Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Joku kirjoitti äsken:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3910190/sain-varoituksen-isosta-maanjar…
Näin kahta päivää ennen Hawaijin tulivuorenpurkausta että talon takana laava lähestyi. Ja sitten kun se purkautui niin menin kattoon niitä videoita. Jumalauta siellä oli video just pätkä mun unesta, Laava lähestyi taloaja ihan kuin siinä unessa tismalleen sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.
Voi olla. Olen "avautunut" täällä itsekin parista tapauksesta. En pitäisi itseäni harhaisena tai että minulla olisi arkielämää haittaavia mt-ongelmia. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja elän normi perhearkea.
Toki nuo kokemukset jättivät minuun oman jälkensä. Monet täällä ovat varmasti traumatisoituneetkin omista kokemuksistaan.
Pahinta on, että jos traumatisoidut "henkimaailman tapauksista", niin kenelle niistä pystyt puhumaan? Olet psykiatrisella niin että hempahtaa, jos näistä erehtyy puhumaan edes psykologille. Jäät ilman apua ja ehkä jopa ammattipätevyytesi kyseenalaistetaan.
Itse "kokeilin kepillä jäätä" erään lääkärin kanssa, ja hänellä oli kiire selittää kokemukseni stressistä johtuvaksi. Myötäilin häntä, enkä ruvennut kinastelemaan, kun huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa aiheuttaisin vain itselleni ongelmia.
Se on kuitenkin melkoinen henkinen kriisi kun aikoinaan olin ihminen, joka ei uskonut mihinkään henkimaailmaan eikä uskonnoilla ollut sijaa elämässäni. (toisaalta pidin jonkun avaruusolion kohtaamista periaatteessa ihan mahdollisena, mutta epätodennäköisenä.) Sitten yht'äkkiä olet kasvokkain henkimaailman kanssa.
Ainoa kerta, jolloin tapahtui sellaista, että olisin tarvinnut terapiaa, oli se asia, josta ei sovi puhua. Joka on niin suuri tabu, että tieteellinen maailmankuvamme ummistaa tiukasti silmänsä ja sulkee korvansa siltä.
Pitääkö paikkansa, että parista selittämättömästä kokemuksesta joutuisi automaattisesti mielisairaalaan? Kai nyt realiteettitestausta sentään tehdään, vaikka aivotoimintaa yleisesti sen jälkeen varmasti epäillään.
OIkeastaan avoimuus olisi hyvä että voisi tutkitusti vetää johtolankoja todellisiin syihin.
Suomessa ei ihan oikeasti "jouduta" hoitoon, sinne on pikemminkin vaikea päästä. Pakkohoitoon joutuu ainoastaan, jos on vaaraksi itselleen, tai muille ja tässä pitää olla taustalla jokin uhkaus, tai yritys. Tuolla on harhaisia ihmisiä ties kuinka paljon ilman hoitoa, tai avohoidossa, eli se ei riitä osastolle määräykseen. Moni saattaa olla niin sekaisin, ettei osaa käydä kaupassa, muista syödä, tekee tarpeensa lattialle yms. ja silti annetaan asua yksin ja joku kotihoitaja käy pari kertaa kuussa katsomassa. Itse olen työni kautta nähnyt kuinka vaikeaa sinne suljetulle pääsy on.
Eli ihan normi perhearkea elävä ihminen ei kyllä sinne hevillä joudu, ellei siis ala uhkailemaan ketään tms. Jos lääkäri on ollut tosi ei-vastaanottavainen yritykselle keskustella asioista, sitten vaan toista lääkäriä kehiin.
Monet näistä harhoista, varsinkin yöllä tapahtuneista, selittyy vielä unihalvauksina yms. suht yleisinä ilmiöinä ja kyllä nämä on ihan lääkäreille tuttuja. Ja tämä stressiselitys viittaa siis siihen, että stressantunut, jännittyneessä tilassa oleminen ja pitkäaikanen huonosti nukkuminen voi aiheuttaa näköhäiriöitä, joten siksi lääkäri on varmaan tätä ehdottanut, ennen kun on edes ajatellut jotain mielisairautta tms. Siitä vaan puhumaan toiselle lääkärille, jos asia mietityttää.
Oli sateinen sunnuntaiaamu. Olin juuri saanut silmäni auki. Mieheni oli matkoilla ja olin yksin kotona. Kuului valtava pieru ja heti sen perään: "Huomenta!" Hetkeksi pelästyin, kunnes tajusin, että se oli seinän takana asuva naapurin mies. Kohta kuuluikin vaimonsa nalkutus.
Kummitukset eivät vissiin pieri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin kerran yövuorosta töistä ja kun ajoin kotipihaan näin, miten auton edestä konttasi ihmismäinen musta varjo- olento. Pistin syyspimeän ja väsymyksen piikkiin enkä miettinyt asiaa sen enempää. Tuli talvi ja kevät ja yhtenä iltana valvoin myöhään ja menin ulos tupakalle. Istuin ulko-portaille. Siinä istuessa katseeni rekisteröi hiljalleen minua kohti konttaavan, mustan varjon ja katselin sitä hetken rauhallisena kunnes tajuntaan iski että "Mikä TOI ON? " Sillä ei ollut silmiä, ei kasvoja.
Hahmo näytti hyvin samalta kuin se, joka oli autoni edestä mennyt.Luin kirjoituksesi vasta sen jälkeen ku olin kertonut oman kokemukseni.
Meni ihan kylmät väreet ku mietin, että se minun näkemäni hahmo oli ehkä samanlainen kuin sinun näkemäsi.
Ehkä ne ovat samaa lajia, tuskin kuitenkaan täysin sama olento.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin kerran yövuorosta töistä ja kun ajoin kotipihaan näin, miten auton edestä konttasi ihmismäinen musta varjo- olento. Pistin syyspimeän ja väsymyksen piikkiin enkä miettinyt asiaa sen enempää. Tuli talvi ja kevät ja yhtenä iltana valvoin myöhään ja menin ulos tupakalle. Istuin ulko-portaille. Siinä istuessa katseeni rekisteröi hiljalleen minua kohti konttaavan, mustan varjon ja katselin sitä hetken rauhallisena kunnes tajuntaan iski että "Mikä TOI ON? " Sillä ei ollut silmiä, ei kasvoja.
Hahmo näytti hyvin samalta kuin se, joka oli autoni edestä mennyt.Luin kirjoituksesi vasta sen jälkeen ku olin kertonut oman kokemukseni.
Meni ihan kylmät väreet ku mietin, että se minun näkemäni hahmo oli ehkä samanlainen kuin sinun näkemäsi.Älä välitä, keksin koko jutun :D
Ei ole hauskaa! Keksi ihan oma tarina ja tee sitten tunnustus äläkä väitä minun kokemaani keksityksi. Jumalauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 7-8 vuotiaana heräsin yhtäkkiä yöllä ja katsoin vastapäisellä seinustalla olevia nukenvaunuja. Niiden kahvaan, joka oli minuun päin, oli ripustettu siskoni vaalea saunatakki edellisenä päivänä. Säikähdin aivan julmetusti, kun saunatakin hihoista pilkotti mustat hansikkaat (jotka mielsin äitin mokkahansikkaiksi). Hihat hansikkaineen kurottuivat hieman kohti ja hansikkaat tekivät nopeaa räpellysliikettä siis sormet heiluivat nopeaa tahtia. Säikähdin, käännyin sekunnissa toiselle kyljelle seinustaan päin haudaten koka vartaloni peiton alle. Pelkäsin niin että yritin olla täysin liikkumatta sekä hengittää ääneti. En olsi missään nimessä uskaltanut vilkaista taakseni. Olo alkoi käydä tuskaiseksi, kun peiton alla tuli sietämättömän kuuma ja tuntui etten saa happea. Nukahdin kuitenkin uudelleen.
Aamulla olin varma, että siskoni oli tämän "pilan" takana mutta hän kiisti sen. Tutkin äitin hanskoja ja olin edelleen varma että juuri ne oli saunatakin hihoissa. Uskon ettei sisko ollut syyllinen, sillä mistä hän olisi osannut arvioida ja nähdä hämärässä huoneessa milloin herähdän ja avaan silmäni, saatikka arvata että edes herään.
Unta en oikein pidä mahdollisena. En ole ikinä ennen enkä jälkeen reagoinut painajaisiin tuolla tavalla. Jos olen niihin herännyt, olen heti tajunnut, että näin pahaa unta eikä peiton alle ole tarvinnut piiloutua. Enkä koskaan ole nähnyt unta, joka olisi ollut niin selkeä ja todentuntuinen, että aamulla olisin sitä alkanut totena selvitellä.
En usko siihenkään, että mielikuvitus teki tepposet. En ollut ennen enkä jälkeen kuvitellut nähneeni minkään asian liikkuvan huoneessamme.
En tiedä mikä näyn takana oli. Vaikutuksen se kuitenkin teki, sillä unena en sitä silloinkaa pitänyt vaan aloin heti aamulla asiaa pohtia ja "selvittää". Lisäksi minusta tuntui ja tuntuu edelleen, että heräsin juuri tätä näkyä varten. Näen edelleen mielessäni selvästi ne sormien liikkeet, toistaiseksi jää minulle mysteeriksi.
Olin tänään energiahoidossa. Erikoista. Jotain siinä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli sateinen sunnuntaiaamu. Olin juuri saanut silmäni auki. Mieheni oli matkoilla ja olin yksin kotona. Kuului valtava pieru ja heti sen perään: "Huomenta!" Hetkeksi pelästyin, kunnes tajusin, että se oli seinän takana asuva naapurin mies. Kohta kuuluikin vaimonsa nalkutus.
Kummitukset eivät vissiin pieri?
Kyllä vadelmakummitus voi pieriäkin.
Asuin lapsena omakotitalossa, jossa joskus kuului, kun ”joku hakkasi halkoja” kellarikerroksessa.
Ei siellä ollut ketään. Tuo ääni on saattanut johtua myös esimerkiksi siitä, kun tuuli on liikuttanut jotain irtonaisempaa kohtaa talossa, vaikka räystäitä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monta vuotta yhdessä väkivaltaisen miehen kanssa. Suhteemme loppui itsemurhaan hänen syntymäpäivänään, jonka hän teki päivän mittaan todella pahasti eskaloituneen riidan seurauksena (toki muitakin syitä oli vaikuttanut taustalla). Tasan vuosi hänen kuolemansa jälkeen kellon lyödessä 12 yöllä olohuoneemme/olohuoneeni vitriini kaatui todella kova äänisesti lattialle. Tämä säikäytti osittain myös siksi, että tämän viimeisen riidan aikana hän oli paiskannut tämän vitriinin lattialle yhtä kovaäänisesti. Sattumaa tai yliluonnolista, en ole ikinä säikähtänyt niin paljon!
Olin alakoululaisena, noin 8vuotiaana pyöräilemässä kotiin leikkikentältä. Alikulkutunnelia lähestyessä näin viereisessä rinteessä hahmon joka näytti kovasti Momolta (Goolettakaa), mustat hiukset ja outo vääristynyt "valuva" hymy, laiha vartalo valkoisessa mekossa. Alikulkutunnelin yllä ihan hahmon vierestä ajoi autoja, mutta kukaan ei mitenkään näkyvästi reagoinut tuohon outoon ilmestykseen (toisaalta autoista päin katsoen se oli varmaan vain mustahiuksinen nainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon aiempiin elämiin. Siksi olikin helppo tulkita kolmivuotiaani kanssa eilen käyty keskustelu , kun hän kysyi "Äiti, luuletko että olen uusi?" Kun kysyin, että mitä, hän toisti kysymyksen ja samalla hymyili siihen tyyliin, että et sä äiti tästä kuitenkaan tajua mitään.
Pidän lastani ns. vanhana sieluni vaikka en tietenkään hänelle tästä mitään puhukaan. Jo synnytyksen jälkeen hän katsoi minua niin kuin olisi ollut täällä ennenkin. Hän pysähtyy usein pohtimaan asioita ja tuntuu turhautuvan (haluaisi esim. ommella neulalla ja langalla).
En ole sen kummemmin hörhö vaan ihan tieteellinen akateemikko:)
Kun uskoo Jeesukseen, on turvassa demoneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt digikameralla otettun valokuvan, joissa on valkoisia hahmoja, ei ole voitu käsitellä, koska esim. kattokruunut on olivat hahmojen edessä. hahmot olivat kuin ristiäisissä, yhdellä lapsi sylissä. Otettu tyhjästä kirkon alttarista ja tämän valokuvan näytti pappi, kuvaajana papin sukulaispoika. Pappikin uskoi, että nämä hahmot olivat energiajälkiä kastetilaisuudesta.
No, itse asiassa valokuvan kopio on minulla vieläkin. Näytin sen yhdelle kaverille, joka meni aivan kalpeaksi.
Ei se minua pelottanut, eikä sitä pappiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun uskoo Jeesukseen, on turvassa demoneilta.
Jos uskoo jeesukseen ja jumalaan, uskoo myös siihen toiseen henkimaailmaan. Ei voi uskoa vain jompaankumpaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskon aiempiin elämiin. Siksi olikin helppo tulkita kolmivuotiaani kanssa eilen käyty keskustelu , kun hän kysyi "Äiti, luuletko että olen uusi?" Kun kysyin, että mitä, hän toisti kysymyksen ja samalla hymyili siihen tyyliin, että et sä äiti tästä kuitenkaan tajua mitään.
Pidän lastani ns. vanhana sieluni vaikka en tietenkään hänelle tästä mitään puhukaan. Jo synnytyksen jälkeen hän katsoi minua niin kuin olisi ollut täällä ennenkin. Hän pysähtyy usein pohtimaan asioita ja tuntuu turhautuvan (haluaisi esim. ommella neulalla ja langalla).
En ole sen kummemmin hörhö vaan ihan tieteellinen akateemikko:)
Tätini (syntynyt 1920-luvulla) uskoi aiempiin elämiin ja hän kertoi joskus tarinan vanhasta italialaisesta miehestä, jolla oli aasi. Mies kuoli. Kilometrien päässä toisessa kylässä syntyi poika, joka opittuaan puhumaan kertoi tuosta toisesta kylästä, miltä siellä näytti yms. ja aasista. Perhe lähti käymään tuossa kylässä, mikä näytti juuri sellaiselta kuin poika oli kertonut. Poika osasi kulkea kylässä, tiesi, missä mikäkin on ja näytti missä talossa hän oli asunut. Aasi oli vielä elossa ja tunnisti pojan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun uskoo Jeesukseen, on turvassa demoneilta.
Jos uskoo jeesukseen ja jumalaan, uskoo myös siihen toiseen henkimaailmaan. Ei voi uskoa vain jompaankumpaan.
No sitähän tuo edellinen juuri tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun uskoo Jeesukseen, on turvassa demoneilta.
Jos uskoo jeesukseen ja jumalaan, uskoo myös siihen toiseen henkimaailmaan. Ei voi uskoa vain jompaankumpaan.
Jos palvoo sitä kuuman paikan päämestaria, täytyy uskoa myös Jumalan olemassaoloon.
Kristitty näkemys:
Jumala on hyvä.
Saatana ja muut langenneet enkelit ovat paha. Saatanallinen paha Ilmenee nykypäivänä esim new agena, energiahoitoina, okkultisminia, ufoina jne. Ja kummituksina.
No ei varmasti "parista kokemuksesta", lähes jokaiselle sattuu joskus jotain selittämätöntä. Kyllä sitten jos niitä kokemuksia tulee useamminkin tai jos ihminen on mieleltään järkkynyt sen takia, tietenkin silloin on paikallaan ammattiapu, itse ainakin hakeutuisin välittömästi koska tuskin pystyisin enää nukkumaan jonkin yliluonnollisen kokemuksen jälkeen.
Eipä niitä voida todistaa suuntaan tai toiseen, toistaiseksi ainakaan, joten ihmisen pitää tehdä itse se valinta että hakeeko apua ns. huuhaapiireiltä vai lääketieteestä. Kumpi tahansa voi auttaa jos kyseessä ei ole mikään kliininen psykoottisuus tms.
Eli jos uskoo (tai haluaa uskoa) kokemustensa yliluonnollisuuteen, voi olla hyödyllisempää keskustella asiasta toisten yliluonnolliseen uskovien kanssa, ihan siis mielenrauhan kannalta.