Lue keskustelun säännöt.
Täällä on paljon erityislasten vanhempia, mutta onko täällä erityisten sisaruksia?
13.04.2019 |
Tuntuu, että meitä on aika vähän. Meitä on kolme lasta. Vanhimmalla on diagnoosi ja hän on aina ollut vähän erilainen muut. Vasta murrosiässä sai adhd-diagnoosin, kun ei siihen aikaan niin helposti tutkittu. Aika lailla vanhemmilla on mennyt voimat vanhimman kanssa ja me muut kasvettu sivussa. Aina jaksaa naurattaa nämä jutut huonosta käytöksestä, sillä veli on äärimmäisen kohtelias, jopa ylikohtelias. Raivareita ei nykyään saa, mutta murrosiässä mä tein läksyjä kuulokkeet korvilla kun veli piti kolmen tunnin huutokonsertteja. Erityisen katkera hän oli siitä, ettei lapsena saanut apua.
Kommentit (3)
Täällä yksi, isosiskolla down. Kaiken keskipiste, maailma pyöri ympärillään. Minun piti olla se terve ja pärjäävä, huomiota en saanut. Olin ns. näkymätön lapsi. Ei annettu muuta mahdollisuutta kuin pärjätä. Pärjäsin niin kauan kunnes ylikierrokset saivat hakeutumaan terapiaan, jossa kävin 10 vuotta. Nyt sisko laitoksessa dementoituneena, jatkuva syyllisyys kun ei jaksa usein käydä katsomassa. Syyllisyys myös omista ajatuksista, kun ajattelee, mikä taakka on ollut kaikille ja vielä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla aika vaiettu aihe. Toimittajat, olisiko tässä jutun aihetta? Todellakin tiedän, ettei kyse ole kasvatuksesta. Meillä keskimmäisen veljen kanssa oli toisemme, olen vasta aikuisena tajunnut, miten tärkeitä olemme toisillemme. Meillä on kyllä hyvä välit kaikilla ja autamme veljen kanssa vanhinta paljon, kun meillä ei ole enää vanhempia elossa. Ap.
Isoveljelläni ja isosiskollani on lukihäiriö ja ADHD. Olen saanut kasvaa täysin vanhemmitta, koska vanhemmiltani loppui täysin paukut noiden kahden kanssa.