Perheellisenä kotimaassa matkailevana en oikein ymmärrä, että mikä hinku ihmisillä on sinne ulkomaille lomille
Miehen kanssa tuli käytyä muutama kerta ulkomailla ennen lapsia. Olihan ne omanlaisiansa kokemuksia, mutta eivätpä mitenkään erikoisia, eikä kiinnosta enää ollenkaan. Lasten kanssa ollaankin matkailtu sitten vain kotimaassa.
En ymmärrä, että mikä hinku ihmisillä, niin perheellisillä kuin lapsettomilla, niin sinkuilla kuin parisuhteessa olevillakin, on mennä lomalle sinne ulkomaille. Useissa maissa on alkeelliset ja likaiset olot Suomeen verrattuna. Moniin maihin joutuu ottamaan ties mitkä rokotteet, eikä valtaosassa maista ole edes vesijohtovesi juomakelpoista. Kyllä sitä kuulkaa niiden omien harvojen ulkomaanmatkojenkin jälkeen oppi arvostamaan kotimaata aivan eri tavalla ja sitä, miten hyvin täällä on asiat. Täällä on puhdasta ja rauhallista, eikä useinkaan mitään vatsatautipöpöjä tai muitakaan sairauksia.
Sitäpaitsi, mikä idea siinäkään on, että matkustetaan ulkomaille jonnekkin hotellin uima-altaan viereen lipittämään drinkkejä, syömään ja nukkumaan luksushuoneissa? Jos tuo on matkan pääpointtina, niin kaiken saman voisi tehdä aivan hyvin Suomessa. Ei se hotellin seinä näytä siellä ulkomailla yhtään sen erilaisemmalta kuin Suomessakaan. Sen sijaan kotimaanloma olisi paljon ympäristöystävällisempi vaihtoehto ja tukee oman maan taloutta. Mutta jos siellä ulkomailla aikoo tehdä jotain sellaista, mitä ei Suomessa yksinkertaisesti pysty tekemään, niin sitten ymmärrän asian vähän paremmin. Mutta Suomessa on kuitenkin paljon nähtävää ja kaunista katseltavaa ja varsinkin Suomen kesä on parhaimmillaan niin upea ja kaunis, etten todellakaan vaihtaisi sitä mihinkään etelän kerskakulutuslomiin.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta kun viime heinäkuussa nautittiin Kalajoen hiekkasärkistä +13 asteessa ja tihkusateessa niin kiva tietää että siellä Italiassa on aika varmat uima-allaskelit.
Anteeks, mitä? Viime heinäkuu oli Suomessa monin paikoin ennätyslämmin, hellettäkin oli melkein kuukauden jokaisena päivänä. Kämppäkin hohkasi armotonta kuumuutta, eikä viilentynyt yölläkään. Enkä muista, että viime heinäkuussa olisi satanut ainakaan täällä pisaraakaan, sitä ennen satoi juhannuksena ja seuraavan kerran joskus pitkällä elokuussa.
Saat anteeksi. Teillä ollut sää, kuukauden keskilämpötila tai edes päivän ylin lämpötila ei muuta sitä tosiseikkaa että mittari näytti 13 astetta ja oli tuulista ja hetken tihkuista kun 8.7.2018 klo 10-11 kävimme lasten kanssa hampaat kalisten uimassa Kalajoen rannalla. Ajankohta on hyvin muistissa kun iltapäiväksi menimme sukujuhliin, mikä esti sen että olisimme voineet uida siihen päivän korkeimman lämpötilan aikaan, joka ei todennäköisesti ollut miellyttävä uintikeli sekään.
Tämä taas on lapsellista. 8.7. oli Suomessa paikoin 25 astetta, jossain sitten ilmeisesti ei. Vähän niin kuin toteaisi tuolle Hawaijille matkustavalle, että kun Seattlessa on tällä hetkellä 10 astetta, niin ihan turha on käyttää aikaansa Hawaijin reissuun. Paska paikka koko Yhdysvallat!
Niin minä en ole sanonut että Suomi on paska paikka (itse asiassa meillä on ensi kesäksikin varattu hotelli Kalajoelta, toivotaan lämpimämpää säätä). Pointti oli että Suomessa lämpimät uintikelit on huonommin ennakoitavissa. Väitä nyt vielä siihenkin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen, että uudenlaisen kulttuurin ihastelu voi olla koukuttavaa, takuuvarma lämpö myöskin. Itse nautin tai nauttisin kaupunkilomista, nähtävyyksistä, museoista, puistosta ja hyvistä ravintoloista. Mutta en ole nyt viiteen vuoteen matkustanut lainkaan lentokoneella ja vaikka nyt alkaa tuntua, että voisin ehkä jossain käväistä, niin kiire ei ole ja mietin rauhassa vielä ainakin vuoden ellen pari, että mihin sitä kannattaisi lähteä.
Nykyajan helmasynti on ahneus. Ei riitä, että käyn parin vuoden välein, täytyy päästä joka vuosi, joka loma, usean kerran. Ei riitä, että tämä paikka on nähty, mennään samaan maahan viereiseen kaupunkiin heti seuraavalla lomalla.
Pakko sanoa, että jatkuva ulkomailla ramppailu, sanotaan nyt vaikka enemmän kuin kerran vuodessa, on puhdasta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä tässä ilmastotilanteessa. Kohtuus kaikessa. Autoilussa, lentämisessä, matkailussa, lihansyönnissä, sähkönkulutuksessa jne.
Kenellä on oikeus määrittää, mikä määrä matkustelua on liikaa? Sinullako? Varmasti löytyy ilmastopuritaaneja, jotka ovat sitä mieltä, että sinunkin lentomääräsi ovat silkkaa kerskakulutusta.
Mielestäni on aika tekopyhää ajatella, että se oma kulutustaso on kohtuuden mitta ja kaikki sen ylittävä puolestaan ahneutta. Aina voi nimittäin kuluttaa vähemmän, viime kädessä siten, että päättää itse päivänsä.
Minä en ole paljon matkustellut, mutta onhan se nyt hienoa nähdä erilaisia maisemia ja arkkitehtuuria. Suomessa on ne täsmälleen samat havumetsät ja mummonmökit joka nurkalla.