Pitkät, tylsät, urauteneet avioliitot
Kun liitto samaa arkea joka päivä ja mies on tyytyväinen asiaan. Itseä kyllästyttää. Mikä neuvoksi?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on siis ongelma, ei miehellä? Onko hänellä joku oma harrastus tai mielenkiinnon kohde elämässään, että hän jaksaa arkea sinun kanssasi? Esimerkiksi silloin, kun olin ihastunut toiseen mieheen, niin olin aika tylsä kotona ja testasin hänen hermojaan erilaisilla asioilla. Vaikka mies varmaan kiinnostukseni muihin miehiin aavisti ja kriisini havaitsi, niin hän oli tyynen tyytyväinen ja rennosti oma itsensä edessäni. Liikuntaharrastuksissaan hän sai reviteltyä pahimmat ärsytykset minuun ja sen jälkeen hän oli taas kotona se rauhallinen tukipylväs.
Silloin minulla oli joku ikäkriisi ja tempoilin muutenkin joka suuntaan itseäni etsien. Mitään ajastusta enempää en kuitenkaan tehnyt vieraiden miesten saralla ja tempoiltuani pari vuotta huomasin, että mieheni oli oikeasti se rauhallinen ja paras satama mitä minulla oli. Hän tiesi ja tunsi minut, huolehti ja välitti, mutta eli myös omaa elämäänsä harrastustensa kautta.
Enää en tempoile ja temppuile, vaan nautin. Lapset ovat jo teinejä ja miehen kanssa on mukavaa, jopa enemmän kuin koskaan.
Ei oikeastaan harrasta mitään. Mies on kamalan tylsä mutta toki käy lapsen kanssa harrastuksissa eli hänestä on hyötyä. Jotain hauskuutta pitäisi elämään saada.
MillInen sinun mielestä on ei-tylsä mies? Millaisen miehen siis haluaisit?
Kysyn, koska me kaikki olemme rutiinien orjia. Jos tapaat miehen, jolla on hauskat jutut, niin kyllä ne ovat vuosien päästä tylsiä.
No tee jotain kivaa, innostu jostain. Lähde matkalle, aloita harrastus, ala opiskella. Ei parisuhteen tai miehen ole tarkoituskaan täyttää kaikkia tarpeitasi kaikissa elämänvaiheissa, itsekin voi tehdä jotain sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on siis ongelma, ei miehellä? Onko hänellä joku oma harrastus tai mielenkiinnon kohde elämässään, että hän jaksaa arkea sinun kanssasi? Esimerkiksi silloin, kun olin ihastunut toiseen mieheen, niin olin aika tylsä kotona ja testasin hänen hermojaan erilaisilla asioilla. Vaikka mies varmaan kiinnostukseni muihin miehiin aavisti ja kriisini havaitsi, niin hän oli tyynen tyytyväinen ja rennosti oma itsensä edessäni. Liikuntaharrastuksissaan hän sai reviteltyä pahimmat ärsytykset minuun ja sen jälkeen hän oli taas kotona se rauhallinen tukipylväs.
Silloin minulla oli joku ikäkriisi ja tempoilin muutenkin joka suuntaan itseäni etsien. Mitään ajastusta enempää en kuitenkaan tehnyt vieraiden miesten saralla ja tempoiltuani pari vuotta huomasin, että mieheni oli oikeasti se rauhallinen ja paras satama mitä minulla oli. Hän tiesi ja tunsi minut, huolehti ja välitti, mutta eli myös omaa elämäänsä harrastustensa kautta.
Enää en tempoile ja temppuile, vaan nautin. Lapset ovat jo teinejä ja miehen kanssa on mukavaa, jopa enemmän kuin koskaan.
Ei oikeastaan harrasta mitään. Mies on kamalan tylsä mutta toki käy lapsen kanssa harrastuksissa eli hänestä on hyötyä. Jotain hauskuutta pitäisi elämään saada.
Sinäkö et ole tylsä? Miehen mielestä olet varmasti tylsä, mutta koska teiilä on tuo rakkauden hedelmä, niin hän kestää sinua. Teetkö muuta kuin roikut täällä? Oletko edes töissä?
Vaihda miestä. Etsi jä nnämies ja saat arkeesi vä kivaltaa, pelkoa ja alist amista. Sekä tietty yksinäisyyttä, aiheetonta m ustasukkaisuutta ja jatkuvaa varuillaanoloa.
Vierailija kirjoitti:
MillInen sinun mielestä on ei-tylsä mies? Millaisen miehen siis haluaisit?
Kysyn, koska me kaikki olemme rutiinien orjia. Jos tapaat miehen, jolla on hauskat jutut, niin kyllä ne ovat vuosien päästä tylsiä.
Sellainen joka haluaisi myös mennä kaksin joskus johonkin esim elokuviin teatteriin. Ei aina koko perheenä oloa vaan jotain yllätystä joskus. Minä järjestän aina joskus kahdestaan oloaikaa mutta aina minä. Mies ei ole koskaan järjestänyt. Hän haluaisi aina olla perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MillInen sinun mielestä on ei-tylsä mies? Millaisen miehen siis haluaisit?
Kysyn, koska me kaikki olemme rutiinien orjia. Jos tapaat miehen, jolla on hauskat jutut, niin kyllä ne ovat vuosien päästä tylsiä.
Sellainen joka haluaisi myös mennä kaksin joskus johonkin esim elokuviin teatteriin. Ei aina koko perheenä oloa vaan jotain yllätystä joskus. Minä järjestän aina joskus kahdestaan oloaikaa mutta aina minä. Mies ei ole koskaan järjestänyt. Hän haluaisi aina olla perheen kanssa.
Outo mies. Minä otan säännöllisesti lomaa perheestä. Esimerkiksi matkustelen kavereiden kanssa, kun vaimo hoitaa lapsia kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MillInen sinun mielestä on ei-tylsä mies? Millaisen miehen siis haluaisit?
Kysyn, koska me kaikki olemme rutiinien orjia. Jos tapaat miehen, jolla on hauskat jutut, niin kyllä ne ovat vuosien päästä tylsiä.
Sellainen joka haluaisi myös mennä kaksin joskus johonkin esim elokuviin teatteriin. Ei aina koko perheenä oloa vaan jotain yllätystä joskus. Minä järjestän aina joskus kahdestaan oloaikaa mutta aina minä. Mies ei ole koskaan järjestänyt. Hän haluaisi aina olla perheen kanssa.
Sitten jos mies EI haluaisi olla perheen kanssa, valittaisit varmaan siitä. Niitäkin ketjuja täällä vähän väliä. Minusta tuo miehen ajatus kuulostaa ihanalta.
Ongelma lienee tosiaan oma tylsistymisesi, omaan elämääsi. Älä pura sitä mieheen, ei kai miehen kuulukaan olla tähtihahmo elämässäsi, joka viihdyttää sinua, vaan sinun itsesi. Tee sinä jotain asialle, keksi jotain mikä saa sut taas kiinni elämään.
Ex oli oikeasti todella passiivinen. Vetäytyi kuoreen ja unohti koko avioliiton ja lapsetkin. Ymmärsin, että ei rakastanut enää. Loppui minunkin rakkaus. Ihastuin toiseen mieheen ja otin exästä eron.
Sinulla on siis ongelma, ei miehellä? Onko hänellä joku oma harrastus tai mielenkiinnon kohde elämässään, että hän jaksaa arkea sinun kanssasi? Esimerkiksi silloin, kun olin ihastunut toiseen mieheen, niin olin aika tylsä kotona ja testasin hänen hermojaan erilaisilla asioilla. Vaikka mies varmaan kiinnostukseni muihin miehiin aavisti ja kriisini havaitsi, niin hän oli tyynen tyytyväinen ja rennosti oma itsensä edessäni. Liikuntaharrastuksissaan hän sai reviteltyä pahimmat ärsytykset minuun ja sen jälkeen hän oli taas kotona se rauhallinen tukipylväs.
Silloin minulla oli joku ikäkriisi ja tempoilin muutenkin joka suuntaan itseäni etsien. Mitään ajastusta enempää en kuitenkaan tehnyt vieraiden miesten saralla ja tempoiltuani pari vuotta huomasin, että mieheni oli oikeasti se rauhallinen ja paras satama mitä minulla oli. Hän tiesi ja tunsi minut, huolehti ja välitti, mutta eli myös omaa elämäänsä harrastustensa kautta.
Enää en tempoile ja temppuile, vaan nautin. Lapset ovat jo teinejä ja miehen kanssa on mukavaa, jopa enemmän kuin koskaan.