Lue keskustelun säännöt.
Anopin luona kahvilla
14.04.2019 |
Miesystävän kanssa pidetty yhtä viime kesästä asti, mutta en ole tavannut vanhempiaan edes pyynnöstä. Tänään ajeltiin minun sukulaisiltani kohti kotia ja sanoin miehelle, että jos et häpeä minua, niin nyt mennään vanhemmillesi. Mies intti hetken vastaan, mutta pysäytti sitten auton, soitti äidilleen ja kertoi, että ollaan matkalla sinne.
Kahvit oli valmiina ja kahvipöytä katettu (10 minuutissa). Miehen isä oli jossain muualla, vain äiti kotona. Istuttiin siinä ja tunsin olevani kuin joku satunnainen kävijä, miehen äiti ei kysynyt minulta mitään, ei vastannut kysymyksiini kannustavasti ("oletteko asuneet tässä pitäkään?" - vastaus: aika kauan). Koko ajan oli tunne, että emme ole tervetulleita, vaikka koti oli siisti, tarjoilut hyvät eikä mitään syytä kalseaan käytökseen. Kotia ei mitenkään esitelty minulle, vaikka yritin, että "yläkerran ikkunoista on varmaan hieno näköala", niin siihenkin vastattiin, että "onhan tuo". Mies ja äitinsä jutteli todella yleisiä asioita ja kun mies kyseli serkustaan, sanoi äitinsä, ettei nyt aleta puhumaan, kun kaikki pöydässä ei tiedä, mitä asia koskee.
Mikään ei ollut pielessä tässä vierailussa, ei mitään arvostelua tai silmäyksiä tai vihjailuja, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut olevani niin paljon ulkopuolinen kuin siinä pöydässä. Miehelle sanoin kotimatkalla, että äitinsä ei pitänyt minusta ja mies vastasi, että onko sillä merkitystä, ihan ystävällinenhän tuo oli.
Nyt istun koneella ja mietin, onko tuosta suunnasta aina tulossa yhtä kylmää kohtelua. Ei lähteissä toivotettu uudestaan käymään, ei kutsuttu kesällä mökille, ei muistutettu miehen siskon yo-juhlista tms.
Kommentit (82)
Siis ootte seurustellu vasta jotain puoli vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin olisin lukenut samalla otsikolla olevan kirjoituksen jostain seksinovellit-palstalta.
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.
Ihmeellistä anopin puolustelua. Pari on ollut yhdessä lähes vuoden ja ilmeisesti asuvat lähellä (?), eikä appivanhemmat ole kutsuneet kylään? Sitten anoppi ei ole yhtään kiinnostunut miniästä, vaikka hän on ilmeisen tärkeä pojalle kun on vuosi oltu yhdessä.
Onneksi oma, jo valitettavasti edesmennyt anoppi ja aiemmatkin poikaystävien äidit ovat olleet kaikki ihania ja ottaneet avosylin vastaan. Aina on ollut sellainen olo, että kuulun heti ekasta tapaamisesta perheeseen ja perhe nyt voi tulla kylään lyhyelläkin varoitusajalla. Sama tapa on kyllä ollut omassakin lapsuudenperheessä. Jos uusi ihminen on rakas minulle rakkaalle henkilölle, niin tottakai olen hänelle mukava ja hänestä kiinnostunut.
Tunsit itsesi ulkopuoliseksi, koska olet heille ulkopuolinen. Kaikille ei myöskään ole luontevaa rupatella outojen ihmisten kanssa heti kuin olisi ikänsä tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.
Miksei kiinnosta tavata lapsensa kanssa paljon aikaa viettävää ihmistä? Kyllähän yleensä lapsen hyvät kaverit kun tiedetään. Siitä voi olla ihan hyötyäkin joskus, että tietää keneen ottaa yhteyttä hätätapauksessa tai tietää millaisissa porukoissa jälkeläinen pyörii... Ja ihan mielenkiinnosta, mikä on tarpeeksi pitkä seurusteluaika, että vanhemmille voi esitellä? Eikö pari päätä sen, onko suhde vakava eli esittelykelpoinen, vai pitikö päättää monta vuotta on vakavan suhteen minimi?
Miehen äiti on ihan selvästi kylmäkiskoinen ihminen. Älä ota hänen käytöstään itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä anoppi on luonteeltaan varautunut ja ujo, saattoi jännittää teidän tapaamista kun se tuli vielä yllättäen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.
Miksei kiinnosta tavata lapsensa kanssa paljon aikaa viettävää ihmistä? Kyllähän yleensä lapsen hyvät kaverit kun tiedetään. Siitä voi olla ihan hyötyäkin joskus, että tietää keneen ottaa yhteyttä hätätapauksessa tai tietää millaisissa porukoissa jälkeläinen pyörii... Ja ihan mielenkiinnosta, mikä on tarpeeksi pitkä seurusteluaika, että vanhemmille voi esitellä? Eikö pari päätä sen, onko suhde vakava eli esittelykelpoinen, vai pitikö päättää monta vuotta on vakavan suhteen minimi?
Kyseessä kun ei ole lapsi vaan aikuinen ihminen. En minäkään aikuisen lapseni kaikkia kavereita tiedä. Eri asia jos olisi pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.[/quote
Mun mielestä suhde on vakava jos jo vuoden ollut yhdessä. Toisethan on jo naimisissa siinä vaiheessa
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä anopin puolustelua. Pari on ollut yhdessä lähes vuoden ja ilmeisesti asuvat lähellä (?), eikä appivanhemmat ole kutsuneet kylään? Sitten anoppi ei ole yhtään kiinnostunut miniästä, vaikka hän on ilmeisen tärkeä pojalle kun on vuosi oltu yhdessä.
Onneksi oma, jo valitettavasti edesmennyt anoppi ja aiemmatkin poikaystävien äidit ovat olleet kaikki ihania ja ottaneet avosylin vastaan. Aina on ollut sellainen olo, että kuulun heti ekasta tapaamisesta perheeseen ja perhe nyt voi tulla kylään lyhyelläkin varoitusajalla. Sama tapa on kyllä ollut omassakin lapsuudenperheessä. Jos uusi ihminen on rakas minulle rakkaalle henkilölle, niin tottakai olen hänelle mukava ja hänestä kiinnostunut.
Kaikilla vaan ei ole läheisiä välejä perheeseensä! Miksi sitä on niin vaikea tajuta? Ehkä tämä poikakaan ei ole niin tärkeä äidilleen tai tämä äiti tälle pojalle... Kaikilla ei ole rakastavaa ja lämmintä perhettä, jossa otetaan kaikki kumminkaimat avosylin vastaan...
Ja sitä paitsi tässä tapauksessa en kyllä näe mitään moitittavaa anopin käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you AP.
Ex-mieheni vanhemmat läpi koko yli 10 v "taipaleen", en koskaan kokenut, että minusta oltaisiin oltu mitenkään kiinnostuneita.
Jollain tapaa ystävällisiä kyllä olivat, anoppi aloitti joka kerta kun sinne meni samalla lauseella: "Satoikos siellä? Paistaakos siellä aurinko? Onkos siellä kova pakkanen?" Tarjosivat aina kahvit tai ruoat, mutta KOSKAAN, siis KOSKAAN eivät kysyneet minulta mitään. Itse sain puhua opiskelukuulumisene / työkuulumiseni. Muistivat kyllä aina kertoa, kuinka kälyn lapset sitä ja tätä, tyyliin nyt Aapo on ajellut sillä päältäajattavalla ruohonleikkurille ja nyt Nenna on aloittanut balettikoulun, tännekin se tuli niin hienosti tanssimaan ja tanssi nääääiiin ja näääääääääin...!
Pari ekaa vuotta jaksoin ihmetella, sitten asia muuttui tavallisuudeksi. Ilmeisesti heidän perheessään oli epäkohteliasta kysellä toisen henkilökohtaisia asioita. Aika hyvin voit Ap haarukoida siitä miten tilanne on, esim. maalta olevat duunarihenkilöt eivät usein ole tottuneet small talkiin, kun taas mitä korkeammalla pallilla / enemmän koulutettu ihminen on, sitä enemmän ovat joutuneet yleensä chitchattäämään. Harva tuppisuu ylenee korkealle.
Nyt voitte peukuttaa alas, tää on kuitenkin mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.[/quote
Mun mielestä suhde on vakava jos jo vuoden ollut yhdessä. Toisethan on jo naimisissa siinä vaiheessa
Tässä tapauksessa suhde ei ollut kuitenkaan vakavalla pohjalla, jos mies ei ole vapaaehtoisesti esitellyt ap. miehen äidille, sisaruksille jne. Jos olisi ollut toisin, mies olisi jo varmaan puhunut sisaren kanssa sukujuhlista ja pyytänyt huomioon hänet.
Nyt ap. ihan itse pyysi itsensä kylään ja odottaa kutsua juhliin ja kutsua miehen mökille ja hänelle olisi pitänyt jopa esitellä heidän kotinsa.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu tehdä aloite joko anopilta tai mieheltä.
Ja miehen käytös kertoo omaa tarinaansa, miksi mies ei ollut aktiivusempi kodin esitrelyssä tai sukujuhlien kutsussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I feel you AP.
Ex-mieheni vanhemmat läpi koko yli 10 v "taipaleen", en koskaan kokenut, että minusta oltaisiin oltu mitenkään kiinnostuneita.
Jollain tapaa ystävällisiä kyllä olivat, anoppi aloitti joka kerta kun sinne meni samalla lauseella: "Satoikos siellä? Paistaakos siellä aurinko? Onkos siellä kova pakkanen?" Tarjosivat aina kahvit tai ruoat, mutta KOSKAAN, siis KOSKAAN eivät kysyneet minulta mitään. Itse sain puhua opiskelukuulumisene / työkuulumiseni. Muistivat kyllä aina kertoa, kuinka kälyn lapset sitä ja tätä, tyyliin nyt Aapo on ajellut sillä päältäajattavalla ruohonleikkurille ja nyt Nenna on aloittanut balettikoulun, tännekin se tuli niin hienosti tanssimaan ja tanssi nääääiiin ja näääääääääin...!
Pari ekaa vuotta jaksoin ihmetella, sitten asia muuttui tavallisuudeksi. Ilmeisesti heidän perheessään oli epäkohteliasta kysellä toisen henkilökohtaisia asioita. Aika hyvin voit Ap haarukoida siitä miten tilanne on, esim. maalta olevat duunarihenkilöt eivät usein ole tottuneet small talkiin, kun taas mitä korkeammalla pallilla / enemmän koulutettu ihminen on, sitä enemmän ovat joutuneet yleensä chitchattäämään. Harva tuppisuu ylenee korkealle.
Nyt voitte peukuttaa alas, tää on kuitenkin mielipiteeni.
Kyllä sellainen tungetteleva utelu ja juoruaminen kertoo yleensä jostain ihan muusta, kuin sivistyneistä käytöstavoista ja sattuvat olemaan hyvin junttimaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.[/quote
Mun mielestä suhde on vakava jos jo vuoden ollut yhdessä. Toisethan on jo naimisissa siinä vaiheessa
Tässä tapauksessa suhde ei ollut kuitenkaan vakavalla pohjalla, jos mies ei ole vapaaehtoisesti esitellyt ap. miehen äidille, sisaruksille jne. Jos olisi ollut toisin, mies olisi jo varmaan puhunut sisaren kanssa sukujuhlista ja pyytänyt huomioon hänet.
Nyt ap. ihan itse pyysi itsensä kylään ja odottaa kutsua juhliin ja kutsua miehen mökille ja hänelle olisi pitänyt jopa esitellä heidän kotinsa.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu tehdä aloite joko anopilta tai mieheltä.
Ja miehen käytös kertoo omaa tarinaansa, miksi mies ei ollut aktiivusempi kodin esitrelyssä tai sukujuhlien kutsussa.No, siinä on 2 vaihtoehtoa. Mies ei koe suhdetta kovin vakavaksi tai mies ei ole perheensä kanssa läheisissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nyt ymmärrät miksi ei ole esitelty. Miehen äitiä ei kiinnosta kaveerata poikansa uuden tyttöystävän kanssa. Vuosi on todella lyhyt aika. Ei mukaan kiinnosta tavata lasteni puolisoita ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Siinäpä seurustelevat ja vaihtavat kumppaneita, niitä muutaman kuukauden juttuja ei tarvi tuoda näytille. En jaksa tutustua. Tutustun sitten, kun ovat oikeasti yhdessä eivätkä vain tapaile.
Mun mielestä suhde on vakava jos jo vuoden ollut yhdessä. Toisethan on jo naimisissa siinä vaiheessa
Tiesikö miehen äiti, kuinka pitkään ovat olleet yhdessä? Tai että poika edes seurustelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you AP.
Ex-mieheni vanhemmat läpi koko yli 10 v "taipaleen", en koskaan kokenut, että minusta oltaisiin oltu mitenkään kiinnostuneita.
Jollain tapaa ystävällisiä kyllä olivat, anoppi aloitti joka kerta kun sinne meni samalla lauseella: "Satoikos siellä? Paistaakos siellä aurinko? Onkos siellä kova pakkanen?" Tarjosivat aina kahvit tai ruoat, mutta KOSKAAN, siis KOSKAAN eivät kysyneet minulta mitään. Itse sain puhua opiskelukuulumisene / työkuulumiseni. Muistivat kyllä aina kertoa, kuinka kälyn lapset sitä ja tätä, tyyliin nyt Aapo on ajellut sillä päältäajattavalla ruohonleikkurille ja nyt Nenna on aloittanut balettikoulun, tännekin se tuli niin hienosti tanssimaan ja tanssi nääääiiin ja näääääääääin...!
Pari ekaa vuotta jaksoin ihmetella, sitten asia muuttui tavallisuudeksi. Ilmeisesti heidän perheessään oli epäkohteliasta kysellä toisen henkilökohtaisia asioita. Aika hyvin voit Ap haarukoida siitä miten tilanne on, esim. maalta olevat duunarihenkilöt eivät usein ole tottuneet small talkiin, kun taas mitä korkeammalla pallilla / enemmän koulutettu ihminen on, sitä enemmän ovat joutuneet yleensä chitchattäämään. Harva tuppisuu ylenee korkealle.
Nyt voitte peukuttaa alas, tää on kuitenkin mielipiteeni.
Kyllä sellainen tungetteleva utelu ja juoruaminen kertoo yleensä jostain ihan muusta, kuin sivistyneistä käytöstavoista ja sattuvat olemaan hyvin junttimaista käytöstä.
Tässäkin pitää pitää raja. Se, että kysyy toiselta, että mites koulussa menee, on minusta ainakin kohteliaisuutta. Mutta jotkuthan eivät osaa johdatella tapaamista mukavissa uomissa. Joko ei puhuta / kysytä mitään, tai puhutaan suu vaahdossa omista asioista, pahimmillaan omasta erikoisharrastuksesta tms. Mukavasti soljuva kohtaaminen on sitä, että molemmat osapuolet osoittaa hienoista kiinnostusta toisen elämään ja molempien asioista ja kuulumisista keskustellaan. Esim. jos toinen sanoo, että mulla on työmatka ensi viikolla, niin ei ole kohtelista vastatat että "jaa.", vaan kohtelista on jatkaa aihetta kysymällä että minne matka suuntautuu.
Toki saat pitää mielipiteesi. Ilmeisesti ollaan kasvettu erilaisissa ympyröissä.
Terv. Se, kenelle vastasit.
Min anoppi oli juuri samanlainen ekaa kertaa tavatessamme. Kävi pian ilmi että anoppi olo ETUKÄTEEN ilmoittanut miehelle että oli miniä kula vaan niin hän aikoo INHOTA MINIÄÄ. Siis ennekuin edes tuntee tätä.
Sitä se on nyt ollut sitten jo 20 vuotta eli anoppi päätti inhota ja on sitten inhonnut päätöksen mukaan. Ei tapaa meitä, ei näe lapsenlapsiaan, hän vaan... inhoaa.
Minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Min anoppi oli juuri samanlainen ekaa kertaa tavatessamme. Kävi pian ilmi että anoppi olo ETUKÄTEEN ilmoittanut miehelle että oli miniä kula vaan niin hän aikoo INHOTA MINIÄÄ. Siis ennekuin edes tuntee tätä.
Sitä se on nyt ollut sitten jo 20 vuotta eli anoppi päätti inhota ja on sitten inhonnut päätöksen mukaan. Ei tapaa meitä, ei näe lapsenlapsiaan, hän vaan... inhoaa.
Minkäs teet.
Erikoista silti, että mies sitten esittelee kumppaninsa tuollaiselle mt-ongelmaiselle äidilleen...
Kaikki eivät välttämättä ole vanhempiensa kanssa niin läheisissä väleissä, että sinne voisi heti viedä näytille uutta kumppania... Esimerkiksi minun isäni on täys alkoholisti, joten enpä ole hänen kanssaan sellaisissa väleissä, että voisin ylpeänä hänen eteensä raahata parin kuukauden jälkeen jotain sulhasehdokasta...