Lue keskustelun säännöt.
Luokkakokous (ei suosittu oppilas)
04.04.2019 |
Hei, olis mukava kuulla menitkö ja miten luokkakokous meni? Itsellä olisi edessä kesäkuun alussa ja tämän viikon loppuun pitäisi ilmottaa tulosta. En ollut suosittu oppilas itse ja nämä pari luokkakokouksen alullepanijaa taas olivat. Naureskelivat toisille ja olivat kunnon meangirleja. Toisen tiedän olevan vieläki ihan samanlainen. Inhottavaa miettiä tällaisia vielä aikuisena, vaikkakin varmasti ihan normaalia. Kerro miten meni ja jos et ollut suosittu tai olit kiusattu? Miten selvisit, olisitko jättänyt menemättä, vai harmittaisiko nyt, ettet mennyt.
Kommentit (57)
Kiitos vastauksesta! Ei tämä aihe taidakaan kovin montaa mietityttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin koulussa sellainen vähän ulkopuolinen möllöttäjä. Minulla oli pari kaveria, mutta heitä ei kokoukseen kuulunut. Möllötin siis itsekseni ja katselin, kuinka vanhat klikit löysivät toisensa jälleen. Minulta kysyttiin, missä olin töissä tai mitä opiskelin, mutta vastaus ei näyttänyt miellyttävän, eikä kukaan enää kysellyt tai jutellut. Meno oli täsmälleen samanlaista kuin se oli ollut koulussa, joten poistuin paikalta vähin äänin. Luokkakokouksia on näemmä pidetty, mutta minulle asti eivät ole kutsut enää tulleet.
Ois kiva vaikka mua kiusattiin koulussa. Mutta vaihdoin nimeni niin en tiedä tuleeko kirjeet perille asti ikinä.. hmm.
Minä menin, juuri kukaan ei muistanut minua - ja hyvä niin. Ihan kiva ilta oli kuitenkin :)
En päässyt, ja se on harmittanut. Ystäväni meni, ja kertoi kuinka paljon moni oli muuttunut, ei toki kaikki. Moni kiusaaja aidosti pahoitteli tyhmyyksiään, toisaalta moni nörtti oli menestynyt ja entinen "kovis" pudonnut jalustaltaan, kun ei niistä tullut oikein mitään.
Ihmiset muuttuvat, antaisin mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koulussa. Jos tulisi kutsu luokkakokoukseen, en menisi repimään vanhoja haavoja auki.
En mennyt. Luokka oli mielestäni niin hirveä, ettei tehnyt mieli viettää kokonaista viikonloppua näiden ihmisten kanssa mökkeillen. Syömään olisin saattanut jonnekin mennä, mutten halunnut viettää aikaa sellaisessa paikassa, josta ei olisi päässyt helposti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin sellainen ’suorittaja’ ja vanhempani kasvatti ”opiskelemaan eikä humputtelemaan” enkä koulussa oikein kuulunut mihinkään ryhmään. Ehkä pidin itseäni vähän parempana, koska ymmärsin keskittyä niihin hyviin arvosanoihin - mutta kaikki tupakkakokeilut/poikaystävät/liikuntatunnilta lintsaamiset olisivat olleet ihan major kriisi meidän perheessä. Minua ei kiusattu, mutta varmaan vähän naureskeltiin kun ”opettajan-tytär” ei ikinä voinut mennä viikonloppuna minnekään ja 8 1/5 oli kokeesta täysi floppi. Koulussakin olin vähän kaveriporukoissa ulkojäsen...
Menin koko vuosiluokkamme (+100hlöä) luokkakokoukseen ja olin sielläkin se ”hei onks tässä vielä vapaata” ulkopuolinen, joka kyllä mahtui tyhjään paikkaan mutta joka ei osannut minglata.
Se oli kuitenkin aika silmiä avaavaa. Nekin, jotka osasivat elää teineinä ihan normaalia nuoren elämää, ja jopa vähän sekoilivat, olivat moni ihan ”kunniallisissa” ammateissa (siis lääkäreitä, juristeja, yliopisto-opettajia, toimittajia, dippainssejä, lastentarhanopeja, Isojen firmojen ’korkeilla portailla’) - minä tunsin itseni oikeasti vähän petetyksi - miten ne voi noin menestyä (vaikka niillä oli useampi poikaystävä jo lukiossa tms...)
Olihan tuo siis ihan itsestään selvää, mutta se pieni hikari minussa tuli esiin siellä luokkakokouksessa ja koki suurta elämän epäreiluutta.
En mennyt, ihan hirveä luokka ja luokkahenki. Ei mitään mielenkiintoa nähdä noita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on luokkakokous edessä. Ajattelin mennä, koska olen pärjännyt elämässäni hyvin kiusaajista huolimatta. Menen ylpeänä itsestäni paikalle. Olen asiallinen, seurustelen toisten kanssa ja sitten asia onkin hoidettu ja voin jatkaa matkaani.
En menisi, ei onneksi ole tullut kutsuakaan. Mitä olen googlettanut, niin ne luokan ns. johtajatyypit ja kiusaajat eivät ole hirveästi menestyneet elämässään, ovat parturi-kampaajia, kotiäitejä, lähihoitajia tms. Nörtit ja hiljaiset ovat taas päätyneet kunnon ammatteihin.
Itse olin sellainen joka jätettiin sivuun ja eikä minua koskaan kutsuttu yhteisiin juhliin tms. Nyt olen kuitenkin merkittävässä asiantuntijatyössä kansainvälisessä yrityksessä. Vaikka tiedän olevani menestyneempi kuin kiusaajat, en tahdo heitä kohdata, he tuskin ovat kehittyneet henkisesti pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut yhdessä luokkakokouksessa johon osallistui kourallinen luokkakavereita. Paras ystäväni myös, joten yksin en ollut ja muutkin niitä jotka eivät kiusanneet.
Paskin maksu jäi, kun eräs persoonallinen mies luokaltamme, joka oli siis tapaamisessa mukana, poistui pöydästä hetkeksi. Muut alkoivat samantien naureskelemaan hänelle ja miettimään kuinka hänet saisi tiputettua pois porukasta.
Frendini ja minä olimme ihan hölmistyneitä. Miten voi olla että vuosien tauon jälkeen kun nähdään, ei muutamaa tuntia jakseta toisen seuraa. Lapsellista touhua. Kyseessä arki-ilta ja työt useimmilla aamulla, joten tapaaminen kuitenkin vain muutamaksi tunniksi tarkoitettu. Muut sitten lähtivätkin ja me jäimme vielä tämän miehen seuraan hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut yhdessä luokkakokouksessa johon osallistui kourallinen luokkakavereita. Paras ystäväni myös, joten yksin en ollut ja muutkin niitä jotka eivät kiusanneet.
Paskin maksu jäi, kun eräs persoonallinen mies luokaltamme, joka oli siis tapaamisessa mukana, poistui pöydästä hetkeksi. Muut alkoivat samantien naureskelemaan hänelle ja miettimään kuinka hänet saisi tiputettua pois porukasta.
Frendini ja minä olimme ihan hölmistyneitä. Miten voi olla että vuosien tauon jälkeen kun nähdään, ei muutamaa tuntia jakseta toisen seuraa. Lapsellista touhua. Kyseessä arki-ilta ja työt useimmilla aamulla, joten tapaaminen kuitenkin vain muutamaksi tunniksi tarkoitettu. Muut sitten lähtivätkin ja me jäimme vielä tämän miehen seuraan hetkeksi.
Minkä ikäisiä olitte tässä? Tosin tuollainen käytös aikuisilta on yleistä, työelämässä nähty.
Itse en mennyt luokkakokoukseen ja vielä kiusaajani kutsui mut sinne. Latasin hänelle suorat sanat, mutta "kohteliaalla" tavalla: "En unohda mitä teit ja en halua repiä vanhoja haavoja enää auki"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli yläasteen luokkakokous vuosi sitten. En todellakaan ollut suosittu, vaan muiden tyttöjen (ja osittain luokan poikienkin) kiusaama. Pahimmat kiusaajani sitten alkoivat entisessä kotikaupungissani tätä kokousta järjestää, en todellakaan halunnut ensin mennä, mutta sitten se ainoa kaverini sillä luokalla rohkaisi minua tulemaan kanssaan.
Se oli kuin jostain elokuvasta. Moni kokoukseen osallistunut oli jämähtänyt täysin yläastetasolle. Entiset kiusaajani olivat vain varjo entisestään, en viitsi mennä sen tarkemmin yksityiskohtiin. Poikien, nyt jo miesten, kanssa minun tuli vaihdettua kuulumisia mukavasti ja ihan aikuismaisesti, vaikka toista pelkäsin. Eräs jopa kehui ulkonäköäni ja sitä, kuinka paljon olin muuttunut. Luokan mean girlit eivät kehdanneet edes katsoa minua silmiin tai puhua minulle mitään, keskenään olivat kyllä mielin kielin. Mutta heti kun eräs heistä lähti vähän aiemmin kotiin, alkoi hirveä haukkuminen. Sama meininki kuin kouluajoilla siis.
Minulle kokemus oli voimaannuttava, osallistumalla sain ikään kuin voitettua vanhat traumani. Olisi jälkeenpäin harmittanut, jos en olisi mennyt. Suosittelen ap:takin osallistumaan, jos vähänkin mietityttää - samoin kaikkia muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa. Muistakaa, että vanhat koulukiusaajanne ovat tasan niin pelottavia kuin annatte heidän olla.
Itseäni ei kiinnostanut pätkääkään mennä ja jätin väliin.
Ei sillä. Olen kyllä saanut itsetuntoasen verta paljon, että olisin voinut mennä, mutta ei enää kiinnostanut....
T. Mies25
Kutsu tuli, mutta en mennyt. Ihmettelen, kun ylipäätään kutsuttiin, kun olin koko kouluajan kaikille ilmaa.
Kävin, oli ihan mukava kokemus. Mutta meillä olikin aina ihan hyvä ryhmähenki - pikkukaupungin ainoassa lukiossa, yllättävää kyllä.
Oikeiden kavereiden kanssa olen yhteyksissä muutenkin, niiden muiden elämä ei kiinnosta, eikä ole tarvetta "leveillä" omalla, joten miksipä noihin lähtisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut yhdessä luokkakokouksessa johon osallistui kourallinen luokkakavereita. Paras ystäväni myös, joten yksin en ollut ja muutkin niitä jotka eivät kiusanneet.
Paskin maksu jäi, kun eräs persoonallinen mies luokaltamme, joka oli siis tapaamisessa mukana, poistui pöydästä hetkeksi. Muut alkoivat samantien naureskelemaan hänelle ja miettimään kuinka hänet saisi tiputettua pois porukasta.
Frendini ja minä olimme ihan hölmistyneitä. Miten voi olla että vuosien tauon jälkeen kun nähdään, ei muutamaa tuntia jakseta toisen seuraa. Lapsellista touhua. Kyseessä arki-ilta ja työt useimmilla aamulla, joten tapaaminen kuitenkin vain muutamaksi tunniksi tarkoitettu. Muut sitten lähtivätkin ja me jäimme vielä tämän miehen seuraan hetkeksi.
Minkä ikäisiä olitte tässä? Tosin tuollainen käytös aikuisilta on yleistä, työelämässä nähty.
Itse en mennyt luokkakokoukseen ja vielä kiusaajani kutsui mut sinne. Latasin hänelle suorat sanat, mutta "kohteliaalla" tavalla: "En unohda mitä teit ja en halua repiä vanhoja haavoja enää auki"
Ikähaarukka oli 25 - 30, aika 90-luku, kyse toisen asteen koulutuksen luokasta. Nyt työelämää takana lähes 30 vuotta ja kyllä, olen törmännyt tällaiseen käytökseen myös työelämässä.
Tuolloin vain ihmetytti kovasti, koska luokkamme oli kuitenkin paras millä minä olen koskaan opiskellut. Niin ne suomut rapisee silmiltä kun kokemus kasvaa.
Minä jätin väliin.