Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Täysin tuntematon nuorimies puhutteli minua etunimeltä bussipysäkillä, kun kysyi minulta pysäkille tulossa olevan bussin reittiä. Kerroin hänelle ko. bussin reitin, mutta en hoksannut kysyä, mistä hän tiesi nimeni.

Joitko Starbucksin kahvia?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen todella näkee jotain, minkä luulee olevan kuolleiden sieluja, on todennäköisimmin kyse riivaajahengistä, jotka naamioituvat ja tekeytyvät kuolleiksi ihmisiksi, sillä perkele on valheen isä (Joh. 8:44). Siksi kilttejä ja hyvätahtoisia kummituksia ei ole olemassa eikä kenenkään kuollut sukulainen ole jäänyt rauhattomana vaeltamaan maan päälle. Näitä henkiolentoja ei tule lähestyä, niistä kiinnostua eikä yrittää ottaa niihin yhteyttä. Raamattu varoittaa ankarasti yrittämästä yhteyttä tai kommunikoimista kuolleiden ja henkiolentojen kanssa (5. Moos. 18:9-14, Jes. 8:16-20), sillä niiden kautta ihminen joutuukin tahtomattaan tekemisiin riivaajahenkien kanssa. Siksi kristityn tulee pysyä erossa meedioista, spiritismistä yms. ja etsiä yhteyttä Jeesukseen ja kääntyä hänen sanansa puoleen.

noooh, kaikkea emme me uskovatkaan tiedä. 

lueppa esim. kun Saul manasi Samuelin, joka tuli kuolleena paikalle (tai puhui noidan kautta) ja tiesi että illalla sinä

ja poikasi olette minun luonani....tms. 

Ja, Mooses ja Elia ilmestyivät apostoleille Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella. Joten ollaanpa hiljempaa näiden asioiden kanssa, kuka voi tulla ilmestymään ja kuka ei....ei meille uskoville kaikkea tiedoteta

Muussa toki olet oikeassa että ei pitäisi mennä manaamaan kuolleita

Vierailija kirjoitti:

demonit ovat löytäneet väylän keskustella kanssasi miehesi kuoleman kautta. Henkiä on saattanut päästä tähän maailmaan tuonpuoleisesta miehesi kuoltua, tavallaan siis ovi on jäänyt sinne auki ja demonit ovat astuneet asuntoonne. Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa että saarnamies voisi häätää ne asunnostasi. Sinäkin saavuttaisit sisäisen rauhan, viestisi kielii epätasapainosta ja peloista. Siunausta elämääsi!

Miksi ihmeessä demoni ottaisi kuolleen hahmon, näyttäytyisi sanaakaan sanomatta ja katoaisi ilmestymättä enää ikinä. Eikä alkaisi yökaudet  kähistä korvaan, että voidaan olla taas yhdessä jos menet hyppäämään katolta.

ja vielä..."hyvillä hengillä" ilmeisetsi tarkoitat enkeleitä?

Olin lukiossa kun eräs ystäväni kuoli, muutama päivä hautajaisten jälkeen heräsin ja tämä kuollut ystävä istui farkkutakki päällä, vaaleat hiukset toisella olkapäällä ja silmälasit päässä kirjoituspöydälläni metrin päässä sängystäni, katsoi minua ja kysyi "Arvaa vit""aako?" Nousin hämmentyneenä istumaan ja  nyökkäsin hämilläni, samassa ystäväni katosi ja minä jäin miettimään että mitä ihmettä  just tapahtui?! En usko että se oli unta.

Yleensä hengillä on jokin tärkeä viesti , mutta tämä kyseinen haamu halusi tulla kertomaan että pännii olla kuollut...

Onhan näitä.

Kun olin lapsi, minä veljeni ja äitini näimme samaa unta yöllä: siinä isä makasi maassa naama veressä. Aamulla tuli puhelu sairaalasta -  isä oli joutunut baaritappeluun yöllä ja naama hakattu tohjoksi.

Vierailija kirjoitti:

Täysin tuntematon nuorimies puhutteli minua etunimeltä bussipysäkillä, kun kysyi minulta pysäkille tulossa olevan bussin reittiä. Kerroin hänelle ko. bussin reitin, mutta en hoksannut kysyä, mistä hän tiesi nimeni.

Ei hän ollut vieras vaan tunsi sinut äitisi kautta.

Mikä ihmisiä vaivaa, ei nämä ole mitään yliluonnollisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kuoli yllättäen puoli vuotta sitten synnynnäiseen sydänvaivaan joka selvisi vasta ruumiinavauksessa. Kuolema oli shokki ja vasta nyt alan ymmärtää sen todeksi. Lapsia meillä ei ole.

Voi olla että juuri siksi että kuolema tuli järkytyksenä koen vahvasti mieheni läsnäolon, alitajunta irtautuu pikkuhiljaa hänen läheisyydestään. Kerroin uskovaiselle ystävälle että tunnen monesti että mieheni on lähelläni ja varsinkin unissa keskustelen hänen kanssaan. Tämä uskovainen sanoi että niin sanotut vainajahenget ovat perkeleestä ja minun pitäisi mennä keskustelemaan papin luo joka voisi häätää mieheni vainajahengen asunnostamme!!

Tämä uskovainen ystäväni on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa ja siinä sivussa luennoi yliopistolla. Ihan täysijärkinen ihminen siis. Sama ihminen on kuitenkin myös täysi kreationisti ja maailmalopusta saarnaaja. On helluntaiseurakuntalainen.

Helluntailaiset ovat usein kaikkea muuta kuin uskovaisia. Esittävät vaan.

Mun teki koko päivän kauheest mieli sokeria ja sit kun menin kotiin ja avasin kaapin ni siel oli sokeripaketti.

Kyllä on henkimaailma ihmeellinen, ai että!

haamuja EI ole kirjoitti:

Usko kuolleiden ihmisten maan päällä kulkeviin henkiin tai aaveisiin ei ole kuitenkaan Raamatun opetuksen mukaista. Heprealaiskirje opettaa, että ”Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hepr. 9:27). Kuoleman jälkeen on odotettavissa siis viimeinen tuomio eikä aaveena vaeltelu maan päällä. Samoin filippiläisille Paavali opettaa, että kun kristitty kuolee, hän lähtee täältä ja saa olla Kristuksen kanssa (Fil 1:23). Raamattu ei siis opeta kuolleiden jäävän sieluina maan päälle kuoleman jälkeen.

Ihan uteliaisuudesta on kysyttävä, että entäs sitten? Aaveet eivät välttämättä paljon jonkun Raamatun kirjoituksista piittaa, kuten ei nykyään moni eläväkään.

Tunnen tästä yhä syyllisyyttä, vaikka aikaa on kulunut jo kaksi vuotta. Katselin eräänä iltana videopalvelusta jonkun Quija-kauhuelokuvan, missä oli ollut minulle riittämiin säikäyttäviä kohtia. Menin elokuvan jälkeen normaalisti nukkumaan. Aamulla äitini soitti ja kertoi, että rakas tätini on kuollut sydänkohtaukseen. En kertonut kauhuelokuvasta mitään, mutta minusta tuntui, että olin aiheuttanut tätini kuoleman. Vähensin kauhuelokuvian katsomista tuon jälkeen huomattavasti. Minulla on toisinaan ikävä tätiä, koska hän oli hyvää seuraa.

Lapsena sain tuulen nousemaan laulullani. Ja kerran sadetanssilla sateen. Olenkohan shamaani? 

Vierailija kirjoitti:

tsellä oli samanlainen tapaus jokin aika sitten. Uskovainen ystäväni alkoi kommentoida, miten elän synnissä ja joudun kadotukseen, kun en ole naimisissa vaan seurustelen. Tämä oli mielestäni niin loukkaavaa ja törkeää tunkeutumista toisen ihmisen yksityisyyteen, että lopetin ystävyyssuhteen. Yritin keskustella asiasta tuloksetta.

Minusta toisten uskonnollisuuteen puuttuminen on huonoa käytöstä, tai toisten käytöksen, elämänvalintojen, tunteidenkäsittelytapojen tms arvosteleminen oman uskonnollisuuden kautta. Suorastaan moukkamaista.

Jos et ole uskossa niin sillä ei ole väliä oletko naimisissa vai et, ei naimisiin meneminen kenenkään sielua pelasta vaan usko Jeesukseen Kristukseen

Voi taivas, menkää uskikset omiin ketjuihinne sekoilemaan. Tämä ketju EI kaipaa teidän Jeesus sitä, Raamatun jae tätä, demoni demoni demoni-soopaanne.

Asiaan: näin kerran yöllä unta, missä tanssin balettia. Aamulla kerroin uneni poikaystävälleni, joka kertoi nähneensä unen, jossa katsoi balettia. Kumpikaan meistä ei muistanut, että olisimme kohdanneet mitään balettiin liittyvää edellisenä päivänä, ei telkkariohjelmia, klassista musiikkia tms. Oli siis ihan random uni, jonka jostain syystä uneksimme "synkroosissa".

Kävin lapsena silloin tällöin erään vanhan sukulaisen luona, joka ei viimeisellä kerralla kuulemma enää nähnyt itseään peilistä. Kuoli sitten seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten kun asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa vielä vuokra-asunnossa aika vanhassa kylässä Englannissa, varsinkin hän koki yliluonnollisen oloisia ääniä. Menin yleensä aikaisemmin nukkumaan ja hän jäi vielä dataamaan tietokoneelle, ja sanoi usein kuulevansa makuuhuoneesta kuuluvia askeleiden ääniä ja luulleensa, että minä olin noussut sängystä vaikka en ollut. Kerran hän kuuli näitä samoja askeleiden ääniä itse maatessaan sängyssä, ja ne kuulemma pysähtyivät aivan sängyn vierelle. Minä en näitä ääniä koskaan kuullut, mutta kuulin kyllä sen, kun ne tulivat seinän takana olevasta keittiöstä minun ja mieheni istuessa olohuoneen sohvalla. Me molemmat kuulimme ne ja menimme oikein katsomaan, mutta eihän siellä ollut ketään. Sillä puolella ei ollut myöskään seinänaapureita ja asuimme ylimmässä kerroksessa joten ääni ei voinut tulla muualtakaan. Kerran myös keittiövalaisimen hehkulamppu räjähti ja olohuoneen TV meni usein itsestään päälle. Aloin joskus marmattamaan tyyliin "sitten kun maksat sähkölaskut, voit käynnistellä laitteita mutta et sitä ennen". Mies oli vähän kauhuissaan tällaisista puheista. Sitä seuraavassa vuokra-asunnossa ei tällaista tullut esiin, mutta ilolla odottelen mitä nykyinen yli 100-vuotias asumus vielä tarjoaa.

Onko tää 100 -v asumus Englannissa vai Suomessa, haluatko kertoa? Kiinnostaa vaan siksi kun suomalaiset ovat aika maanläheisiä ja vaistojaan tunnistavia yhäkin... että onko Suomessa.

Se on nyt varmaa että puu elää ja paukkuu, jokapaikassa ainakin ja ainakin pakkasessa ja säänvaihteluissa meilläpäin.

Nykyinen koti on Englannissa, itärannikolla päin. Kunnon vanha viktoriaaninen talo, joka tosin on tietty rempattu vuosien saatossa moneen kertaan. On vasta asuttu täällä pari kuukautta eikä vielä ainakaan ole havaintoa "muista asukkaista" kuin puutarhaetanoista :D Ja juu, voihan ne äänet johtua puun elämisestä tms. Täällä ei kyllä pakkasia tule kuin ehkä hyvällä tuurilla kerran vuodessa jos sitäkään, mutta tietty saaren luontainen kosteus voi vaikuttaa. Mut jos äänet johtui puun natinasta, niin kyllä natisi hyvin askelemaisella tavalla.

Kuulostaapa jännältä talolta :) Kerrohan jos tapahtuu erikoisempia sitten :)? Onkohan salakäytäviäkin?

Olen eri henkilo, mutta asun itse myos Englannissa.  Lontoossa kahdeksan vuoden aikana kaikki asuintaloni ovat olleet joko georgiaanisia/viktoriaanisia (1700-1800)    En ole viela kokenut mitaan yliluonnollista.  Au pairina ollessa tosin alakerran piano usein soi itsekseen kun perhe oli matkoilla ja olin yksin talossa.  

Pösö meni katsastuksesta läpi...

Vierailija kirjoitti:

Pösö meni katsastuksesta läpi...

Mulla tää sama! Ootkohan korjaajani, K.P.??

Ensimmäinen asuntoni oli ollut nuoren miehen asuttama, joka oli kuollut. Miehen isä oli vuokranantaja. Koskaan en silti kokenut asunnossa mitään yliluonnollista. Nykyään uskon, että tuo nuo henkilöt olivat uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena sain tuulen nousemaan laulullani. Ja kerran sadetanssilla sateen. Olenkohan shamaani? 

Muinaiset suomalaiset olivat loitsuilla tuulen ja myrskyn nostavien maineessa naapurimaissa. Jälkikäteen tunnetuin taitaa olla tarinan Annikainen, Turun neiti joka noitumalla myrskyn hukutti hansakauppiaan joka oli pettänyt hänet.