Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
90luvulla spiristismi oli muotia ja mekin sitten kerran 8henkisessä kaveriporukassa kokeiltiin sitä autiotalossa, itse pelatessa ei tapahtunut mitään mutta pelin jälkeen eräs tyttö, sanotaan vaikka "Minna" näki erään pojan, sanotaan häntä "Jariksi" takana pitkän mustan hahmon jota kukaan muu ei nähnyt ja oltiin vain että höpö höpö ketään ei pelota mutta myöhemmin, kun "Jari" poistui mopollaan näin minäkin selvästi että joku istuu siinä takana mutta pistin sen pimeyden, spiritismin ja oluen piikkiin.
Maanantaina "Jari" ei tullut kouluun, oli jättänyt pakatun repun eteiseen ja mennyt parvekkeelle ja hypännyt . Ei viestiä, ei mitään selitystä, koko hommassa ei ollut mitään järkeä. Perheen oli pitänyt matkustaa syyslomalla sukuloimaan New Yorkiin ja "Jari" odotti tuota innoissaan, matka oli käsittääkseni jo varattu. Reissun peruuntuminen olisi ollut hyvä syy mutta peruuntui vasta "Jarin" menehdyttyä, ei ollut myöskään mitään sydänsuruja tai koulukiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sattui kerran niin, että alakerran makuuhuoneessa nukkumassamme kuulimme miehen kanssa molemmat yläkerrasta kävelyaskelia. Koska lapsemme nukkuivat ylhäällä, mies lähti katsomaan, käveleekö joku unissaan. Lapset kuitenkin nukkuivat omissa sängyissään. Jos vain toinen meistä olisi kuullut askeleet, niin olisin pistänyt mielikuvituksen piikkiin, mutta kuulimme ne selvästi molemmat. Talo oli ihan itse rakentamamme, melko uusikin. Selitystä ei löytynyt. Ennen kuolemaansa mies kertoi muutamista kummallisista sattumuksista, mm. ulko-oveen koputettiin lujaa, mutta ketään ei ollut ovella. Koiran kuoleman jälkeen, joku herätti hänet tökkäämällä kovaa kylkeen. Molemmat sattuivat vain noin kuukautta ennen kuin hän itse äkillisesti menehtyi. Hänen kuolemaansakin liittyen sattui muutama selittämätön yhteensattuma. Itse koin sellaisen, että heräsin keskellä yötä ja näin sellaisen mustien pisteiden täyttämän pallon leijuvan yläpuolellani. Ne lähtivät kohti vieressä olevaa lapsen sänkyä, jolloin säikähdin ja huitaisin kädellä. Pallo hajosi ja pisteet katosivat. Tilanne ei ollut edes mitenkään pelottava muuten eikä jäänyt ahdistamaan. Saattoi olla kuvittelua, mutta unta se ei ollut. Olin täysin hereillä.
Upp, lisää näitä, koko ketju jo luettu ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Moi
Tässä se tyttö jonka isä t.appoi itsensä.
Näin unen jossa isä katseli minua liekkimerestä.
Mitä uni tarkoitti?Sydänsairauksien erikoislääkäri Maurice Rawlingsin kirjasta Kuoleman tuolla puolen: " Monet yrittävä titsemur haa "tehdäkseen lopun kaikesta". Sikäli kuin olen itse nähnyt tai muiden lääkäreiltä kuullut, itsemur ha saattaa kuitenkin olla vasta kaiken alku. En ole kuullut yhdestäkään miellyttävästä ruumistapoistumiskokemuksesta, joka olisi seurannut itsem urhaa. Kuitenkin vain harvoin itsemurh aa yrittäneillä on ollut kokemuksia, joista he suostuvat puhumaan".
Näinpä. Eräs sotilas koki myös tuollaisen kokemuksen toisen sotilaan kautta, joka teki sodan aikana yövartiossa itsemurhan. Joku kammottava olio tuli hänet hakemaan ja tuo vieressä ollut kanssasoturi jäykistyi kauhusta ja vasta paljon myöhemmin vartionvaihtajat sai hänet taas tolpilleen.
Miehestä tuli uskovainen tuon kokemuksen kautta ja jota oli kuolemaansa saakka...80-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Teininä 80- luvun lopussa kävelin koulusta kotiin kun kuulin takaani nopeita kävelyaskeleita, käännyin mutta ei siinä ketään ollut. Jatkoin matkaa ja askeleet kuuluivat taas, aloin juosta peloissani. Tilanteen karmeutta lisäsivät tuhnuinen syyspäivä ja vieressä ollut ikivanha hautuumaa.
Tuhnu: pieru. Eli pieruinen syyssää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Minä jotenkin totuin näihin ilmiöihin, mutta rajansa kaikella. Kerran olin yksin kotona kun vintillä stepattiin taas, join kahvia ja mietin että "siinäpä mesoat" kun samassa jääkaapin ovi pamahti täydellä voimalla auki ja seinään, nappasin avaimet ja juoksin ulos.
Sikapelottava tapaus oikeasti tämä, mutta tämä kohta oli jotenkin tosi hauskasti kerrottu :D
Nuorempana olin lenkillä myöhään illalla kun meluvallin takaa ajotieltä alkoi kuulua askelten töminä omien askelteni tahtiin, asuin tuolloin maaseudulla eikä siellä ollut katuvaloja. Ilman otsalamppua en olisi nähnyt edes kättäni! Pysähdyin ja toiset askeleetkin lakkasivat kuulumasta, huomasin kuitenkin niissä pienen viiveen. Etenkin kun testimielessä otin pari nopeaa loikkaa taakse, tömistelijä jäi murto-osan jälkeen kuin olisi yllättynyt. Voitte kuvitella miten karmeaa on (lähes) täydessä pimeydessä tajuta jonkun sekopään leikittelevän kanssasi, oli se sitten jonkun auton alle jääneen liftarin haamu tai verta ja lihaa oleva kahjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn vierailemaan joidenkin ihmisten luona, jollakin henkisellä tasolla. Vaikea selittää
Opeta mulle miten sä teet sen vai tapahtuuko itsestään?
Kuulostaa astraalimatkaamiselta. Aivan mahdollista, itse opettelen tätä parhaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Moi
Tässä se tyttö jonka isä t.appoi itsensä.
Näin unen jossa isä katseli minua liekkimerestä.
Mitä uni tarkoitti?Ei se isä kummitellut tai harhaillut levottomana, vaan viesti näin lapselleen, että elämä jatkuu ja kaikki on hyvin. Vähän kuin tekstari tuonpuoleisesta, että äläpä sure.
Siis liekkimerestä viestitti????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Minä jotenkin totuin näihin ilmiöihin, mutta rajansa kaikella. Kerran olin yksin kotona kun vintillä stepattiin taas, join kahvia ja mietin että "siinäpä mesoat" kun samassa jääkaapin ovi pamahti täydellä voimalla auki ja seinään, nappasin avaimet ja juoksin ulos. Ex koki myös varmasti juttuja yksin ollessaan muttei puhunut niistä,
kai siksi ettei halunnut myöntää kodissamme tapahtuvan ilmiöitä joita ei voinut selittää että "talo vaan elää ja harakat hyppii katolla".
Kun teimme muuttoa aave viliintyi, se juoksi vintillä ja vintin portaissa joka ikinen yö, repi johdon seinästä kun imuroin ja tiputti makuuhuoneen seinällä olleet hirvensarvet melkein exän päähän. Harmittiko haamua vai juhliko se voittoa?Minä kävin vintillä yhden kerran ja siellä oli pitkä vaalea palmikko, ihan oikeaa tukkaa sekä mekko roikkumassa, en tiedä niidenkö omistaja sitten riehui. Taloa vuokrasi omistajien sukulainen, en viitsinyt kysellä että mitä palmikkonaiselle kävi kun tukka vaan jäi.. Talo oli rakennettu joskus 60 luvulla ja ilmeisesti lapseton pari siinä asunut.
Joskus oli tapana säästää pitkät hiukset muistoksi, kun ne leikattiin.
Asialla oli isompi painoarvo kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn vierailemaan joidenkin ihmisten luona, jollakin henkisellä tasolla. Vaikea selittää
Opeta mulle miten sä teet sen vai tapahtuuko itsestään?
Kuulostaa astraalimatkaamiselta. Aivan mahdollista, itse opettelen tätä parhaillaan.
Astralla matkaaminen on minusta ihan yhtä helppoa kuin millä muulla autolla tahansa!
Tietysti täytyy käydä ajokoulu ensin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuli töistä kotiin ennen kuutta.
Äitini kertoi joskus öisin heräävänsä sellaiseen tunteeseen kuin joku uhkaava lähestyisi häntä huoneessa. Äitini on kuvaillut sitä mustana sumuna joka lähestyy huoneen pimeimmästä nurkasta, silloin hän käskee tätä poistumaan useaan otteeseen niin kunnes huomaa taas kaiken olevan ennallaan. Itselläni vastaava kokemus tullut unihalvauksen aikana, nekin karmivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90luvulla spiristismi oli muotia ja mekin sitten kerran 8henkisessä kaveriporukassa kokeiltiin sitä autiotalossa, itse pelatessa ei tapahtunut mitään mutta pelin jälkeen eräs tyttö, sanotaan vaikka "Minna" näki erään pojan, sanotaan häntä "Jariksi" takana pitkän mustan hahmon jota kukaan muu ei nähnyt ja oltiin vain että höpö höpö ketään ei pelota mutta myöhemmin, kun "Jari" poistui mopollaan näin minäkin selvästi että joku istuu siinä takana mutta pistin sen pimeyden, spiritismin ja oluen piikkiin.
Maanantaina "Jari" ei tullut kouluun, oli jättänyt pakatun repun eteiseen ja mennyt parvekkeelle ja hypännyt . Ei viestiä, ei mitään selitystä, koko hommassa ei ollut mitään järkeä. Perheen oli pitänyt matkustaa syyslomalla sukuloimaan New Yorkiin ja "Jari" odotti tuota innoissaan, matka oli käsittääkseni jo varattu. Reissun peruuntuminen olisi ollut hyvä syy mutta peruuntui vasta "Jarin" menehdyttyä, ei ollut myöskään mitään sydänsuruja tai koulukiusaamista.
Tulee mieleen aikaisemmin ketjussa ollut tarina kirjoittajan sisaresta, joka teki selittämättömän itsemurhan. Omaiset näkivät ennen tätä tytön huoneeseen menevän tumman hahmon. Ehkä tuokin sisar oli kokeillut spiritismiä.
Ei yliluonnollisia asioita ole olemassa. Sitä vain ihmisten mieli tekee tepposia, kun ei ymmärretä asioista tarpeeksi. Ihmisillä on hyvin vilkas mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollisia asioita ole olemassa. Sitä vain ihmisten mieli tekee tepposia, kun ei ymmärretä asioista tarpeeksi. Ihmisillä on hyvin vilkas mielikuvitus.
Mielikuvituksen voimallako täällä tänään mm. erään mamman jääkaapinovi paukahti auki itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollisia asioita ole olemassa. Sitä vain ihmisten mieli tekee tepposia, kun ei ymmärretä asioista tarpeeksi. Ihmisillä on hyvin vilkas mielikuvitus.
Mielikuvituksen voimallako täällä tänään mm. erään mamman jääkaapinovi paukahti auki itsestään?
No kaikkea ei tarvi uskoa mitä netissä sanotaan. Mitään ei ole koskaan pystytty todistamaan yliluonnolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta Möröstä.. mä näin lapsena sellaisen useamman kerran ja nainen olen. Se vaani polun jota pitkin pääsi kätsästi kouluun varrella ja vi""u että pelotti kulkea siitä! Semmoinen iso musta möykky jolla oli vaaleina hohtavat silmät, joskus sen näki tulevan puiden takana samaa nopeutta kuin mä kävelin/juoksin ja joskus vaan tunsi että se kyttää. Mutta pahinta oli kun se tuli meidän pihaan. Rivarit siinä lähellä metsää ja takapihat metsään päin, mutta siinä välissä oli oja niin en osannut ajatella että se tulis pihaan vaan tulipa kuitenkin! Katsoin ikkunasta ja siinä se perk""e möllötti keskellä pihaa. Menin hakee iskän joka oli hemmetin vihanen herätyksestä eikä se otus tietenkään siinä enää ollut. En tajua minkä takia se just mun perässä roikkui! Me muutettiin niihin rivareihin kun olin 5 ja ekan kerran taisin nähdä sen Mörön kun olin 6 ja näin sen säännöllisesti siihen saakka kunnes menin ylä-asteelle ja koulu vaihtui, enkä muutenkaan enää leikkinyt ulkona. Niin ja mä olen syntynyt 75, eli Muumeja ei edes tullut vielä telkasta silloin kun sen otuksen näin!
Olisit varmaan tarvinnut lastenpsykiatrista apua.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta Möröstä.. mä näin lapsena sellaisen useamman kerran ja nainen olen. Se vaani polun jota pitkin pääsi kätsästi kouluun varrella ja vi""u että pelotti kulkea siitä! Semmoinen iso musta möykky jolla oli vaaleina hohtavat silmät, joskus sen näki tulevan puiden takana samaa nopeutta kuin mä kävelin/juoksin ja joskus vaan tunsi että se kyttää. Mutta pahinta oli kun se tuli meidän pihaan. Rivarit siinä lähellä metsää ja takapihat metsään päin, mutta siinä välissä oli oja niin en osannut ajatella että se tulis pihaan vaan tulipa kuitenkin! Katsoin ikkunasta ja siinä se perk""e möllötti keskellä pihaa. Menin hakee iskän joka oli hemmetin vihanen herätyksestä eikä se otus tietenkään siinä enää ollut. En tajua minkä takia se just mun perässä roikkui! Me muutettiin niihin rivareihin kun olin 5 ja ekan kerran taisin nähdä sen Mörön kun olin 6 ja näin sen säännöllisesti siihen saakka kunnes menin ylä-asteelle ja koulu vaihtui, enkä muutenkaan enää leikkinyt ulkona. Niin ja mä olen syntynyt 75, eli Muumeja ei edes tullut vielä telkasta silloin kun sen otuksen näin!
Hmm, muistan lukeneeni saman tarinasta jollain sivustolla mihin oli kerätty kummitustarinoita. Kyseessä oli vain kirjoittajan isä, en tiedä miltä vuosiluvulta. Mutta samanlainen mörköä muistuttava olento mikä jahtasi poikaa. Pysyi lähinnä metsässä ja ilmestyi juuri kouluun vievällä metsä polulla. Ei enää näkynyt kun poika vaihtoi koulua.
Teininä 80- luvun lopussa kävelin koulusta kotiin kun kuulin takaani nopeita kävelyaskeleita, käännyin mutta ei siinä ketään ollut. Jatkoin matkaa ja askeleet kuuluivat taas, aloin juosta peloissani. Tilanteen karmeutta lisäsivät tuhnuinen syyspäivä ja vieressä ollut ikivanha hautuumaa.