Lue keskustelun säännöt.
Seurustelukumppanini (mies) raivostuu silmittömästi pikku asioista enkä tätä tahdo jaksaa
05.04.2019 |
Eli mies raivostuu lähes kerran päivässä jostakin epäkohdasta elämässään: Milloin kyseessä on meluava naapuri, milloin ristiriidat töissä. Yhteistä raivokohtauksille on se, että mies menettää täysin malttinsa ja puhuu (huutaa) suunsa puhtaaksi. Esim. saattaa karjua HILJAA naapuriin. Miehen äiti hoitaa osan miehen yrityksen asioista, esim. laskut ja kirjanpidon. Mies ei halua puhua rahasta siksi, että hän kuulemma inhoaa rahaa. Huutaa äidilleen silloin, kun äiti sattuu soittamaan ”väärään” aikaan tai kysyy jotakin, johon mies ei osaa vastata.
Minulle asia on ongelma siksi, että minusta miehen käytös on epänormaalia. Minusta aikuisen (40+) miehen käytöksen ei pitäisi olla tällaista. Emme ole seurustelleet kauaa ja alusta saakka intuitioni on yrittänyt kertoa jonkin olevan vialla. Kuunneltuani miehen raivokohtauksia olen ihan puhki. Rauhoittelee häntä, kehoitan laskemaan kymmeneen ja selostan tilanteen aikuismaisen käsittelyn miehelle. Hän on tästä todella kiitollinen ja sanoo arvostavansa apuani.
Mutta, mutta. Haluaisin olla parisuhteessa toisen aikuisen kanssa. En haluaisi olla äiti raivokohtausten sattuessa. Tunnen itse suurta voimattomuutta loppupäivän näiden kohtausten jälkeen ja oma työntekoni kärsii. Miehen elämä on vähän sekaisin muutenkin mutta kuinka paljon minun kuuluu uhrata omaa elämääni tällaiseen? Saanko näillä perusteilla jättää miehen? Apuahan hän tarvitsisi, hän kuitenkin kuvittelee rakkautensa minuun poistavan kaikki ongelmat elämästämme.
Kommentit (53)
Miksi kuvittelet että sinun tehtäväsi olisi uhrautua tuollaisen auttajaksi? Kärsitkö itse jostain läheisriippuvuudesta tai Äiti Teresa -syndroomasta? Eipä tulisi itselle mieleenkään alkaa kärsiä kenenkään raivareista ja huonosta käytöksestä, kun ei kerran ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tienkään saa jäättä. Sehän olisi heitteillejättö ensin ottaa ja sitten jättää kun suhde ei olekaan ikuista sunnuntaita. Tuskin itsekään olet virheetön voidaksesi vaatia täydellisyyttä? Kyllä toinen ihminen tulisi oppia hyväksyä virheineen ja puutteineen päivineen.
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Alussa oleva suhde ja jo nyt on tuollaista. Ehdottomasti jätät raivopetterin elämästäsi, tuo vaan pahenee ajan myötä. Kestäisitkö tuota vielä 30 vuotta?
Ajan kysymys koska tulet saamaan turpaan ekan kerran.
Sanot itsekin että suhteenne on kuin äidin ja lapsen. No, mitä taaperot tekevät äideilleen ennen kuin oppivat säätelemään toimintaansa?
Lyövät.
Eipä tuossa mitään jos lyöjä olisi taaperon voimin varustettu, mutta aikuiset miehet tekevät pahempaa jälkeä.
Ihmiset eivät muutu ennen kuin on pakko, ja tuon miehen ei ole mikään pakko muuttua jos sinä pysyt kuvioissa antamassa hyviä neuvojasi.
Vain omaan toimintaan voi todella vaikuttaa, ei toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen heitteillejättö on rikos.
Mies on jäänyt lapsen tasolle, saa itkupotkuraivareita. Kuormittaako häntä jokin, jolloin stressin vuoksi itsesäätelyyn ei jää voimavaroja vai onko kehitys jäänyt kesken? Minusta tulee pinnankatkoja hetkellisesti silloin, kun on todella, todella stressaavaa ja tiukkaa (ei edes kerran vuodessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöinen tyyppi?
Tiedän tunteen. Elämä on hemmetin raskasta sellaisen kanssa. Ei vaikkapa itse osaa tehdä jotain esim. tietokoneella ja sitten alkaa se huuto ja raivoaminen.
Tai raivarit siitä että lautaselleen on laitettu liikaa ruokaa...
Jatkamalla suhdetta olet mahdollistaja. Mies saa jatkaa keskenkasvuista käytöstään sinun ja äitinsä hyväksymänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Palvoo, koska olet se turvallinen aikuinen, joka häneltä on puuttunut. Hän voi kyllä kasvaa, mutta se työ pitäisi hänen aloittaa heti.
Mitä hän on sanonut, kun olette tästä keskustelleet? Jos mies on valmis muuttumaan ja hakemaan apua ei heti ensinmäiseksi olla jättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Näinhän se on. Kaikki merkit ovat ilmassa nyt. Vaikka mies sinua kuinka palvoisi, niin ensimmäinen kerta on se pahin ja mieskin sitä varmasti säikähtää hetkeksi, mutta sen jälkeen piekseminen onkin jo helpompi juttu. Sinä olet sen ansainnut ja aiheuttanut miehen mielestä.
Mieti siis kannattaako tuollaista helmeä jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen tyyppi?
Tiedän tunteen. Elämä on hemmetin raskasta sellaisen kanssa. Ei vaikkapa itse osaa tehdä jotain esim. tietokoneella ja sitten alkaa se huuto ja raivoaminen.
Tai raivarit siitä että lautaselleen on laitettu liikaa ruokaa...
Mulle tulee tollanen olo jos en laukee muutamaan päivään. Ei ole sitten mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Palvoo, koska olet se turvallinen aikuinen, joka häneltä on puuttunut. Hän voi kyllä kasvaa, mutta se työ pitäisi hänen aloittaa heti.
Niin ne muutin ihmiset, jotka ovat saaneet rakkaaltaan turpaan, ovat sanoneet.
Älä valita tänne sitten, jos asia on sinun mielestäsi ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Palvoo, koska olet se turvallinen aikuinen, joka häneltä on puuttunut. Hän voi kyllä kasvaa, mutta se työ pitäisi hänen aloittaa heti.
Voiko tässä iässä mies vielä muuttaa (olennaisesti) käytöstään? Ongelma on se, että minä uuvun joutuessani kasvattajaksi. Minä olen aikuinen nainen enkä mikään äiti. Tämä on jo vaikuttanut tuntemuksiini miestä kohtaan seksuaalisessa mielessä. Ei paljoa huvita seksi kun tuntee toisen olevan henkisesti aivan lapsen tasolla.
Mitä te tekisitte? Tänään aamulla viimeksi seurasin raivoamista ja minun on vaikeaa painaa asiaa villaisella. Mies haluaisi nähdä tänään illalla mutta minua ei juuri nyt todellakaan huvita. Jos tämän kerron ja kerron lisäksi syyn, saadaan taas oikein muheva raivokohtaus aikaan (ja tällä kertaa syy tietysti on minun).
Olen jättänyt miehen jo pari kertaa näiden samojen syiden takia ja hän on onnistunut anelemaan minut takaisin. Pelkään tosissani sitä, että mies tekee itselleen jotakin jos hänet yllättäen ja valmistelematta jätän. Miten saisin hänelle tolkutettua päähän sen, että HÄNEN TÄYTYY HAKEUTUA TERAPIAAN? Lähtökohdat hyvään mieheen ovat olemassa (pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja fiksu ihminen) ja vilpittömästi haluaisin hänen hoitavan päänsä kuntoon ja löytävänsä itsensä vielä joskus tasa-arvoisesta parisuhteesta.
Sinun ei tule uhrautua, ei suhteen pidä olla uhrautumista.
Vaaran merkit piilee, ikävä kyllä.
Tuo, että mies suunnilleen palvoo sinua ei ole hyvä piirre, koukuttava kylläkin, itsekin huomaat, että se jo ahdistaa.
Se on vain miehen keino saada sinut pysymään siinä.
Kun itsekin tajuaa käytöksensä, niin jotainhan pitää tarjota vastineeksi, että joku siinä pysyy.
Se ei mitenkään takaa mitään, että mies lupaa/vannoo, että ei koskaan satuta. Ne ovat vain sanoja, usein todellisuus on muuta.
Se on sama juttu, että kun tietää kiivaan luonteensa ja sen, että epäröit, niin saa sinut pysymään lupailemalla asioita.
Joita ei välttämättä pysty pitämään.
Ahdistavaan suhteeseen ei pidä jäädä, ei se siitä muutu.
Miehellä on selvästi pinna erittäin kireällä ja kova stressi. Itsestänikin tulee "raivohullu" sellaisissa tilanteissa. Mutta en ole koskaan silti fyysisesti väkivaltainen, eikä ilmeisesti tuo mieskään ole ollut?
Mutta toki saat jättää miehen vapaasti jos siltä tuntuu. Voi olla, että jos hänen elämänsä asiat selviäisivät, hänestä voisi kuoriutua ihan mukava, rauhallinen mieskin, mutta ei mikään velvoita sinua jäämään odottamaan kävisikö niin. Varsinkin kun ei ole mitään takuuta että kävisi, joillakin vihan- ja impulssinhallinnan ongelmat on syvemmällä kuin jonkun tilapäisen kriisin triggeröimiä.
(Nämä tilapäiset jutut voi kyllä mennä ohi ilman ammattiapuakin, itsestään. Itselläni oli eron jälkeen tosi herkkä vaihe jolloin olin ihan raivona kaikesta: hidastelevat autoilijat liikenteessä, pienikin ääni naapurista, huutavat lapset. Samoin 40 kriisissä olin hermoherkkä kuin mikä, ihmiset pelkäsi minua työpaikallakin. Mutta itsestään on menneet nämä ohi.)
Mies on hyvin stressaantunut. Yrittäjällä voi olla raskasta, niin kuin tietysti kenellä muula tahansakin. Mutta pienyrittäjällä erityisesti.
Sinun asemassasi istuisin miehen kanssa keskustelemaan, ja ehdottaisin, että pidätte vähän aikaa välimatkaa. Kertoisin, mikä hänen tilanteessaan huolestuttaa, ja sanoisin, että tilanne on nyt kestämätön.
Se, että perustelet hänen kanssaan olemista sillä, ettet halua olla yksinkään, on aika huolestuttavaa. Asennoitumisesi altistaa sinut aika vaarallisiinkin tilanteisiin.
Vähän aikaa taukoa, ja sitten katsotte onko teillä mahdollisuuksia. Siinä ohje lyhyesti.
et saa jättää, odota että pieksee sut.