Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Sekava ja outo "tarina" tulossa, joka menee luultavasti enemmän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin.
Silloin kun synnyin minulle epäiltiin kaksosta. Lääkärien mukaan siellä on näkynyt toinen syke koko ajan varhaisessa vaiheessa. Tämä toinen oli kuitenkin mennyt kesken.
Olen siis koko elämäni (niin kauan kuin muistan, ainakin 6v. asti) nähnyt unia minun lapsuudenkodin saunasta. Unissa näen aina kun saunan lauteiden alta tai saunan tai pukuhuoneen ovelta kurkkaa todella pelottava, vähän kaunan näköinen valkoiseen kaapuun pukeutunut mustahiuksinen tyttö jolla lyhyet hiukset. Kutsuin jo pienestä asti häntä "Tytöksi." Olemme perheen kanssa nauraneet ja miettineet kuka Tyttö on ja mitä se haluaa. Unissani se vain kurkkii ovelta, ei koskaan tee mitään muuta, mutta on kammottavan näköinen.
Se voi olla esimerkiksi suojelusenkelini.
Ne unet olivat painajaisia ja näin niitä unia kuitenkin melkein 12 vuotta, vähintään kerran tai pari kuukaudessa.
Joka tapauksessa vuonna 2018 teimme totaalisen saunarempan. Ihan kaikki meni uusiksi pukuhuoneesta lähtien. Sen jälkeen tämän kahden vuoden aikana en ole kertaakaan nähnyt Tytöstä unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lasketaanko tämä "yliluonnolliseksi", mutta kerran ollessani koirieni kanssa ulkona, koirat yhtäkkiä pysähtyivät. Lähellä oli metsä, johon ei nähnyt metriäkään, koska oli ilta-aika ja pimeää. Molemmat koirat tuijottivat kohti metsän laitaa ja murisivat hievahtamatta.
Tämän tapahtuessa oli kuuluisasti synkkä ja myrskyinen yö. Normaalisti en pelkää helposti, mutta silloin otin koirista kovan otteen ja lähdin hölkkäämään kovaa vauhtia kotia kohti. Koko välikohtauksen elokuvamainen tunnelma on syöpynyt mieleeni. Varmaan siellä oli joku eläin, johon koirat reagoivat. Tuntui lähes yliluonnolliselta kuitenkin.
mokkapala kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Kaupungissa ilmaselvä selitys olisi avohoito-potilas tai sekakäyttäjä, mutta käsitin että tämä tapahtui harvaanasutulla, valaisemattomalla maaseudulla joten selitys on epätodennäköinen. Sijainti ja tapahtuma-aika, 90-luku, sulkee myös pois YouTubeen tms kuvattavan pilan.
Lisäksi hahmon käsivarret olivat levitettyinä suorana sivuille ja pää painettuna rintaan, mutta kuitenkin juoksi pimeässä kohtalaisen kovaa joka on suoritus vaikka olisi millaisessa psykoosissa! Kokeilin itse takapihalla ja tipahdin parin askeleen jälkeen nokalleni :D Joten se ei voinut olla ihminen.
Entä eläin, jokin jolla vaalea turkki? Tämän teorian kumoaa se että ap asuu maaseudulla ja oli varmaan nähnyt jos jonkinlaista metsänelukkaa. Kaupunkilainen kesämökillä voi luulla rääkyvää kettua lapseksi, mutta maalla ikänsä asunut tuskin hirveä mustamekkoiseksi blondiksi...
Onhan maallakin sekakäyttäjiä ja kylähulluja. Tuohon aikaan kamankäytön ymmärrettiin levinneen koko maahan, hormoneja ja möyhyä löytyi mistä tahansa.
Oli myös saatananpalvontakohu, joka oli suureksi osaksi liioittelua. Kai joku hurahti oikeastikin hakemaan sisältöä sellaisesta.
Kun kävin ensimmäisiä kertoja isän kotona hänen kuolemansa jälkeen, kuulin muutamina kertoina hänen äänensä huutavan makuuhuoneesta "hei", kun avasin kodin oven. Se oli tietysti kuvitelmaa, koska hänellä oli ollut tapana tehdä niin eläessään sovittuamme, että tulen kylään omilla avaimilla.
Sitten kun tuo loppui, alkoi tapahtua sellaista, että tultuani asuntoon ja mentyäni olohuoneeseen kuulin isän - tai jonkun-nousevan sängystä makuuhuoneessa ja ottavan pari hidasta askelta lattialla. Siihen äänet aina loppuivat. Joskus menin makuuhuoneeseen katsomaan, varmuuden vuoksi, mutta ei siellä tietenkään ketään ollut, kuten ei pitänytkään olla.
Kerran pyysin miestäni tulemaan mukaan asunnolle, koska siellä oli vielä järjestettävää ja tekemistä. Sen jälkeen en niitä ääniä kuullut.
Ei mitään koska mitään yliluonnollista ei ole :|
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämän tapahtuessa teini ja asuin maalla perheeni kanssa, yhtenä talvi-iltana lähdin lenkittämään perheeni koiraa. Reitti oli tuttu ja kuu valaisi kauniisti. Varoittamatta koira löi stopin ja alkoi murista, sen katse oli kiinnittynyt viereiseen peltoaukeaan jonka oli kävelty monesti. Koetin tihrustaa mitä koira oikein näki mutten kyennyt näkemään mitään. Kun käännyimme takaisin koira riemastui tästä niin, että oli vetää minut kumoon (labris) ja kuristaa itsensä. Päästin koiran vapaaksi ja se juoksi kotiin, suoraan sisään isän (joka oli ollut menossa ulos tupakalle) ohi ja keittiön pöydän alle vinkumaan.
Ja mikä oli siis yliluonnollista? Koira haistoi ilveksen, suden tms.?
Eiköhän se ollut eläimen epätavallinen käytös jos maalla kerran asuivat ja varmaan aikuinen koira oli monesti haistanut ilveksen tms.
Ei sillä ole väliä monestiko koira haistaa jotakin. Meillä koira ei suostunut joskus yöllä menemään kerrostalon takana olevaan metsään, jäi nurmikon reunalle murisemaan ja tuijottamaan metsäreunaan. Luulen että kyseessä oli metsässä usein käyvä kettu. Hajua oli varmasti läsnä muulloinkin, mutta jos haju oli niinä kertoina tuore ja vahva. Koirat useimmiten pelkäävät petoja, vaikka peto tässäkin tapauksessa olisi ollut koiraa pienempi. Eihän koira voi sen kokoa tietää.. Luultavasti tarinan koira oli haistanut pellolla jonkun pedon tuoreen hajun. Etenkin suden haju voi aiheuttaa voimakkaita pelkoreaktioita.
Meillä oli joskus 90 luvulla iso valkoinen villakoira. Eräänä kesäisenä päivänä asuessamme kerrostalossa tulin kotiin ja huomasin koiran istuvan lähellä olohuoneen oviaukkoa, olohuoneen lattialla selkä oviaukkoa kohden. Ei reagoinut mitenkään tulooni ja tuijotti aivan suoraan olohuoneen erääseen kulmaan, televisiosta ylöspäin. Katselin ja kummastelin itsekin mitähän mahtoi nähdä. Varmaankin 5 minuuttia vietti tuijotuskilpailua kulmaukseen kunnes yllättäen alkoi häntä koipien välissä vaihtaa maisemaa ja meni makuuhuoneeseen. Itse en nähnyt kulmauksessa mitään erikoista. Koiran katse oli koko tapahtuman ajan naulaantunut lähelle katonrajaa. Ajattelin että olisiko nähnyt oman peilikuvansa pimeästä televisiosta mutta se ei ollut mahdollista, katse kun oli naulaantunut niin selvästi televisiota ylemmäs. Tämä olikin ainoa kerta kuin tällaista kyseisen koiran elinaikana tapahtui.
Saattoi olla myös aivotapahtuma, aivoverenkierron häiriö tai epileptinen kohtaus.
Muistaakseni tähän ketjuun kirjoitin joskus kokemuksestani punasilmäisestä hahmosta, joka tuijotti minua peilistä ja siihen liittyvästä makuuhuoneemme pelottavasta tunnelmasta. Juttu on saanut jatkoa, kun 6v tyttöni kertoi yöllä heränneensä ja nähneensä meidän vanhempien sängyn vierellä punasilmäisen hahmon. Lapselle en ole siis kertonut omasta näystä tietenkään. Kun yritin laittaa sen painajaisen piikkiin, hän intti että ei ollut unta vaan hän näki sen oikeasti ja oli nähnyt sen myös mummolassa. Lapsi on useamman kerran oma-aloitteisesti palannut asiaan ja vannottanut vakavana, että uskon hänen nähneen hahmon oikeasti. Pelottavinta tässä on, että myös mummu on kertonut minulle jo vuosia sitten nähneensä tuon hahmon.
Mikä tuo hahmo oikein on? Minä en haluaisi nähdä näitä enkä myöskään, että lapsi näkee tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yliluonnollista nähdä enneunia? Olen niin kauan nähnyt kun muistan. Tunne on valtava kun herään. Ei verrattavissa painajaisiin, tai seikkailu-uniin tms, ei mitään tälläistä, näen näitäkin mutta se tunnelataus ei ole sama kun herään. En tiedä lottonumeroita (valitettavasti), vaan lähinnä elämän isot viivat.
Jos olen ahdistunut, stressaantunut, näen seuraavan parinpäivän tapahtumia, kulmapisteitä tapahtumista, elämän pienempiä arkisia viivoja. Joskus olen paljon herkempi jostain syystä, ja otan näitä enemmän vastaan, en näe joka yö, enemmän 5-10x kk.
Olen puolisoa "huvittanut" laittamalla messengeriin muutamia kulmapisteitä, sekä arkisia asioita joita tapahtuu muutamien päivien sisällä, siis lähinnä yksittäisiä sanoja / paikkoja / tunteita, ja sitten ihmetellään miten tämä on mahdollista. Näillä on aina hyvin selkeä yhdistävä tekijä, ja näitä tapahtumia ei voi estää vaikka yrittäisin toisin.
Olen melko varma että tämä on joku erityisherkän ihmisen itsesuojeluvietti tms. En tiedä miksi, enkä tiedä olenko siunattu vai kirottu. En usko jumaliin, enkeleihin, henkiolentoihin, en edes ennustajiin.
Näitä tapahtumia ei voi estää, ne tapahtuu aina.
Muistan ekan enneuneni pikkulapsena. Rakas koiramme on akvaariossa, heiluttaa häntää, koittaa ottaa minuun kontaktia lasin takaa, tunnelma on ahdistava ja herkkä. Koitan saada kontaktia takasin mutta koiramme hiipuu pois, katoaa kauemmas ja kauemmas ja kauemmas, mitään ei voi tehdä että saisin kontaktia. Tämän ennenunen jälkeen olen todella ahdistunut, kysyn äidiltäni mitä koirallemme tapahtuu, kaikki ei ole hyvin. Äiti ei ymmärrä sanaakaan, on ihmeisssän. Iltapäivällä setämies ajaa taajama-alueella roimaa ylinopeutta talvikelillä, ei saa autoaa pysähtymään, ja ajaa koiramme kuoliaaksi. Koira kuolee syliini, koitan saada kontaktia, mutta näen ja tunnen miten koiramme hiipuu ja silmät sumenee, ja muuttuu lasittuneeksi, ja elämä katoaa.
Toinen esimerkki, vaikka positiivisesta tapahtumasta, jota koitan tietoisesti estää mutta nämä ei ole estettävissä;)
Tulevan vaimoni löytyminen...Olen sinkkuna, ja treffipalstalle laittanut ilmon. Enneunessa näen kotini edessä olevan puskan takaa naisen ja itseni hämärästi, mutta koiran todella selvästi. Viikon sisällä tulee 2 vastausta minulle. Toisella on koira, ja toisella ei. Panostan koiralliseen ihmiseen paljon enemmän, ja koitan saada homman etenemään, mutta vastaan toki toiselle kohteliaisuudesta. Kuukauden päästä, jostain säästä tämä koiraton ihminen on saanut minut treffeille, ja se on menoa. Esitän salaperäisen kysymyksen, pidätkö muuten koirista? Joo oon aatellut punanenä koiraa...Entäs sellane numeroo isompi, jolla on ruskeet jalat / merkit ja muuten musta, siro koira, ei rotikka? Ei, haluun noutajan...Menee 6kk ja hänellä on sama koira jonka olen nähnyt taloni edessä puskan raosta erittäin selvästi. Koitin valita sen koirallisen ihmisen, mutta ei se edennyt;)
Kysyn myöhemmin samoilla sanoilla, kun koira oli hommattu, pitäisitkö muuten sellasesta isommasta koirasta, jolla ruskeet merkkivärit, muuten musta, siron mallinen. Syvä outo hiljaisuus....Kuittaan sattumana;) Jossain kohtaa vuosia myöhemmin uskallan vasta paljastaa ominaisuuteni, laittamalla epämääräisiä mitään merkitsemättömiä sanoja / paikkoja / tunteita messengeriin, ja parin päivän päästä lupaan kertoa mitä ne on. Puoliso tajuaa itse tapahtumat ja soittaa et mitä v...ua?!?!?!? Puoliso oli aluksi todella hämillään, ei onneksi pelkää tms vaikka on inan uskonnollinen.
Luin viime viikolla jotain saksalaista lehteä jossa oli juttua Nico Rosbergin vaimosta. Mulle tuli mieleen että mitäköhän kuuluu Keken entiselle tyttöystävälle Yvonne Rosenlewille.
Tänään kun luin näitä av-ketjuja niin jopa kahdessa kyseltiin että mitäköhän kuuluu Yvonne Rosenlewille. Uskomaton sattuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylpyhuoneessa pamahti, sydän hyppäsi kurkkuun, kiljaisin ja katsoin äkkiä kylpyhuoneeseen, oli tippunut sellainen teline, ei ollut mitenkään kiinni, oli sillain lavuaarin ja seinän välissä pystyssä:D
Äitini kuoltua kävin hänen asunnollaan ja aina kun astuin eteiseen, aukesi makuuhuoneen ovi. Uskoin sen johtuvat vedosta. Äiti oli viettänyt viimeiset viikkonsa lähinnä makuuhuoneessa ja sinne myös menehtynyt. Yhtenä päivänä menin sitten taas käymään ja makuuhuoneen ovi jälkeen aukesi. Suljin sen ja olin kävelemässä pois, kun kuulin sängyn narahduksen ja tömähtelevät askeleet jotka lähestyivät ovea hitaasti pysähtyen sen taakse. Nappasin takkini ja juoksin ulos asunnosta. Seuraavalla kerralla raahasin erään ystäväni mukaan, eikä mitään tapahtunut. En tiedä oliko suru saanut mielikuvitukseni vetämään ylikierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni tähän ketjuun kirjoitin joskus kokemuksestani punasilmäisestä hahmosta, joka tuijotti minua peilistä ja siihen liittyvästä makuuhuoneemme pelottavasta tunnelmasta. Juttu on saanut jatkoa, kun 6v tyttöni kertoi yöllä heränneensä ja nähneensä meidän vanhempien sängyn vierellä punasilmäisen hahmon. Lapselle en ole siis kertonut omasta näystä tietenkään. Kun yritin laittaa sen painajaisen piikkiin, hän intti että ei ollut unta vaan hän näki sen oikeasti ja oli nähnyt sen myös mummolassa. Lapsi on useamman kerran oma-aloitteisesti palannut asiaan ja vannottanut vakavana, että uskon hänen nähneen hahmon oikeasti. Pelottavinta tässä on, että myös mummu on kertonut minulle jo vuosia sitten nähneensä tuon hahmon.
Mikä tuo hahmo oikein on? Minä en haluaisi nähdä näitä enkä myöskään, että lapsi näkee tällaisia.
Tuohan on kuin kauhuleffasta repäisty hahmo. Demoni?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni tähän ketjuun kirjoitin joskus kokemuksestani punasilmäisestä hahmosta, joka tuijotti minua peilistä ja siihen liittyvästä makuuhuoneemme pelottavasta tunnelmasta. Juttu on saanut jatkoa, kun 6v tyttöni kertoi yöllä heränneensä ja nähneensä meidän vanhempien sängyn vierellä punasilmäisen hahmon. Lapselle en ole siis kertonut omasta näystä tietenkään. Kun yritin laittaa sen painajaisen piikkiin, hän intti että ei ollut unta vaan hän näki sen oikeasti ja oli nähnyt sen myös mummolassa. Lapsi on useamman kerran oma-aloitteisesti palannut asiaan ja vannottanut vakavana, että uskon hänen nähneen hahmon oikeasti. Pelottavinta tässä on, että myös mummu on kertonut minulle jo vuosia sitten nähneensä tuon hahmon.
Mikä tuo hahmo oikein on? Minä en haluaisi nähdä näitä enkä myöskään, että lapsi näkee tällaisia.
Tuohan on kuin kauhuleffasta repäisty hahmo. Demoni?!
Demoni, henkivallat, niitä on olemassa uskokaan tai älkää, sitä ei usko jos ei itse ole kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto näin Valpurinyön kunniaksi!
rarehanu kirjoitti:
Itselle ei ole käynyt, mutta serkulleni on.
Hän näki yöllä unessa lottonumerot, tuolloin oli 6 numeroa se päävoitto ja laittoi seuraavana lauantaina tietysti loton, mutta ei muistanut unesta kuin 5 numeroa.
Ja kyllä viisi oikein oli lotossa seuraavana lauantaina, mutta olihan se silloikin 5 oikein ihan naurettavan vähän päävoittoon verrattuna.
Tarkkaan en summaa muista, mutta muutama kymppitonni se oli.
Tämä on ilmeisesti yleistä, kun mun sedällekin kävi kuulemma just näin. Aina se viimeinen voittonumero unohtuu kaikilla.
Olin eräillä festareilla. Olin juonut kyllä mutta en mitenkään känniörvelöissä ollut. Jossain vaiheessa erkaannuin kaveristani ja lähdin kuin sumussa pois alueelta. Myöhemmin löysin itseni jostain tien varresta kävelemästä, oli jo hämärää. Koetin liflata kyytiä. Jossain vaiheessa näin taivaalla oudon valon mikä lähestyi minua. En nähnyt harhoja. Valo jäi noin kymmenen metrin päähän minusta hetkeksi ja sitten loittoni. Sain sen jälkeen kyydin jonkin matkan päähän. Etsin taas tiellä eteenpäin kun outo valo tuli taas, samoin kuin aiemmin. Valo tuli vielä kerran ennen kuin sain kyydin kotipaikkaani. Kyseessä ei ollut tähdenlento, se oli ufo, olen siitä varma
Kun sain ensimmäisen kännykkäni, joka kestikin käytössäni tosi monta vuotta, tiesin aina töissä, milloin mieheni soitti. Kuulin soittoäänen erilaisena, vaikka siinä oli vain se yksi ääni.
Vuosikausia puhelimiin liittyi myös sellainen piirre, että jos olin nukkumassa päiväunia, heräsin kun puhelin soi. -Oikeasti se siis ei soinut. Tämä toimi jo lankapuhelinaikaan, mutta kännykän saatuani "herätysääni" vaihtui kännyni ääneksi. Hupaisinta oli, että kun vaihdoin soittoäänen, myös herätysääni vaihtui.
Jo silloin, kun seurustelin mieheni kanssa (asuimme kaukana toisistamme ja elimme kirjerakkauden aikaa) ja hän harvakseltaan soitti minulle, tiesin aina sinä päivänä, että tänään hän soittaa. - Siihen aikaan omia puhelimia nuorilla ei ollut vaan poikaystäväni soitti puhelinkioskista kolikolla.
Muutoinkin tiesin, milloin soittaja oli minulle tärkeä ihminen, jopa kuka hän oli, kun puhelin soi. Kun esim. anoppi soitti, en olisi halunnut vastata. Puhelinmyyjien soitot eivät herättäneet näitä ennakoivia tunteita.
Nykyisin ei ole tarvetta tälle puhelinäänen erottelukyvylle, kun ruudussa lukee isolla kuka siellä soittelee.
Vierailija kirjoitti:
2018 näin jatkuvaa painajaista, että tulee tappava tauti, joka muuttaa maailmaa. Sen jälkeen tahti vain kiihtyy ja alkaa kolmas maailmansota.
2020.. Herään ja tsekkaan uutiset.. Voi vithu..[/Minäkin olen nähnyt tällaista enneunia joskus vuonna 2016 tietämillä.
Rasiassa jousitoiminen lapsilukko ja töpseli sopivasti juuri ja juuri huulilla.
Kaupungissa ilmaselvä selitys olisi avohoito-potilas tai sekakäyttäjä, mutta käsitin että tämä tapahtui harvaanasutulla, valaisemattomalla maaseudulla joten selitys on epätodennäköinen. Sijainti ja tapahtuma-aika, 90-luku, sulkee myös pois YouTubeen tms kuvattavan pilan.
Lisäksi hahmon käsivarret olivat levitettyinä suorana sivuille ja pää painettuna rintaan, mutta kuitenkin juoksi pimeässä kohtalaisen kovaa joka on suoritus vaikka olisi millaisessa psykoosissa! Kokeilin itse takapihalla ja tipahdin parin askeleen jälkeen nokalleni :D Joten se ei voinut olla ihminen.
Entä eläin, jokin jolla vaalea turkki? Tämän teorian kumoaa se että ap asuu maaseudulla ja oli varmaan nähnyt jos jonkinlaista metsänelukkaa. Kaupunkilainen kesämökillä voi luulla rääkyvää kettua lapseksi, mutta maalla ikänsä asunut tuskin hirveä mustamekkoiseksi blondiksi...