Kaikki yksinäistä vanhuutta pelkäävät, lukekaapas kuinka lapsettoman aikuisen ja vanhan elämä voi olla ihanaa
Ihania tarinoita ystävistä, joille on aikuisena mahdottomasti aikaa kun ei ole lapsia hukuttamassa tummaan vortexiin, kuinka se kantaa vanhana.
Rohkaisevia juttuja siitä kuinka 40v lapseton alkaa varautua (aikaahan on!) vanhuuteensa säästämällä (rahaahan on!) tekemällä sopimuksia yhteiskodista ja velapariskuntien kanssa pohditaan hyvä palvelusväki ja sopimukset valmiiksi.
Ihania juttuja siitä kuinka vanhana meitä lapsettomia on niin paljon, että pärjätään rahoinemme aika kivasti yhteisöissä ja kommuuneissa. Tiedettä, taidetta, tanssia ja viiniä!
Elämä on ihana matka ja sen tarkoitus on katsoa se.
Kommentit (37)
Tottakai yksinäisyys on joskus hankalaa, mutta mikä elämä muka ei olisi? On kerta kaikkiaan järkyttävää, miten yksinäisyys tuodaan mediassa jatkuvasti esiin jonain kamalana mörkönä vaikka jokainen päivä nousee ihan samalla tavalla vaikka olisit yksin tai et. Mahdollisuudet on loputtomat ja maailma niin mielenkiintoinen että heikottaa!
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan surkeaa miten aikuisen itsenäisen ihmisen elämä tuodaan niin ikävästi esiin mediassa. Kuvaukset jostain yksinäisen "prismamummon" arjesta on ihan kamalia, vaikka kaikkihan me ollaan oltu lapsettomia ja nautittu siitä! Sehän on ollut elämän parhainta aikaa!
Lapseton aika on nimenomaan elämän parasta aikaa. On surullista, että vasta nyt lapsettomuus alkaa olla sosiaalisesti hyväksyttyä. Niin moni on saanut kärsiä sosiaalisen paineen takia vuosikymmeniä.
Eka ihminen on 30v onnensa kukkuloilla ja sitten muka menettää kaiken kun ei saa lasta. Höpönlöpön, maailmassa riittää vaikka 130 vuodeksi lapsettomalle iloa ja onnea.
Mun vanhemmilla ei oo juuri yhtään kavereita, meitä oli 4 ja ne ei tehny mitään muuta kun vaan perheili... Nyt ne on vanhana yksinäisiä, ei ne osaa tehä mitään, kun koko elämä oli vaan lapsista huolehtimista. Surkeeta oikeastaan :/
Tottakai löytyy ystäviä kun kaikki odottaa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Eka ihminen on 30v onnensa kukkuloilla ja sitten muka menettää kaiken kun ei saa lasta. Höpönlöpön, maailmassa riittää vaikka 130 vuodeksi lapsettomalle iloa ja onnea.
Ei, vaan ihminen on 30 v onnensa kukkuloilla ja menettää sitten kaiken, kun saa lapsen. Se menee niin.
Ja jos ihminen on nauttinut yksinolosta koko ikänsä, miten sitä alkaisi yhtäkkiä seitsemänkymppisenä kaipaamaan jatkuvaa seuraa? En minä ainakaan osaa kuvitellakaan, että luonteeni muuttuisi vanhana ihan päinvastaiseksi.
Onko lapsettomat parempia ihmisiä ja perhettä perustaneet hölmöjä? Onko ihmisten lisääntymnen epätoivottavaa ja sitä tehneey tyhmiä ihmisiä? Oletteko sitä mieltä, että perheelliset tulee pärjätä täysin omillaan ilman tukiverkkoa? Miten suhtaudutte kavereihin tai sukulaisiin, jotka hankkivat lapsia?
Entä sitten, kun ei enää kykene pitämään yhteyttä ystäviin eikä menemään minnekään. Ja ne ystävät ovat samassa jamassa.
Entä, jos on itse elänyt pidemmälle kuin ystävät.
Kukaan ei katso yksinäisen hoidon perään jossain hoitolaitoksessa.
Kyllä suuri määrä lapsia on silloin arvossaan. (Mulla ei valitettavasti ole suurta määrää lapsia.)
Vierailija kirjoitti:
Ja jos ihminen on nauttinut yksinolosta koko ikänsä, miten sitä alkaisi yhtäkkiä seitsemänkymppisenä kaipaamaan jatkuvaa seuraa? En minä ainakaan osaa kuvitellakaan, että luonteeni muuttuisi vanhana ihan päinvastaiseksi.
No näinpä. Mulla on kyllä lapsia (aikuisia jo), mutta viihdyn oikein mainiosti yksin. En ole koskaan kaivannut isoja kaveriporukoita ja tiivistä yhteydenpitoa ystäviini. Introvertti on introvertti vanhanakin.
Niin siis missä ne on luettavissa?
Mistä ajattelit palkata niitä palvelijoita, jos kukaan ei ole viitsinyt hankkia lapsia? :D Meinasitko, että ne harvat lapset suuntaavat kaikki hoiva-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajattelit palkata niitä palvelijoita, jos kukaan ei ole viitsinyt hankkia lapsia? :D Meinasitko, että ne harvat lapset suuntaavat kaikki hoiva-alalle.
Ei maailmassa ihmisistä tule pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten, kun ei enää kykene pitämään yhteyttä ystäviin eikä menemään minnekään. Ja ne ystävät ovat samassa jamassa.
Entä, jos on itse elänyt pidemmälle kuin ystävät.
Kukaan ei katso yksinäisen hoidon perään jossain hoitolaitoksessa.
Kyllä suuri määrä lapsia on silloin arvossaan. (Mulla ei valitettavasti ole suurta määrää lapsia.)
Ei se suuri määrä lapsia ole mikään tae mistään. Minä olen ollut vanhainkodissa töissä. Kaikista onnellisimpia vanhuksia olivat ne, joilla oli lapsia ja joiden lapset kävivät säännöllisesti vanhempaansa katsomassa. Seuraavaksi onnellisimpia oli ne, joilla ei ollut lapsia ja jotka eivät edes odottaneet ketään kylään mutta jotka aina välillä saivat yllätysvieraita esim. entisistä naapureista, työkavereista tai sisaruksista. Onnettomimpia ja sydäntäsärkevimpiä vanhuksia oli ne, joilla oli lapsia ja joiden lapset eivät koskaan käyneet vanhempaansa katsomassa. Vanhus odotti ja odotti, päivästä toiseen, puhui myös lapsensa tulevan pian käymään, mutta lapsi ei koskaan tullut. Eräällä rouvalla oli useampia lapsia (muistaakseni 5) mutta kertaakaan he eivät käyneet äitiänsä katsomassa koko sinä aikana kun ko. paikassa työskentelin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajattelit palkata niitä palvelijoita, jos kukaan ei ole viitsinyt hankkia lapsia? :D Meinasitko, että ne harvat lapset suuntaavat kaikki hoiva-alalle.
Lapsettomat ja lapselliset tulevat kilpailemaan samoista hoitajista. Ja se saa palvelun, jolla on varaa maksaa eniten.
Hei vaan vela- toveri. En ymmärrä miksi postailet kyseisiä juttuja, aivan kuin rehvastellaksesi? Miksi ihmeessä? Joidenkin ihmisten mielessä tämä kääntyy hyvinkin negatiiviseksi aloitukseksi, ei näin. Jokaisella tämän maailman ihmisellä on syynsä saada/ hankkia lapsia, olla hankkimatta. Miksi ihmeessä joku vela kirjoittelisi näin provosoivia viestejä? Veikkaan aloittajaa lapselliseksi riidankylväjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajattelit palkata niitä palvelijoita, jos kukaan ei ole viitsinyt hankkia lapsia? :D Meinasitko, että ne harvat lapset suuntaavat kaikki hoiva-alalle.
Mistä sinä palkkaat omat hoitajasi? Vai kuvitteletko että lapsesi hoitavat sinua yötä päivää? Kuule ihan niitä samoja hoitajia me molemmat tarvitaan, mulla vaan on varaa maksaa niistä enemmän.
Mä asuin kommuunissa ennen perhe-elämää, ja ajattelin kyllä muuttaa kommuuniin taas sitten vanhana, kun lapset ovat omillaan.
Vai meinasiko ap, ettette te velat leiki mun kaa :D
On se jumakauta kummallista, että kaikesta pitää päteä ja tapella! Olen vela, tietyistä syistä, jotka liittyvät vain minuun. Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat yksin vanhuudessaan vaikka olisi useampia lapsia. Tiedän paljon myös vanhuksia joilla on paljon lapsia ja paljon huolenpitoa näiden taholta. Aina on kysymys siitä, minkälainen olet ollut ihmisenä/ vanhempana. Rakastettu vai vihattu, näin kärjistettynä.
On tosiaan surkeaa miten aikuisen itsenäisen ihmisen elämä tuodaan niin ikävästi esiin mediassa. Kuvaukset jostain yksinäisen "prismamummon" arjesta on ihan kamalia, vaikka kaikkihan me ollaan oltu lapsettomia ja nautittu siitä! Sehän on ollut elämän parhainta aikaa!