Lihava laihtuu, ystävät katoavat.
Muutaman jutun laihtumisesta lukenut viime viikkoina ja jokaisessa kilojen karisemisen myötä ystävätkin ovat karisseet. Syyllistetään ystäviä katoamisesta ja ymmärryksen puutteesta. Ehkäpä se laihduttaja on syy, eikä ne hävinneet kilot. Pitäisikö katsoa henkisesti peiliin ja lopettaa se usko, että on jotain niin erinomaisen hyvää, että täytyy sitä ystäville joka päivä toitottaa.
En jaksa kuunnella niitä oman erinomaisuuden esille tuojia. Laihduttajat, tupakan lopettaneet ( tämäkin on "eihän se ollut kun jättää vaan pois"). Vähättelette kanssa eläjiä.
Kommentit (5)
Toinen hyvä on se "ihmiset käyttäytyy kohteliaammin laihoja kohtaan". Ehkä joissain tapauksissa, mutta yleensä laihduttamisesta saa itsevarmuutta ja samalla se oma persoonakin tulee positiivisemmaksi.
Tuttu laihduttaessaan ei puhunut mistään muusta kuin terveellisestä ruokavaliosta. Ei hänen kanssaan viitsinyt enää syödä yhdessä, kun alkoi arvostella myös minun syömisiäni tyyliin tiesitkö muuten kuinka paljon tuossa annoksessa on sokeria. Hän havainnollisti sokerin määrän laskemalla kuinka monta teelusikallista sokeria annoksessa on. Yksi teelusikallinen taisi olla 4-5 g sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu laihduttaessaan ei puhunut mistään muusta kuin terveellisestä ruokavaliosta. Ei hänen kanssaan viitsinyt enää syödä yhdessä, kun alkoi arvostella myös minun syömisiäni tyyliin tiesitkö muuten kuinka paljon tuossa annoksessa on sokeria. Hän havainnollisti sokerin määrän laskemalla kuinka monta teelusikallista sokeria annoksessa on. Yksi teelusikallinen taisi olla 4-5 g sokeria.
Tämäpä juuri. Vaikka laihduttaminen on laihduttajan ehkä isoin asia mitä hänellä silloin on, niin joku järki pitää olla mukana. Ei se hänen laihdutus ole muille ystävyyden tärkein asia, onhan toinen kelvannut hyvin ystäväksi isompanakin. Laihduttamisesta on kiva puhua hetken ja toinen voi muutaman kehun ja kannustavan sanan sanoa, mutta sitten on aika siirtyä muihin asioihin.
Yksi saman tapainen asia on vaikka uuden seurustelukumppanin löytyminen. Ehkä rakastunut haluaisi höpötää ihan tauotta toisesta, mutta rajansa se menee siinäkin mitä ystävä haluaa kuunnella. Muita samanlaisia asioita on myös raskaus ja lapset. Niistä voi puhua liikaa.
Monesti joku uus juttu mikä itsellä toimii saa aikaan jonkunlaista fanaattisuutta. On se laihdutus, uusi harrastus tai mikä vaan niin siitä puhutaan jatkuvasti ja tehdään vertailua johonkin muuhun jne. Menee ihan yli.
Joo, mä oisin kans iloinen toisen puolesta kun onnistuu ja on löytäny hyvän homman. Mutta mäkään en kestä sitä jatkuvaa toitottamista. Tuntuu että joillain muu elämä katoaa kun on vaan se yks juttu.