Miksi supernanny aina onnistuu helposti kurinpalautuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen luonut lasten kanssa säännöt yhdessä, siitä lähtien kun olivat vähän isompia. Samoin keskustellaan ruokatoiveet ja minä päivänä jokainen hoitaa kotityönsä. Kun itse on ehdottanut jotain niin vaikeampi pullikoida. Teinien kanssa en joudu vääntämään muusta kuin kotitöistä. Läksyt ja kokeet ja harrastukset hoidetaan. En tykkää että kotona on kireä ilmapiiri, joten omalta osaltani luon hyvää ilmapiiriä juttelemalla, kertomalla miten kiva lapsi on ja miten tykkään. Jokaisen ideat kuullaan, vaikka niitä ei pystyttäisi toteuttamaan esim nyt keskustelussa on kesälomasuunnitelmat. Kuolisin, jos joutuisin johonkin näistä "seurausperheistä" - ahdistaa lukeakin. Itse tykkään ennakoinnista ja tasavertaisesta kommunikoinnista. Minä aikuisena päätän viimekädessä toki.

Erehdyt jos luulet, että "seurausperheissä" lapset ovat jotenkin katkeria ja inhoavat vanhempiaan. Hyvästä syystä eli todetusta sääntöjen rikkomisesta tuleva rankaisu ei katkeroita lasta, kunhan perheessä ovat asiat kunnossa eli vanhemmat huomioivat lapsiaan ja näyttävät sen, että he pitävät lapsista.

Sen sijaan lapsen rankaisu silloin jos lapsi on syytön siihen mistä häntä epäillään tai jos rangaistus on aivan liian kova suhteessa tekoon voi aiheuttaa ilmapiirin heikentymistä perheessä. Oikeudenmukaisuus on se minkä lapsi muistaa.

Meillä on suhteellisen hyväkäytöksiset lapset. Niin kotona kuin koulussa. Me olemme silti todella laiskoja kasvattajia, oikein löperöitä lapamatoja. Luulen, että syyt lasten salonkikelpoiseen käytökseen on tässä:

- persoonat eli ei mitään isoja haasteita, neurologisia ongelmia yms.

- me käyttäydymme itse hyvin, emme karju, kiroile yms. Puhumme ystävällisesti naapureille toisillemme ja ihmisille ylipäätään ELI MALLINNUS. Jos vanhemmat käyttäytyy esim. toisiaan kohtaan asiattomasti, tarttuuhan se lapsiin

- less is more. Eli kun ollaan laiskoja, ei yritetäkään kieltää kaikkea. Ne asiat, johon puututaan, niissä lapset uskoo kanssa. Jos asettaa paljon sääntöjä, pitää myös jaksaa pitää niistä johdonmukaisesti kiinni. ELI JOHDONMUKAISUUS

- Huutamisen ja meuhkaamisen välttäminen. Se huutaminen menettää tehonsa, jos sitä tekee koko ajan. Jos kerran kahdessa vuodessa minä tai mies karjaisee, lapset hyppii seinille ja väärä toiminta loppuu heti. ELI ÄLÄ TURRUTA LASTA HUUDOLLA

Mutta loppujen lopuksi... paljonhan se on lapsestakin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on käsikirjoitettua.

Toki, mutta ennemminkin kyse lienee useammasta otosta ja taitavasta leikkaamisesta.

”Ennen”-osioon pelkkää riiviötä ja ”jälkeen”-osioon pelkkää kullannuppua.

Kyllä vieraan ihmisen sana tehoaa paremin kuin vanhempien.

Kerran kaupassa joku 3 v huusi ja riehui äidilleen ja äiti sanoi hedelmätiskillä, ettei saa mitään kuria sille.

Menin kyykkyyn lapsen eteen ja sanoin rauhallisesti, että onko täällä muita, jotka huutaa ja joksee ympäriinsä?

Tenava katseli hiljaa ympärilleen ja meni äitinsä luokse ja piti nätisti kädestä ja äiti kiitteli kauniisti.

Näin heidät vielä kassalla ja lapsi oli kuin enkeli.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi käyttäytyy ollessa hoidossa muilla, kun ette ole paikalla? Jos kiltisti ja kotona uhmaa niin kaikki on hyvin. Jos toistenkin luona on samanlainen meno, niin jotain on kasvatuksessa pielessä. Toki esim. tutussa päivittäisessä päivähoidossa myös uhmataan, mutta ei ikinä yhtä paljon kuin kotona. Jos päivähoidossa on samanlaista tai pahempaa kuin kotona, niin kyllä varmasti on isompia ongelmia taustalla mitä vanhempi ei vain halua nähdä.

Lapsi käyttäytyy muualla yleensä kuin herran enkeli, täysi vastakohta kotiraivolle. Kukaan ei tahdo kodin ulkopuolella nähneistä uskoakaan, minkälaista meillä kotona on. Ihastellaan vaan melkein suorastaan kateellisena, kuinka "rauhallinen" hän on.

Totta, hyvä että meille uskaltaa näyttää luontonsa, mutta koville ottaa välillä vanhemmillekin!

Hyvinä hetkinä halitaan, pussataan, leikitään yhdessä. Ja kyllä, raivossakin saa syliä.

Onhan se ohjelma leikelty  ja muokattu, antaa vaan musta väärän kuvan että naps vaan kaikki on hyvin. Kun oikeesti tahkotaan kaikkien asioiden kanssa jatkuvasti.

Kuri, ei anna periksi, jne. Ei ole mikään hissukka, että: hyvä lapsi, tee lisää.

Kyllä meilläkin olisi saanut veljestä ihan ilman supernannya tehtyä samanlaisen ohjelman. Olisi vain kuvannut ne huonot hetket alkuun ja hyvät loppuun. Niitä kun on tasaisesti ihan ilman mitään Nannyja. Tuo ohjelma antaa vääristyneen kuvan ja ne joilla on tavalliset lapset, eivät tiedä lapsen kasvatuksesta mitään. Äitini sanoi näin, lähinnä että jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin  minä, kerran veljen vaikean hetken ja rauhoittumisen jälkeen. 

Mikä tuo eilinen äiti oli, on vääntänyt lapsia, eikä tunnu välittävän heistä. Vanhimman tyttärensä kanssa ei ole ollut mitään keskusteluyhteyttä, vaikka tyttö on vasta 12v. 

Miksi pitää vääntää lapsia, ei ole miestä, kun ei kykene niitä hoitamaan. 

Huutaa lapsilleen.  Äiti on netissä, lapset tuntuu olevan toisarvoisia.

Melkein kyllä olisi huostaan oton paikka lapsille, kun äiti ei ole erityisemmin kiinnostunut lapsistaan.