Lue keskustelun säännöt.
Anopin luona kahvilla
14.04.2019 |
Miesystävän kanssa pidetty yhtä viime kesästä asti, mutta en ole tavannut vanhempiaan edes pyynnöstä. Tänään ajeltiin minun sukulaisiltani kohti kotia ja sanoin miehelle, että jos et häpeä minua, niin nyt mennään vanhemmillesi. Mies intti hetken vastaan, mutta pysäytti sitten auton, soitti äidilleen ja kertoi, että ollaan matkalla sinne.
Kahvit oli valmiina ja kahvipöytä katettu (10 minuutissa). Miehen isä oli jossain muualla, vain äiti kotona. Istuttiin siinä ja tunsin olevani kuin joku satunnainen kävijä, miehen äiti ei kysynyt minulta mitään, ei vastannut kysymyksiini kannustavasti ("oletteko asuneet tässä pitäkään?" - vastaus: aika kauan). Koko ajan oli tunne, että emme ole tervetulleita, vaikka koti oli siisti, tarjoilut hyvät eikä mitään syytä kalseaan käytökseen. Kotia ei mitenkään esitelty minulle, vaikka yritin, että "yläkerran ikkunoista on varmaan hieno näköala", niin siihenkin vastattiin, että "onhan tuo". Mies ja äitinsä jutteli todella yleisiä asioita ja kun mies kyseli serkustaan, sanoi äitinsä, ettei nyt aleta puhumaan, kun kaikki pöydässä ei tiedä, mitä asia koskee.
Mikään ei ollut pielessä tässä vierailussa, ei mitään arvostelua tai silmäyksiä tai vihjailuja, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut olevani niin paljon ulkopuolinen kuin siinä pöydässä. Miehelle sanoin kotimatkalla, että äitinsä ei pitänyt minusta ja mies vastasi, että onko sillä merkitystä, ihan ystävällinenhän tuo oli.
Nyt istun koneella ja mietin, onko tuosta suunnasta aina tulossa yhtä kylmää kohtelua. Ei lähteissä toivotettu uudestaan käymään, ei kutsuttu kesällä mökille, ei muistutettu miehen siskon yo-juhlista tms.
Kommentit (82)
Minä ujostelin aikanana anoppilassa vierailua. Kun anoppi sitten kerran soitti autossaan olevasta viasta pojalleen niin tämä tuumasi minulle että nyt kyllä mennään yhdessä.
Anoppi parka oli ollut mökkiä siivoamassa ja tullut rikkinäisellä autolla kotiin. Päällä huonoimmat vaatteet ja stressaantunut. Eikä ollut edes pullaa ym heittää tarjolle. No autettiin auton kanssa ja juotiin kahvit ”voileipäkeksien” kanssa.
Ja hyvin ollaan anopin kanssa tultu toimeen.
Jos olisin itse tunkenut tuolloin väkisin mukaan niin olisi hävettänyt reippaasti tunkea sopimattomalla hetkellä. Mutta miehen valinta ajankohdasta ja olin eka tyttökaveri jonka vei vanhemmilleen näytille. Ja edelleen ollaan yhdessä ( ekasta vierailusta noin 20 vuotta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko nainen olet tuolle miehellesi? Itsellä on kolme poikaa, jotka ovat nyt nuoria aikuisia miehiä, ja monet tyttöystäväkokelaat ovat käyneet luonani näytillä. Mieheni on kuollut, joten yksin olen ollut vastaanottamassa näitä kottaraisia. Aina tarvitsee opetella tuntemaan se uusi ihminen, ja toisaalta miettiä, että kuinka kauan tämä auvo näiden nuorten kesken kestää.. olisiko ehkä jotain tällaista takana?
Millä tavalla se on näiden "kottaraisten" vika että pojillasi tuntuu olevan suuria vaikeuksia pariutumisessa? Katso peiliin, siellä on se poikien kasvattaja.
Mitä pariutumisvaikeuksia on niillä, jotka tuo äidille näytille monta naista? Pikemminkin päinvastoin.
Nyt ei puhuttu esim. paritteluvaikeuksista, vaan ongelmista löytää pitkäaikainen tasavertainen kumppani parisuhteeseen. Ettei tarvitsisi jokaisella reissulla tuoda uutta ehdokasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ujostelin aikanana anoppilassa vierailua. Kun anoppi sitten kerran soitti autossaan olevasta viasta pojalleen niin tämä tuumasi minulle että nyt kyllä mennään yhdessä.
Anoppi parka oli ollut mökkiä siivoamassa ja tullut rikkinäisellä autolla kotiin. Päällä huonoimmat vaatteet ja stressaantunut. Eikä ollut edes pullaa ym heittää tarjolle. No autettiin auton kanssa ja juotiin kahvit ”voileipäkeksien” kanssa.
Ja hyvin ollaan anopin kanssa tultu toimeen.
Jos olisin itse tunkenut tuolloin väkisin mukaan niin olisi hävettänyt reippaasti tunkea sopimattomalla hetkellä. Mutta miehen valinta ajankohdasta ja olin eka tyttökaveri jonka vei vanhemmilleen näytille. Ja edelleen ollaan yhdessä ( ekasta vierailusta noin 20 vuotta).
Mitä on "voileipäkeksit"? Onko ne sama kun voileipäkeksit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko nainen olet tuolle miehellesi? Itsellä on kolme poikaa, jotka ovat nyt nuoria aikuisia miehiä, ja monet tyttöystäväkokelaat ovat käyneet luonani näytillä. Mieheni on kuollut, joten yksin olen ollut vastaanottamassa näitä kottaraisia. Aina tarvitsee opetella tuntemaan se uusi ihminen, ja toisaalta miettiä, että kuinka kauan tämä auvo näiden nuorten kesken kestää.. olisiko ehkä jotain tällaista takana?
Kottaraisia??? Poikasi ovat ”nuoria aikuisia miehiä” ja tyttöystävät sitten kottaraisia.
Hyppää rotkoon.
Äläs nyt provosoidu noista kottaraisista :D Kottarainen on ihan oikeasti kaunis lintu!
Ohis
Kaikki eivät pidä vieraista, varsinkaan sellaisista, joita ei ole kutsuttu.
Itse varmasti kokisin oloni ahdistuneeksi, jos ihminen jota en ole koskaan tavannut, kutsuisi ensin itsensä kotiini kylään ja sitten alkaisi vihjailemaan miten haluaa tehdä jonkun tupatarkastuksen kotonani.
Meillä kyllä pidetään juhlia, mutta nekin keskikerroksessa tai alakerran saunatiloissa. Yläkerros on meillä ainakin yksityisaluetta (arkiolkkari,makkarit,työhuoneet,pukeutumishuone jne.) joten en oikein ymmärrä miksi vieraat sinne edes tahtoisivat tunkea. Uteliaisuuttaanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Menitte kutsumatta
2) Mies ei ole puhunut sinusta äidilleen juuri mitään joten äidillä ei ole syytä olettaa että olet tuleva puoliso
Onneksi et ole minun miniä ehdokkaani.
Eivätkö vanhempasi opettaneet sinulle edes alkeellisempia käytöstapoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja äitinsä välit on viileät, mutta asialliset, joten sama koskee myös minua. Anoppi ei ole ilkeä, mutta haluaa pysyä etäisenä. Sitä voi perhepiirissä olla aina kaikenlaista, joka ei ns. vieraalle kuulu. Itse olen myös ihminen, joka ei missään nimessä tykkää liiallisesta tuttavallisuudesta ja uteluista...
Mikä tässä nyt on ongelma!? Sekö, ettei sinulta heti udeltu kaikkea maan ja taivaan väliltä eikä hypätty kaulaasi kuinka ihanaa sinua onkaan nähdä? Menitte 10 minuutin varoajalla ja olet vieras ihminen heille. Kaikki eivät satu olemaan supersosiaalisia hössöttäjiä, jotka rakastuvat ensisilmäyksellä vain, koska satut seurustelemaan heidän poikansa kanssa. Anoppihan kuitenkin oli asiallinen. Mieti, jos olisi ollut heti haukkumassa ja arvostelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni pari vuotta, ennen kuin mies vei minut anoppilaan näytille ja silloinkin omasta aloitteestani. Taustalla oli ehkä se, että heillä oli ollut vaikeuksia miehen veljen puolison vuoksi ja mies pelkäsi, että sama toisuu minunkin kanssani. Ensimmäisillä kerroilla oli vähän jähmeää ja ennakkoluuloja puolin toisin, mutta kyllä se siitä vähitellen lähti sujumaan. Nykyään anoppi on hyvä ystäväni ja aivan mahtava mummi.
Kurjaa, ap, että ensikosketuksesi anoppikokelaaseen ei ollut rohkaiseva. Se ei kuitenkaan kerro mitään tulevaisuudesta. Anna appivanhemmille aikaa ja uusia mahdollisuuksia. Joissakin perheissä lämmetään vain vähän hitaasti uusille ihmisille.
Ole nyt sitten itseesi tyytyväinen kun miehelle väkisin inttämällä se suostui sinut sinne viemään. Mies varmaan tiesi että tuo tapaaminen ei niin mieluinen tule olemaan joten ei olisi sinua halunnut viedä, mutta sinun oli pakko sitten kiristää mies viemään. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et ole minun miniä ehdokkaani.
Eivätkö vanhempasi opettaneet sinulle edes alkeellisempia käytöstapoja?
Eivätkö kansakoulunopettajasi opettaneet sinulle edes alkeellisimpia kirjoitustaitoja?
Eihän näistä tyttöystävistä ikinä voi tietää, että tuleeko niistä niitä lopun iän (tai edes oletettavasti) puolisoita, jotka sitten siihen sukuun liittyvät. Varsinkin jos on kokemusta, että eivät ole kauaa siinä olleet kuitenkaan.
Ap kertoo, että ovat vasta viime kesästä alkaneet olla yhdessä. Vajaa vuosi siis. Tiedä nyt siitäkään sitten. Miehen edellinen liitto purkautui viiden vuoden jälkeen. Ei sen miehen äitinä niin helppo ole olla, kun pitäisi olla niin, että ei vaan sotkeutuisi mitenkään mihinkään, mutta silti pitää olla ystävällinen ja ottaa lämpimästi vastaan. Sanojaan on aina varottava.
Ja kolmen pojan äitinä sanoisin minäkin jotakin. Yksi pyörittää tyttöä toisensa jälkeen, toinen ei puhu naisystävästään halaistua sanaa eikä näytille tuo vahingossakaan, ja kolmas on yhden kerran käynyt pihassa tytön kanssa, joka ei päin katsonut eikä päivääkään sanonut. Miten näiden kanssa pitäisi menetellä? Tuo, jonka tytöstä en mitään saa tietää, on vahvasti uskossa ja epäilen että asia liittyy jotenkin siihen. Ei näiden nykynuorten kanssa tiedä miten pitäisi olla. Omat kokemukset omien vanhempien ja appivanhempien kanssa ei tunnu enää pätevän mihinkään. Vai olisiko tyttärien kanssa ollut suoraviivaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et ole minun miniä ehdokkaani.
Eivätkö vanhempasi opettaneet sinulle edes alkeellisempia käytöstapoja?
Eivätkö kansakoulunopettajasi opettaneet sinulle edes alkeellisimpia kirjoitustaitoja?
Olen pahoillani jos suomen kieleni on epäselvää. Olen puhunut ja kirjoittanut sitä vasta kuusi vuotta.
Olisin ottanut oikein mieluusti anopin, joka ei ole heti nokkaansa tunkemassa joka asiaan ja osaa arvostaa ihmisten yksityisyyttä... Minun anoppini, kuin myös minun äitinikin ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat alkuun sellaisia herttaisia hössöttäjiä, jotka ostelevat lahjoja ja ovat niin mielinkielin, mutta samalla kuitenkin niin kieroja ja tungettelevia. En pidä siitä, että vierailta (tai tutuiltakaan) kysellään liikaa henkilökohtaisia asioita ja pyritään kaivelemaan kaikki tieto ihan pohjamutia myöden, jotta saadaan sitten lisää juoruttavaa muille ihmisille...
Mikä ap sinun ongelmasi on? En näe tuon kertomuksen perusteella mitään ihmeellistä anopin käytöksessä...
Jo kohta vuoden ootte ollut yhdessä ja nyt vasta kävit vanhemmilla?
Naisen kotiin tupsahtaa poika jonkun ihmisen kanssa, josta ei olla koskaan ennen edes kuultu, 10 minuutin varoitusajalla, ja joka vielä yrittää päästä kiertämään taloa. Valtavan hyvää käytöstä, ettei ollut tylympi.
Ehkä olisi kannattanut kertoaanopille jjuurtajaksain, kuinka olet hänen miniänsä.
Mulla on kolme aikuista lasta, jotka tuovat usein mökille näitä tyttö- ja poikaystäviään, jotka jossakin vaiheessa sitten paljastuvat ystäväksi tai kaveriksi. Ja usein jää epäselväksi, kuka mikin on.
Itse en osaa tai ymmärrä yllättävällä ensitapaamisella vielä ajatella tässä olevan uusi miniä tai vävy.
Ja jos lasten suhteet ovat olleet vakavampia, niin kyllä he ovat kertoneet siitä etukäteen ja vasta sen jälkeen on ollut tapaamiset ja kutsuttuna, jolloin on keskustelut olleet luotevampia, kun tietäå jotakin ihmisestä etukäteen.
Kottaraisia??? Poikasi ovat ”nuoria aikuisia miehiä” ja tyttöystävät sitten kottaraisia.
Hyppää rotkoon.