Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Se on aivan eri asia leikkiä köyhää kuin todellinen köyhyys.
Jos saa käteen kuussa palkka tms. Niin paljon, että siitä riittää säästöönkin, söi ja eli sitten kuinka niukasti tahansa luo se turvallisuudentuneen ja voi tehdä valintoja. Käytti ne Nevanlinnan sitten kuinka tahansa. Myöskään ei tarvitse olla riippuvainen esimerkiksi Kelan tai vastaavien päätöksistä ja hakemuksista.
Mutta kun kaikki raha menee peruselämiseen eikä riitä, niin ihmiseltä puuttuu silloin turvallisuudentunne ja valinnan mahdollisuus. Se ahdistaa, usein jopa sairastuttaa.
Myös on riippuvainen joskus hyvinkin oudoista ja mielivaltaisista päätöksistä. Valittaa voi toki, mutta se kestää ja usein on turhaa.
Itse olen varastanut vessapaperia, en tunne siitä ankaraa syyllisyyttä. Eiköhän jo rangaistukseksi riitä, että ihminen on siinä tilanteessa, missä sillä hetkellä on.
Turha varastaminen asia erikseen.
Ihmettelen sitä, että joku neuvoo, että peskää peppunne älkää käyttääkö vessapaperia. Maksaahan se vesikin, ja vesimaksu suurenee sitä myötä. Itsellä on boileri joka lähtee lämpiämään jopa käsiä pestessä, sähkölaskussa näkyisi myös pepun pesu vessapaperin sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että monilla olosuhteisen pakosta on todella paha tilanne. Itse olen koko aikuisikäni ollut joko opiskelija tai kotiäiti. Tulot pyörineet siis noin 300-800e/kk plus asumistuki. Ikinä ei ole kuitenkaan noin tiukille joutunut kun jotkut tässä ketjussa. Ja ymmärtääkseni tuo 300 euron opintotuki (tai olikohan tarkka summa 277e tms) on pienin maksettava tuki, joten kaiken järjen mukaan kaikkien pitäisi pärjätä minumituilla ilman moista kituuttamista. Itse en saanut töitä ekana opiskelukesänäni, säästöjä ei ollut eikä sukulaiset auttaneet rahallisesti. En ole erityisen pieniruokainen ja oli jopa varaa maksaa se 2,60 e kouluruokailusta amkissa lähes päivittäin ja söin vielä toisen lämpän ruoan kotona illalla.
Tietysti tarkasti mietti mihin rahansa laittoi ja vesimaksu kuului vuokraan, mutta aina oli rahaa ruokaan, kaikkea käytettiin säästeliäästi ja vaatteet on edelleen parhaimmillaan 10 vuotta vanhoja, mutta hyvin koen elämässäni pärjänneen, minulla on lapsi ja tällä hetkellä tulot n. 400e/kk ja silti jää säästöön.
Yritän vain sanoa, että minimituetkin riittävät oikein käytettynä normaaliin elämään. Olettaen ettei ole mitään suuria välttämättömiä rahareikiä kuten lääkkeet tai muuta vastaavaa.
N30
En usko. Puhut paskaa tai jätät jotain oleellista kertomatta, esimerkiksi että työssäkäyvä puolisosi/äitisi/sugardaddysi maksaa kaikki asumiskulusi tai 400 ei ole kaikki tulosi.
No ihan totta puhun. Mieheni on myös opiskelija, jolla se nykyisin 300 oleva opintotuki . Asumistukea saamme niin, että vuokrasta jää reilu 200 maksettavaksi itse, eli kuukaudessa elämiseen jää noin 400-500 e (sis lapsilisä, miehen tuet ja minun tulot). Joskus saamme vaatteita lapselle anopiltani mutta muuten ei kukaan maksa meille mitään. Kyllä sitä vähällä pärjää kun siihen on tottunut.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä kun näitä suodatinpussijuttuja luki, on olemassa muovinen kestosuodatinpussi. Maksaa noin 5e mutta vuosien mittaan olen säästäny paljon kun ei oo tarvinnu kertakäyttöisiä ostaa.
Mistä näitä saa? Olen kierrellyt Helsingin kauppoja eikä vaan löydy.
Vierailija kirjoitti:
En ole väittänyt etteikö ole rahaa...vai kerroinko paljonko tienaamme??? Kerroinko paljonko annan lapselleni inttiin rahaa??Kerroin vain että tulot ovat tippuneet ja joudumme katselemaan aikaisempaan verrattuna hieman että mihin "tuhlataan" Ja paljonko kerralla....oppikirjatkin ostin kerralla tilillä jonka tosin olen maksanutkin jo kun oli kaikenlaista muutakin just sillä hetkellä ostoslistalla.
Ja lapsellani on isosairaus johon ei makseta armeijan puolesta tarvittavia ihonhoito tarvikkeita.
Mut ei se mitään kateelliset kuskoon housuun ja paskokoon päälle. Annän lapsilleni just niin paljon kun he tarvitsevat tullakseen toimeen...olkoon sekin vaikka 2 e tai 20e. En sanonut sanallakaan että olisimme köyhiä. Autoitkin ovat ikiomia eikä velkavetoisia ja ihan pari vuotta vanhoja. On ollut vain vaikeeta suhtautua tulon tipautukseeen koska ei voi oikeasti enää tehdä mitään extempore touhuja...asetan aina lasten tarpeet meidän edelle.
Jos on lääkärin toteama ihosairaus, johon käytössä reseptilääkkeitä tms. niin kyllä armeija ne maksaa. Itse olen käynyt armeijan ja ei kyllä ollut mitään ongelmia nälän ym suhteen, hyvää ruokaa sai aina tarpeeksi (tosin en olekaan nirso). Jos ei ruoka mukessa maistu, vaan pitää joka ilta saada pizzaa, limsaa ja karkkia, niin ei se päiväraha ehkä silloin riitä. Mulla riitti päiväraha hyvin kaikkeen tarpeelliseen, jännä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä kun näitä suodatinpussijuttuja luki, on olemassa muovinen kestosuodatinpussi. Maksaa noin 5e mutta vuosien mittaan olen säästäny paljon kun ei oo tarvinnu kertakäyttöisiä ostaa.
Mistä näitä saa? Olen kierrellyt Helsingin kauppoja eikä vaan löydy.
Olen etsinyt kestosuodatinta isoista marketeista, mutta eilen tärppäsi K-kaupassa ihan vahingossa, kun satuin katselemaan kahviosastolla lattianrajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä kun näitä suodatinpussijuttuja luki, on olemassa muovinen kestosuodatinpussi. Maksaa noin 5e mutta vuosien mittaan olen säästäny paljon kun ei oo tarvinnu kertakäyttöisiä ostaa.
Mistä näitä saa? Olen kierrellyt Helsingin kauppoja eikä vaan löydy.
Viestini katosi. Outoa. No, uudelleen: minä etsiskelin kestosuodatinta pitkään marketeista, mutta sitten tärppäsi kulmakunnan K-kaupassa. Suodatinpino piilotteli aivan lattianrajassa. Hinta oli neljän euron paikkeilla, joten suodatin maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti.
Täällä näkyy juuri se "köyhyys", josta valtaosa on älytöntä kuluttamista. Janoon vissyä ja limua, pitää saada päivittäin mässyä (ja sitten ollaan katkeria lihomisesta), että vaatteet ovat ihan tavallisia ja niitä tarvittaessa korjataan, ja tuo on sitä kamalaa köyhyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Voi ei, miten ihmeessä äitisi ei ostanut jauhoja ja leiponut sämpylöitä tai makkarapakettia ja paistanut niitä? Ei kai köyhä käyttäydy noin kun ei välttämättä normi perhekään!
Tosi kurja lukea miten köyhän ihmisen lemmikki kärsii omistajansa elämäntilanteen takia. Olen aina tykännyt koirista. Lapsuudenperheessäni meillä olikin kaksi koiraa. Sen jälkeen en ole koiraa hankkinut. Epäilytti jos en pystykään huolehtimaan lemmikistä kunnolla rahallisesti opiskelijana ja mahdollisesti pienituloisena vastavalmistuneena. Ehkä hankin koiran joskus kun elämäntilanteen on vakaa. Vaikka eihän siitä ole koskaan täyttä taetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Voi ei, miten ihmeessä äitisi ei ostanut jauhoja ja leiponut sämpylöitä tai makkarapakettia ja paistanut niitä? Ei kai köyhä käyttäydy noin kun ei välttämättä normi perhekään!
Eiköhän tuossa ollut kyse siitä, että välillä haluaa jotain hemmottelua ja ekstraa jatkuvan kituuttamisen välillä. Vaikka ei niin "järkevältä" vaikuttaisi.
Köyhyyskokemus tämäkin: tarkastan säännöllisesti kuiva-ainekaapit. Näen yhdellä silmäyksellä, mitä kaapissa on, ja millaista ruokaa aineksista saa, jos rahat loppuvat aivan totaalisesti. Aina on kaapissa makaroni, riisiä, linssejä, hernerouhetta. Öljyä, mausteita. Eli hätätilassa ei ainakaan ruuasta tule pula.
Elämme jatkuvasti veitsenterällä. Laskuja on paljon, luottokorttivelkaa - se on maksettava pois. Tämä on johtanut siihen, että kaikesta säästetään, nuukaillaan, syödään kirjaimellisesti mitä kaapista sattuu löytymään. Ollaan kotona, ei käydä missään paitsi kävelemässä. Mies töissään, minä satunnaisesti keikkatyössä.
Köyhyyskokemus: jääkaapissa perunaa, sipuli, pari porkkanaa. Näkkileipää, margariinia. Niin vain kokkasin nelihenkiselle perheelle ruokaa pariksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Voi ei, miten ihmeessä äitisi ei ostanut jauhoja ja leiponut sämpylöitä tai makkarapakettia ja paistanut niitä? Ei kai köyhä käyttäydy noin kun ei välttämättä normi perhekään!
Eiköhän tuossa ollut kyse siitä, että välillä haluaa jotain hemmottelua ja ekstraa jatkuvan kituuttamisen välillä. Vaikka ei niin "järkevältä" vaikuttaisi.
Välillä? Mikä juhlapäivä tuossa on ollut, jouluko vai syntymäpäivä? Tuo on se yleisin perustelu, pitää saada kaikenlaista mihin ei ole varaa. Sen sijaan että eläisi niin että jatkossa joku yksi pikaruokalakäynti ei sotkisi sitä taloutta.
Fiksu vanhempi olisi säästänyt nuo rahat, lopputuloksena että lasten ei tarvitsisi enää kärsiä nälkää. Itsehän voi toki ostaa jotakin tarpeetonta "luksusta" jos kärsii seuraukset itse, mutta kun on mennyt lapsia tekemään pitäisi luksusten sijaan ensin olla lapsille riittävästi ruokaa.
Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."
Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.
(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.
Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen
ystävällinen naisääni vastaa, kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".
Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.
Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.
Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.
Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.
Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.
Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyy juuri se "köyhyys", josta valtaosa on älytöntä kuluttamista. Janoon vissyä ja limua, pitää saada päivittäin mässyä (ja sitten ollaan katkeria lihomisesta), että vaatteet ovat ihan tavallisia ja niitä tarvittaessa korjataan, ja tuo on sitä kamalaa köyhyyttä?
Ajat on muuttuneet, nykyajan tukiverkostossa köyhyys lienee jotain muuta kuin ennen.
Opiskelijana kyllä tunsin olevani köyhä, mutta varsinaisia pakkotilanteita tuli vain harvoin eteen. Joskus kengät hajosivat, kerran sänky hajosi, mutta sain niihin rahaa vanhemmilta. Kerran tilillä oli vain noin 2€ rahaa, joten oli tarkkaan mietittävä, mistä saa ruokaa. Keräsin pulloja ja palauttelin niitä, pieneltä matkalta löytyi liki euron palautettavat, joten sain taas ruokaa ja elämä jatkui. Opiskelun jälkeen ei luojan kiitos ole tarvinnut ainakaan vielä olla kovinkaan tiukoilla.
Vierailija kirjoitti:
Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."
Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.
(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.
Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen
ystävällinen naisääni vastaa, kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".
Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.
Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.
Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.
Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.
Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.
Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.
Mikä ihmeen lainvoimaisuus :) päätös näkyy heti puoliltaöin ei tarvii koko yötä jännittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."
Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.
(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.
Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen
ystävällinen naisääni vastaa, kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".
Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.
Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.
Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.
Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.
Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.
Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.
Mikä ihmeen lainvoimaisuus :) päätös näkyy heti puoliltaöin ei tarvii koko yötä jännittää
En ymmärrä minäkään miksi hän ei voinut käydä päätöstä läpi siinä puhelimitse? Mikä ihmeen lainvoimaisuus? Hyvä tietää että päätös näkyy puoliltaöin.
Kummastuttaa miten joku viitsii varastaa sellaista turhaketta kuin wc-paperia. Monissa paikoissa eri puolilla maailmaa kukaan ei edes käytä vessapaperia vaan alakerta huljautetaan käsisuihkulla (joka löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kodista). Kuivata voi johonkin pyyhkeeseen ja jos ei halua tuhlata pesuainetta ja vettä sen pesemiseen niin housut jalkaan niin kuivuu, vettä se vaan on. Matkusteltuani Kaakkois-Aasiassa olen jättänyt WC-paperin kokonaan pois vaikka en ole edes köyhä, se on vaan niin turhaa. Ja ei ole tarkoitus provosoida tällä viestillä mutta moraalin kannalta varastaisin mielummin vaikka ruokaa tai jotain mistä on oikeasti hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."
Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.
(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.
Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen
ystävällinen naisääni vastaa, kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".
Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.
Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.
Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.
Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.
Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.
Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.
Mikä ihmeen lainvoimaisuus :) päätös näkyy heti puoliltaöin ei tarvii koko yötä jännittää
Miksi asiakkaan hakemusta ei voinut käydä läpi? Onko tuossa tullu moka?
Kylläpä täällä on surullisia elämäntarinoita. Sääliksi käy varsinkin kärsiviä lapsiperheitä.
Toisaalta pisti silmään marina siitä että ei ole varaa ostaa hiustenhoitoainetta tai meikkejä. Ovatko nämä elämän välttämättömyyksiä? Ja että on parsittava sukkia. Minä parsin sukkani ja korjaan vaatteni vaikka en ole köyhä. Luulin että tämä on ihan normaalia.