Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole aiemmin ollut mitään yliluonnollisia kykyjä. Mutta mieheni kuoltua  minulla oli todella vaikeaa, lapsetkin olivat vielä nuoria ja menettivät isän. Eräänä  yönä heräsin siihen että joku silitti hartiaa ja kun aukaisin silmät näin makuuhuoneesta poistumassa enkelin. Enkeli oli oviaukon kokoinen ja siiivet olivat takana. Jonkin sikaa tämän jälkeen (pari kk). minulle tuli hirvittävän vahva Toivon tunne, että selviän tästä. Neljän vuoden päästä tapasinkin nykyisen mieheni. Miehen vanhemmat olivat tosi läheisiä  minulle. Mieheni isän kuollessa olimme heidän talossaan ja yöllä, kun heräsin, niin mieheni isä seisoi keittiössä hymyilevänä, suorana ja nuoremman näköisenä. Hän tuli vielä tervehtimään tuonpuoleisesta minua. Meillä oli hyvin samanlainen huumorintaju ja nauroimme yhdessä paljon. 

Voi ihana kirjoitus, enkeli ja edesmennyt appi. Mulla oli myös ihana appiukko, hieno ihminen, auttavainen, reilu, ystävällinen, kohteli kaikkia yhtä hyvin, oli sitten vanha, nuori, köyhä, rikas, nainen, mies, musta tai valkoinen. Pelkkä läsnäolo toi hyvän mielen ja rauhan, jos oli vaikka jotain huolta tai murhetta elämässä. 

Tavaroiden katoamiset ja uudelleen löytymiset samasta paikasta yllättävät minut joka kerta. Viimeksi hävisi saunasta vesikauha vaikka olin yksin saunomassa. Illalla kun menin sulkemaan saunan ikkunaa niin kauha oli samassa paikassa kuin aina, roikkui saavin kyljessä. 

Edellinen kadonnut oli korvaläpät jotka laitan aina tuulikaapin ritiläkoriin, eipäs löytyneet kun etsin joten ostin uudet. Heti samana päivänä läpät olivat taas ritiläkorissa. Ja ei, en ole dementikko eikä aviomies harrasta esineiden piilotusta. Esineillä on oma elämä ja tahto. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran treffeillä erään naisen kanssa ja hän täysin oma aloitteisesti maksoi puolet ravintola laskusta! 

Urbaanilegenda! Menee samaan sarjaan suruharsoisen liftarin kanssa.

Näin unen: Putin tappaa joka päivä ja terroristit tappaa uskonnon takia.

Unessa näin putinin hirttävän itsensä ja uskontojen loppumisen

Näin unessa ystävän kuoleman ja aamulla tiesin heti, että se on totta. Ja niin olikin.

Sen verran on tullut koettua kaikkea (yli)luonnollista että tiedän että elämä jatkuu toisessa olomuodossa kuoleman jälkeen.

Tämän maailman ja tuonpuoleisen maailman välillä on vain ohut harso jota jotkut meistä ovat onnekkaita pystyessään sitä edes vähän raottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuulin uneni läpi iloista sävelmää ja haparoin herätyskelloa, kunnes riittävästi herättyäni tajusin, että poikani leikkiauto soi ja vilkutti kalpean sinisiä lamppujaan itsekseen lelulaatikossa yön pimeydessä. Oli muuten karmiva tunne ja karmivammaksi muuttui, kun rakkine vaikeni vasta, kun poistin siitä patterit. Mikä lie kosketushäiriö.

Toista tapausta on vaikeampi selittää. Oli yö ja heräsin käydäkseni vessassa. Kun tulin takaisin ja meinasin mennä makuuhuoneeseen, huomasin, että mieheni seisoo ovella tien tukkeena. Tai siis en hämärässä erottanut kunnolla muuta kuin että makuuhuoneen oviaukossa seisoo joku suurinpiirtein mieheni mittainen tumma ihmishahmo. En pitänyt sitä millään tavalla kummallisena, koska ajattelin luonnollisesti, että mieheni on herännyt pyrkien varmaankin myös vessaan ja astuin sivuun antaen tilaa. No, "mieheni" tuli oviaukosta ja kääntyi käytävää vessan suuntaan ja minä puolestani menin makuuhuoneese

Jos se oli sun mies astraalihahmossa

Näin kerran, kun perussuomalaisten kansanedustaja ajoi autollaan selvänä, mutta kun poliisi puhallutti häntä niin promilleja kuitenkin oli yli sallitun rajan.

Hirsitalo rapsahtelee. Kerran kuulosti siltä kuin joku olisi kävellyt yläkerrassa. Talossa ei ole yläkertaa, joten ääni lähti hirsien liikkeestä. Kuulosti kyllä täysin todelliselta.

Usein mukkumasn käytyäni alkaa kohta kuulostaa kuin joku hiippailisi tuvassa. Kun käyn katsomassa  ei näy ketään. Nyt huomasinkin  että tätä ilmiötä ei ole esiintynyt sen jälkeen, kun rupesin laittamaan myös sisäoven lukkoon. Hassua.

Silloin tällöin kotiin palatessa joku tavara voi olla oudossa paikassa. Näitä olen kummastellut,  mutten koskaan ole ollut täysin varma, etteikö se voisi olla siinä sittenkin minun omilta jäljiltäni.

Katossa roikkuva kynttelikkö alkaa välillä heilua omia aikojaan. Ehkä sekin johtuu hirsien elämisestä.

Lapsena nukuin siskon kanssa kesäisin samassa aitassa. Eräänä aamuyönä auringon jo noustua seinällä näkyi pyöreä valoläikkä. Samanlainen kuin pyöreällä peilillä voi heijastaa. Se liikkui seinällä kohti sisareni kasvoja vaakatasossa  laskeutui sitten sisareni kasvoille  nousi taas seinälle, palasi samaa reittiä takaseinälle  ja lähti kulkemaan minua kohti vastakkaisella seinällä. Säikähdin ja herätin sisareni, mutta valo samassa katosi. Herätin hänet siis suotta. Tänäkään päivänä en ole pystynyt vielä järjellä selittämään, miten valo syntyi. Jos sen olisi joku peilillä heijastanut tai lampulla valaissut, niin mistä raosta sen olisi voinut aitan sisälle saada  kun mitään sopivaa reikää tai rakoa ei ollut. Olisiko ollut unta vain? Oli kyllä niin todellisen tuntuinen tilanne  että vaikea uneksikaan uskoa. En edelleenkään käsitä mitä siinä tapahtui.

Muutaman kerran nähnyt sellaisen unen  joka aika pian sitten toteutui melko samanlaisena kuin olin nähnytkin. Nähdessä ei vain tiedä  mikä uni on sellainen. Voihan nämäkin olla ihan sattumaa vain.

Veljeni kertoi suvusta havainnon, jonka perusteella ennusti oman kuolinvuotensa, jos asiat etenevät samalla kaavalla. Ja näin kävi. En ollut tästä kuullut vielä, kun itse olin  huomannut omasta elämästäni sukulaisten kuolemiin liittyvän kaavan. Olin arvellut itselleni samalla kaavalla kuolemaa, mutta se ei toteutunut. Tosin aika läheltä piti. Sen sijaan alkoi covid ja sitten tämä Ukrainan sota. Sattumaa tietenkin.

Yhteen aikaan kävi aina niin, että jos olin käynyt jossain matkalla niin 1kk sisällä paluustani matkakohteessa tapahtui joku katastrofi tai alkoi levottomuuksia. Siitä syntyi vitsi, että jaa jaa  olet tainnut käydä taas matkalla ja toisaalta  etten uskalla matkustaa mihinkään  kun siitä ei hyvää seuraa. Sattumana pidän oikeasti. Ja se  että matkakohteen uutiset huomaa helpommin  kun siellä on juuri käynyt. Muut vastaavat uutiset unohtuvat nopeammin.

Vähän samantapainen lohtukokemus: kissani kuoli äkillisesti. Hautasin sen puutarhaan erään juuri kukassa olleen pensaan juurelle. Seuraavana aamuna kun avasin ulko-oven, suruvaippa istui portailla ja lähti sitten liihottelemaan. Lensi siihen samaiseen kukkivaan pensaaseen juuri kissan haudan päälle. Tuntui  kuin se olisi käynyt ottamassa osaa suruun ja tuntui lohduttavalta ja kauniilta sattumukselta.

Teininä pyöräiltiin kesälomalla kaverin kanssa huviksemme katsomaan autiotaloa keskellä ei mitään. Äkkiä kaveri sanoi että joku lapsi kurkkasi palaneen pihasaunan nurkalta,luulin että pelottelee. Talo oli nimittäin todella syrjässä (mekin saimme särkevät jalat, palaneet niskat ja nestehukan), ei naapureita ja mahdollisuus että sinne olisi joku pikkulapsi tullut seikkailemaan oli aika olematon.

No kierreltiin siinä sitten pihaa ja äkkiä meidän molempien  pyörät kaatui kolinalla! Paniikkipaskat housussa häivyttiin sieltä.

Yhteen aikaan telkkari meni toistuvasti itsestään päälle keskellä yötä. Nyt ei ole enää käynyt niin, kun töpseli on irti seinästä.

Ap:n otsikkoa ei kovin moni näytä tajunneen.

Turhan usein toistuva ilmiö, mitä ihmeen jääräpää-torvia olette?

Noin 30 v sitten tapahtui minulle jotain mystistä. Olin ulkoiluluttamassa koiraa ja kevättalven aamuliukkaat kelit menossa. Rauhallisesti ja tarkkaan tepasiteltiin, joka askele, mutta silti oikea lähti kunnon liukuun ja olin jo kaatumaisillani suoraan selälleni kun tunsin siis oikeesti tunsin kämmenen selässäni työntävän minua pystyyn. Todellakin luulin jonkun olevan takanani ja ottaneen "kopin" jotta pysyisin pystyssä. Sydän hakkasi aika haipakkaa ja käännyin ympäri kiittääkseni auttajaa, mutta yhtään ihmistä en nähnyt mailla enkä halmeilla. Piti mennä ihan parkkipaikan putkiaidan päälle istahtamaan ja vetää vähän henkeä ja rauhoittua. Jatkoin kävelyä ja annoin koiran valita suunnan ja koira teki yllättävän valinnan reitille mitä emme koskaan lumikeleillä käyttäneet. Päätin jotta mennään kun kerran haluaa. Yks kaks koira pysähtyi ja katsoi minua ja sitten lähti lumikasan päälle kiipeemään. Haukahteli ja heilutteli päätään. Laskin hihnan kädestäni ja kiipesin koiran perässä tutkimaan mitä siellä on. Näin tumman karvaisen otuksen liikkumattomattona, menin katsomaan kuitenkin ja hitsi vieköön todella kylmissään oleva nuori kissa oli rullannut itsensä käppyrälle. Silitin sitä ja nosti vähän päätään joten otin syliin ja tultiin alas. Laitoin kissan takkini sisään lämmittääkseni sitä ja koira lähti reipasta vauhtia kohti kotia. Peittelin koiran petiin kissan ja tarjosin vettä ja lähdin kauppaan hakee sille kissanruokaa ja samalla laitoin kauppaan lapun jotta keneltä kissa kadonnut. Kaksi päivää oli kissa meidän luona ja sitte omistaja oli nähnyt ilmoituksen js soitti. Kertoi kissan pudonneen parvekkeelta, eka kerros onneksi ja lähtenyt pelästyksissään juoksemaan. Yön oli ollut ulkona pakkasessa kun me löysimme kissan. Omistaja oli etsinyt kissaa tuntitolkulla, löytämättä sitä. Jäi ikuisesti mieleeni tämä tapaus ja lienee tuo kissan löytäminen oli syy miksi jokin piti minut pystyssä. 

Kiva seuraus oli tälläkin jutulla kun meistä tuli hyvät ystävät ja jos jompikumpi kumpi tartti hoitajaa niin hoitopaikka oli lähellä. Lemmikeistä tuli parhaat kaverukset ja nyt jo toki lemmikkien taivaassa leikkivät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieskin sanoi, että näki meijän täs vanhan noin 80 vuotta rakennetussa siis mustan hahmon vilahtavan kun olin lopettanut lukemisen muttei meille muille uskaltanut kertoa kuin vasta nyt äsken. OLi päissään ja alkoi avautua.

Miehet vieläkin tuppisuita, voi että, miksi pitää alkoholia ottaa et tommosen voi kertoo...

Veimme koko perheen voimin eräänä pyhäinpäivää edeltävänä arki-iltana kynttilöitä hautausmaalle. Oli pimeää, mutta alueella tietenkin valaistus. Paikka on syrjäinen, järven ympäröimä niemi, kaislikkoa sen verran että suhina kuuluisi jos vene olisi  lähimaillakaan.  Rannat olivat myös jo riitteessä. Parkkipaikalla ei muita autoja, ei yhtään pyörää eikä rullaattoria. Rapsahteleva loppusyksyn pikkupakkanen. Niin siinä yhtä äkkiä, keskellä laajasti valaistua hautuumaata leijuu selkeä tupakansavu vastaan. Yhtään ihmistä ei näkyvillä, täysi hiljaisuus- vain tupakka haisee kuin yläasteen nurkalla aikoinaan. Pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan ja katsomaan missä se joku savuja vetelee, mutta ketään ei näkynyt missään. Tämä hämmästytti mutta ei niinkään pelottanut, kun porukalla oltiin liikkeellä.

 

hyökkääjä kirjoitti:

juha-setä hyökkäsi minun kimppuuni ja hyökkäsi sisääni hänen pienellä kiiturillansa.

Jaa, saatiin tänne keskenkasvuisten juttujakin taaaas, huoh

Samana päivänä sain palkankorotuksen, veropalautuksen ja illalla tanssiraviontolan jälkeen sain.... 8-:)

Eräässä kirkonkylässä käymässä ollessa jotkut tuntemattomat moikkailivat ja osa katsoi tosi pahasti ja selvästi karttoivat.

Toisaalla päin suomea illanviettopaikassa alkoi joku tuntematon alkoi uhkailemaan kun  tunsin kuulemma liikaa väkeä. Tämä jäi kaivelemaan kunnes jälleen ensinmainitussa paikkakunnassa kävin iltaa viettämässä ja kävikin ilmi paikallisen kans keskustellessa että minulla on siellä täydellinen kaksoisolento, jopa niin paljon että kyseinen henkilö ei uskonut minua eri henkilöksi ennenkuin näytin ajokortin ja senkin jälkeen katsoi tosi epäuskoisesti.

Varmasti enemmänkin on näitä juttuja, kirjoittakaa, kun itsellekin on sattunut samantapaista, josta jo luin täältä -varjoihminen