Miesystävä häpeää ammattiani niin paljon, että käski kysyttäessä sanoa ennemmin, että olen työtön
Olen laitoshuoltaja. Miesystävä sanoi, ettei halua hänen kavereidensa tietävän, että "siivoan muiden paskoja"
Hän on itse työtön ja suurin osa hänen kavereistaan. Olemme menossa viikonloppuna yhden hänen kaverinsa luokse saunomaan. Tuntuisi tyhmältä valehdella mutta mies tulee suuttumaan jos kerron totuuden.
Ehkä kysyttäessä sanon vaan, etten voi puhua asiasta ja vaihdan puheenaihetta?
Kommentit (18)
Jos vaikka hankkiutuisit mokomasta pässistä eroon? Kaikki työ on arvokasta.
Rehellistä työtä tekevä ihminen on häpeällisempi kuin työtön?
On aikoihin eletty.
1/5
Piste siitä, että oli lyhyt ja ytimekäs.
Työtön häpeää työssä käyvää. Aika paksua tuubaa.
Kuulostaa tuo kaveripiiri niin sivistyneeltä että mahtavatkohan edes tietää mitä laitoshuoltaja tekee.
Mä en suostuisi tuollaiseen vaatimukseen. Enkä toisaalta olisi miehen kanssa joka häpeää mun ammattia.
Olin 15-vuotiaana kesätöissä sikalassa. Seurustelin juuri kaupungista maalle muuttaneen pojan kanssa ja tuo työpaikkani oli hänestä niin vastenmielinen ja hävettävä, etten saanut puhua siitä edes hänen kuullensa mitään :D Tuli vaan mieleen. Itse hän käyttäytyi kuin 5-vuotias kotonaan ja oli itse sotkuisempi kuin sen sikalan siat yhteensä. Huone oli kuin kaatopaikka ja niin tunkkainen ettei siellä voinut olla. Pöydässä hänen äitinsä pilkkoi hänen pihvinsä ja kerran poika alkoi ITKEMÄÄN kun äitinsä käski tätä viemään roskat. "En mä jakshaaaaaaaa yhyyhyyy" Ja tämä poika oli silloin 17-vuotias. En jaksanut häntä katsella kun sen yhden kesän ja ihme että niinkin pitkään. Kun jätin hänet, katkeroitui niin että alkoi levittää juorua, että käyn nu*simassa sen sikalanpitäjän kanssa.
Nyt aikuisena minulla on sen verran hyvä itsetunto että en katselisi sekuntiakaan ketään, joka häpeää rehellistä työtä tekevää ihmistä.
Kannattaa erota miehestä "joka tulee suuttumaan".
Jos uskoisin tähän, sanoisin, että vaihda miesystävää.
Laitoshuoltaja, FM, downshiftaaja
Vierailija kirjoitti:
Olin 15-vuotiaana kesätöissä sikalassa. Seurustelin juuri kaupungista maalle muuttaneen pojan kanssa ja tuo työpaikkani oli hänestä niin vastenmielinen ja hävettävä, etten saanut puhua siitä edes hänen kuullensa mitään :D Tuli vaan mieleen. Itse hän käyttäytyi kuin 5-vuotias kotonaan ja oli itse sotkuisempi kuin sen sikalan siat yhteensä. Huone oli kuin kaatopaikka ja niin tunkkainen ettei siellä voinut olla. Pöydässä hänen äitinsä pilkkoi hänen pihvinsä ja kerran poika alkoi ITKEMÄÄN kun äitinsä käski tätä viemään roskat. "En mä jakshaaaaaaaa yhyyhyyy" Ja tämä poika oli silloin 17-vuotias. En jaksanut häntä katsella kun sen yhden kesän ja ihme että niinkin pitkään. Kun jätin hänet, katkeroitui niin että alkoi levittää juorua, että käyn nu*simassa sen sikalanpitäjän kanssa.
Nyt aikuisena minulla on sen verran hyvä itsetunto että en katselisi sekuntiakaan ketään, joka häpeää rehellistä työtä tekevää ihmistä.
Onko sinulla tämä teksti tallennettuna johonkin notepadiin ja sieltä sitten copy/pastetat sopiviin ketjuihin? Olen nimittäin lukenut ainakin lähes sanasta sanaan saman tarinan ennenkin tältä foorumilta.
Mun äiti on siivooja. Vanhemmillani on velaton uudehko omakotitalo, viisi vuotta sitten uutena hankittu matkailuauto josta siitäkään ole enää velkaa. Mersu pihassa joka myös uutena hankittu ja velaton. Se nyt on jo kymmenen vuotta vanha.
He matkustaa joka vuosi vähintään yhden ulkomaanmatkan. Nyt syksyllä lähtee neljäksi viikoksi reissuun.
Isäni on kirvesmies eli duunareita molemmat.
Eipä ole hävenneet ammattejaan.
Minulla on myös ystävä joka asuu yli puolen miljoonan omakotitalossa. Hänen miehensä on tosi varakas mutta silti ystäväni tekee töitä siivoojana ihan omasta halustaan.
Itselläkin on yhtenä tutkintona laitoshuoltajan tutkinto. Montaa muuta työtä tehneenä sanon että itse mieluummin siivoan esim terkkarissa kun teen jotain muuta, esim hoitotyötä jota olen tehnyt jonkin aikaa niin vanhuspuolella kuin lasten parissa.
Viikonlopuilta tulee myös palkkaa lisää eli ihan hyvin tulee toimeen laikkarin palkalla.
Mä häpeäisin sitä miestä, kun on tuollainen juntti.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on siivooja. Vanhemmillani on velaton uudehko omakotitalo, viisi vuotta sitten uutena hankittu matkailuauto josta siitäkään ole enää velkaa. Mersu pihassa joka myös uutena hankittu ja velaton. Se nyt on jo kymmenen vuotta vanha.
He matkustaa joka vuosi vähintään yhden ulkomaanmatkan. Nyt syksyllä lähtee neljäksi viikoksi reissuun.
Isäni on kirvesmies eli duunareita molemmat.
Eipä ole hävenneet ammattejaan.Minulla on myös ystävä joka asuu yli puolen miljoonan omakotitalossa. Hänen miehensä on tosi varakas mutta silti ystäväni tekee töitä siivoojana ihan omasta halustaan.
Itselläkin on yhtenä tutkintona laitoshuoltajan tutkinto. Montaa muuta työtä tehneenä sanon että itse mieluummin siivoan esim terkkarissa kun teen jotain muuta, esim hoitotyötä jota olen tehnyt jonkin aikaa niin vanhuspuolella kuin lasten parissa.
Viikonlopuilta tulee myös palkkaa lisää eli ihan hyvin tulee toimeen laikkarin palkalla.
Pakko vielä sen verran kommentoida kirjoitukseeni että anoppini (joka on kaikin puolin hyvä anoppi ja mukava ihminen) on sanonut joskus että minun pitää sanoa eräs toinen ammattini (josta ei ole edes työkokemusta muuta kuin opiskelujen saralta) koska se kuulostaa hienommalta kuin laitoshuoltaja 😂
Tälläinen ammatin häpeäminen on varmaan tyypillistä tietyille ihmistyypeille. Toki on outoa, että tämä miesystävä, joka on itse työtön(onko miesystävällä mikä koulutus?) häpeää työssäkäyvää laitoshuoltajaa.
Mutta muistan kyllä, että siskoni sanoi jo 70-luvulla, että mies oli sanonut hänelle, että sanoo sitten ammatikseen ompelian, eikä kotiapulainen, mitä sisko sillä hetkellä teki, ( vaikka oli sen ompelukoulun käynyt) ja mies itse oli juuri valmistunut teknikko.
Sisareni väitti, ettei mies oikein koskaan häntä arvostanut 40v kestäneen avioliiton aikana, vaikka sisareni myöhemmin opiskeli terveydenhuollosta itselleen uuden ammatin.
Työtön ei kai ole ammatti? Jos joku kysyy minulta, mitä teen työkseni, en tokikaan vastaa, että olen työtön (jota tällä hetkellä olen, mutta sitä ennen olen tenhyt töitä 35v tietyssä ammatissa.), koska se ei ole minun työni.
Ihmisen ammattihan ei häviä mihinkään sillä hetkellä, kun hän jää työttömäksi. Jos joku sanoo, että on tällä hetkellä työtön, kysyn yleensä, mitä hän on ennen työttömyyttä tehnyt työkseen.
Nyt kun ap ei saa sanoa, että hänellä on laitoshoitajan tutkinto, hän joutuu sanomaan, että on ollut työtön aina.
Mulla on miespuolinen ystävä joka on siivoojana ja tosi usein ihmiset hänen työlleen naureskelevat ja ihmettelevät, kuinka on löytänyt tyttöystävänkin, kun on "vaan siivooja". Mä en ymmärrä mikä siinä siivoojan työssä muka on niin kauheaa, parempi se kun maata kotona tekemättä mitään.
Ei kannata olla miehen kanssa jos se häpeää yhtään mitään sinussa: tekemisiäsi, olemustasi, mitään muutakaan.
En meinaa ettäkö mies ei sais olla moksiskaan jostain oikeasti hävettävästä, mutta elämässä on vaikeita tunteita itse kullakin yllin kyllin: kukaan ei tarvitse lisäkuormaa niskoilleen vielä siltä elämänkumppaniltaankin.
Sama luonnollisesti toisin päin: jos ei pysty hyväksymään kumppaniaan, hänen olemustaan tai tekemisiään, niin sitten kannattaa erota.
Ja sinä olet miehen kanssa, joka häpeää sinua ? niin, miksi olet kyseisen miehen kanssa ?