Lue keskustelun säännöt.
En tajua valitusta siitä, että lapset ovat "este" deittimarkkinoilla
12.04.2019 |
Miksi kukaan lasten vanhempi edes haluaisi kumppanin, jolle lapset ovat este tai ongelma?
Itse siis olen kertaallen eronnut ja uuden kumppanin löytänyt nainen, jolla on lapsia. En sinkkuaikana olisi vilkaissut sellaisiin miehiin päinkään, jotka olisivat halunneet lapsettoman naisen. Heille on omat markkinansa.
En tajua, miksi asiasta tehdään ongelma. Tunteeka oma ja lastenne arvo, ihmiset!Sillä tavalla löydätte kumppanin, joka on teille riittävän hyvä ja sopiva.
Kommentit (40)
En ymmärrä minäkään tuota yhtään. Lapset tekevät ihmisestä yleensä vastuuntuntoisemman ja rauhallisemman. Ylimääräinen säätäminen on pois ja arki on mukavan rutiininomaista. Olen parempi ihminen, kun minulla on lapsi. Näinollen olen myös parempi kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse lapsettomana 40+ naisena, ollessani sinkku, hylkasin heti jopa yh-isien kontaktiehdotuksetkin deittisovelluksessa. En pida lapsista lainkaan, ja siksi niita ei mulla olekaan. En siis halua "bonuslapsia" enka edes, etta kumppanin lapset rajoittavat meidan yhteiseloa siten, etta mies esim. lapsiviikkoina ei voisi nahda mua (muuten kuin ehka lasten kanssa, johon taas mina en suostuisi). Parisuhde on mulle vain mina ja kumppani, muunlaista en ole ikina edes harkinnut.
Tama lapsettomuus kriteerina luki myos heti mun profiilissa.
Mahtavaa! 19 yläpeukkua ja 0 alapeukkua.
Ja ollaan Vauva -lehden sivulla.
Miksei. Jos on noin paha ongelma lapsien suhteen niin parempi että pysyy kaukana lapsista. Itse en haluaisi edes tuntea tuota henkilöä.
Tunne on molemminpuolinen - jos sulla on noin paha asennevamma vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan, niin ehka me ei ihan oltais persoonallisuuksiemme puolesta bestiksia kuitenkaan. :)
Kylla ma siis lapsia kestan pienina annoksina, nytkin on paasiaisena jopa kolme kpl alle kouluikaisia tulossa (yo)kylaan, heille olen jo suunnitellut kaikkia paasiaisleikkeja, oman grillimenun ja teen itse ranskalaisia, ja olen ostanut jotain pikku leluja ajanvietteeksi. Lisaksi ollaan lasten vanhempien kanssa suunniteltu lapsiystavallista tekemista paivien ajaksi. :) Ei ne lapsoset katsos musta huomaa, etta en halua lapsia pysyvasti elamaani. ;)
Tapailen tällä hetkellä miestä, jolla on kolme lasta. En ole vielä tavannut lapsia, enkä usko todella suhteen ikinä etenevänkään niin pitkälle. Omia lapsia haluan joskus kuitenkin, mutta en haluaisi uusiperhekuvioita. Tämä nykyinen tilanne on jo tarpeeksi hankala, kun miehen reissaamisen ja lapsiviikkojen takia näemme kerran kuussa, jos sitäkään. En ole edes kunnolla ehtinyt kiintyä mieheen, ja olemme kuitenkin tapailleet tammikuusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Tapailen tällä hetkellä miestä, jolla on kolme lasta. En ole vielä tavannut lapsia, enkä usko todella suhteen ikinä etenevänkään niin pitkälle. Omia lapsia haluan joskus kuitenkin, mutta en haluaisi uusiperhekuvioita. Tämä nykyinen tilanne on jo tarpeeksi hankala, kun miehen reissaamisen ja lapsiviikkojen takia näemme kerran kuussa, jos sitäkään. En ole edes kunnolla ehtinyt kiintyä mieheen, ja olemme kuitenkin tapailleet tammikuusta lähtien.
Mutta jatkat silti tapailua, että kiintyisit. Naisen logiikka.
Ei ne deittimarkkinoilla olekaan, mutta kaikki eivät halua parisuhteeseen, jonka mukana tulee vieras lapsikatras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. En ymmärrä millaiselle vanhemmalle ei ole turn off jos kumppaniehdokas ei pidä hänen lapsistaan / ei halua tutustua heihin / toivoo ettei heitä olisi. Lapseni ovat kuitenkin minulle kaikkein rakkaimpia.
En usko olevani niin mahtava ja ihana nainen, että minun kannattaisi tuppautua kenenkään lapsille äitipuoleksi. En osaa olla lasten kanssa ja introverttinä kaipaan paljon rauhallista yksinoloa. Hälinä ja huuto stressaavat ja ahdistavat. Olisi sulaa hulluutta lyöttäytyä yksiin lapsiperheen isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin täällä taas ymmärretään väärin aloittajan viesti. Hänen viestinsähän nimenomaan on se, että miksi siitä pitäisi valittaa, jos joku ei halua olla sun kanssa. Eihän sellainen ihminen ole oikeanlainen alunperinkään. Miksi minä haluaisin olla sellaisen kanssa, joka ei voi sietää lapsiani? En todellakaan aio valittaa siitä, että en saa olla sellaisen ihmisen kanssa. Ihan järjetön ajatuksenakin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse lapsettomana 40+ naisena, ollessani sinkku, hylkasin heti jopa yh-isien kontaktiehdotuksetkin deittisovelluksessa. En pida lapsista lainkaan, ja siksi niita ei mulla olekaan. En siis halua "bonuslapsia" enka edes, etta kumppanin lapset rajoittavat meidan yhteiseloa siten, etta mies esim. lapsiviikkoina ei voisi nahda mua (muuten kuin ehka lasten kanssa, johon taas mina en suostuisi). Parisuhde on mulle vain mina ja kumppani, muunlaista en ole ikina edes harkinnut.
Tama lapsettomuus kriteerina luki myos heti mun profiilissa.
Mahtavaa! 19 yläpeukkua ja 0 alapeukkua.
Ja ollaan Vauva -lehden sivulla.
Miksei. Jos on noin paha ongelma lapsien suhteen niin parempi että pysyy kaukana lapsista. Itse en haluaisi edes tuntea tuota henkilöä.
Tunne on molemminpuolinen - jos sulla on noin paha asennevamma vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan, niin ehka me ei ihan oltais persoonallisuuksiemme puolesta bestiksia kuitenkaan. :)
Kylla ma siis lapsia kestan pienina annoksina, nytkin on paasiaisena jopa kolme kpl alle kouluikaisia tulossa (yo)kylaan, heille olen jo suunnitellut kaikkia paasiaisleikkeja, oman grillimenun ja teen itse ranskalaisia, ja olen ostanut jotain pikku leluja ajanvietteeksi. Lisaksi ollaan lasten vanhempien kanssa suunniteltu lapsiystavallista tekemista paivien ajaksi. :) Ei ne lapsoset katsos musta huomaa, etta en halua lapsia pysyvasti elamaani. ;)
Jaa ensin sanot että et pidä lapsista lainkaan ja nyt sulla käy niitä jo yökylässä. Vähän ristiriidassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään tuota yhtään. Lapset tekevät ihmisestä yleensä vastuuntuntoisemman ja rauhallisemman. Ylimääräinen säätäminen on pois ja arki on mukavan rutiininomaista. Olen parempi ihminen, kun minulla on lapsi. Näinollen olen myös parempi kumppani.
Tuo on vuoden vitsi. Isot naurut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään tuota yhtään. Lapset tekevät ihmisestä yleensä vastuuntuntoisemman ja rauhallisemman. Ylimääräinen säätäminen on pois ja arki on mukavan rutiininomaista. Olen parempi ihminen, kun minulla on lapsi. Näinollen olen myös parempi kumppani.
Tuo on vuoden vitsi. Isot naurut päälle.
Kyllä lapsettomat on epävakaampia yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse lapsettomana 40+ naisena, ollessani sinkku, hylkasin heti jopa yh-isien kontaktiehdotuksetkin deittisovelluksessa. En pida lapsista lainkaan, ja siksi niita ei mulla olekaan. En siis halua "bonuslapsia" enka edes, etta kumppanin lapset rajoittavat meidan yhteiseloa siten, etta mies esim. lapsiviikkoina ei voisi nahda mua (muuten kuin ehka lasten kanssa, johon taas mina en suostuisi). Parisuhde on mulle vain mina ja kumppani, muunlaista en ole ikina edes harkinnut.
Tama lapsettomuus kriteerina luki myos heti mun profiilissa.
Olen mies 42v. Minulla ei ole omia lapsia, koska ei oikein kiinnosta se touhu, mutta en inhoa lapsia. Tapasin naisen jolla oli kaksi lasta 5 ja 9 vuotiaat. Sain kokemusta siitä ns perhe-elämästä. Eipä se ole minua varten ja ihan oikean päätöksen olen aikoinani tehnyt etten halua biologista lasta. Yritin sitä elämäntyyliä 3 vuotta, mutta se kävi niin ylivoimaiseksi kun ei pääse juuri tekemään mitään. Itse henkkoht olen sitä mieltä jos asutaan yhdessä, niin sitten ei voi vaan olla paikoillaan ja sanoa, että etten tee mitään lasten eteen jne. Sellanen on naurettavaa olla osallistumatta mihinkään, koska samassa asunnossa asuttiin. Tein asiat niinku siihen perheen pyörittämiseen kuuluu. Se kaikki oli vaan niin paljon itseltäni pois ja en tottunut siihen jarruttamiseen 3 vuodessa. Siinä pitää aidosti ajatella 4 ihmisen edestä kaikkea.
Vaikka lapsilla oli isä, niin sekin oli isä oikeastaan paperilla. Sillä selityksiä riitti ja kiinnostus niihin omiin lapsiin oli hyvin minimaalinen. Mutta se laitto minun piikkiin, että olisin tullut välliin. En tullut todellakaan ja se sai vaan siitä sen syyn mennä omia menojaa, kun ei ole ns vastuuta loukkaantuneen miehenä.
Aloin voimaan henkisesti ja fyysisesti pahoin siitä hälinästä ja hokemisesta ja aikatauluttamisesta ja siitä jos ne lapset oli menossa vkklopuksi isän luokse ne harvat kerrat, niin tietenkin hoidin meille naiseni kanssa menoa. Sit tulee perjantai ja lasten isää ei näy ja se tarkoitti sitä, että minä en pääse mihinkään naiseni kanssa kahden. Mulla oli stressivatsa. Sit erosin. Kun erosin, niin multa loppu kaikki kivut ja mun iho ei hilseilly enää. Mulla oli niin kova stressi, että iho hilseili.
Enää toiste en tee samanlaista virhettä, että muutan yhteen missä on lapsia. Se on sit eriasia jos ne lapset vähintään 17v.
Tämä on niin surullista. Kuulostaa ihan normaalilta lapsiperheen elämältä, josta sinä lähdit koska et sopeutunut. Miksi ihmiset eivät ajattele tällaisia asioita ENNEN yhteen muuttoa.
No, sain jälleen yhden lisäperusteen sille miksei kannata ottaa lapsetonta kumppania :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse lapsettomana 40+ naisena, ollessani sinkku, hylkasin heti jopa yh-isien kontaktiehdotuksetkin deittisovelluksessa. En pida lapsista lainkaan, ja siksi niita ei mulla olekaan. En siis halua "bonuslapsia" enka edes, etta kumppanin lapset rajoittavat meidan yhteiseloa siten, etta mies esim. lapsiviikkoina ei voisi nahda mua (muuten kuin ehka lasten kanssa, johon taas mina en suostuisi). Parisuhde on mulle vain mina ja kumppani, muunlaista en ole ikina edes harkinnut.
Tama lapsettomuus kriteerina luki myos heti mun profiilissa.
Olen mies 42v. Minulla ei ole omia lapsia, koska ei oikein kiinnosta se touhu, mutta en inhoa lapsia. Tapasin naisen jolla oli kaksi lasta 5 ja 9 vuotiaat. Sain kokemusta siitä ns perhe-elämästä. Eipä se ole minua varten ja ihan oikean päätöksen olen aikoinani tehnyt etten halua biologista lasta. Yritin sitä elämäntyyliä 3 vuotta, mutta se kävi niin ylivoimaiseksi kun ei pääse juuri tekemään mitään. Itse henkkoht olen sitä mieltä jos asutaan yhdessä, niin sitten ei voi vaan olla paikoillaan ja sanoa, että etten tee mitään lasten eteen jne. Sellanen on naurettavaa olla osallistumatta mihinkään, koska samassa asunnossa asuttiin. Tein asiat niinku siihen perheen pyörittämiseen kuuluu. Se kaikki oli vaan niin paljon itseltäni pois ja en tottunut siihen jarruttamiseen 3 vuodessa. Siinä pitää aidosti ajatella 4 ihmisen edestä kaikkea.
Vaikka lapsilla oli isä, niin sekin oli isä oikeastaan paperilla. Sillä selityksiä riitti ja kiinnostus niihin omiin lapsiin oli hyvin minimaalinen. Mutta se laitto minun piikkiin, että olisin tullut välliin. En tullut todellakaan ja se sai vaan siitä sen syyn mennä omia menojaa, kun ei ole ns vastuuta loukkaantuneen miehenä.
Aloin voimaan henkisesti ja fyysisesti pahoin siitä hälinästä ja hokemisesta ja aikatauluttamisesta ja siitä jos ne lapset oli menossa vkklopuksi isän luokse ne harvat kerrat, niin tietenkin hoidin meille naiseni kanssa menoa. Sit tulee perjantai ja lasten isää ei näy ja se tarkoitti sitä, että minä en pääse mihinkään naiseni kanssa kahden. Mulla oli stressivatsa. Sit erosin. Kun erosin, niin multa loppu kaikki kivut ja mun iho ei hilseilly enää. Mulla oli niin kova stressi, että iho hilseili.
Enää toiste en tee samanlaista virhettä, että muutan yhteen missä on lapsia. Se on sit eriasia jos ne lapset vähintään 17v.
Tämä on niin surullista. Kuulostaa ihan normaalilta lapsiperheen elämältä, josta sinä lähdit koska et sopeutunut. Miksi ihmiset eivät ajattele tällaisia asioita ENNEN yhteen muuttoa.
No, sain jälleen yhden lisäperusteen sille miksei kannata ottaa lapsetonta kumppania :(
Minäkin hieman ihmettelen, että on taidettu lähteä soitellen sotaan. Olen eronnut ja lapseni ovat juuri 5- ja 9-vuotiaat. Ei tulisi kovinkaan äkkiä mieleen edes esitellä lapsille ketään miestä kuin kaverina, saati edes harkita yhteenmuuttoa. Itselleni on myös tärkeää, että miehellä on omia lapsia ja lapsiluku täynnä. En itsekään ymmärtänyt lapsettomana millaista pienten lasten kanssa eläminen on, joten en odota lapsettoman deittikumppaninkaan ymmärtävän. En tosin ymmärrä miksi lapsellinen ihminen edes hakisi kumppania, koska ainakin oma elämä on tällä hetkellä oikein hyvää ja tasapainoista. Asiamme ovat järjestyksessä. Joskus kaipaan seksiä, mutta siihen riittää yksi puhelinsoitto. En ymmärrä mitä parisuhde edes toisi lisää elämääni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne ole este. Koska kiinnostuneita riittää vaikka lapsia on. Ja ne jotka eivät minusta kiinnostu lasten takia; eivät kuulu itsekkään minun mielenkiinnonkohteisiin, enkä sellaista ihmistä lähelleni halua.
Tokikaan en ole totaali-yh, eikä minun lapset ihan taaperoita enää ole (4v ja 7v). Minulla on aika paljon vapaa-aikaa loppupeleissä, eli esim. ihan viikottaiset tapaamiset onnistuu vähintään, kun lapset on isällään välillä useammankin päivän. Eikä arki lastenkaan kanssa enää ole mitään täyttä hullunmyllyä, lapset on sen verran isoja että on jo melko helppoa ja rauhallista pääsääntöisesti. Tietty lapsia on erilaisia, minulla on aika rauhalliset, kiltit ja omatoimiset lapset.
Ne on este lapsia omaavalle ihmiselle, joka ehdottomasti haluaa itselleen lapsettoman kumppanin. Kun ei niitä lapsettomia noin yleensä kiinnosta nämä iskät ja äiskät. Mutta iskä kun niiiiin haluaaa itselleen ihanan lapsettoman naisen, koska eihän hän toisten kakaroita jaksa.
Erosin, kun omat lapseni olivat jo isoja. Kävin treffeillä parin ikäiseni miehen kanssa, joilla oli alakouluikäinen kuopus. Perustelin heille ihan järkevästi, että haluan elää vihdoinkin vapaata elämää ilman lapsen asettamia rajoituksi, enkä sen vuoksi edes halunnut tavata heitä uudelleen. . Seurauksena kiukkua ja syyttelyä lapsivihamielisyydestä. Siitä ei ole kyse, vaan hoidin mutsin hommani huolella ja molemmat lapseni ovat tasapainoisia nuoria, jotka opiskelevat tällä hetkellä. Nyt on aika omille harrastuksille ja mieliteoille. Mielestäni on rehellistä tunnustaa, jos pikkulapsiarki ei enää maistu. Miksi menisin suhteeseen kirjoittamaan. Löysin ikäiseni mukavan miehen, jonka lapset myös isoja.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse lapsettomana 40+ naisena, ollessani sinkku, hylkasin heti jopa yh-isien kontaktiehdotuksetkin deittisovelluksessa. En pida lapsista lainkaan, ja siksi niita ei mulla olekaan. En siis halua "bonuslapsia" enka edes, etta kumppanin lapset rajoittavat meidan yhteiseloa siten, etta mies esim. lapsiviikkoina ei voisi nahda mua (muuten kuin ehka lasten kanssa, johon taas mina en suostuisi). Parisuhde on mulle vain mina ja kumppani, muunlaista en ole ikina edes harkinnut.
Tama lapsettomuus kriteerina luki myos heti mun profiilissa.
Mahtavaa! 19 yläpeukkua ja 0 alapeukkua.
Ja ollaan Vauva -lehden sivulla.
Miksei. Jos on noin paha ongelma lapsien suhteen niin parempi että pysyy kaukana lapsista. Itse en haluaisi edes tuntea tuota henkilöä.
Tunne on molemminpuolinen - jos sulla on noin paha asennevamma vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan, niin ehka me ei ihan oltais persoonallisuuksiemme puolesta bestiksia kuitenkaan. :)
Kylla ma siis lapsia kestan pienina annoksina, nytkin on paasiaisena jopa kolme kpl alle kouluikaisia tulossa (yo)kylaan, heille olen jo suunnitellut kaikkia paasiaisleikkeja, oman grillimenun ja teen itse ranskalaisia, ja olen ostanut jotain pikku leluja ajanvietteeksi. Lisaksi ollaan lasten vanhempien kanssa suunniteltu lapsiystavallista tekemista paivien ajaksi. :) Ei ne lapsoset katsos musta huomaa, etta en halua lapsia pysyvasti elamaani. ;)
Jaa ensin sanot että et pidä lapsista lainkaan ja nyt sulla käy niitä jo yökylässä. Vähän ristiriidassa.
Sina et ilmeisesti tee ikina mitaan epaitsekasta? Mun ystavat tulevat mun luo kylaan ja heilla sattuu olemaan lapsia. Eli ystavieni takia sitten "kestan" myos niitten lasten seuraa, totta kai. Samaan pakettiin kun kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään tuota yhtään. Lapset tekevät ihmisestä yleensä vastuuntuntoisemman ja rauhallisemman. Ylimääräinen säätäminen on pois ja arki on mukavan rutiininomaista. Olen parempi ihminen, kun minulla on lapsi. Näinollen olen myös parempi kumppani.
Et ole tainnut nähdä sitä, millä tavalla lasten äidit päästävät sisäisen räyhähenkensä valloilleen, kun työpaikoilla järjestellään kesälomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään tuota yhtään. Lapset tekevät ihmisestä yleensä vastuuntuntoisemman ja rauhallisemman. Ylimääräinen säätäminen on pois ja arki on mukavan rutiininomaista. Olen parempi ihminen, kun minulla on lapsi. Näinollen olen myös parempi kumppani.
Et ole tainnut nähdä sitä, millä tavalla lasten äidit päästävät sisäisen räyhähenkensä valloilleen, kun työpaikoilla järjestellään kesälomia.
Ma olen jo meidan firman ainoana lapsettomana tottunut siihen, etten ikina paase lomille silloin kun kouluissa on lomat. Seka nais- etta miespuoliset kollegat, joilla on lapsia, saavat aina valita ensin ja mina pidan sitten lomani silloin kun muiden lapset ovat taas koulussa.
Miksei. Jos on noin paha ongelma lapsien suhteen niin parempi että pysyy kaukana lapsista. Itse en haluaisi edes tuntea tuota henkilöä.