Lapsi sai kaverin synttäreiltä "lahjapussin" jossa oli vaan yksi kiiltokuva ja tikkari

Ap, nyt on ne ajat kasvattaa lastasi. Tokihan lapset monia asioita ihmettelevät, mutta tuossa on mahdollisuus opettaa ymmärrystä ja kohtuullisuutta, "ajatus on tärkein", pienistä asioista voi olla kiitollinen ja ahneella on p* loppu.

Useinhan lapset tuossa iässä eivät tällaista vertailua luonnostaan harrastakaan, se tulee sitten aikuisilta. Ainakin itselleni jokainen tikkari oli vaan plussaa ja muutkin saaneet saman, joten nillittämistä en keksisi.

Suosittelen kelkan kääntämistä niin itsesi, kuin lapsenkin kohdalla, muuten riskinä että hänestä kasvaa ahne ja itsekäs.

Olen sanonut vieraille, että ylijäämäkarkit saa rohmuta mukaansa. Muuten en ole hommannut mitään kiitospusseja.

Olisiko ollut parempi, jos lapsesi ei olisi saanut mitään lahjapussukkaa? Hänellä olisi autoon mennessä ollyut päällimmäisenä mielessä se, kuinka kivaa synttäreillä oli, eikä mikään typerä pussukka, jossa ei ole juuri mitään.

Meillä on kaverilahjojen sisällöt vaihdelleet vähän sen mukaan, kuka niitä on lapsen kanssa ollut hankkimassa. Mies on antanut lapsen vapaammin valita, minä taas yritän miettiä hyödyllisyyttä (esim kynä ja kumi). Voin luvata, että kun synttäreitä on tullut juhlittua ja järkättyä useammat vuodet, niin ketään aikuista ei enää kyllä oikeasti kiinnosta lahjapussien sisällöt, ja lapsetkin toivottavasti arvostavat enemmän sitä ajatusta niiden takana. Oma lapseni ei ainakaan ole ikinä kommentoinut saamiaan muistamisia negatiivisesti, on se sitten ollut yksi tarra, tai isompikin pussi.

Mun mielestä ap:n kuvailema lahjapussi olisi turhan ylenpalttinen lahja itse päivänsankarillekin, jos on kyseessä ns. vieraan lapsi eli yksi lapsen hoitokavereista, ei mikään bestis tai rakkain serkku. Synttäreille riittää sellainen lapselle mieluinen lahja, jonka saa kasaan kympillä. Lahjapusseissa en näe mitään järkeä, eikä niitä mun tuttavapiirissä onneksi harrastetakaan.

Ylipäätään en tajua, miten nykyään pikkuvauvojen synttäreitäkin pitää juhlia kuin jotain kihlajaisia. Rakashan se oma lapsi on, muttei silti mikään Kiinan keisari.

Meillä on lahjapusseihin pudotettu tytöille Mersu ja pojille BMW. Olisi noloa vierailla teillä. 

-90 luvulla oli jo tavallaan käytössä tuo vieraslahja. Oli ongintaa ja sieltä sai jonkun jutun tai tietokilpailu tms.

Ne oli vaan kivoja extroja eikä kukaan mitään odottanut. Tietokisassakin paras sai valita parhaan palkinnon ja viimeinen sai mitä oli jäljellä ja hyvässä hengessä.

En edes muista oliko kaikilla ongintaa tms. Kivoja oli kaikki synttärit.

Itse olen laittanut pusseihin jotain mitä on saanut tarjouksesta. En mitään 50 euroa laita vieraslahjoihin!

On ollut sählypallot+suklaapatukka, pelkkää karkkia, kyniä ja pyyhekumeja. Silloin kun Tiimari lopetti niin 90% alesta ostin kaikkea kivaa isot määrät joita sitten lasten kavereiden syntyäreillä jaettiin.

Kerran oli tytön prinsessasynttäreillä tyllihameet ja kruunut vieraslahjoina juuri sieltä tiimarin alesta.

Nyt on taas loppukuusta ajankohtaista.

16 kaveria on kutsuttu eli ei mitään kummoisempaa ole vieraslahjoissa ellen löydä jotain kivaa alesta.

Jos 5 euroa pistäisin niihin niin 80 euroa palaisi vieraslahjoihin! Huhhuh!

Tää lahjapussijuttu oli jo aika yleinen käytäntö Jenkeissä 2000-luvun alussa. Itse en kyllä koskaan liiemmin tästä ole välittänyt ja inhottaa, että sama käytäntö on tullut Suomeen. Jotenkin ällöttää, että lapsille opetetaan ihan synttärijuhlia myöten, että kaiken pitää olla materiasta kiinni. Eikö voisi vain riittää, että lapset pääsevät leikkimään yhdessä ja synttärisankari saa olla hetken aikaan huomion keskipisteenä? Tämä nykyinen kilpavarustelu lahjojenkin suhteen on jotain hyvin omituista. 

Kiiltokuvia? Onko niitä ollut vielä 70-luvun jälkeen?

Olen -99 syntynyt ja muistan omasta lapsuudesta noi lahjapussit. Joidenkin kotoa sai kunnon setit, mutta suurimmasta osasta ei mitään. Meillä ei tullut mieleenkään alkaa väsäämään sellaisia vieraille. Eikö kakku ja leikit riitä?

Mä olen kyllä iloinen, mitä pienempi pussillinen krääsää ja herkkua mukaan tulee. Ne pienet tavarat jäävät pöydille pyörimään ja herkut ovat ihan turhia, kun juuri on synttäreillä mätetty herkkuja. 

Tää toivottavasti on provo, mutta kyllähän tällaista ajattelua näyttää jossain määrin olevan havaittavissa ihan tosielämässäkin. Oma lapseni on vasta 1,5-vuotias, joten kaverisynttäreiden aika ei meillä ole koittanut ihan vielä, mutta kauhulla odotan jo sitäkin kilpavarustelua. Omassa lapsuudessa synttäreillä tarjottiin mehua ja kakkua, ehkä saattoi olla jotain pientä ohjelmaakin. Ja siinä se, kaikilla oli kivaa. Haluaisin opettaa lapselleni, että yhdessäolo on se tärkein juttu, josta saa eniten iloa ja muistoja.

koko lahjapussi-idea on perseestä.

Mä oon 28-vuotias, eikä kenenkään synttäreillä ollut mitään ongintaa tai kaverilahjoja. Itse asiassa ei ollut edes mitään vanhempien vetämiä leikkejä tai huvituksia, vaan me lapset keksimme tekemistä ihan keskenämme! Tarjolla oli useimmiten kakkua, valmiita keksejä, limpparia ja ehkä karkkeja. Ei vanhemmat tainneet ottaa stressiä siitäkään, että pitäisi olla tarjoiltavat, joiden avulla voi kiillottaa sädekehäänsä (kuten nykyään, kun pitää olla teemaan ja somekuviin sopiva konditoriakakku, värjätyt överit cupcaket ja vegaanista raakakakkua jne)

Tuo lahjapussi on ylimääräistä ekstraa, aivan naurettavaa alkaa niillä kikkailemaan ja kilpailemaan kenellä on kallein. Ihan hyvin voi pitää synttärit, jossa sellaista ei saa. Kiiltokuva ja tikkari on oikein hyvä ja maltillinen. Ihan turhaan opettaa lapsia ylenpalttiseen kulutukseen ja tavarallalahjomiseen. 

Mua ärsyttää muovikrääsä kaverilahjoina tai lahjanakaan. Joku tarra ja karkki kaverilahjana on ihan ok, synttärilahjaksi vaikka Aku Ankan taskari tai uimalippu.. Saippuakuplajutuista kun se saippua loppuu, on loput ihan roskaa. 

Omissa synttärijuhlissani oli yleensä ongintaa, asunto oli kahdessa tasossa ja ylemmästä pystyi näppärästi onkimaan sinne alas. Ei tarvinnut edes tehdä mitään verhovirityksiä. Sitä en muista, mitä niihin lahjapusseihin oli laitettu. Varmaan karkkia vain tai popcornia, nekin saattoivat olla juhlapöydältä pussitettuja jos kaikkea ei syötykään. Synttäreissä siis touhotti aina molemmat vanhemmat mukana, isä saattoi viedä meidät jonkun leikin pariin niin äiti laittoi pussit ja siivosi pöydän, sitten ongittiin ennen kotiin lähtöä kukin vuorollaan.

Itse mietin tyttären 4v synttäreille (ekat kaverijuhlat) aarteen metsästystä. Sen voisi sään salliessa pitää vaikka pihalla, ehkä? Jos tytär vielä pitäisi merirosvoista niin siitä saisi hyvän teeman ja maahan voisi piilottaa suklaakolikoilla (ja muovitimanteilla ja itse tehdyillä koruilla) täytetyn aarrearkun. Saisivat keskenään jakaa aarresaaliin.

Itse en ymmärrä jos lähtiessä vaan lykätään kiitoslahja kouraan. Vaikka eihän se perusajatus siitä miksikään muutu vaikka pussin jonkun leikin kautta saisikin.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää muovikrääsä kaverilahjoina tai lahjanakaan. Joku tarra ja karkki kaverilahjana on ihan ok, synttärilahjaksi vaikka Aku Ankan taskari tai uimalippu.. Saippuakuplajutuista kun se saippua loppuu, on loput ihan roskaa. 

Saippuakuplajuttuun voi itse tehdä uuden kuplanesteen. Tarvitsee vain vettä, fairya (saippuallista käsitiskiainetta) ja sokeria(?). Voi siis käyttää uudestaan ja uudestaan! Kaupoissakin kyllä myydään isoissa pulloissa valmista kuplanestettä, jolla voi niitä pienempiä täytellä.

Pelkkä kiiltokuva olis riittänny

Meillä on ollu synttärit aina niin,

Että sankari saa lahjoja ja vieraat kakkua ja herkkuja

Suhtaudun asiaan mustavalkoisesti. JOKO lahja vain päivänsankarille TAI jos se onginta tai lähtiäispussi on kerran pakko antaa, niin olkoon siellä jotakin järkevää.

Eli ei sitä harmaata välimuotoa, että vieraat saavat herneen kokoisen kiiltokuvan ja juhlakalun mutsi paistattelee ylpeänä, kun on "laittanut vieraillekin jotain kivaa".

Viime kaverisynttäreillä synttärisankarin vanhemmat olivat vuokranneet oikein juhlapaikan ja kantoivat sinne näyttävästi laatikollisen pikku paperipusseja ja ongintavehkeet. Ongintapaikkaa laitettiin pystyyn varmaan puoli tuntia, oli oikein show siinä. Sitten vieraat jonoon ja onkimaan. Niistä pusseista tuli tavalliselle kopiopaperille printattu erään lapsille suunnatun elintarvikebrändin logo. Toistan: siellä oli paperipala, joka ei ollut tarra eikä kiiltokuva vaan värituloste, ja siinä kuvassa oli erään tuotteen eläinlogo.

Tämän mielettömän spektaakkelin jälkeen kokoonnuttiin lahjapöydän luo ja synttärisankarin mutsi luki kortteja ja esitteli paketteja sekä availi niitä lapsensa puolesta. Kyllä, luitte oikein, lahjat oli koottu pöydälle eikä lapsi saanut avata niitä ennen tuota kovin latautunutta ongintahetkeä.