Lue keskustelun säännöt.
Mummon pakkomielle ruokaan
07.04.2019 |
Me asutaan aika lähekkäin ja olen itse 20v joten osaan tehdä ruokaa hyvin. Mummoni haluaa aina laittaa meille jotain vaikka oltais sanottu et ei tarvita nyt.
Asun vanhemmillani vielä.
Nytkin se on tehny maksalaatikkoa joka lentää roskiin kun kukaan ei tykkää siitä millä tämän tuputtamisen saisi loppumaan ja hän suuttuu jos emme ota hänen ruokiaan vastaan kysyy että eikö kelpaa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Se on mummon tapa rakastaa. Se on siinä mielessä tosi itsekästä, että ette saa häntä millään järkiargumenteilla lopettamaan toimintaansa, vastaukseksi tulee vain tuota marttyyrista "enkö kelpaa!".
Otat ruuan hymyillen vastaan ja sen jälkeen yrität hankkiutua siitä vastuullisesti eroon. Joko syöt, pakastat tai annat pois. Viime sijalla roskiin heittäminen.
Tai sitten mummo pitää noita niin kädettöminä etteivät muka pärjää ilman mummon ruuanlaittoa. Ei kaikki päsmäröinti ole rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lastenlapset käyvät usein ja olenko minä nyt sitten "pakkomiellemummo"? 😞
Minä teen lastenlapsille sitä ruokaa, mitä eivät kotonaan syö. Tämä siis tarkoittaa rasvasuurustuksella tehtyä lihapullakastiketta, muusia (nyrkin kokoinen pala voita) ja sitä kananmunakastiketta. Kukaan ei ole moittinut.No se vähän riippuu siitä onko sulla pakkomielteenomainen tarve ihan jokakerta tehdä tota samaa ruokaa.
Tietty jos lapsenlapset aina pyytää tota samaa ruokaa niin ok (edellyttäen ettei lapset ole ylipainoisia tai alaikäisiä ja niiden vanhemmat kieltäneet ylenmääräisen rasvan syönnin).No ei nuo mukulat ole ylipainoisia. Syyllistyn kyllä siihen, että teen sitä ruokaa, mitä lapset pyytävät. Lettujakin täällä syödään usein. Yksi ruoka yli kaiken on myös makaroonilaatikko, mutta tää vissiin on kaikkien lasten herkku.
Mikä tossa olisi sitten sun mielestä se pakkomielle? En ymmärrä miksi sellaista edes epäilet.
Ja ei, ei oo kaikkien lemppari. Mun lapsi ei suostu makaronilaatikkoa syömään, sen lemppari on uunilohi tai kalapuikot.
Moni ihminen moittii mummojen tapaa tehdä ruokaa, jos itsellä ei ole koskaan ollut rakastavia isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lastenlapset käyvät usein ja olenko minä nyt sitten "pakkomiellemummo"? 😞
Minä teen lastenlapsille sitä ruokaa, mitä eivät kotonaan syö. Tämä siis tarkoittaa rasvasuurustuksella tehtyä lihapullakastiketta, muusia (nyrkin kokoinen pala voita) ja sitä kananmunakastiketta. Kukaan ei ole moittinut.No se vähän riippuu siitä onko sulla pakkomielteenomainen tarve ihan jokakerta tehdä tota samaa ruokaa.
Tietty jos lapsenlapset aina pyytää tota samaa ruokaa niin ok (edellyttäen ettei lapset ole ylipainoisia tai alaikäisiä ja niiden vanhemmat kieltäneet ylenmääräisen rasvan syönnin).No ei nuo mukulat ole ylipainoisia. Syyllistyn kyllä siihen, että teen sitä ruokaa, mitä lapset pyytävät. Lettujakin täällä syödään usein. Yksi ruoka yli kaiken on myös makaroonilaatikko, mutta tää vissiin on kaikkien lasten herkku.
Mikä tossa olisi sitten sun mielestä se pakkomielle? En ymmärrä miksi sellaista edes epäilet.
Ja ei, ei oo kaikkien lemppari. Mun lapsi ei suostu makaronilaatikkoa syömään, sen lemppari on uunilohi tai kalapuikot.
Moni ihminen moittii mummojen tapaa tehdä ruokaa, jos itsellä ei ole koskaan ollut rakastavia isovanhempia.
Onhan se nyt eri asia tehdä vieraana oleville ihmisille ruokaa kuin viedä ruokaa yllättäin ja pyytämättä kotoaan jollekin toiselle.
Uskoisin kyllä, että normaalit isovanhemmat osaavat rakastaa ilman ruokaakin.
Vai tarkoititkohan "tavalla tehdä ruokaa" konkreettisesti sitä tapaa tehdä ruokaa? Sitä, että usein käytetään voita ja muuta rasvaa ruoanlaitossa?
Sen kyllä tavallaan ymmärrän, itse en kehtaa/viitsi lasteni mummolle mitään sanoa tekemästään ruoasta, mutta kyllä siinä usein maistuu vain voi ja suola, mistä en kummastakaan oikein välitä.
Oma isoäitini teki ihan normaalin makuista ruokaa, olisikohan johtunut sitten isoisän sydänviasta, että ruoka oli ihan terveellisen makuista ilman valtavaa määrää kovaa rasvaa 🤔
Voi luoja millasia idiootti kermaperseitä sitä on olemassa! Älkää hyvät ihmiset heittäkö ruokaa hukkaan. Jos olette niin nirppanokkia ettei teille kelpaa mummon ruuat, viekää joillekin jotka ovat nälissään kun ei rahaa ruokaan! Tälläisiä lapsiperheitä kyllä on. Ja todella moni olisi ikinonnellinen kun joku tekisi ja antaisi hyvää hyvyyttään ruokaa. Miettikää vähän käytöstänne , teillä on tosi ihanan mummo jota vielä tulette kaipaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lastenlapset käyvät usein ja olenko minä nyt sitten "pakkomiellemummo"? 😞
Minä teen lastenlapsille sitä ruokaa, mitä eivät kotonaan syö. Tämä siis tarkoittaa rasvasuurustuksella tehtyä lihapullakastiketta, muusia (nyrkin kokoinen pala voita) ja sitä kananmunakastiketta. Kukaan ei ole moittinut.No se vähän riippuu siitä onko sulla pakkomielteenomainen tarve ihan jokakerta tehdä tota samaa ruokaa.
Tietty jos lapsenlapset aina pyytää tota samaa ruokaa niin ok (edellyttäen ettei lapset ole ylipainoisia tai alaikäisiä ja niiden vanhemmat kieltäneet ylenmääräisen rasvan syönnin).No ei nuo mukulat ole ylipainoisia. Syyllistyn kyllä siihen, että teen sitä ruokaa, mitä lapset pyytävät. Lettujakin täällä syödään usein. Yksi ruoka yli kaiken on myös makaroonilaatikko, mutta tää vissiin on kaikkien lasten herkku.
Mikä tossa olisi sitten sun mielestä se pakkomielle? En ymmärrä miksi sellaista edes epäilet.
Ja ei, ei oo kaikkien lemppari. Mun lapsi ei suostu makaronilaatikkoa syömään, sen lemppari on uunilohi tai kalapuikot.
Moni ihminen moittii mummojen tapaa tehdä ruokaa, jos itsellä ei ole koskaan ollut rakastavia isovanhempia.
Onhan se nyt eri asia tehdä vieraana oleville ihmisille ruokaa kuin viedä ruokaa yllättäin ja pyytämättä kotoaan jollekin toiselle.
Uskoisin kyllä, että normaalit isovanhemmat osaavat rakastaa ilman ruokaakin.Vai tarkoititkohan "tavalla tehdä ruokaa" konkreettisesti sitä tapaa tehdä ruokaa? Sitä, että usein käytetään voita ja muuta rasvaa ruoanlaitossa?
Sen kyllä tavallaan ymmärrän, itse en kehtaa/viitsi lasteni mummolle mitään sanoa tekemästään ruoasta, mutta kyllä siinä usein maistuu vain voi ja suola, mistä en kummastakaan oikein välitä.Oma isoäitini teki ihan normaalin makuista ruokaa, olisikohan johtunut sitten isoisän sydänviasta, että ruoka oli ihan terveellisen makuista ilman valtavaa määrää kovaa rasvaa 🤔
Minä en nyt jotenkin käsittänyt tätä. Puhuttiin mummoista ja mummot eivät yleensä vie ruokiaan "kotoaan jollekin toiselle".
Koskaan en tuputa omia juttujani (edes ruokiani) tyttärelleni enkä miniälleni. Annan apua, jos sitä pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Lastenlapset käyvät usein ja olenko minä nyt sitten "pakkomiellemummo"? 😞
Minä teen lastenlapsille sitä ruokaa, mitä eivät kotonaan syö. Tämä siis tarkoittaa rasvasuurustuksella tehtyä lihapullakastiketta, muusia (nyrkin kokoinen pala voita) ja sitä kananmunakastiketta. Kukaan ei ole moittinut.No se vähän riippuu siitä onko sulla pakkomielteenomainen tarve ihan jokakerta tehdä tota samaa ruokaa.
Tietty jos lapsenlapset aina pyytää tota samaa ruokaa niin ok (edellyttäen ettei lapset ole ylipainoisia tai alaikäisiä ja niiden vanhemmat kieltäneet ylenmääräisen rasvan syönnin).No ei nuo mukulat ole ylipainoisia. Syyllistyn kyllä siihen, että teen sitä ruokaa, mitä lapset pyytävät. Lettujakin täällä syödään usein. Yksi ruoka yli kaiken on myös makaroonilaatikko, mutta tää vissiin on kaikkien lasten herkku.
Mikä tossa olisi sitten sun mielestä se pakkomielle? En ymmärrä miksi sellaista edes epäilet.
Ja ei, ei oo kaikkien lemppari. Mun lapsi ei suostu makaronilaatikkoa syömään, sen lemppari on uunilohi tai kalapuikot.
Moni ihminen moittii mummojen tapaa tehdä ruokaa, jos itsellä ei ole koskaan ollut rakastavia isovanhempia.
Onhan se nyt eri asia tehdä vieraana oleville ihmisille ruokaa kuin viedä ruokaa yllättäin ja pyytämättä kotoaan jollekin toiselle.
Uskoisin kyllä, että normaalit isovanhemmat osaavat rakastaa ilman ruokaakin.Vai tarkoititkohan "tavalla tehdä ruokaa" konkreettisesti sitä tapaa tehdä ruokaa? Sitä, että usein käytetään voita ja muuta rasvaa ruoanlaitossa?
Sen kyllä tavallaan ymmärrän, itse en kehtaa/viitsi lasteni mummolle mitään sanoa tekemästään ruoasta, mutta kyllä siinä usein maistuu vain voi ja suola, mistä en kummastakaan oikein välitä.Oma isoäitini teki ihan normaalin makuista ruokaa, olisikohan johtunut sitten isoisän sydänviasta, että ruoka oli ihan terveellisen makuista ilman valtavaa määrää kovaa rasvaa 🤔
Minä en nyt jotenkin käsittänyt tätä. Puhuttiin mummoista ja mummot eivät yleensä vie ruokiaan "kotoaan jollekin toiselle".
Koskaan en tuputa omia juttujani (edes ruokiani) tyttärelleni enkä miniälleni. Annan apua, jos sitä pyydetään.
Itse ymmärsin, että aloituksen mummo tekee lähellä asuvalle sukulaisperheelle ruokaa niin, että antaa sitä heidän kotiinsa, eikä vain vierailuilla.
Sano sille että syö itte soosis muumio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen rakkaus pitää vaan ottaa vastaan vaikka se tuntuu epämiellyttävältä? Okei. Päteekö sama sääntö sitten raiskaukseen ja pedofiliaan?
Mulla on suolistosairaus ja tarkka ruokavalio. Mummi silti tuputtaa just niitä ruokia, joita en voi syödä kun hän tykkää tehdä ja ihan höpöhöpöä tämä mun sairastelu on. Tuo isot annokset ja odottaa, että saman tien söisin osan. En voi. Ja mulla ei ole edes pakastinta, johon tunkea tuota, mutta mummi ei ymmärrä vaan kantaa yksinasuvalle opiskelijalle monta litraa keittoa, viittä eri leipomusta, erilaisia laatikoita keskellä kesää yms. Ja sitten kiukutellaan, että miksi käyn kaupassa ja onko kaupan muka parempaa, kun mulla on sairauteeni sopivaa ruokaa.
Samoin mummin luona käydessä, vaikka oltaisiin vaan tunti, tehdään lounas, jossa on sekä pastaa että perunaa ja kolmenlaista lihaa. Vihanneksia ja kasviksia ei yhtään. Pari päivää viipyessä pitäisi noin tunnin välein syödä ja jos ei ole nälkä niin ei tykätä ja hän saisi kuolla pois ja itketään. Tai jos vegaaniserkku haluaa pitää lakkiaiset, jossa on vaan vegaaniruokaa ja osoittaa näin sukulaisille, että se on hyvää ja pitää arvojensa mukaisen juhlan, mummi sinne raahaa ison kasan lihapasteijoita, jotain kermakakkuja ja rahkapiirakkaa. Ja näiden pitäisi olla kunniapaikalla ja syrjäyttää serkun ja tämän äidin leipomukset ja kaikkien pitää maistaa näitä ja kilvan kehua mummin heikkoja taitoja. Ruoka kun on usein palanutta ja mautonta.
Jos mummo hyvää hyvyyttään tekee ruokaa ja pienehköjä määriä, kyllä ne voi ottaa vastaan, mutta kun ruokaa käytetään kiristykseen, osoittamaan valtaa ja viemään huomio häneen samalla kun muiden ruuat ja työ vähätellään ja teilataan, ei käytös ole enää asiallista vaikka kuinka olisi kyse vanhuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä mummoa tekemään lempiruokiasi. Sitten molemmat olette tyytyväisiä.
Tee sinäkin mummollesi ruokaa. Sitten katsotaan onko hän tyytyväinen ruokaan jota ei ole pyytänyt ja josta ei ehkä edes pidä.
Se on mummon tapa rakastaa. Se on siinä mielessä tosi itsekästä, että ette saa häntä millään järkiargumenteilla lopettamaan toimintaansa, vastaukseksi tulee vain tuota marttyyrista "enkö kelpaa!".
Otat ruuan hymyillen vastaan ja sen jälkeen yrität hankkiutua siitä vastuullisesti eroon. Joko syöt, pakastat tai annat pois. Viime sijalla roskiin heittäminen.