Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (310)
Minä en ainakaan haluaisi tietää!! Olisi aivan hirveä paikka, jos kuulisin että nuoruuden typeryyksissäni olen auttanut jotain itsekästä lisääntymisessä.
Tuntisin itseni julmaksi pahantekijäksi, kun ajattelisin, että maailmassa kulkee vuokseni ihminen, jonka jokaikinen suru, onnettomuus, sairaus ja tuska olisi jäänyt kokematta ilman toimiani!
Ja toisinpäin tuo ajatus ei toimi, että muka olisin antanut "syntymän lahjan", koska hän, joka ei ole olemassa, ei tarvitse sitä lahjaa. Hänellä ei ole tarpeita, toiveita, tunteita, koska häntä ei ole.
Vain syntyminen tuo tullessaan kuolemisen.
Miksi sinua ei vaivaa, että olet itsekkyydelläsi luonut lapsesi poismenon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luovuttaja ole saanut sitä ennen tietää, eikä saa nykyään. Tämäkin kyllä kerrotaan siinä prosessissa... vain mahdollisella lapsella on tiedonsaantioikeus nykyään, kun täyttää 18 vuotta. Niin, ja lapsihan ei siis saa edes tietää tästä koko luovutuksesta mitään, elleivät vanhemmat kerro siitä hänelle (tai paljastu sattumalta jossain kaupallisissa geenitesteissä). Eli hän ei voi haluta tietää luovuttajan tietoja, jos ei tiedä olevansa luovutetusta munasolusta/siittiöstä.
Älkää ihmiset luovuttako niitä sukusoluja!
Lahjasolulapsi joutuu elämään hämmennyksessä taustastaan ja olemaan aina se erilainen.
Terveisin lahjasolulapsen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ihmiset luovuttako niitä sukusoluja!
Lahjasolulapsi joutuu elämään hämmennyksessä taustastaan ja olemaan aina se erilainen.
Terveisin lahjasolulapsen vanhempi.
Suurempi ongelma on lapselle, jos eri rotuiset vanhemmat lisääntyvät keskenään. Silloin lapsi on aina erilainen, eikä koskaan koe kuuluvansa kumpaakaan joukkoon.
Luovutit yhden munasolun? Siis onko tämä jokin vitsi, jota en ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuttaja ole saanut sitä ennen tietää, eikä saa nykyään. Tämäkin kyllä kerrotaan siinä prosessissa... vain mahdollisella lapsella on tiedonsaantioikeus nykyään, kun täyttää 18 vuotta. Niin, ja lapsihan ei siis saa edes tietää tästä koko luovutuksesta mitään, elleivät vanhemmat kerro siitä hänelle (tai paljastu sattumalta jossain kaupallisissa geenitesteissä). Eli hän ei voi haluta tietää luovuttajan tietoja, jos ei tiedä olevansa luovutetusta munasolusta/siittiöstä.
Jopa sinulla on väärät luulot, aina on saanut klinikalta tietää, onko munasoluista syntynyt lapsia. Lasten henkilöllisyyttä tai yksilöitäviä tunnistetietoja ei kerrota, mutta sen saa ihan lain mukaan halutessaan tietää, onko munasoluja käytetty ja syntyikö niistä lapsia.
Lahjoitin sukusoluja joskus 2013. Kuulemma on useita lapsia, muuta en tiedä. Omia on 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ihmiset luovuttako niitä sukusoluja!
Lahjasolulapsi joutuu elämään hämmennyksessä taustastaan ja olemaan aina se erilainen.
Terveisin lahjasolulapsen vanhempi.
Niin varmaan
Ja eihän teillä sukusolujen luovuttajilla ole tai ei ole lähisuvussa autisminkirjoa, ylipäätään nepsyoireistoa? Nykyään sellaiset eivät sovi sukusolujen luovuttajiksi. Riskit liian suuret kun ei takuuta millainen yksilö kehittyy.
Jos olisin luovuttanut, ja itselläni olisi omia, biologisia lapsia, niin kyllä kysyisin.
Ei se todennäköisyys ole niin mitätön, etteikö kaksi puolisisarusta voisi päätyä vaikka seurustelemaan keskenään.