatus ei kysynyt miniältä yhtään mitään eli ei osannut keskustella rennosti niinku normi ihmiset tekee.
Yllätysvieraat ovat aina hankalia. Jos makuuhuoneessamme on sänky petaamatta ja seksilelut esillä, en todellakaan päästä uteliasta vierasta tonkimaan yksityisaluettamme eli kotiamme. Ei omat aikuiset lapsetkaan sitä tee, niin miksi vieraan pitäisi päästä makuuhuoneeseemme
Vaikeeta on kanssakäyminen. Kuule ap, älä tee numeroa tuosta. Anoppisi (tai ehkä paremminkin "tuleva anoppisi") on ihan tavallinen, ehkä hieman vähäeleinen ihminen, jonka käytös tuossa tilanteessa oli ihan normaalia. Hän ei tunne sinua etkä sinä häntä. Jos teidän suhteenne on kestävää laatua, tulet aivan varmasti anoppisi vielä tuntemaan ja häneen kunnolla tutustumaan. Yhden tapaamisen perusteella et voi mitään vielä arvailla.
Jos mietit ystäväpiiriäsi, tuttaviasi, sukulaisiasi, työ- tai opiskelukavereitasi jne. niin ihan varmaan läydät sieltä muitakin samantyyppisiä, pidättyväisen oloisia ihmisiä, joille ei ensimmäiseksi tule mieleen iloinen rupattelu ja innokas keskustelu ja kyseleminen ventovieraan ihmisen kanssa.
Mulla on ollut kaksi anoppia. Ekan tapasin ensimmäisen kerran juhannuskokolla, oli humalassa kuin apina ja toljotti minua hullun katseellaan koko illan. En tiennyt mitä sanoa enkä sanonut mitään. Ajattelin vain, että mikähän kauhea ihminen hän oikein onkaan. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli oikein hauska ja mukava ihminen, tulimme hyvin toimeen yhdessä. Alkoholia hän vaan tuppasi tilanteen tullessa ottamaan reippaanlaisesti, mutta siihen totuttiin sitten. Ei hän sentään meille ikinä humalassa ängennyt, joten kotonaan sai olla miten tahtoi. Hänellä oli aina hauskat jutut ja hän oli hirveän hyvä talousihminen, sain häneltä monenlaista oppia, olinhan hyvin nuori vielä tuolloin. Olisin halunnut kyllä pitää häneen yhteyttä vielä eromme jälkeenkin, mutta se vain jäi sitten, kun meillä ei ollut lapsiakaan.
Toinen anoppini oli niin hiljainen ja vakava ihminen, että ajattelin joutuneeni näissä anoppiasioissa ääripäästä toiseen. Kyllä hänenkin kanssaan sitten alkoi sujua, kun otin sellaisena kuin hän oli. Tärkeintä on, että yrittää tulla ihmisten kanssa toimeen, on he sitten mitä tahansa. Kumpikin anoppini on jo kuollut.
On myös ihmisiä, jotka häpeävät omaa lapsuudenperhettään syystä tai toisesta tai on riitoja ja hyvin kylmät välit... Mistäs sitä tietää, jos vaikka ap:n mies on ilmiriidoissa isänsä kanssa jostain syystä ja siksi isä ei ollut paikalla ja äiti hampaita kiristellen kattoi kahvipöydän...