Taas yksinäinen viikonloppu. Miksi Jumala haluaa, että tulen hulluksi?

Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että elämäsi on Jumalan tahtomaa?

Netistä kavereita? Miksi ei. Mitä väliä sillä on, mistä niitä kavereita saa, tai missä uusiin tutustuu?

Harrastatko mitään?

Miten on, uskotko myös joulupukkiinkin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että elämäsi on Jumalan tahtomaa?

Netistä kavereita? Miksi ei. Mitä väliä sillä on, mistä niitä kavereita saa, tai missä uusiin tutustuu?

Harrastatko mitään?

Koska uskon Jumalaan ja olen rukoillut elämäntilanteeni muuttumista.

Jumalaa ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että elämäsi on Jumalan tahtomaa?

Netistä kavereita? Miksi ei. Mitä väliä sillä on, mistä niitä kavereita saa, tai missä uusiin tutustuu?

Harrastatko mitään?

Koska uskon Jumalaan ja olen rukoillut elämäntilanteeni muuttumista.

Mitä yrität tehdä sen eteen, että tilanteesi voisi muuttua`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että elämäsi on Jumalan tahtomaa?

Netistä kavereita? Miksi ei. Mitä väliä sillä on, mistä niitä kavereita saa, tai missä uusiin tutustuu?

Harrastatko mitään?

Koska uskon Jumalaan ja olen rukoillut elämäntilanteeni muuttumista.

Voi sinua. Jumala on satuolento, ja rukoilusi on vain oman pääsi sisäistä muminaa. Tee asian eteen jotain järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sä kuvittelet, että elämäsi on Jumalan tahtomaa?

Netistä kavereita? Miksi ei. Mitä väliä sillä on, mistä niitä kavereita saa, tai missä uusiin tutustuu?

Harrastatko mitään?

Koska uskon Jumalaan ja olen rukoillut elämäntilanteeni muuttumista.

Rukoilet Jumalaa lähettämään sinulle kavereita sen sijaan että itse yrittäisit tutustua ihmisiin?

Laiska uskovainen.

Hanki harrastuksia.

Esim. järjestötoimintaa.

Itse olen saanut ystäviä keski-iässä erään tekniikkaan liittyvän harrasteen piiristä.

Odotatko, että Jumala järjestää sinulle kavereita kotiin?

Toki uskonnonkin avulla voi ystäviä saada, monet fundamentalistiseurakunnat ovat hyvin yhteisöllisiä.

Em niitä osaa kemellekään kyllä suositella.

Miten niin tulet,etkös muka ole jo.

Ryhdy tukiperheeksi (sellainen voi olla myös yksinäinen ihminen) niin saat viikonloppuseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Miten on, uskotko myös joulupukkiinkin?

Kyllä meillä ainakin on käynyt joulupukki monesti.

Uskottavahan se on kun omin silmin näkee.

Sinccis

Eikös se ollut niin, että jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään? Joten oletko auttanut itseäsi? Lähtenyt uusiin harrastuksiin tai vaikka järjestötoimintaan ja pois kotoa ihmisten ilmoille?

mua on aina sorsittu,kukaan ei halua olla mun kaveri. En ole työssä saanut ystäviä,en kouluissa,en missään järjestöissä.  Kävin kaikenmaailman yhdistyspippaloissa,aina sain olla yksi,eui kukaan tullut edes juttelemaan.

Lopulta hyväksyin asian ja aloin tehdä omia mielenkiintoisia juttuja,kirjoittamaan,valokuvaamaan,jumppaamaan yms. Nyt ei haittaa vaikka on yksin kun opettelin sietämään itseäni ja sitä yksinäisyyttä. Olkoot. Eivät tiedä miten kivan ihmisen menettivät.

Koska ihmiset ovat Jumalalle viihdettä ja hullut ovat hulvattoman hauskoja.

Tämä on ihmisten keskinäinen ongelma, ei Jumala kaikessa auta. Yksinäisyys on vuosien tai vuosikymmenien aikana muodostunut tilanne, sitä voi olla vaikea muuttaa. On se kuitenkin mahdollista, tsemppiä sinne.

Mies ihmetteli Jumalalle, miksei voita lotossa.

"Ensin Sinun täytyy viedä lottokuponki", oli vastaus.

Kukaan ei voi järjestää sinulle ystäviä. Sinun täytyy itse järjestää ne itsellesi. Jos istut vain kotona voivotellen keskustelupalstalla kurjaa tilannettasi, niin se ei tilannettasi muuta mihinkään.

Yksin olohan on ihan parasta. Olin 3v nuorena sinkkuna ja oli ihanaa aikaa. Ystäviä ei alkujaan ollut mutta kävin laulamassa karaokea, iltaisin kävin ilta koulua, kesäisin kun ei ollut koulua olin vapaaehtoistyössä. Kyllä niistä aina juttukavereita löysi. Silloin 90-luvun alussa ei kaupatkaan olleet puhelin auki kuten nyt.

Ratkaisu yksinäisyyteen ei ole ottaa yhteyttä ihmisiin, vaan todellisuuteen.

Eihän ihmisten seura voi korkeintaan kuin viihdyttää. Kun tuntee itsensä yksinäiseksi ja alkaa ahdistamaan, niin miksi heti pitää sit ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja entistä rajummin  vaan harhauttaa itseään pois sieltä itsensä luota?

Vierailija kirjoitti:

Yksin olohan on ihan parasta. Olin 3v nuorena sinkkuna ja oli ihanaa aikaa. Ystäviä ei alkujaan ollut mutta kävin laulamassa karaokea, iltaisin kävin ilta koulua, kesäisin kun ei ollut koulua olin vapaaehtoistyössä. Kyllä niistä aina juttukavereita löysi. Silloin 90-luvun alussa ei kaupatkaan olleet puhelin auki kuten nyt.

Eli vaihtaisit mielelläsi nykyisen tilanteesi tuohon?