Lue keskustelun säännöt.
Anopin luona kahvilla
14.04.2019 |
Miesystävän kanssa pidetty yhtä viime kesästä asti, mutta en ole tavannut vanhempiaan edes pyynnöstä. Tänään ajeltiin minun sukulaisiltani kohti kotia ja sanoin miehelle, että jos et häpeä minua, niin nyt mennään vanhemmillesi. Mies intti hetken vastaan, mutta pysäytti sitten auton, soitti äidilleen ja kertoi, että ollaan matkalla sinne.
Kahvit oli valmiina ja kahvipöytä katettu (10 minuutissa). Miehen isä oli jossain muualla, vain äiti kotona. Istuttiin siinä ja tunsin olevani kuin joku satunnainen kävijä, miehen äiti ei kysynyt minulta mitään, ei vastannut kysymyksiini kannustavasti ("oletteko asuneet tässä pitäkään?" - vastaus: aika kauan). Koko ajan oli tunne, että emme ole tervetulleita, vaikka koti oli siisti, tarjoilut hyvät eikä mitään syytä kalseaan käytökseen. Kotia ei mitenkään esitelty minulle, vaikka yritin, että "yläkerran ikkunoista on varmaan hieno näköala", niin siihenkin vastattiin, että "onhan tuo". Mies ja äitinsä jutteli todella yleisiä asioita ja kun mies kyseli serkustaan, sanoi äitinsä, ettei nyt aleta puhumaan, kun kaikki pöydässä ei tiedä, mitä asia koskee.
Mikään ei ollut pielessä tässä vierailussa, ei mitään arvostelua tai silmäyksiä tai vihjailuja, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut olevani niin paljon ulkopuolinen kuin siinä pöydässä. Miehelle sanoin kotimatkalla, että äitinsä ei pitänyt minusta ja mies vastasi, että onko sillä merkitystä, ihan ystävällinenhän tuo oli.
Nyt istun koneella ja mietin, onko tuosta suunnasta aina tulossa yhtä kylmää kohtelua. Ei lähteissä toivotettu uudestaan käymään, ei kutsuttu kesällä mökille, ei muistutettu miehen siskon yo-juhlista tms.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi olla suurin osa kirjoittajista yhtä kylmäkiskoisia... Miten niin moni voi ihmetellä sitä, että noin lyhyellä varoitusajalla mennään kylään? Kyllä meillä ainakin lapset ovat kavereineen ja etenkin puolisoehdokkaineen tervetulleita meille koska tahansa. Eivät he ole vieraita vaan perhettä, mikä on täysin eri asia. Jos lapsilla kavereita niin aina löytyy ruokaa heillekin ja yöksi saa jäädä. Kyllä on taas niiiin suomi meininkiä ett oman lapsen pitäisi varata vanhemmiltaan jokin aika etukäteen vierailuun huh huh ei ihme että kaikista tulee noin epäsosiaalisia mt ongelmien kanssa kamppailevia.
Entä jos tuokin poika olisi edellisellä viikolla tuonut mukanaan jonkun toisen naisystävän ja anoppikokelaalle oli ihan tuttua huttua se, että naisia tulee ja menee?
Olen itse yhden aikuisen pojan äiti eikä meillä ainakaan kotoa poismuuttanut tuosta vain voi tupsahtaa tänne tai tuoda kavereitaan. Napanuoran katkaisemista on sekin, että ymmärtää lähteneensä lapsuudenkodista eikä voi enää tulla ja mennä miten haluaa. En minäkään mene lapseni kotiin noin vain vedoten siihen, että samaa perhettä tässä ollaan. Ja jos joskus miniäehdokas haluaa olla osa perhettä siten, että meille voi tulla koska vain, niin katson, että minä voin mennä myös hänen kotiinsa omilla avaimilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihan tuntemattoman ihmisen kanssa samassa pöydässä pitäisi olla rento tunnelma? Ja miksi ihmeessä kysellä mitään, kun tälläkin palstamma miniät raivoaa, kun anoppi on kamalan utelias tai toisaalta juoruaa. Parempi olla kyselemättä, ensivaikutelma on tärkein.