Lue keskustelun säännöt.
En tule toimeen veljen naisystävän kanssa
03.04.2019 |
Hei miten olette pärjänneet tilanteessa, jossa ette tule toimeen sisarusten kumppanien kanssa?
Omassa tilanteessa vaikeutta luo vielä se, että ollaan naapureita niin on vaikea pitää etäisyyttä. Veljen käytös on muuttunut ihan hölmöksi tuon naisen myötä ja saan kuunnella kommentteja siitä mitä ei saa tehdä jne. Sanoo samoja asioita vanhemmillekin ja toiselle siskolle. Joulun aikaan mm. komensi, että aamulla ei saa lähtiessä pihassa kolistella kun toinen nukkuu (vuorotyöläinen). Tuijotettiin kaikki vähän suu auki, sillä kello oli jo kymmenen aamulla ja sisko perheineen lähdössä lentokentälle eli hyvästejä jätettiin. Itsekin olin aikoinaan vuorotyöläinen ja kyllä sitä kaupungissa sai sopeutua siihen, että naapurit elävät omaa elämäänsä, eikä heitä voi hiljaisuuteen komentaa. Taloyhtiön säännöt erikseen.
Mua ahdistaa jo niin paljon nähdä niitä kahta, kun odotan että taas tulee jotain valitusta jostain.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Puoliso käy vuorotöissä ja mies tekee hommia koko suvulle?
Vanhempani elävät eläkkeen turvin ja itse käyn osa-aikatöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on meilläkin lähipiirissä yksi sukuun naitu, joka esim. on sitä mieltä, että aviomiehen sopii kyllä käyttää loma-aikaansa vaimon vanhempien remontiin, vaimon vaihto-opilasvuoden vanhempien varaston rakentamiseen ja vaimon kavereiden muuttohommiin. Mutta auta armias, jos aviomies käyttäisi kaksi päivää lomasta oman kummitätinsä auttamiseen - sehän ei sovi ja miesparka sitten yrittää jotenkin luovia oman velvollisuudentuntonsa ja vaimonsa kiukun välillä omalta suvultaan anteeksipyydellen ja selitellen.
Tämä. Tilanne on just tämä. Aiemmin saatoin pyytää veljeltäni apua tai vaikka kyytiä jonnekin, mutta nykyään ei enää onnistu, kun tätä naisystävä heti paheksuu. Kun haettiin vanhemmille joulukuusta niin silloinkin soiteltiin perään, että milloinkas tulet kotiin kun pitää siivota. Ei siis voinut itse siivota sillä välin kun toinen haki omille vanhemmilleen joulukuusta. Ja tämän naisen mielestähän ongelmahan on myös vain kaikissa muissa kuin hänessä, ettei jousteta tarpeeksi ja otettu tarpeeksi hyvin vastaan. Itse hän muutti vanhan sukutilan nurkalle, jossa isäni on asunut koko ikänsä ja itsekin suurimman osan elämääni. Ei meillä olisi mitään ongelmaa jakaa asioita, mutta hänellä selkeästi on. Velikään ei voinut enää lähteä siskon lasten kanssa jouluna laavulle makkaraa paistamaan kuten ennen, totesi vain että saahan sinne mennä, eikä ajatellut että ne lapsethan olisivat halunneet olla enonsa seurassa kuten ennenkin.
Argh. Tämä on niin väsyttävää.
Siis sun mielestä naisen olisi pitänyt siivota yhteinen koti samalla kun miehen aika menee töitä muiden eteen tehdessä?
Ja jos sama kuvio toistuu ja toistuu, nainen hoitaisi taloa joka ei edes ole hänen omansa ja mies tekisi asioita vain oman sukunsa eteen? Aika paska diili naiselle.
Muiden eteen, herranjestas ei joulukuusen haku omille vanhemmille voi olla kynnyskysymys. Itse antaisin oman kumppanin sellaista tehdä, enkä valittaisi jos omaa kotiani joudun sillä välin yksin imuroimaan. Ei se kuusen hakukaan talvimetsästä nyt mitään herkkua ole.
No naisena joka omistaa itsekin oman talon, musta olisi aika paskaa pitää kotina taloa jota en omista ja siivota sitä ilmaisena piikana samalla kun mies huolehtii sukunsa asioista.
Miksi silloin edes muuttaa toisen nurkkiin jos noin hiertäisi?
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on meilläkin lähipiirissä yksi sukuun naitu, joka esim. on sitä mieltä, että aviomiehen sopii kyllä käyttää loma-aikaansa vaimon vanhempien remontiin, vaimon vaihto-opilasvuoden vanhempien varaston rakentamiseen ja vaimon kavereiden muuttohommiin. Mutta auta armias, jos aviomies käyttäisi kaksi päivää lomasta oman kummitätinsä auttamiseen - sehän ei sovi ja miesparka sitten yrittää jotenkin luovia oman velvollisuudentuntonsa ja vaimonsa kiukun välillä omalta suvultaan anteeksipyydellen ja selitellen.
Tämä. Tilanne on just tämä. Aiemmin saatoin pyytää veljeltäni apua tai vaikka kyytiä jonnekin, mutta nykyään ei enää onnistu, kun tätä naisystävä heti paheksuu. Kun haettiin vanhemmille joulukuusta niin silloinkin soiteltiin perään, että milloinkas tulet kotiin kun pitää siivota. Ei siis voinut itse siivota sillä välin kun toinen haki omille vanhemmilleen joulukuusta. Ja tämän naisen mielestähän ongelmahan on myös vain kaikissa muissa kuin hänessä, ettei jousteta tarpeeksi ja otettu tarpeeksi hyvin vastaan. Itse hän muutti vanhan sukutilan nurkalle, jossa isäni on asunut koko ikänsä ja itsekin suurimman osan elämääni. Ei meillä olisi mitään ongelmaa jakaa asioita, mutta hänellä selkeästi on. Velikään ei voinut enää lähteä siskon lasten kanssa jouluna laavulle makkaraa paistamaan kuten ennen, totesi vain että saahan sinne mennä, eikä ajatellut että ne lapsethan olisivat halunneet olla enonsa seurassa kuten ennenkin.
Argh. Tämä on niin väsyttävää.
Siis sun mielestä naisen olisi pitänyt siivota yhteinen koti samalla kun miehen aika menee töitä muiden eteen tehdessä?
Ja jos sama kuvio toistuu ja toistuu, nainen hoitaisi taloa joka ei edes ole hänen omansa ja mies tekisi asioita vain oman sukunsa eteen? Aika paska diili naiselle.
Muiden eteen, herranjestas ei joulukuusen haku omille vanhemmille voi olla kynnyskysymys. Itse antaisin oman kumppanin sellaista tehdä, enkä valittaisi jos omaa kotiani joudun sillä välin yksin imuroimaan. Ei se kuusen hakukaan talvimetsästä nyt mitään herkkua ole.
No naisena joka omistaa itsekin oman talon, musta olisi aika paskaa pitää kotina taloa jota en omista ja siivota sitä ilmaisena piikana samalla kun mies huolehtii sukunsa asioista.
Miksi silloin edes muuttaa toisen nurkkiin jos noin hiertäisi?
No jos toisella on tila, se on asia jolle ei mitään voi. Eli se voi olla asia jonka päätyy hyväksymään, koska haluaa olla sen toisen kanssa. Mut siinä toisella pitää olla ymmärrystä sille, ettei se oo mikään asia joka saa riemusta kiljumaan, asua toisen talossa ja pahimmillaan vielä sukulaisten keskellä. Et tajuaa sen, että jo siihen asumisratkaisuun ryhtyminen on ollut joustoa toiselta eikä vaatia toiselta vielä lisää, kuten ap odottaa veljensä tekevän.
Toiset ihmiset ovat kokoonpaneva voima ja he haluavat myös muille hyvää, he kokoavat ihmiset yhteen. Toiset ihmiset ovat negatiivisia, itsekkäitä ja kateellisia, joten heidän valintojaan ohjaa mitä he itse hyötyvät ja saavat. Tässä se syy, seuraukset jo näkyvätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Vanhemmat voivat halutessaan tasata tilannetta testamentilla. Mikään sisarussyytinki ei tosiaankaan ole normaalia, toivottavasti ap:n veli ei ole sitoutunut sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten kanssa voi olla hankalaa sopia mutta voihan sitä olla niin että ei ole ollenkaan tekemisissä jos ei oikein synkkaa. Ketään ei tarvitse miellyttää. Ei sukulaisia eikä naapureita. Mulla ei kokemusta asumisesta sukulaisten kanssa samassa talossa. Naapureiden kanssa voi aina muistuttaa että talossa eletään yleisten järjestys sääntöjen mukaan eikä kenenkään henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Jos naapuri urputtaa asioista jotka ei ole mitään sääntöjen rikkomista tai jopa valehtelee sellaisesta kääntyisin isännöitsijän ja tarvittaessa poliisin puoleen.
Mä kerran todistin sellaista tilannetta, jossa yritettiin jopa lavastaa yksi naapuri pahantekijäksi. Huvittava oli että kun luultiin että piti varoa tai paheksua naapuria x niin oikeasti olisi pitänyt varoa sitä sairasta tyyppiä joka yritti niin kovasti mustamaalausta että itse ryhtyi rikollisiin tekoihin. Kas kun ei pystynyt ilman valehtelua ja lavastusta saamaan aikaan moitittavia juttuja. Sairasta! Sai poliisit peräänsä. En tiedä saatiinko kiinni rikollisesta vehkeilystä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Vanhemmat voivat halutessaan tasata tilannetta testamentilla. Mikään sisarussyytinki ei tosiaankaan ole normaalia, toivottavasti ap:n veli ei ole sitoutunut sellaiseen.
Ap:n kertoman mukaan on eli ei ap siellä loisi. Toki järkevää tuo ei minustakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä kerran todistin sellaista tilannetta, jossa yritettiin jopa lavastaa yksi naapuri pahantekijäksi. Huvittava oli että kun luultiin että piti varoa tai paheksua naapuria x niin oikeasti olisi pitänyt varoa sitä sairasta tyyppiä joka yritti niin kovasti mustamaalausta että itse ryhtyi rikollisiin tekoihin. Kas kun ei pystynyt ilman valehtelua ja lavastusta saamaan aikaan moitittavia juttuja. Sairasta! Sai poliisit peräänsä. En tiedä saatiinko kiinni rikollisesta vehkeilystä vai ei.
Apua ei kai tuollaista voi tapahtua oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Nimenomaan näin ja koska emme halunneet tilanjatkajaa rasittaa rahallisesti, jotta tilan jatkaminen olisi kannattavampaa, oli luontevampaa jakaa tilan isoa rakennuskantaa sisarusten kesken. Itse olen maksanut remonttikustannuksia rakennuksista joita en edes omista ja kohottanut niiden arvoa siten. Olen myös ilmaista työvoimaa kun entisöin ja kunnostan näitä rakennuksia. Ei tätä rakennuskantaa yksi tai kaksikaan ihmistä jaksa ylläpitää, taakkaa on hyvä jakaa. Sopimusta tehnyt ammattilainen ei nähnyt tässä mitään vikaa. Pikemminkin hän oli sitä vastaan, että tilaa ei tulisi millään tavoin jakaa, vaan säilyttää yhtenäisenä.
Loisiminen on aika vahva ilmaisu tässä ja mietinkin, että mikäli veljeni olisi nuorempana mennyt naimisiin ja saanut lapsia, niin olisin ollut valmis luopumaan asumisoikeudestani perheen hyväksi, mutta näin ei tapahtunut. Nyt he kumpikin ovat yli nelikymppisiä ja perhe ei ole oikein enää mahdollista, eikä kuulemma kiinnostustakaan ole. Ja olen kyllä ajatellut, että mikäli tässä itse löydän kumppanin, joka haluaisi täällä kanssani asua niin silloin olisi luonnollista, että maksaisimme vuokraa kun kyse on ulkopuolisesta. Mutta ajatus siitä, että maksan vuokraa veljelleni, joka sai kaikki tilan metsät ja maat ja alihintaan ja minä ison, vanhan, rapistuvan talon lainaksi niin ehkä se jonkun mielestä on kummallista, mutta en usko että olen tässä tilanteessa mitenkään voittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerran todistin sellaista tilannetta, jossa yritettiin jopa lavastaa yksi naapuri pahantekijäksi. Huvittava oli että kun luultiin että piti varoa tai paheksua naapuria x niin oikeasti olisi pitänyt varoa sitä sairasta tyyppiä joka yritti niin kovasti mustamaalausta että itse ryhtyi rikollisiin tekoihin. Kas kun ei pystynyt ilman valehtelua ja lavastusta saamaan aikaan moitittavia juttuja. Sairasta! Sai poliisit peräänsä. En tiedä saatiinko kiinni rikollisesta vehkeilystä vai ei.
Apua ei kai tuollaista voi tapahtua oikeasti?
'
Kyllä voi ja joskus syyllinen on se ketä vähiten epäilisi.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Nimenomaan näin ja koska emme halunneet tilanjatkajaa rasittaa rahallisesti, jotta tilan jatkaminen olisi kannattavampaa, oli luontevampaa jakaa tilan isoa rakennuskantaa sisarusten kesken. Itse olen maksanut remonttikustannuksia rakennuksista joita en edes omista ja kohottanut niiden arvoa siten. Olen myös ilmaista työvoimaa kun entisöin ja kunnostan näitä rakennuksia. Ei tätä rakennuskantaa yksi tai kaksikaan ihmistä jaksa ylläpitää, taakkaa on hyvä jakaa. Sopimusta tehnyt ammattilainen ei nähnyt tässä mitään vikaa. Pikemminkin hän oli sitä vastaan, että tilaa ei tulisi millään tavoin jakaa, vaan säilyttää yhtenäisenä.
Loisiminen on aika vahva ilmaisu tässä ja mietinkin, että mikäli veljeni olisi nuorempana mennyt naimisiin ja saanut lapsia, niin olisin ollut valmis luopumaan asumisoikeudestani perheen hyväksi, mutta näin ei tapahtunut. Nyt he kumpikin ovat yli nelikymppisiä ja perhe ei ole oikein enää mahdollista, eikä kuulemma kiinnostustakaan ole. Ja olen kyllä ajatellut, että mikäli tässä itse löydän kumppanin, joka haluaisi täällä kanssani asua niin silloin olisi luonnollista, että maksaisimme vuokraa kun kyse on ulkopuolisesta. Mutta ajatus siitä, että maksan vuokraa veljelleni, joka sai kaikki tilan metsät ja maat ja alihintaan ja minä ison, vanhan, rapistuvan talon lainaksi niin ehkä se jonkun mielestä on kummallista, mutta en usko että olen tässä tilanteessa mitenkään voittaja.
Niin, onhan se tosiaan kummallista, että yksi saa valtavat velat ja toinen käytännössä ilmaisen asumisen.
Mieti hetki tilannetta veljesi naisystävän kannalta. Hän joutuu olemaan lähestulkoon vieraana omassa kodissaan, hän ei voi käyttää tiloja vapaasti, vaan aina on joku sukulainen määräilemässä. Vaihtoehtona on joko taistella omista oikeuksistaan tai alistua ja katkeroitua. Nainen on selvästikin valinnut taistelun ja veljesi luonnollisesti tukee häntä, niin kuin miehen pitääkin.
Jos tilanne ei miellytä, voit tietysti lähteä milloin haluat, sinuahan ei sido mikään.
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?
Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni.
Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan.
Eli veljesi omistaa tilan ja viljelee sitä, mutta ei omista päärakennusta? Mikäs ongelma tuossa sitten on, sinä ja vanhemmat pysyttelette omalla tontillanne ja veli puolisonsa kanssa omallaan. Yhteiskäytössä olevista rakennuksista sovitte kirjallisesti.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Mutta kuka sen päärakennuksen omistaa, vanhempasi vai veljesi?
Ap:n mukaan veli omistaa mutta vanhemmilla ja hänellä on elinikänen asumisoikeus siihen.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos mieheni sisko aikoisi loisia loppuikänsä mieheni omistamassa talossa. Vai aikooko ap maksaa vuokraa, kun vanhemmista aika jättää?
Huoh, syytingillä korvataan sitä menetystä mikä siskolle on tullut, kun veli on ostanut tilan markkina-arvoa alhaisempaan hintaan. Tomppeli.
Tilakauppa on myyjän (ap:n vanhemmat) ja ostajan (ap:n veli) välinen kauppa. Syytingillä voi pienentää kauppahintaa, mutta se koskee vain myyjää. Muuta sukua ei tarvitse majoittaa ilmaiseksi.
Koska kauppa tehdään sukupolvenvaihdoksissa lähes poikkeuksetta alihintaan, tapana on, että sisarukset huomioidaan sillä ajatuksella, että omaisuuden todellisen arvon ja kauppahinnan välinen erotus olisi perintöä jonka he nyt menettää. Jos ei huomioida, riidat on taattuja.
Nimenomaan näin ja koska emme halunneet tilanjatkajaa rasittaa rahallisesti, jotta tilan jatkaminen olisi kannattavampaa, oli luontevampaa jakaa tilan isoa rakennuskantaa sisarusten kesken. Itse olen maksanut remonttikustannuksia rakennuksista joita en edes omista ja kohottanut niiden arvoa siten. Olen myös ilmaista työvoimaa kun entisöin ja kunnostan näitä rakennuksia. Ei tätä rakennuskantaa yksi tai kaksikaan ihmistä jaksa ylläpitää, taakkaa on hyvä jakaa. Sopimusta tehnyt ammattilainen ei nähnyt tässä mitään vikaa. Pikemminkin hän oli sitä vastaan, että tilaa ei tulisi millään tavoin jakaa, vaan säilyttää yhtenäisenä.
Loisiminen on aika vahva ilmaisu tässä ja mietinkin, että mikäli veljeni olisi nuorempana mennyt naimisiin ja saanut lapsia, niin olisin ollut valmis luopumaan asumisoikeudestani perheen hyväksi, mutta näin ei tapahtunut. Nyt he kumpikin ovat yli nelikymppisiä ja perhe ei ole oikein enää mahdollista, eikä kuulemma kiinnostustakaan ole. Ja olen kyllä ajatellut, että mikäli tässä itse löydän kumppanin, joka haluaisi täällä kanssani asua niin silloin olisi luonnollista, että maksaisimme vuokraa kun kyse on ulkopuolisesta. Mutta ajatus siitä, että maksan vuokraa veljelleni, joka sai kaikki tilan metsät ja maat ja alihintaan ja minä ison, vanhan, rapistuvan talon lainaksi niin ehkä se jonkun mielestä on kummallista, mutta en usko että olen tässä tilanteessa mitenkään voittaja.
Niin, onhan se tosiaan kummallista, että yksi saa valtavat velat ja toinen käytännössä ilmaisen asumisen.
Mieti hetki tilannetta veljesi naisystävän kannalta. Hän joutuu olemaan lähestulkoon vieraana omassa kodissaan, hän ei voi käyttää tiloja vapaasti, vaan aina on joku sukulainen määräilemässä. Vaihtoehtona on joko taistella omista oikeuksistaan tai alistua ja katkeroitua. Nainen on selvästikin valinnut taistelun ja veljesi luonnollisesti tukee häntä, niin kuin miehen pitääkin.
Jos tilanne ei miellytä, voit tietysti lähteä milloin haluat, sinuahan ei sido mikään.
Myyntihinnassa oli niin paljon alennusta, että veljelleni ei todellakaan jäänyt isoja velkoja. Veljeni naisystävä myös teki oman päätöksensä muuttaa tänne 50 km päästä omasta ok-talostaan, jonka laittoi vuokralle. Takaportti on siis vielä auki. Veljeni talon hän remontoi täysin mieleisekseen sisustusta ja keittiötä myöten ja pakkasi liki kaikki veljeni vanhat kalusteet ja tavarat varastoon.
En tiedä mitä tarkoitat tilan vapaalla käytöllä, sillä aivan täysin vapaastihan hän käyttää niitä samoja tiloja kuin veljenikin, mutta ei osoittanut hyvää harkintaa halutessaan rakentaa koiratarhan paikkaan, jota isämme käyttää ja tarvitsee. Samoin he odottavat, että isämme joka lauantai lämmittää rantasaunan ja vasta kun huomautimme, että vanhaa miestä voi myös auttaa tekemällä avannon ja kantamalla vettä, eikä vain odottamalla valmista lopputulosta, löytyi ymmärrystä sille, että se omistaminen on myös tässä tapauksessa osallistumista ja jakamista. Tilan rakennuskanta on myös suojeltua, joten remonteissa ja käytössä pitää tämäkin puoli ottaa huomioon, eikä tulla vain paikalle toteuttamaan omia remonttifantasioitaan. Historiaa tulisi arvostaa.
Ja totta helvetissä minua sitoo kaikki. Ne rahat, jotka olen käyttänyt remontteihin ja kyse on kymmenistä tuhansista, eikä mitään muuta perintöä ole tulossa kuin päärakennuksen irtaimisto. Pitäisikö sekin vaan laittaa myyntiin ja levittää sukupolvien perintö tuuleen ja nostaa kytkintä siksi, että naapurisopu on rikki? Kyllä sen ymmärryksen tulisi tässä kulkea molempiin suuntiin.
Melkein tuo kirjallisesti sopiminen täytyy tehdä jos tilanne jatkuu. Se miksi tänne tänään kirjoitin on juurikin se, että aiemmin talvella kysyin veljeltäni lupaa pestä harrastusvälineitä toisinaan vanhassa karjakeittiössä. Vielä viikko sitten asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt kun siellä säilytetään myös kumppanin uutta raivaussahaa, jonka hän välttämättä halusi veljeni hänelle ostavan, niin tänään tylysti vain ilmoitettiin, että voin mennä muualle, ettei saha kastu. Voi että. Siellä on muutenkin aina pesty ja otettu vettä kaikkeen tekemiseen ja raivaussahalle löytyisi varmasti parempikin säilytyspaikka kuin karjakeittiö. Ja se mitä pesen on siis polkupyörä. Ja pesen sen kastelukannulla niin ettei vettä roisku ja vain lattia kastuu sieltä missä lattiakaivo on. Mutta nyt tämäkin on yhtäkkiä suuri ongelma, koska raivaussaha on siellä huoneen nurkassa.
Ehkä joidenkin mielestä tämän on kumppanin puolien pitämistä, mutta ei minusta. Kumppania puolustetaan silloin kun häntä moititaan tai vaaditaan jotain, mutta tämä on jotain ihan muuta.