Miksi supernanny aina onnistuu helposti kurinpalautuksessa?
Meillä tahkotaan ja tahkotaan samoja asioita. On ne hitsin tarrat käytössä, hyvä ettei kaikki pyöri tarrojen ympärillä. Ollaan johdonmukaisia, huuto ei auta kun joku asia on päätetty.
Silti vaan ainaista vastustusta, eieieieieieieie kaikkeen. Ugh olen puhunut.
Kommentit (28)
Ei oo oma vanhempi. Omia vanhempia uhmataan aina. Vaikka kuinka olis johdonmukanen jne. Kasvatuksen "perille" menon huomaa tilanteissa joissa pitää käyttäytyä, että oho, osaahan ne. Kotona jauhetaan samoja asioita päivästä toiseen. Sinkkonen jossain joskus sanoi että vanhemman pitäisi opetella nauttimaan siitä että hah, pääsinpä taas sanomaan tästä samasta asiasta. (ei oo mulla onnistunut..)
Johdonmukaisuus. Ellei ruoka kelpaa niin kylmän rauhallisesti kerrotaan että ole hyvä ja poistu ruokapöydässä. Ei anneta pelata kun silloin kun sovittu vuoro. Säännöllisyys ja rutiinit.
Miten lapsi käyttäytyy ollessa hoidossa muilla, kun ette ole paikalla? Jos kiltisti ja kotona uhmaa niin kaikki on hyvin. Jos toistenkin luona on samanlainen meno, niin jotain on kasvatuksessa pielessä. Toki esim. tutussa päivittäisessä päivähoidossa myös uhmataan, mutta ei ikinä yhtä paljon kuin kotona. Jos päivähoidossa on samanlaista tai pahempaa kuin kotona, niin kyllä varmasti on isompia ongelmia taustalla mitä vanhempi ei vain halua nähdä.
Meillä erinomaisesti käyttäytyvät lapset. Kun ovat hyvällä päällä kerron miten rakastan heitä ja halaan, annan positiivista palautetta muutoinkin ja huonolla päällä kun ovat, kysyn onko halipula ja halaan, jolloin kiukku sulaa pois.
Olen myös vaativa sääntöjen suhteen enkä siedä huonoa käytöstä.
Mutta jos kaikki on aina komentamista ja käskytystä, sääntöjä ja rutiinia, yhteys katkeaa täysin. Silloin ei tiukkakaan kuri auta.
Supernannysta ei tiedä, mutta avainsana vastustuksen kitkemisessä on seuraukset. Meillä lapsi on mm. oppinut, että jos kitisee turhia niin tiedossa on tupenrapinat. Siksi ei tarvitse muuta kuin muistuttaa niistä uhkaavista tupenrapinoista jos käytös alkaa mennä epäkohteliaaksi ja uhmakkaaksi .
Kyllä siinä lapsi alkaa nopsasti kiltisti käyttäytyväksi kun kotiin tulee vieras täti ja kameraryhmä.
Lapsettomana ajattelen, että lapset tottelevat helpommin vierasta kuin tuttua.
7, meillä sama.
Olin hiukan hämilläni kun yläasteen terkka kysyi että miten meillä rangaistaan jos ei noudateta sääntöjä.... öö, ikinä ole ketään tarvinnut rangaista ja sääntöjä noudattaa kaikki aina.
Meillä puhutaan asioista, ollaan lasten kanssa, tehdään yhdessä tosi paljon, näytetään ja kerrotaan miten paljon rakastetaan ymv.
Vierailija kirjoitti:
Supernannysta ei tiedä, mutta avainsana vastustuksen kitkemisessä on seuraukset. Meillä lapsi on mm. oppinut, että jos kitisee turhia niin tiedossa on tupenrapinat. Siksi ei tarvitse muuta kuin muistuttaa niistä uhkaavista tupenrapinoista jos käytös alkaa mennä epäkohteliaaksi ja uhmakkaaksi .
Tupenrapinat siis väkivaltaa
Se on televisio-ohjelma. Se on leikattu, muokattu, käsitelty ja onko siihen edes otettu kaikkia tapauksia mukaan? Itsellä on erityisveli ja onhan meillä niitä hyviä päiviä ollut paljon, jopa hyviä viikkoja. Sitten kun tuli ne vaikeat ajat, tuskin siihen olisi edes 10 supernannya auttanut. Meillä kuitenkin minä ja keskimmäinen veli taviksia, rauhallisia. Ei vanhemmilla edes riittänyt aikaa meitä kasvattaa. Ne jätetään vain ne vaikeat hetket kuvaamatta ja laittamatta ohjelmaan. Yksinkertaisesti, näin erityisveljen pikkusisarena, en usko että tuo nanny oikeasti pystyy yhtään mihinkään muuta kuin hetkellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on käsikirjoitettua.
Vanhemmatkin voi käsin kirjoittaa....
Jäi se koirakouluttaja kiinni koirien lyömisestä. Ei töllössä kaikkea näytetä.
Olen luonut lasten kanssa säännöt yhdessä, siitä lähtien kun olivat vähän isompia. Samoin keskustellaan ruokatoiveet ja minä päivänä jokainen hoitaa kotityönsä. Kun itse on ehdottanut jotain niin vaikeampi pullikoida. Teinien kanssa en joudu vääntämään muusta kuin kotitöistä. Läksyt ja kokeet ja harrastukset hoidetaan. En tykkää että kotona on kireä ilmapiiri, joten omalta osaltani luon hyvää ilmapiiriä juttelemalla, kertomalla miten kiva lapsi on ja miten tykkään. Jokaisen ideat kuullaan, vaikka niitä ei pystyttäisi toteuttamaan esim nyt keskustelussa on kesälomasuunnitelmat. Kuolisin, jos joutuisin johonkin näistä "seurausperheistä" - ahdistaa lukeakin. Itse tykkään ennakoinnista ja tasavertaisesta kommunikoinnista. Minä aikuisena päätän viimekädessä toki.
Supernannyn pelko on viisauden alku.
Aasintuntijat ovat kertoneet senkin, että on positiivista, kun lapsi uskaltaa uhmata vanhempiaan ja "käyttäytyä huonosti" pelkäämättä seurauksia. Se on kuulemma osoitus siitä, ettälapsi kokee vanhemmat turvallisiksi eikä pelkää heidän hylkäävän, vaikka olisi mimmoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on käsikirjoitettua.
Vanhemmatkin voi käsin kirjoittaa....
Joo mutta eivät voi editoida huonoja tilanteita pois.
En tiedä, mutta veikkaisin, että osuutta on sillä, että lasten ei kertakaikkiaan anneta hakata videopelejä tuntitolkulla ja kieltojen jälkeen ei pelejä vain kertakaikkiaan raahata keittiönpöytään kun syödään.
On lapsen puolella eikä anna periksi.