Millainen on hyvä työntekijä? En oikein tiedä olenko riittävän pätevä kuitenkaan vaikka olen suoriutunut hyvin. Asiallista keskustelua.

Yritän selittää.
Tavallaan tiedostan olevani kyllä ahkera ja hyvä joissain asioissa töitä tehdessä.
Tiedän, että minun kanssani on kiva tehdä töitä sekä olen tunnollinen ja joustava.
Myöskin toisinaan hyvin innokas keksimään asioita ja luova.
Hauska ja energinen tarvittaessa.
Osaan sopeutua millaiseen ympäristöön melkein tahansa paitsi että ilkikurista tai seksuaalista häiriökäyttäytymistä en enää suvaitse lainkaan. Osaan nostaa kissan pöydälle ja pitää kyllä puolen jos tarvitsee.

Kuitenkin ajattelen, että se on normaalia, olla noita edellä mainittuja.
Kuitenkin itse työssä koen monessakin asiassa epävarmuutta ja haluan kehittyä.
Virheet ahdistavat ja yritän tehdä asiat hyvin. Välillä en välitä mutta silti yritän tehdä työni hyvin, muuten tulee huono omatunto enkä koe ansaitsevani palkkaa.

On siis pakko yrittää ja ottaa selville kotonakin asioita valmiiksi sekä miettiä työvaiheet, jotta päivä menisi mahdollisimman hyvin.
Kestän kyllä painetta mutta haluan pitää tietynlaisen kontrollin käsissäni jos vain suinkin pystyn. Muuten en ole välttämättä vahvimillani joka ahdistaa.
Haluan olla kartalla.

En jotenkin kestäisi kritiikkiä ainakaan joissakin asioissa. Tai no tietenkin otan sen nöyränä vastaan mutta se tuntuu aina kamalalta, myöskin siksi yritän suoritua tietenkin hienosti sekä kehittyä jatkuvasti.
Joskus tulee mokia ihan hölmöissä asioissa, sekin hävettää.
Haluan tietysti myös asiakkaiden olevan tyytyväisiä.
Haluan olla vakavasti otettu ja siksi olen kai urallani nopeasti päässyt nousuun.
Olen vain paiskinut oma-alotteisesti ja pakottanut itseni tajuamaan konseptin laajudessaan ja ollut tyhmän oloinen. Ollut oikeasti sellainen, jolle on naurettu yrittäessäni parhaani.
No se nöyryys tuotti tulosta melko nopeasti ja päättäväisyys.

Minulla oli esimerkiksi viime vuonna useita palkankorotuksia. Erinomaiset työtodistukset.
Suhteet eivät ole katkenneet ja aina saan töitä jos tahdon - ainakin tähän mennessä.
Myöskin työn kautta on tarjottu asuntoja jne.

Tunnen olevani onnekas, todella onnekas työelämän suhteen ja olen vasta alussa.
Olen kiitollinen.
Vaivaa kuitenkin, mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä. En edes kehtaa millään sanoa itseäni ammattilaiseksi, varsinkin kuin vasta nelisen vuotta työelämässä ollut.
Minulla on vielä paljon asioita joissa tahdon ja on pakko päästä eteenpäin, oppia ja paiskia töitä paljon vielä jotta voin sanoa olevani oikea ammattilainen.

Nyt jo minä olen saanut hyvän aseman työmarkkinoilla ja minun osaamiseen luotetaan.
Itse olen kuitenkin edelleen epävarma.
Tuntuu, että nyt ei sallita mokia samanlailla kuin ennen.
Intohimoa on edelleen vaikka olen kerran uupunut pahasti. Nyt olen vain kasvanut siitä enemmän ja vahvistunut.
Toivoisin olevani vielä joskus se, joka johtaa ja on kartalla kaikesta koska se tuntuu minusta luontevalta kun voi pitää ohjia kädessään.

Tämä epävarmuus..
Loppuuko se koskaan?
Tietysti kun ajattelee joissakin asioissa joista ennen olin epävarma niin nykyään sympaattisesti naurahdan nuoremmalle itselleni.
Asioille tarvitsee vain aikaa ja kokemuksia tarpeeksi.