Luokkakokous (ei suosittu oppilas)
Hei, olis mukava kuulla menitkö ja miten luokkakokous meni? Itsellä olisi edessä kesäkuun alussa ja tämän viikon loppuun pitäisi ilmottaa tulosta. En ollut suosittu oppilas itse ja nämä pari luokkakokouksen alullepanijaa taas olivat. Naureskelivat toisille ja olivat kunnon meangirleja. Toisen tiedän olevan vieläki ihan samanlainen. Inhottavaa miettiä tällaisia vielä aikuisena, vaikkakin varmasti ihan normaalia. Kerro miten meni ja jos et ollut suosittu tai olit kiusattu? Miten selvisit, olisitko jättänyt menemättä, vai harmittaisiko nyt, ettet mennyt.
Kommentit (57)
Parantumisella tarkoitan, niitä huonosti käyttäytyviä tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
En menisi, ei onneksi ole tullut kutsuakaan. Mitä olen googlettanut, niin ne luokan ns. johtajatyypit ja kiusaajat eivät ole hirveästi menestyneet elämässään, ovat parturi-kampaajia, kotiäitejä, lähihoitajia tms. Nörtit ja hiljaiset ovat taas päätyneet kunnon ammatteihin.
Itse olin sellainen joka jätettiin sivuun ja eikä minua koskaan kutsuttu yhteisiin juhliin tms. Nyt olen kuitenkin merkittävässä asiantuntijatyössä kansainvälisessä yrityksessä. Vaikka tiedän olevani menestyneempi kuin kiusaajat, en tahdo heitä kohdata, he tuskin ovat kehittyneet henkisesti pätkän vertaa.
En ihmettele, ettei sua koskaan kutsuttu..
Meidän luokalla oli niin pa5ka henki ettei edes luokkakokouksen ajankohdasta ja paikasta meinattu päästä yksimielisyyteen, lopulta itseään pomona pitänyt luokan suurisuisin pissis määräsi paikan ja ajan. Ainoa asia josta luokkalaiseni olivat yhtä mieltä, oli se että mä olen ruma ja outo luuseri, joten kutsua ei ainakaan mulle koskaan tullut, en tiedä onko koko kokousta ylipäätään pidetty. Eikä kyllä olisi muutenkaan voinut vähempää kiinnostaa tavata yhtäkään niistä kusiapinoista sen jälkeen kun niistä aikanaan pääsi eroon.
Minusta taas ehdottomasti kannattaisi mennä, voisi huomata että niistä kaameista kakaroista on melkein kaikista kasvanut fiksuja aikuisia, jotka eivät ole ylpeitä lapsuuden tyhmäilyistä.
Toki jos mieluummin haluaa vaan kantaa kaunaa ja muistella huonoja aikoja, niin omapa on elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi, ei onneksi ole tullut kutsuakaan. Mitä olen googlettanut, niin ne luokan ns. johtajatyypit ja kiusaajat eivät ole hirveästi menestyneet elämässään, ovat parturi-kampaajia, kotiäitejä, lähihoitajia tms. Nörtit ja hiljaiset ovat taas päätyneet kunnon ammatteihin.
Itse olin sellainen joka jätettiin sivuun ja eikä minua koskaan kutsuttu yhteisiin juhliin tms. Nyt olen kuitenkin merkittävässä asiantuntijatyössä kansainvälisessä yrityksessä. Vaikka tiedän olevani menestyneempi kuin kiusaajat, en tahdo heitä kohdata, he tuskin ovat kehittyneet henkisesti pätkän vertaa.
En ihmettele, ettei sua koskaan kutsuttu..
Joo, googlailee ja vertailee, mutta ei sitten uskalla tavata. On sitten vaan ylhäisessä yksinäisyydessään.
Miten se kutsu on saapunut teille?
En mennyt, eikä harmita. t. epäsuosittu ja koulukiusattu
Minusta kannattaa tehdä sitä mitä oikeasti huvittaa. Jos ei huvita mennä, niin sitten ei mene. Itse sen tietää parhaiten. En usko että siellä välttämättä mitkään traumat paranee :). Aikaon paras parantaja ja se, että ei piittaa siitä mitä muut ajattelee. Jos tykkää että on kiva mennä, niin sekaan vaan. Kyllähän ihmiset muuttuu, toiset parempaan suuntaan, toiset ei. Ja jotkut jämähtää.
Kieltäydyin kutsusta. Koin etten ole vielä niin vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi, ei onneksi ole tullut kutsuakaan. Mitä olen googlettanut, niin ne luokan ns. johtajatyypit ja kiusaajat eivät ole hirveästi menestyneet elämässään, ovat parturi-kampaajia, kotiäitejä, lähihoitajia tms. Nörtit ja hiljaiset ovat taas päätyneet kunnon ammatteihin.
Itse olin sellainen joka jätettiin sivuun ja eikä minua koskaan kutsuttu yhteisiin juhliin tms. Nyt olen kuitenkin merkittävässä asiantuntijatyössä kansainvälisessä yrityksessä. Vaikka tiedän olevani menestyneempi kuin kiusaajat, en tahdo heitä kohdata, he tuskin ovat kehittyneet henkisesti pätkän vertaa.
En ihmettele, ettei sua koskaan kutsuttu..
Kiusausosastolta, päivää - vai?
En ole päässyt elämässäni yhtään eteenpäin, joten en todellakaan menisi luokkakokoukseen pilkan kohteeksi ja naurettavaksi. Joku itsekunnioitus se on jopa minullakin.
Jätin aikanaan väliin, mutta nyt kuin luin tämän aloituksen niin harmittaa etten mennyt.
En mennyt koska se porukka ei kiinnosta millään tasolla ja on minulla elämässä parempaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas ehdottomasti kannattaisi mennä, voisi huomata että niistä kaameista kakaroista on melkein kaikista kasvanut fiksuja aikuisia, jotka eivät ole ylpeitä lapsuuden tyhmäilyistä.
Toki jos mieluummin haluaa vaan kantaa kaunaa ja muistella huonoja aikoja, niin omapa on elämänsä.
Se "lapsuuden tyhmäily" on saattanut tehdä tyhmäilyn kohteen kouluvuosista yhtä helvettiä. Mutta aika ilmeisesti kultaa ainakin tyhmäilijän muistot.
Minä menin. Huomasin että vanhat klikit toimi edelleen. Pahikset, hyvikset hikipingot jne asettautuivat ravintolan pitkissä pöydissä samoihin ryhmittymiin kuin koululuokassa. Yli 10v mennyt mutta mikään ei ollut muuttunut.
Eipä tullut kutsua. Tosin olin jo kauan ennen kokouspäivää yhdellä iltalenkillä heittänyt luokkasormuksen järveen, joten tuskinpa olisin ollut menossa muutenkaan.
Anteeksi olen antanut, mutta tekemisissä ei kiinnosta olla.
t: ulkopuolinen
En ole mennyt, olen vain kohteliaasti tekstarilla kiittänyt kutsusta ja "En pääse paikalle, mukavaa iltaa".
Minulle ei tullut lainkaan kutsua. En ole varma jos joku järjesti luokkakokouksen ylipäätään.
Hei kiitos vastauksista! Näin asia varmasti on, ettei näitä kannattaisi analysoida sen enempää. Kait sitä jännittää tilanteita jossa juuri nauretaan tai puhutaan ikävästi toiaeten selän takana. Tällöin jättäisin menemättä, se on jo kerran nähty, voin jatkaa ilmankin eteenpäin. Mutta toisaalta olisi kiva mennä ja nähdä niitä toisiakin tuon ajan "seinäruusuja". Kaikkiahan aikuisuus ei paranna😅