Argh - miten rajoittaa lahjavyöryä?

Miten suhtaudutte siihen, että lapselle tuodaan lupaa kysymättä isoja/isokokoisia lahjoja? Tavarat saattavat olla lapselle hyvinkin mieleisiä, mutta vanhempien näkökulmasta joko omien kasvatusperiaatteiden vastaisia, tilaa vieviä tai suorastaan vaarallisia (esim. vanhemmalle lapselle tarkoitettuja). Kun lapsi ehtii saada lahjan kivana pitämältään aikuiselta, tuntuu vaikealta ottaa sitä jälkikäteen poiskaan olematta ihan tyhmä vanhempi. Lahjan antaja haluaa kokea lapsen riemun ja tutustumisen uuteen leluun. Meille vanhemmille jää jatkuva valvominen ja turhautumisen vastaanottaminen, kun lelu oikeasti on tarkoitettu isommalle, eikä sitä voi turvallisesti yksin käyttää tai lapsen taidot eivät vielä riitä.

Meillä näitä härveleitä kantavat monet vanhemmat sukulaiset huolimatta siitä, että on useasti sanottu, että lapsella on leluja jo liikaakin, emmekä haluaisi kasvattaa materialistiksi. Sekin on karhunpalvelus, että lapsi oppii yhdistämään sukulaiset/muut läheiset tällaisiin lahjuksiin. Lisäksi meillä on tiettyjä periaatteita lelujen suhteen, en esimerkiksi haluaisi (lähes) kertakäyttöistä muovikrääsää nurkkiin ihan jo ympäristösyistä.

Ja kyllä, anoppi on yksi lahjojista - mutta vain yksi. Sanomiset eivät tähän mennessä ole auttaneet, mutta jos jollain on ollut onnistunutta kokemusta vastaavan tilanteen käsittelystä, kuulen mielelläni.