Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelukumppanini (mies) raivostuu silmittömästi pikku asioista enkä tätä tahdo jaksaa
05.04.2019 |
Eli mies raivostuu lähes kerran päivässä jostakin epäkohdasta elämässään: Milloin kyseessä on meluava naapuri, milloin ristiriidat töissä. Yhteistä raivokohtauksille on se, että mies menettää täysin malttinsa ja puhuu (huutaa) suunsa puhtaaksi. Esim. saattaa karjua HILJAA naapuriin. Miehen äiti hoitaa osan miehen yrityksen asioista, esim. laskut ja kirjanpidon. Mies ei halua puhua rahasta siksi, että hän kuulemma inhoaa rahaa. Huutaa äidilleen silloin, kun äiti sattuu soittamaan ”väärään” aikaan tai kysyy jotakin, johon mies ei osaa vastata.
Minulle asia on ongelma siksi, että minusta miehen käytös on epänormaalia. Minusta aikuisen (40+) miehen käytöksen ei pitäisi olla tällaista. Emme ole seurustelleet kauaa ja alusta saakka intuitioni on yrittänyt kertoa jonkin olevan vialla. Kuunneltuani miehen raivokohtauksia olen ihan puhki. Rauhoittelee häntä, kehoitan laskemaan kymmeneen ja selostan tilanteen aikuismaisen käsittelyn miehelle. Hän on tästä todella kiitollinen ja sanoo arvostavansa apuani.
Mutta, mutta. Haluaisin olla parisuhteessa toisen aikuisen kanssa. En haluaisi olla äiti raivokohtausten sattuessa. Tunnen itse suurta voimattomuutta loppupäivän näiden kohtausten jälkeen ja oma työntekoni kärsii. Miehen elämä on vähän sekaisin muutenkin mutta kuinka paljon minun kuuluu uhrata omaa elämääni tällaiseen? Saanko näillä perusteilla jättää miehen? Apuahan hän tarvitsisi, hän kuitenkin kuvittelee rakkautensa minuun poistavan kaikki ongelmat elämästämme.
Kommentit (53)
"Saanko näillä perusteilla jättää miehen?"
Mikä ihmeen kysymys tuo on? Kenenkään kanssa ei ole pakko seurustella. Teet niinkuin itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on selvästi pinna erittäin kireällä ja kova stressi. Itsestänikin tulee "raivohullu" sellaisissa tilanteissa. Mutta en ole koskaan silti fyysisesti väkivaltainen, eikä ilmeisesti tuo mieskään ole ollut?
Mutta toki saat jättää miehen vapaasti jos siltä tuntuu. Voi olla, että jos hänen elämänsä asiat selviäisivät, hänestä voisi kuoriutua ihan mukava, rauhallinen mieskin, mutta ei mikään velvoita sinua jäämään odottamaan kävisikö niin. Varsinkin kun ei ole mitään takuuta että kävisi, joillakin vihan- ja impulssinhallinnan ongelmat on syvemmällä kuin jonkun tilapäisen kriisin triggeröimiä.
(Nämä tilapäiset jutut voi kyllä mennä ohi ilman ammattiapuakin, itsestään. Itselläni oli eron jälkeen tosi herkkä vaihe jolloin olin ihan raivona kaikesta: hidastelevat autoilijat liikenteessä, pienikin ääni naapurista, huutavat lapset. Samoin 40 kriisissä olin hermoherkkä kuin mikä, ihmiset pelkäsi minua työpaikallakin. Mutta itsestään on menneet nämä ohi.)
Mies on ollut väkivaltainen muita ihmisiä kohtaan jo nuoruudessaan. Omien sanojensa mukaan rauhoittunut paljon. Eli ei mikää uusi piirre miehessä. Ilmeisesti myös entisen tyttöystävänsä pettämisten selvittyä käyttäytynyt väkivaltaisesti ja miehellä taustallaan pidempi burn out, nyt yrittää taas saada työntekoa rullaamaan.
En sanoisi, että ihan tilapäisestä ongelmasta kyse.
Eli mies on siis ollut väkivaltainenkin. Haluatko tosiaan tulevaisuudeltasi sitä, että kuljet kotonasi varpaillasi, koko ajan peläten, että milloin räjähtää? MITÄ sellaista sinä tästä suhteesta saat, että haluat siinä olla?
Hirveän moni nainen kokee, että heillä olisi jokin velvollisuus hoivata miestä, käyttäytyi tämä miten tahansa. Tästä ajattelutavasta sinun kannattaisi nyt ihan ehdottomasti pyrkiä eroon. Elät suhteessa jossa olet vaarassa. Lähde nyt kun vielä voit.
Mikä helvetti meitä naisia vaivaa? Miksi pitäisi katsella kenenkään raivoamista? Lähde menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on samanlainen. Hän ei pysty keskustelemaan miztään asiasta raivostumatta. Olemme käyneet terapiassa kevään, ja tarkoitus on päättää parin kerran jälkeen, jatkammeko enää perheeä. Rasittavaa ja surullista. Jos suhde on alussa eikä ole lapsia, lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Lue omat tekstisi ikään kuin ystäväsi kertoisi sinulle omasta suhteestaan. Mitä ajattelisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Yleensä juuri tuollainen palvominen jossain vaiheessa kiepsahtaa väkivaltaisuudeksi - vielä tässä vaiheessa sinä olet pyhä täydellisyys ja kaikki muu maailma voisi mennä alimpaan helvettiin, mutta jossakin vaiheessa se kaiken pahan juuri oletkin äkkiä sinä. Sanoit, ettette ole seurustelleet kauaa, joten tuskin tilanne tuosta ainakaan rauhoittuu. Elätte varmaan vielä jonkinlaista kuherrusvaihetta, jossa mies ei ole aivan oma itsensä kaikkine huonoine puolineen, joten voi vain kuvitella, millaista se todellisuus on vuoden päästä.
Sisarellani on mies, joka on 90 prosenttia ajasta fiksu ja sivistynyt ja 10 prosenttia ajasta huutaa ja saa raivokohtauksia. Järkyttävä psyykepotilas, joka ei ymmärrä hakeutua hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Lupaus olla satuttamatta on vaaran merkki. Tasapainoisen ihmisen ei tarvitse edes tuommoisia mennä lupaamaan. Sitten, kun vetelee turpaan, niin pyytää anteeksi ja lupaa, ettei enää satuta (ennen kuin ensi kerralla)...
Vierailija kirjoitti:
Googlaa läheisriippuvaisuus.
Eihän he vielä ole kovin läheisiä. Eikä mikään viittaa siihen, että ap olisi aiemmin ollut tälläisessä suhteessa.
Läheisriippuvuus muutenkin huuhaa-termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et saa jättää, odota että pieksee sut.
Mies suunnilleen palvoo minua. Sekin toisaalta ahdistaa. On luvannut, ettei koskaan satuta minua (tästäkin on puhuttu, olen tiedostanut potentiaalisen vaaran merkit).
Palvoo, koska olet se turvallinen aikuinen, joka häneltä on puuttunut. Hän voi kyllä kasvaa, mutta se työ pitäisi hänen aloittaa heti.
Voiko tässä iässä mies vielä muuttaa (olennaisesti) käytöstään? Ongelma on se, että minä uuvun joutuessani kasvattajaksi. Minä olen aikuinen nainen enkä mikään äiti. Tämä on jo vaikuttanut tuntemuksiini miestä kohtaan seksuaalisessa mielessä. Ei paljoa huvita seksi kun tuntee toisen olevan henkisesti aivan lapsen tasolla.
Mitä te tekisitte? Tänään aamulla viimeksi seurasin raivoamista ja minun on vaikeaa painaa asiaa villaisella. Mies haluaisi nähdä tänään illalla mutta minua ei juuri nyt todellakaan huvita. Jos tämän kerron ja kerron lisäksi syyn, saadaan taas oikein muheva raivokohtaus aikaan (ja tällä kertaa syy tietysti on minun).
Olen jättänyt miehen jo pari kertaa näiden samojen syiden takia ja hän on onnistunut anelemaan minut takaisin. Pelkään tosissani sitä, että mies tekee itselleen jotakin jos hänet yllättäen ja valmistelematta jätän. Miten saisin hänelle tolkutettua päähän sen, että HÄNEN TÄYTYY HAKEUTUA TERAPIAAN? Lähtökohdat hyvään mieheen ovat olemassa (pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja fiksu ihminen) ja vilpittömästi haluaisin hänen hoitavan päänsä kuntoon ja löytävänsä itsensä vielä joskus tasa-arvoisesta parisuhteesta.
Ei toista voi pakottaa terapiaan. Ehkä sut menetettyään tajuaa hakea apua, mutta epäilen.
Jos mies tekee jotain itselleen, sehän on hänen päätöksensä eikä sinun vastuullasi. Ja tuskin tekee.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö ap miettii, juokse nyt HETI ja lujaa. Äläkä ole enää IKINÄ missään yhteyksissä. Pahin virheesi olisi mennä vielä takaisin, "kun toinen niin ihanasti pyytää ja on oikeasti pahoillaan". LÄHDE, ÄLÄKÄ KATSO TAAKSESI.