Miksei kaikki silmälasipäiset käy laserleikkauksessa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä myös silmälääkärilläni on silmälasit.
Tuli mieleen että optikoilla on varmaan kaikilla näkemilläni työntekijöillä ollut lasit! Kuuluukohan se "työasuun"?
Jos nyt joku kumminkin silmäleikkausta suunnittelee niin hankkikaa hyvät ihmiset itsenne vuoksi aina myös toinen mielipide! Itsellä kovat miinukset + hajataitot ym vaivat. Laserfirman lääkäri suositteli leikkausta ja vakuutti sen sopivan mulle oikein hyvin. Kävin kuitenkin ns. puolueettomalla silmälääkärillä kysymässä mielipidettä ja hän ei missään nimessä suositellut ja sanoi, ettei hän itse ainakaan suostuisi minua leikkaamaan riskien vuoksi.
En mennyt leikkaukseen.
Menisin kuule heti jos olis varaa! Mutta kun ylimäärästä ei koskaan jää niin on työn ja tuskan tulos hankkia edes uudet silmälasit!! saatika että pystyis menemään laserleikkaukseen.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua ottaa riskiä, että jokin menee pieleen. Kaikki laseroinnit ei onnistu.
Jos pienentäs riskin ja leikkauttas vaan toisen silmän? Sit jos se onnistus, ni toisen silmän kanssa.
Hauska idea, voikohan niin tehdä (no miksei)?
Mutta tuleekohan niin kalliimpaa vai onko hinta yhtä silmää kohden aina sama?
Itseä ahdistaa ajatus, että siinä pitää olla hereillä. Vaikka se ei sattuisi yhtään, niin minua ällöttäisi ja pelottaisi olla leikattavana. Jokainen kivutonkin tuntemus silmässä tai luomien venyttäminen, että silmä pysyy auki, olisi silti kammottavaa. Ja pelko siitä meneekö jotain pieleen, jos en pystykään olemaan täysin liikkumatta. Jos sen voisi tehdä samaan hintaan nukutuksessa täysin tiedottomana, voisin harkita.
En itse harkitse piilolinssejäkään, koska ajatus siitä, että silmään pitäisi koskea ja laittaa sinne jotain, ahdistaa. Ehkä toiset ovat vain herkempiä. Itse en pysty edes sukeltamaan silmät auki vedessä tai laittamaan silmätippoja suoraan silmään, kun se vaan tuntuu niin pahalta, että silmään osuu jotain muuta kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei julkinen terveydenhuolto tarjoa tätä mahdollisuutta edullisesti?
Ihmettelen (entisenä piilolasinkäyttäjänä, nykyisenä laserleikattuna) tätä jatkuvaa näkövammaisten syrjimistä. Mitkä järjettömät määrät rahaa me joudumme käyttämään pysyäksemme toimintakykyisenä ja tuottavina yhteiskunnan jäseninä. On silmälaseja, piilareita, optikkoja, silmälääkäreitä, aurinkolaseja vahvuuksilla yms. Kaikki pitää maksaa. En saa näistä verovähennyksiä ja Kela osallistuu vain lääkäreiden palkkiomaksuihin.
Meidän näkövammaisten (jota itsekin olin ennen leikkausta) osa on todella huono. Ihmettelen, miksi tätä kansakunnan yleisintä vammaisuutta vähätellään näin.
Diabeetikkopuolisollani on paljon paremmat edut. Ja epäilen, että usealla muullakin "vammaisella" on.
Oikeesti, jos vaan en olisi maksanut niitä lasejani, niin mitäs olis tehty? Milläs olis opiskeltu, mites edes käyty siellä töissä?
Samaa miettinyt! Korvataan kyllä varsin avokätisestikin monia itseaiheutettujen sairauksien kuluja!
Millaiset miinukset sulla oli?
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä myös silmälääkärilläni on silmälasit.
Tämä on kiinnittänyt minunkin huomioni, erittäin monella noita leikkauksia tekevällä ihmisellä on lasit. Irti leikattu "läppä" sarveiskalvossa ei myöskään koskaan kasva kunnolla takaisin kiinni vaan se on kauniisti muotoiltuna helppo irrottaa mikäli tarvitaan korjausleikkauksia. Kammottava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä myös silmälääkärilläni on silmälasit.
Siskoni on lääkäri ja silmätautien proffa sanoi tuota samaa opetuksen lomassa. Ettei ole yleistä leikkauttaa silmiä lääkärien keskuudessa, juuri riskien vuoksi.
Silmälasit on kivat, niillä saa ilmettä kasvoille ja toimivat asusteina 👍. Jos haluan olla ilman, käytän piilareita, niilläkin mukava leikkiä ja vaihtaa vaikka silmien väriä.
Kaveri kävi.
Vuosia kaikki olikin ok, mutta nyt toisesta silmästä lähti näkö ja toisestakin on vaarassa lähteä.
Siis sen lasik-leikkuksen ansiosta.
Mielummin näen, vaikka sitten linssien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei julkinen terveydenhuolto tarjoa tätä mahdollisuutta edullisesti?
Ihmettelen (entisenä piilolasinkäyttäjänä, nykyisenä laserleikattuna) tätä jatkuvaa näkövammaisten syrjimistä. Mitkä järjettömät määrät rahaa me joudumme käyttämään pysyäksemme toimintakykyisenä ja tuottavina yhteiskunnan jäseninä. On silmälaseja, piilareita, optikkoja, silmälääkäreitä, aurinkolaseja vahvuuksilla yms. Kaikki pitää maksaa. En saa näistä verovähennyksiä ja Kela osallistuu vain lääkäreiden palkkiomaksuihin.
Meidän näkövammaisten (jota itsekin olin ennen leikkausta) osa on todella huono. Ihmettelen, miksi tätä kansakunnan yleisintä vammaisuutta vähätellään näin.
Diabeetikkopuolisollani on paljon paremmat edut. Ja epäilen, että usealla muullakin "vammaisella" on.
Oikeesti, jos vaan en olisi maksanut niitä lasejani, niin mitäs olis tehty? Milläs olis opiskeltu, mites edes käyty siellä töissä?
Puhut asiaa. On väärin, että aika monella menee rahaa silmälasien hankkimiseen eikä niiden hankkimista korvata. Samaten kuukautissiteet naisilla pakollisia eikä niitäkään korvata. Miehillä ei viimeksi mainittuun rahaa mene.
Voihan tosiaan jotain ongelmiakin tulla, mutta mulle laserointi oli positiivinen asia. Sillä rahalla, minkä leikkauksesta maksoin, en olisi saanut kuin kenties yhdet silmälasit ja niitä pitää kuitenkin aika ajoin uusia, joten halvemmaksihan se mulle ainakin on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ahdistaa ajatus, että siinä pitää olla hereillä. Vaikka se ei sattuisi yhtään, niin minua ällöttäisi ja pelottaisi olla leikattavana. Jokainen kivutonkin tuntemus silmässä tai luomien venyttäminen, että silmä pysyy auki, olisi silti kammottavaa. Ja pelko siitä meneekö jotain pieleen, jos en pystykään olemaan täysin liikkumatta. Jos sen voisi tehdä samaan hintaan nukutuksessa täysin tiedottomana, voisin harkita.
En itse harkitse piilolinssejäkään, koska ajatus siitä, että silmään pitäisi koskea ja laittaa sinne jotain, ahdistaa. Ehkä toiset ovat vain herkempiä. Itse en pysty edes sukeltamaan silmät auki vedessä tai laittamaan silmätippoja suoraan silmään, kun se vaan tuntuu niin pahalta, että silmään osuu jotain muuta kuin ilmaa.
Minulla on myös tuo pelko. Petyin kun kuulin, että operaatiossa ollaan hereillä.
Piilareita haluaisin käyttää, mutten pysty. Pelko ja inhotus sen silmään osumisesta on liian voimakas.
Nämä rillit on ihan ok, mutta joskus epäkäytännölliset, tahriintuu ja aina on mukana jotain "ylimääräistä", josta on riippuvainen. Jos ne menisi rikki vaikka matkalla, niin tulisi vaikeaa.
Kuivasilmäisyydestä myös kärsin, ja jos leikkaus voisi pahentaa sitä, niin sekin olisi huono juttu. Vaikka saisin leikkauksen ilmaiseksi, niin en välttämättä menisi.
Mulla näkö on huonontunut n 8v ajan tasaisesti -0.8 nyt -2.75 eli ei kannata leikata ennenkuin näön huononeminen hidastuu/lakkaa, näin minulle on sanottu. En tiedä onko totta
Vierailija kirjoitti:
leikkauksen hyvin yleinen liitännäisvaiva on kuivasilmäisyys. Itselläni on jo nyt lähes sietämättömän kuivat silmät eikä kiinnostele ajatus, että vaiva tästä vielä pahenisi, jos menisin leikkauttamaan silmäni.
Mulla on sama homma. Nyt jo varsinkin talvisin on silmien kuivuus todella iso ongelma.
Ja toisekseen vaikka olen vasta 35, on optikko jo nyt nähnyt merkkejä alkavasta ikänäöstö. Eli vaikka menisin leikkaukseen, olisi mulla kuitenkin kohta ne lukulasit nenällä.
Joten omalla kohdalla se miinus lista on pidempi kuin plus lista
Sarveiskalvoni on laseroitu v 92 vanhemmalla PRK-menetelmällä, jossa ei tehdä läppää vaan yksinkertaisesti höylätään laserilla muutama solukerros pois silmän pinnalta. Toinen silmä laseroitiin uudelleen parin v kuluttua, kun näkö alkoi heiketä. Eli leikkaukseksella saavutettu taittovian korjaus ei ollut pysyvä kummassakaan silmässä, mutta olisin halunnut edes toiseen (lähes) tarkan näön.
Toiseen silmään kehittyi arpikudosta tarkan näön alueelle, eli sillä ei saa 1.0 visuksen näköä millään. Käytin erilaisia silmätippoja n 3 v leikkauksen jälkeen! Sitten lopetin, operoinut silmälääkäri olisi kai kirjoittanut reseptejä lopun ikääni.
Nyt vanhana näköni on yllättävän hyvä. Usein näkötarkastuksien yhteydessä silmälääkärit erityisesti mainitsevat, miten sarveiskalvoni ovat hyvässä kunnossa, leikkauksista huolimatta.
Alkuperäiset miinuslinssini olivat luokkaa -7- -8, prk:lla korjattuina -2 - -3. Ja piilolinssejä en tosiaan voi enää käyttää. En kyllä haluaisikaan - kauheaa säätämistä niiden kanssa.
Luin just Suomi24:sta kokemuksia pieleen menneistä leikkauksista... joillain ongelmia tullut vasta pari vuotta leikkauksen jälkeenkin. Joo, en uskalla mennä, en ikinä.
Luin otsikon ensin että miksei kaikki silmälasikäärmeet käy laserleikkauksessa. Menisin luultavasti jos olisi siihen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ahdistaa ajatus, että siinä pitää olla hereillä. Vaikka se ei sattuisi yhtään, niin minua ällöttäisi ja pelottaisi olla leikattavana. Jokainen kivutonkin tuntemus silmässä tai luomien venyttäminen, että silmä pysyy auki, olisi silti kammottavaa. Ja pelko siitä meneekö jotain pieleen, jos en pystykään olemaan täysin liikkumatta. Jos sen voisi tehdä samaan hintaan nukutuksessa täysin tiedottomana, voisin harkita.
En itse harkitse piilolinssejäkään, koska ajatus siitä, että silmään pitäisi koskea ja laittaa sinne jotain, ahdistaa. Ehkä toiset ovat vain herkempiä. Itse en pysty edes sukeltamaan silmät auki vedessä tai laittamaan silmätippoja suoraan silmään, kun se vaan tuntuu niin pahalta, että silmään osuu jotain muuta kuin ilmaa.
Tämä. Minun silmiini ei kosketa. Siellä ne ovat suojattuna lasien takana.
Miksei julkinen terveydenhuolto tarjoa tätä mahdollisuutta edullisesti?
Ihmettelen (entisenä piilolasinkäyttäjänä, nykyisenä laserleikattuna) tätä jatkuvaa näkövammaisten syrjimistä. Mitkä järjettömät määrät rahaa me joudumme käyttämään pysyäksemme toimintakykyisenä ja tuottavina yhteiskunnan jäseninä. On silmälaseja, piilareita, optikkoja, silmälääkäreitä, aurinkolaseja vahvuuksilla yms. Kaikki pitää maksaa. En saa näistä verovähennyksiä ja Kela osallistuu vain lääkäreiden palkkiomaksuihin.
Meidän näkövammaisten (jota itsekin olin ennen leikkausta) osa on todella huono. Ihmettelen, miksi tätä kansakunnan yleisintä vammaisuutta vähätellään näin.
Diabeetikkopuolisollani on paljon paremmat edut. Ja epäilen, että usealla muullakin "vammaisella" on.
Oikeesti, jos vaan en olisi maksanut niitä lasejani, niin mitäs olis tehty? Milläs olis opiskeltu, mites edes käyty siellä töissä?