Lue keskustelun säännöt.
Inhoan terveellistä syömistä
10.04.2019 |
Huoh, olin vielä vuosi takaperin 30kg ylipainoinen ja ravintoterapeutin avustuksella laitoin ruokavalion kuntoon. Painoa on lähtenyt se lähes 30kg, olo on hyvä ja terveys kohentunut olennaisesti. Nälkäkään ei ole, syön ihan järkeviä määriä ja mukaan mahtuu satunnaiset herkuttelutkin.
Mutta vihaan tätä! Haluan syödä roskaruokaa, oikeasti isoja määriä mättöä, leipoa pellillisen vaikka porkkanakakkua ja syödä sen. Syödä pussillisen sipsejä. Tai ylipäänsä ahmia ihan kohtuuttomia määriä mitä vaan epäterveellistä roskaa.
Miten pään saa kuntoon vai saako sitä?
Kommentit (21)
Voipi olla, että sinulla tulisi nyt huono olo mättämisestä. Mutta tulipa mieleen sellainenkin, että joku syyhän tuollaiseen ahmimiseen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se kituuttaminen teettää. Virallisterveellisen kaikki muunnelmat ruokkii juuri noita mielitekoja. Koska siinä on liikaa hiilaria, liikaa proteiinia, liian vähän maaeläinrasvaa ja ruokailukertoja liian usein.
Onnea hienosta pudotuksesta. Syömistavat ja -mallit ovat vaikeita muuttaa, ne ovat enemmän psykologiaa kuin mitään ruokavalio asioita. Painin itsekin sen kanssa, että joudun syömään vähemmän mitä haluaisin, jotta paino pysyy kurissa. Itse en kaipaa roskaruokaa, mutta isompia annoksia kyllä, sillä nautin syömisestä yli kaiken.
Kokeile ketogeenistä ruokavaliota pätkäpaastolla, niin mielihalut katoavat.
Vierailija kirjoitti:
Tuota se kituuttaminen teettää. Virallisterveellisen kaikki muunnelmat ruokkii juuri noita mielitekoja. Koska siinä on liikaa hiilaria, liikaa proteiinia, liian vähän maaeläinrasvaa ja ruokailukertoja liian usein.
Missä kohtaa puhuttiin kituuttamisesta? Mielestäni ap sanoi syövänsä hyviä määriä eikä ole nälkä. Itsekin laihduttaneena koen että vaikeinta on luopua niistä vanhoista tavoista, vaikka kakusta kahvin kanssa ja siitä tunteesta, mikä syntyy herkuttelun tuloksena. Mikään oikea nälkä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Ikinä en ole syönyt terveellisesti. En kuitenkaan edes muista, milloin olisin sairastanut. Olen ollut terve jo yli 60-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Olen ex-läski ja nykyinen normivartaloinen. Kilot lähti ruokailutapoja ja määriä muuttamalla. Olen aivan kyllästynyt näihin perhanan terveellisiin ruokiin. Rakastan suklaata, perunamuussia, paksuja kermakastikkeita... Ja en edes viitsi aloittaa valittamista liikunnasta. Mulle se on pakollista pakkopullaa ja joka päivä olen vaan iloinen kun sen on saanut suoritettua pois alta ja voi lösähtää loppuillaksi sohvalle. Ei tietoakaan mistään addiktoivasta hyvänolontunteesta ☹️
Minä nautin kyllä liikunnasta, joka tosin on vain kävelylenkkejä. Mutta muuten allekirjoitan joka sanasi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voipi olla, että sinulla tulisi nyt huono olo mättämisestä. Mutta tulipa mieleen sellainenkin, että joku syyhän tuollaiseen ahmimiseen on.
Niinpä kai. Opittuja tapoja pitkälti, esimerkiksi työviikon jälkeen pizzaa mahdollisimman tuhdeilla täytteillä ja karkkipussi päälle. Tai sämpylä ja monta kakkupalaa lapsen futispelissä jotta kestää sen kylmän tmstms. Eli tietyt tilanteet, ja niitä on paljon, liittyvät mielessä syömiseen ja kaipaa sitä ruuan tuomaa helpotusta oloon. Ap
Kai se on vaan arvovalinta. Jos mättö maistuu ja tuntuu, että painolla ei ole väliä, niin antaa mennä vaan! Jos taas haluaa pysyä kuosissa, jostain on luovuttava. Kyllähän normaalipainoinenkin voi kohtuudella herkutella, mutta ihan rajatta jatkuvasti ei voi mättöä vetää. Valintoja, valintoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni lapset elävät keskellä hevostilaa ja kaikkia muitakin elukoita hoitavat koko ajan. Poikani perheessä taasen miniä on sitä mieltä, että aina ulkoa tullessa laitetaan käsidesiä.
Arvatkaa, kummat musikat ovat terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuota se kituuttaminen teettää. Virallisterveellisen kaikki muunnelmat ruokkii juuri noita mielitekoja. Koska siinä on liikaa hiilaria, liikaa proteiinia, liian vähän maaeläinrasvaa ja ruokailukertoja liian usein.
Missään kohdassa en ole kituuttanut. Ruokailut noudattavat pätkäpaastotyyppistä rytmiä, mikään 5xpäivä rytmi ei toimi ollenkaan minulla. Ravintoterapeutin ohjeet kyllä pitävät varsinaisen nälän tehokkaasti poissa, eivätkä nämä mieliteot ole ollenkaan sellaisia, mitä joskus ennen oli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*mummeli* kirjoitti:
Tyttäreni lapset elävät keskellä hevostilaa ja kaikkia muitakin elukoita hoitavat koko ajan. Poikani perheessä taasen miniä on sitä mieltä, että aina ulkoa tullessa laitetaan käsidesiä.
Arvatkaa, kummat musikat ovat terveitä.
Näin menee täälläkin. "Joudun" hoitamaan kakruja, jotka on pidetty ns. muovipussissa.
*mummeli* kirjoitti:
Tyttäreni lapset elävät keskellä hevostilaa ja kaikkia muitakin elukoita hoitavat koko ajan. Poikani perheessä taasen miniä on sitä mieltä, että aina ulkoa tullessa laitetaan käsidesiä.
Arvatkaa, kummat musikat ovat terveitä.
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa!
Onko musikat joku väännös vasikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se kituuttaminen teettää. Virallisterveellisen kaikki muunnelmat ruokkii juuri noita mielitekoja. Koska siinä on liikaa hiilaria, liikaa proteiinia, liian vähän maaeläinrasvaa ja ruokailukertoja liian usein.
Missä kohtaa puhuttiin kituuttamisesta? Mielestäni ap sanoi syövänsä hyviä määriä eikä ole nälkä. Itsekin laihduttaneena koen että vaikeinta on luopua niistä vanhoista tavoista, vaikka kakusta kahvin kanssa ja siitä tunteesta, mikä syntyy herkuttelun tuloksena. Mikään oikea nälkä ei ole.
No jos tekee mättöä mieli, niin silloin kituuttaa ruokavaliossaan. Se nyt vaan on niin, että nuo terapeutit on thl:n talutusnuorassa ja ohjeet on sen mukaiset. Itse haksahdin joskus esidiabeetikkona sellaiselle menemään ja tulos oli juuri ap:n kuvailema olo. Määrällisesti söin paljon sitä sen näkemyksen terveellistä. Ei ollut nälkä aterioiden välillä, mutta olo ei ollut myöskään kylläinen. Aina teki mieli jotain. Tosin ateriavälit olivat sen verran tiheät, ettei siinä nälkä olis ehtinyt tullakaan.
Otin lopulta ohjat omiin käsiin ja hylkäsin terapeutin, koska pidemmän päälle ne ohjeet ajoi mua sairaaseen suuntaan. Nykyään syön 2-3 kertaa päivässä mahan täyteen, kylläisyyden saavuttamisesta huolehtii runsas rasva. Ei mättömielitekoja enää yhtään.
Niin minäkin! Onnistuin laihtumaan nelikymppisenä 102-kiloisesta 62-kiloiseksi. Pysyinkin siinä painossa vuosia, mutta INHOSIN terveellistä syömistä ja liikuntaa! Ei siis ollut nälkä, en kituuttanut millään iduilla ja kevytruoilla, mutta kun en saanut silti mitään tyydytystä aisteille niistä ns. normaaleista ruoista.
Loppujen lopuksi päätin, että elämä terveesti on niin ankeaa, että elän lyhyempään ja hauskemmin. Nyt painan taas 90 kg ja elämä on ihanaa, ryypäten ja mässäillen.
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Tyttäreni lapset elävät keskellä hevostilaa ja kaikkia muitakin elukoita hoitavat koko ajan. Poikani perheessä taasen miniä on sitä mieltä, että aina ulkoa tullessa laitetaan käsidesiä.
Arvatkaa, kummat musikat ovat terveitä.
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa!
Onko musikat joku väännös vasikoista?
Eipä. Ei sinua kiinnostanutkaan. Itse en edes avaa kaskustelua ellei kiinnosta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota se kituuttaminen teettää. Virallisterveellisen kaikki muunnelmat ruokkii juuri noita mielitekoja. Koska siinä on liikaa hiilaria, liikaa proteiinia, liian vähän maaeläinrasvaa ja ruokailukertoja liian usein.
Missä kohtaa puhuttiin kituuttamisesta? Mielestäni ap sanoi syövänsä hyviä määriä eikä ole nälkä. Itsekin laihduttaneena koen että vaikeinta on luopua niistä vanhoista tavoista, vaikka kakusta kahvin kanssa ja siitä tunteesta, mikä syntyy herkuttelun tuloksena. Mikään oikea nälkä ei ole.
No jos tekee mättöä mieli, niin silloin kituuttaa ruokavaliossaan. Se nyt vaan on niin, että nuo terapeutit on thl:n talutusnuorassa ja ohjeet on sen mukaiset. Itse haksahdin joskus esidiabeetikkona sellaiselle menemään ja tulos oli juuri ap:n kuvailema olo. Määrällisesti söin paljon sitä sen näkemyksen terveellistä. Ei ollut nälkä aterioiden välillä, mutta olo ei ollut myöskään kylläinen. Aina teki mieli jotain. Tosin ateriavälit olivat sen verran tiheät, ettei siinä nälkä olis ehtinyt tullakaan.
Otin lopulta ohjat omiin käsiin ja hylkäsin terapeutin, koska pidemmän päälle ne ohjeet ajoi mua sairaaseen suuntaan. Nykyään syön 2-3 kertaa päivässä mahan täyteen, kylläisyyden saavuttamisesta huolehtii runsas rasva. Ei mättömielitekoja enää yhtään.
No mä laihdutin ja pysyttelen tavoitepainossani jo kohta kymmenettä vuotta vhh-ruokavaliolla. Nälkä ei ole, olen kylläinen, mutta mä vaan rakastan edelleenkin hiilarin ja rasvan yhdistelmää. Eli perunaa ja kastiketta, pastaa ja kastiketta, leipää ja päällisiä, suklaata... kyse on ruuan mausta, ei mistään kylläisyydentunteesta ainakin itselläni. Joskus tietysti sallin itselleni näitä entisiä herkkuruokiani ja sen jälkeen palaan kiltisti normiruokavaliooni
”Nothing tastes as good as skinny feels” ja sillä mennään😈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Tyttäreni lapset elävät keskellä hevostilaa ja kaikkia muitakin elukoita hoitavat koko ajan. Poikani perheessä taasen miniä on sitä mieltä, että aina ulkoa tullessa laitetaan käsidesiä.
Arvatkaa, kummat musikat ovat terveitä.
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa!
Onko musikat joku väännös vasikoista?
Eipä. Ei sinua kiinnostanutkaan. Itse en edes avaa kaskustelua ellei kiinnosta 😂
Tuo kommentoija tuli lukemaan ihan eri aiheesta kuin mitä sinä(?) olet vastaukseksi kirjoittanut. Miten joku pentujen käsienpesu ja terveys liittyy aloitukseen?
Mulla sama juttu. Ja kyse ei ole tosiaankaan siitä, että kituuttaisi ruokavaliossa. Rasvaa ja proteiineja on riittävästi ja hiilareita melko niukasti eikä ole nälkä. Sellainen ruoka vaan ei tuota sellaista mielihyvää, mikä tulee mättöruuasta, sipseistä ja isosta suklaalevystä. Nautinto syömisestä on kadonnut.
Sama homma. Olen ex-läski ja nykyinen normivartaloinen. Kilot lähti ruokailutapoja ja määriä muuttamalla. Olen aivan kyllästynyt näihin perhanan terveellisiin ruokiin. Rakastan suklaata, perunamuussia, paksuja kermakastikkeita... Ja en edes viitsi aloittaa valittamista liikunnasta. Mulle se on pakollista pakkopullaa ja joka päivä olen vaan iloinen kun sen on saanut suoritettua pois alta ja voi lösähtää loppuillaksi sohvalle. Ei tietoakaan mistään addiktoivasta hyvänolontunteesta ☹️