Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Yliluonnollisin tapahtuma oli kerran yöllä kotiin kävellessä. Ennestään tuntematon nuorehko nainen juoksi minut kiinni, tarttui käsivarresta kiinni ja totesi tarvitsevansa läheisyyttä. Häkellyksestä selvittyäni ja hetken juteltuamme menimme yhdessä hänen kotiinsa. Aamulla poistuin hymyillen ja koskaan emme ole olleet missään yhteyksissä. Itseasiassa en edes muista hänen nimeään. Kuten yliluonnollisiin asioihin kuuluu, alkoholilla oli osuutta.

Aloin tässä coronan alla näkemään näkyjä. Mitään en siis ole ottanut, en käytä lääkkeitä. Näin että eräs ukko kuolee siihen.  Se oli yhden kaverin pomo, vajaa 60 v ylipainoinen ja selvästi viinaan menevä. Stressaantunut. Tämä oli jo helmikuussa.

Sitten näin että kaverin luona, joka on eristäytynyt uusperheen kanssa niillä voi olla vähän haastavaa koska kaverilla ei kokemusta perheestä  muutenkaan, niin näin väkivaltaa tapahtuvan. Tämä siis ENNEN kun he olivat eristäytyneet yhdessä ja asuivat silloin erikseen enkä tiennyt oikein heidän kuviosta mitään. Näin vaan, että apua kun siellä on keittiössä niin paljon veitsiä tästä ei hyvä seuraa.

Voin tietty olla väärässä, mutta en ole näihin tyyppeihin yhteydessä. Koska social distancing ja koska ei  läheisiä. 

Yhtäkkiä rupesin ajattelemaan yhtä tyyppiä kouluajoilta. Ei olla nähty lähes 20 vuoteen, emme mitenkään ole kavereita. Ajattelin, että jos hän ei olisi naimisissa haluaisin jutella hänen kanssaan. Nyt sain kuulla heidän perheestä ikäviä uutisisa (ei siis  ero, vaan muuta tosi ikävää).  Aivan tuulesta temmattuna tuo tyyppi tuli mieleen, ja ehkä viikon päästä kaverini soitti ja kertoi asian.

Tämä on minusta yliluonnollista, ei tod mitään normia.

Vierailija kirjoitti:

Jsbaj kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä että eikö teillä uskovilla ole rakkautta yhtään, haukutte ja moititte ei uskovia, olette siis lihallisia ja sielullisia! Aito Jeesukseen uskova ei hauku, panettele yms ja rakastaa jopa meitä hankalia ihmisiä

Islam on ainakin rakkauden uskonto, moni tuttava on kääntynyt siihen miehensä myötävaikutuksella eivätkä ole katuneet, suosittelen sitä lämpimästi myös sinulle.

Älä ihan oikeasti viitsi. Luepa kyseisen uskonnot pyhä kirja ja perimätietokirjat niin lakkast luulottelemasta.

tunsin naisen joka ei lihonut

Vierailija kirjoitti:

tunsin naisen joka ei lihonut

Ei näitä satujuttuja kukaan usko.

Itselleni on sattunut pari melko outoa juttua, jotka edelleen putkahtelevat aika-ajoin mieleeni, vaikka niistä on jo melko pitkä aika.

Ensimmäinen tapaus ajoittuu jonnekin 9-10 vuoden taakse. Silloinen tyttöystäväni uskoi vahvasti aaveisiin, ja oli varma, että hänen isänsä talossa kummitteli (hänen vanhempansa olivat eronneet). Isä asui vanhahkossa puutalossa, jonka yläkerrasta, missä oli myös eksäni huone, oli kuulunut välillä askelia ja muita ääniä, vaikka siellä ei pitänyt olla ketään. Kerran istuskelimme eksäni sängyllä, ja yhtäkkiä huoneessa alkoi tuntua jonkinlainen painostava tunne (en muista sitä tarkasti, mutta huomasimme kummatkin sen). Tyttöystäväni valahti kalpeaksi, ja tarrasi minuun kiinni. Yhtäkkiä muutaman metrin päässä meistä kuului ääni, joka kuulosti sormien napsautukselta. Se siis vain kuului ilmassa, vaikkei mitään näkynyt. Sekunnin päästä ääni kuului aivan kasvojemme edessä, ja siinä vaiheessa eksäni alkoi itkeä. Itse pysyin ihmeen rauhallisena - ehkä siinä vaiheessa en edes tajunnut, mitä oli tapahtunut. Vastaava ei toistunut enää, vaikka salaa ehkä sitä jopa toivoinkin, koska koin ilmiön ennemminkin kiinnostavana kuin pelottavana.

Toinen juttu ajoittuu n. 6 vuoden taakse. Asuin silloin kerrostalossa Oulun keskustassa, ja koska minulla ei ollut autopaikkaa, jouduin pysäköimään autoni kadun varteen kiekkopaikalle, jos vähän matkan päässä ns. ilmaisella parkkialueella ei ollut tilaa. Kerran sitten tulin jälleen töistä, ja ajoin autoni parkkiruutuun. Alkaessani kaivaa parkkikiekkoa ovitaskusta, en tyrmistyksekseni löytänyt sitä mistään (laitoin sen aina samaan paikkaan, ja sinne olin sen laittanut myös sinä päivänä lähdettyäni töihin). Pengoin koko auton läpi, koska luulin pudottaneeni sen penkin väliin tai lattialle, mutta kiekkoa ei löytynyt mistään. Ei auttanut kuin lähteä huoltoasemalle ostamaan uusi. Kului muutama päivä, ja olin lähdössä taas töihin. Pudotin vasta ostamani kiekon ovitaskuun, ja hämmästyksekseni sormeni osuivat kadoksissa olleeseen toiseen parkkikiekkoon. Epäuskoisena tuijotin molempia kiekkoja käsissäni. Tunnistin alkuperäisen kiekon pienestä halkeamasta oikeassa yläreunassa, joten se varmasti oli se, minkä olin hukannut. Ja mikä parasta - ovitaskusta löytyi myös kahden euron kolikko, joka ei takuulla ollut siellä aiemmin. Järkiperäinen selitys siis olisi, että joku oli murtautunut uudehkoon, keskuslukituksella varustettuun Citroeniini, ja "lainannut" parkkikiekkoani, ja palauttanut sen sitten myöhemmin murtautuen autooni uudelleen jättäen samalla myös rahan, jonka olin joutunut käyttämään uuteen kiekkoon (muistan sen maksaneen 1,90e). Se vaan, että kiekko oli alunperin hävinnyt työpäivän ja -matkan aikana, ja autossani oli varashälytin, eikä se ollut missään vaiheessa hälyyttänyt. Pidin ovia aina lukossa, ja olin ainoa, jolla oli auton avaimet hallussa.

Tuo jälkimmäinen varsinkin sopii mielestäni hyvin tämän ketjun aiheeseen. Siinä on jotain "yliluonnollista", vaikka kyseessä on tapahtuma, jolle vaikuttaa olevan arkiselitys. Silti tuntuu uskomattomalta, että tuollaista voi tapahtua. 

Uskonnosta vielä ja Jeesuksesta.

Sellainen uskonto, joka vaatii veriuhreja tai uhreja, uhrausta ylipäätään, on taikauskoa ja pakanuutta. 

Lapsuudenkodissani (vanha rintamamiestalo) oli aina jotenkin painostava tunnelma, ja muistan, että varsinkin minun huoneessani tapahtui ajoittain omituisia asioita. Huoneeni oli ylimmässä kerroksessa, nurkkahuone, ja sänkyni oli sen seinän vieressä, jonka takana ei ollut mitään, ei edes puita/muita kasveja ulkopuolella. Sen seinän takaa kuinkin monena iltana kuulin koputusta, aina samassa rytmissä, kolme nopeaa perättäistä koputusta ja sitten kaksi hitaammin. Pelkäsin hirveästi ja huusin äidin alakerrasta kuuntelemaan. Silloin ei tietenkään kuulunut mitään, mutta kun äiti oli palannut alakertaan, koputus jatkui. Jossain vaiheessa myös leluhyllyssäni ollut taskulamppu meni omia aikojaan päälle öisin. Muistan heränneeni siihen naksahdukseen, joka kuuluu kun lampun suht jäykkää on/off-nappia painaa. Otin paristot ulos lampusta. 

Vuosia myöhemmin äiti kertoi, että oli itsekin elämänsä aikana kokenut kaikenlaista outoa, mutta ei ollut halunnut minulle kertoa niitä juttuja, kun pelkäsin jo muutenkin. Äiti oli mm. ensimmäisessä omassa asunnossaan (kerrostaloyksiö) ollut jostain täysin tuntemattomasta syystä niin peloissaan ja ahdistunut, että oli nukkunut parin vuoden ajan kaikki valot päällä joka yö. Kertaalleen siinä asunnossa oli tapahtunut jotain, mistä äiti ei vieläkään ollut halukas puhumaan paljoakaan, vain sen, että oli kokenut sängyssään olevan jonkun muun, jonkun todella painavan, joka oli maannut hänen päällään. Asunnosta pois muuttamisen jälkeen ahdistus oli poissa ja uudessa kodissaan äiti pystyi heti nukkumaan pimeässä jne.

Vanhempani erosivat kun olin parikymppinen, ja asuin hetken aikaa äitini kanssa kerrostalokolmiossa ennen kuin muutin omilleni. Itse en koskaan kokenut siinä asunnossa mitään outoa, mutta myöhemmin äiti kertoi, että jostain syystä aina kun asunnossa imuroi isompaa makuuhuonetta ja eteistä makuuhuoneen oven kohdalla, tuli jotenkin painostava, surumielinen ja pelokas olo. Mitä lienee tapahtunut siinä huoneessa, ja miksi juuri imuroiminen tuntui herättävän epämiellyttäviä tuntemuksia siellä, en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

tunsin naisen joka ei lihonut

Vampyyreihin ja ihmissusiin saatan vielä uskoakin mutta tuo on jo ihan höpönlöpöä.

lainasin kamerani sukulaiselle joka sen hukkasi humalassa. en muista kuinka pitkä aika meni mutta etsin jotain keittiön yläkaapeista ja kamera oli siellä kaapin päällä.myös yksi sukkani.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani (vanha rintamamiestalo) oli aina jotenkin painostava tunnelma, ja muistan, että varsinkin minun huoneessani tapahtui ajoittain omituisia asioita. Huoneeni oli ylimmässä kerroksessa, nurkkahuone, ja sänkyni oli sen seinän vieressä, jonka takana ei ollut mitään, ei edes puita/muita kasveja ulkopuolella. Sen seinän takaa kuinkin monena iltana kuulin koputusta, aina samassa rytmissä, kolme nopeaa perättäistä koputusta ja sitten kaksi hitaammin. Pelkäsin hirveästi ja huusin äidin alakerrasta kuuntelemaan. Silloin ei tietenkään kuulunut mitään, mutta kun äiti oli palannut alakertaan, koputus jatkui. Jossain vaiheessa myös leluhyllyssäni ollut taskulamppu meni omia aikojaan päälle öisin. Muistan heränneeni siihen naksahdukseen, joka kuuluu kun lampun suht jäykkää on/off-nappia painaa. Otin paristot ulos lampusta. 

Vuosia myöhemmin äiti kertoi, että oli itsekin elämänsä aikana kokenut kaikenlaista outoa, mutta ei ollut halunnut minulle kertoa niitä juttuja, kun pelkäsin jo muutenkin. Äiti oli mm. ensimmäisessä omassa asunnossaan (kerrostaloyksiö) ollut jostain täysin tuntemattomasta syystä niin peloissaan ja ahdistunut, että oli nukkunut parin vuoden ajan kaikki valot päällä joka yö. Kertaalleen siinä asunnossa oli tapahtunut jotain, mistä äiti ei vieläkään ollut halukas puhumaan paljoakaan, vain sen, että oli kokenut sängyssään olevan jonkun muun, jonkun todella painavan, joka oli maannut hänen päällään. Asunnosta pois muuttamisen jälkeen ahdistus oli poissa ja uudessa kodissaan äiti pystyi heti nukkumaan pimeässä jne.

Vanhempani erosivat kun olin parikymppinen, ja asuin hetken aikaa äitini kanssa kerrostalokolmiossa ennen kuin muutin omilleni. Itse en koskaan kokenut siinä asunnossa mitään outoa, mutta myöhemmin äiti kertoi, että jostain syystä aina kun asunnossa imuroi isompaa makuuhuonetta ja eteistä makuuhuoneen oven kohdalla, tuli jotenkin painostava, surumielinen ja pelokas olo. Mitä lienee tapahtunut siinä huoneessa, ja miksi juuri imuroiminen tuntui herättävän epämiellyttäviä tuntemuksia siellä, en tiedä. 

Maailmassa on yliluonnollista ja useammat ihmiset saavat sen kokea, mutta noista asioista ei puhuta.

anteeksi puhun pulla suussa:

Minä tiedän että kun aika jättää täältä niin vastassa on paljon rakkaita henkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaitseeko Kuusamon tapahtumapaikka Raatteentien lähellä tai Rukajärven lähellä? Jos sota-ajalta jäänyt vainajia kummittelemaan

Aika sielläpäin. Olen myös kuullut kummia juttuja tuolta. Eläimetkin reagoi alueeseen.

Voi olla vanhoja saamelaisten asuinsijojakin. Niissä kulkee väkeä. Pitää pyytää lupa, että saa laittaa leirin. Ja risteyksiin tai polulle ei saa laittaa ikinä yösijaa. Silloin ei anneta nukkua, kertoi mummoni vanhusten hänelle lapsena kertoneen.

No kyllä heräisin minäkin, jos makaisin polulla ja joku kävelisi päältäni.

Vierailija kirjoitti:

pullaa mums mums pullaa kirjoitti:

Elämässä mukana kirjoitti:

Muutama ilta meni lukea loppuun tämä keskustelu. Hyviä juttuja, mitä nyt uskon asiat ja "pahat jutut" pompittu ohi.

Keski-ikäinen jo olen ja lapsesta asti nähnyt enneunia, etiäisiä ja milloin mitäkin. Itse en voi vaikuttaa milloin niitä tulee. Aina ovat olleet hyviä, ei pelottavia vaikka kuolleetkin on muistaneet käydä kyläilemässä. Ne suojelee ja varoittaa. Nyt ovat vähentäneet yhteyttä, jospa se on ruuhkavuosien syytä kun lapskatrasta puol tusinaa. Ja kyllä, osalla lapsistakin on tämä "taito".

Mummuni oli kuollut muutama kk aiemmin. Lapset katsoi lastenohjelmaa ja minä leivoin pullaa. Eka pellillinen oli uunissa ja toista pyörittelemässä. Alitajunnassa(ko?) juttelin mummulleni ja puhuttiin ihan arkipäiväsiä juttuja. Ekat pullat oli valmiina ja olin juuri ottamassa niitä uunista kun vastasin ääneen ja lause jäi kesken kun muistin että mummuhan on kuollut. Osa pullistaki tippui pelliltä kun käännyin katsomaan kuka istui mua vastapäätä. Jokin vire siitä pöydän ääreltä lähti.

Hyvä mieli jäi sillä varmasti mummu kävi pullailemassa.

Usein kävi ensimmäisen vuoden aikana poismenonsa jälkeen. Äitilleni myös.

Minä tiedän että kun aika jättää täältä niin vastassa on paljon rakkaita henkiä.

Isäni t.appoi itsensä kun olin 14 vuotias

näin myöhemmin unen jossa hän katseli minua liekkimerestä

voisitko pulla vähän läski täti selittää mitä näin?

Muutamia kuukausia isäni kuoleman jälkeen äitini heräsi yöllä ”tuttuun lämmön tunteeseen”, kuin isä olisi tullut viereen. Kohtaaminen kesti vain hetken, sitten isä oli sanonut: ”Täytyy taas lähteä, minulla ei ole lupaa viipyä kauan”.

Pääseekö h.elvetistä ns lomille?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani (vanha rintamamiestalo) oli aina jotenkin painostava tunnelma, ja muistan, että varsinkin minun huoneessani tapahtui ajoittain omituisia asioita. Huoneeni oli ylimmässä kerroksessa, nurkkahuone, ja sänkyni oli sen seinän vieressä, jonka takana ei ollut mitään, ei edes puita/muita kasveja ulkopuolella. Sen seinän takaa kuinkin monena iltana kuulin koputusta, aina samassa rytmissä, kolme nopeaa perättäistä koputusta ja sitten kaksi hitaammin. Pelkäsin hirveästi ja huusin äidin alakerrasta kuuntelemaan. Silloin ei tietenkään kuulunut mitään, mutta kun äiti oli palannut alakertaan, koputus jatkui. Jossain vaiheessa myös leluhyllyssäni ollut taskulamppu meni omia aikojaan päälle öisin. Muistan heränneeni siihen naksahdukseen, joka kuuluu kun lampun suht jäykkää on/off-nappia painaa. Otin paristot ulos lampusta. 

Vuosia myöhemmin äiti kertoi, että oli itsekin elämänsä aikana kokenut kaikenlaista outoa, mutta ei ollut halunnut minulle kertoa niitä juttuja, kun pelkäsin jo muutenkin. Äiti oli mm. ensimmäisessä omassa asunnossaan (kerrostaloyksiö) ollut jostain täysin tuntemattomasta syystä niin peloissaan ja ahdistunut, että oli nukkunut parin vuoden ajan kaikki valot päällä joka yö. Kertaalleen siinä asunnossa oli tapahtunut jotain, mistä äiti ei vieläkään ollut halukas puhumaan paljoakaan, vain sen, että oli kokenut sängyssään olevan jonkun muun, jonkun todella painavan, joka oli maannut hänen päällään. Asunnosta pois muuttamisen jälkeen ahdistus oli poissa ja uudessa kodissaan äiti pystyi heti nukkumaan pimeässä jne.

Vanhempani erosivat kun olin parikymppinen, ja asuin hetken aikaa äitini kanssa kerrostalokolmiossa ennen kuin muutin omilleni. Itse en koskaan kokenut siinä asunnossa mitään outoa, mutta myöhemmin äiti kertoi, että jostain syystä aina kun asunnossa imuroi isompaa makuuhuonetta ja eteistä makuuhuoneen oven kohdalla, tuli jotenkin painostava, surumielinen ja pelokas olo. Mitä lienee tapahtunut siinä huoneessa, ja miksi juuri imuroiminen tuntui herättävän epämiellyttäviä tuntemuksia siellä, en tiedä. 

Kukapa ei ahdistuisi pienessä yksiössä, etenkin ypöyksin?

Äitisi heräsi unihalvaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin nuorena Aku Ankkaa sängyssä ja äitini tuli töistä ja paineli suoraan kylppärin ovelle huutaen "Vauhtia! Mulle tulee kakka housuun!" Menin katsomaan että mitä se melskaa ja vessan  ovi oli lukossa vaikka asuimme kaksin. Tuo oli eka, muttei suinkaan vika creepy kokemus siinä asunnossa ! Näin äitini kaksoisolennon sohvalla asennossa, jonka nykyään tulkitsisin kännykän katsomiseksi mutta tuolloin luulin äidin kääntävän sätkää, kasvoja en nähnyt mutta mustat hiukset ja kun asunnossa ei kerran muita ollut  niin äitini oletin siinä istuvan. Moikkasin ja menin keittiöön lämmittämään syötävää, sitten huutelin "äidilleni " että "Otatko sä kahvii?" mutta asunnossa ei ollutkaan ketään. Äiti oli  jäänyt ylitöihin. Kerran kuulimme molemmat suihkun äänen ja äiti kysyi  oliko Mikke (nimi muutettu, yksi sen aikainen poikakaveri ) mennyt suihkuun mutta  Mikken kanssa ei oltu edes nähty sinä päivänä.  Äiti meni kylppäriin ja suihkun lattia oli märkä.  Alkoi olla aika inha olo katsoa siellä  asunnossa Salaisia Kansioita äidin mentyä nukkumaan, teki mieli saada joku Scully selittämään meillekin ettei aaveita ole olemassa. 

Suihkun hana viallinen? Joku unohtanut päälle?

Melkein paskansin kauhusta alleni, kun istuin taloyhtiön saunassa ja kylppärin automaattihanalla varustettu suihku käynnistyi. Luulin ensin että olin unohtanut oven auki ja joku oli tullut vuorollani luvatta sisään, mutta ei siellä ketään ollut.

Se hana meni sen jälkeen useaan kertaan itsestään päälle, ja minulla jäi saunomiset lyhyeksi.

Tämä on ihan yleistä automaattihanoille, kun niissä on jotain vikaa (en osaa selittää mitä). Mutta huoltomiehet ne saa aina kuntoon.

nimim. työssä terveyskeskusksessa

Niihin kertyy kalkkia.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on sattunut pari melko outoa juttua, jotka edelleen putkahtelevat aika-ajoin mieleeni, vaikka niistä on jo melko pitkä aika.

Ensimmäinen tapaus ajoittuu jonnekin 9-10 vuoden taakse. Silloinen tyttöystäväni uskoi vahvasti aaveisiin, ja oli varma, että hänen isänsä talossa kummitteli (hänen vanhempansa olivat eronneet). Isä asui vanhahkossa puutalossa, jonka yläkerrasta, missä oli myös eksäni huone, oli kuulunut välillä askelia ja muita ääniä, vaikka siellä ei pitänyt olla ketään. Kerran istuskelimme eksäni sängyllä, ja yhtäkkiä huoneessa alkoi tuntua jonkinlainen painostava tunne (en muista sitä tarkasti, mutta huomasimme kummatkin sen). Tyttöystäväni valahti kalpeaksi, ja tarrasi minuun kiinni. Yhtäkkiä muutaman metrin päässä meistä kuului ääni, joka kuulosti sormien napsautukselta. Se siis vain kuului ilmassa, vaikkei mitään näkynyt. Sekunnin päästä ääni kuului aivan kasvojemme edessä, ja siinä vaiheessa eksäni alkoi itkeä. Itse pysyin ihmeen rauhallisena - ehkä siinä vaiheessa en edes tajunnut, mitä oli tapahtunut. Vastaava ei toistunut enää, vaikka salaa ehkä sitä jopa toivoinkin, koska koin ilmiön ennemminkin kiinnostavana kuin pelottavana.

Toinen juttu ajoittuu n. 6 vuoden taakse. Asuin silloin kerrostalossa Oulun keskustassa, ja koska minulla ei ollut autopaikkaa, jouduin pysäköimään autoni kadun varteen kiekkopaikalle, jos vähän matkan päässä ns. ilmaisella parkkialueella ei ollut tilaa. Kerran sitten tulin jälleen töistä, ja ajoin autoni parkkiruutuun. Alkaessani kaivaa parkkikiekkoa ovitaskusta, en tyrmistyksekseni löytänyt sitä mistään (laitoin sen aina samaan paikkaan, ja sinne olin sen laittanut myös sinä päivänä lähdettyäni töihin). Pengoin koko auton läpi, koska luulin pudottaneeni sen penkin väliin tai lattialle, mutta kiekkoa ei löytynyt mistään. Ei auttanut kuin lähteä huoltoasemalle ostamaan uusi. Kului muutama päivä, ja olin lähdössä taas töihin. Pudotin vasta ostamani kiekon ovitaskuun, ja hämmästyksekseni sormeni osuivat kadoksissa olleeseen toiseen parkkikiekkoon. Epäuskoisena tuijotin molempia kiekkoja käsissäni. Tunnistin alkuperäisen kiekon pienestä halkeamasta oikeassa yläreunassa, joten se varmasti oli se, minkä olin hukannut. Ja mikä parasta - ovitaskusta löytyi myös kahden euron kolikko, joka ei takuulla ollut siellä aiemmin. Järkiperäinen selitys siis olisi, että joku oli murtautunut uudehkoon, keskuslukituksella varustettuun Citroeniini, ja "lainannut" parkkikiekkoani, ja palauttanut sen sitten myöhemmin murtautuen autooni uudelleen jättäen samalla myös rahan, jonka olin joutunut käyttämään uuteen kiekkoon (muistan sen maksaneen 1,90e). Se vaan, että kiekko oli alunperin hävinnyt työpäivän ja -matkan aikana, ja autossani oli varashälytin, eikä se ollut missään vaiheessa hälyyttänyt. Pidin ovia aina lukossa, ja olin ainoa, jolla oli auton avaimet hallussa.

Tuo jälkimmäinen varsinkin sopii mielestäni hyvin tämän ketjun aiheeseen. Siinä on jotain "yliluonnollista", vaikka kyseessä on tapahtuma, jolle vaikuttaa olevan arkiselitys. Silti tuntuu uskomattomalta, että tuollaista voi tapahtua. 

Hullua, miten esineet tulevat ja menevät. Lähipiirissäni tätä on tapahtunut jo 80-luvulla. Välillä tuntui, että sitä sattui vähän kaikille ja usein.

Lapsuuskodissani oli jotenkin "väärä ja paha" tunnelma etenkin tietyissä huoneissa joista yksi sattui olemaan minun huoneeni. Öisin kuulin epäselvää vaimeaa hälinää  kuin ihmisjoukko olisi puhunut paniikissa ja ikkunaani kopulteltiin öisin, isä kaatoi puun ikkunan takaa mutta koputtelut eivät loppuneet. Saadessani lemmikkikanin se rummutteli vaaran merkiksi, sairastui mystisesti ja kuoli ennenkuin ehti olla minulla kovinkaan kauan.

Muita pahoja huoneita olivat  kylpyhuone jossa suihkun läpi  kuulin vauvan itkua sekä vierashuone,jossa oli aina kylmempi kuin muualla talossa ja ovi aukeili omia aikojaan. Vierashuone oli siis alakerrassa vanhempien huoneen vieressä, minä olin muutettaessa vaatinut saada yläkerran makuuhuoneen joka oli tehty vintille. Yläkerrassa oli huoneeni lisäksi vain vessa. Alakerrassa sitten kylpyhuone, olohuone ja keittiö. Sauna oli pihalla, oikein semmoinen kunnon puusauna  enkä muista siellä ikinä olleen mitään pelottavaa. Toisin kuin viereisessä puuliiterissä jossa näin jotain niin karmeaa, että mieleni blokkasi sen täysin. Äiti oli löytänyt minut ulvomasta pissat housussa ja  höpöttämässä miehestä katossa, hyi helvetti .(.

Talo on nyt myyty, olen äitini kanssa koettanut puhua näistä asioista mutta äiti ei ole halunnut kuunnella.

Teekuppini narisee oudosti kun kaadan siihen vettä!

Miksi sinä ”Isäni liekkimerestä”-tyyppi haluat pilata tämän ketjun? Tuottaako tuollainen p_skanjauhanta sinulle jotakin mielihyvää?

Olen kirjoittanut tähän joitakin kokemiani henkimaailman asioita. En ole mt-tapaus enkä kokenut mitään traumoja, lapsuuteni oli tasapainoinen ja onnellinen. Olen kriittinen ja haluan asioille järkiperusteet, mutta myönnän, että kaikkea ei voi ymmärtää. En siis pelkää näitä juttuja. Nämä kokemuksenikin ovat lähinnä kategoriasta ”selittämättömiä tapauksia.” Minun isomummollani, mummollani ja äidilläni on ollut näitä samoja juttuja ja niistä on puhuttu keskenämme ihan avoimestikin. Joillekin oudot kokemukset ovat ihan totista totta! Sinunlaistesi takia ei kiinnosta edes jakaa näitä, koska aina porukasta löytyy kaltaisiasi.

Voisitko siis lopettaa tämän ketjun lukemisen ja typeryyksien kirjoittelun?

Kiitos.