En tule toimeen veljen naisystävän kanssa

Mun mielestä on huvittavaa ajatus, että ap on heristelemässä nyrkkiään kälylle, että ” sinähän et tule minun isäni pskarauhaa rikkomaan!” :DD

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on huvittavaa ajatus, että ap on heristelemässä nyrkkiään kälylle, että ” sinähän et tule minun isäni pskarauhaa rikkomaan!” :DD

No kyllähän mun mielestä vanhemmat ovat jo eläkepäivillä tietyt asiat ansainneet. :-D Ei sitä tiedä miten monta vuotta on jäljellä, joten parempi vain, että saavat elää leppoisaa ja mieluisaa elämään loppuun asti. Kyllä vanhempia pitää kunnioittaa ja vaalia. Etenkin kun he ovat tehneet pitkän työn ennen meitä.

Toivottavasti veli tyttöystävineen tajuaa ottaa hatkat tuosta kolhoosista ja aloittavat elämänsä muualla. Muuten vaikeuksia tiedossa. Minä en jäisi miniäksi tuohon kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä auta kun odottaa ja toivoa että eroavat, eiköhän velipoika kyllästy jatkuvaan nalkutukseen itsekin jossain kohtaa. Itsellä taas on ihan olemattomat välit mieheni sisaruksiin, asialliset kyllä mutta ei me sen enempää yhteyksissä olla. Ja hyvä niin.

On jotenkin julmaa toivoa, että oman veljen sydän särkyy, mutta tilanne on aika rasittava. Asutaan kaikki siskoa lukuunottamatta lähekkäin ja välillä jo tuntuu, että veljen naisystävä ei ottanut sitä huomioon tänne muuttaessaan. Ollaan kuitenkin oltu aika tiivis perhe tähän asti ja tehty paljon asioita yhdessä, mutta nyt tuntuu siltä, että koko ajan tulee vaan määräystä miten meidän muiden pitäisi käyttäytyä nyt kun tuo nainen on täällä. Osa rakennuksista on vielä ollut yhteiskäytössä ja se ei ole tähän asti ollut mikään ongelma, mutta nykyään täytyy melkein pokkuroida omalle veljelleen kuin joku alustalainen.

On tuo kyllä aika paha paikka tulla asumaan sille veljen naisystävälle. Ottamatta nyt kantaa yksittäisiin tapahtumiin, niin fiksulta kuulostaa veljesi kun huolehtii naisestaan tuossa ympäristössä. Joku toinen voisi vaan odottaa naisen yksin joustavan ja sopeutuvan sisarusten tapoihin.

Ei se noin ihan mene. Veli naisensa kanssa olivat he, jotka itkettivät minua ilkeine puheineen pihamaalla viime kesänä ja hänen naisensa suhtautui mm. pilkallisesti siihen, että asutan yksin isoa päärakennusta tulevaisuudessa. Enemmän tämä tuntuu siltä, että minut halutaan työntää marginaaliin. Ensin luvataan jotain ja sitten muutetaankin yhtäkkiä mieltä, ettei enää käykään.

Mitä he sanoivat ja tekivät?

Melkoiseen kolhoosiin on naisparka asettunut.

Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?

Mä tiedän etten ole, eikä musta tule ikinä unelmaminiää, kälyä, jne, joten pysri pitämään yhteydenpidon minimissä. En kuuna kullan valkeana muuttaisi koskaan 10km lähemmäs anoppilaa!! Ja tuo 10km:kin on liian vähän. Omat vanhempani asuvat 4km päässä, ja käyn siellä miehen kanssa silloin tällöin. Käyminen on todellakin käymistä. Eli pikakahvit, korkeintaan tunti seurustelua. Miehen vanhemmille kun mennään alle 100km päähän, niin pitäisi aina olla jäämässä yöksi. Ei käy parin tunnin vierailu, jossa hörpätään kahvit, vaan vähintään pitäisi olla ruokailu ja kahvit-ajan siellä, eli n. 5h minimi. He ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, mutta silleen etäisellä tavalla, että kukaan ei poleksi kenenkään varpaita, eikä olla niin tiiviisti yhdessä, että löydettäisiin toisistamme ne huonot puolet. Exän kanssa piti raahautua joka v*tun sunnntai pitkän kaavan mukaiselle vanhempien tapaamiselle, joka tarkoitti sitä että istutaan monta tuntia, odotellaan että ruoka on valmis, syödään, ja sen jälkeen istutaan monta tuntia ja rupatellaan. Enhän minä nyt herranjestas jaksa rupatella ihmisten kanssa pienessä tilassa tunti tolkulla, kun kotona odottaa pyykit, ja netflix, kaupungilla kaveritapaaminen pitkästä aikaa, uusi leffa teatterissa, ja ihana kevätkeli!

Apua, vieläkö tuollaisia kolhooseja löytyy? Täytyy olla jossain Länsi-Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti veli tyttöystävineen tajuaa ottaa hatkat tuosta kolhoosista ja aloittavat elämänsä muualla. Muuten vaikeuksia tiedossa. Minä en jäisi miniäksi tuohon kuvioon.

Samat sanat. Mä muutin miehen omistamaan taloon ja voin sanoa että se on jo vaikeaa, että joutui asettumaan toisen ihmisen aiemmin yksin asumaan taloon. Mies jatkaa myös kotitilaansa, mutta onneksi oli niin fiksu, että rakensi oman talon 3km päähän tilalta. Sukunsa on myös todella hienotunteinen ollut ja mieluumminkin ylikorostuneen varovaisia siinä etteivät vain tunkeile.

Selvästikään aikuiset lapset eivät ole irroittaneet napanuoraansa vanhemmistaan. Tässä on muutama vaihtoehto mitä tulee käymään

A) Ap muuttaa pois ja irtautuu napanuorasta

B) Veli ja hänen puolisonsa muuttaa pois ja veli irtautuu napanuorasta

C) Puoliso muuttaa pois, koska veli ei saa irtauduttua napanuorasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti veli tyttöystävineen tajuaa ottaa hatkat tuosta kolhoosista ja aloittavat elämänsä muualla. Muuten vaikeuksia tiedossa. Minä en jäisi miniäksi tuohon kuvioon.

Samat sanat. Mä muutin miehen omistamaan taloon ja voin sanoa että se on jo vaikeaa, että joutui asettumaan toisen ihmisen aiemmin yksin asumaan taloon. Mies jatkaa myös kotitilaansa, mutta onneksi oli niin fiksu, että rakensi oman talon 3km päähän tilalta. Sukunsa on myös todella hienotunteinen ollut ja mieluumminkin ylikorostuneen varovaisia siinä etteivät vain tunkeile.

Me ostettiin miehen lapsuudenkoti hänen vanhemmiltaan ja tämäkin on ihan perseestä, kun serkkuja myöten porukka ottaa asiakseen sekaantua meidän asumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?

Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni. 

Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan. 

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta on meilläkin lähipiirissä yksi sukuun naitu, joka esim. on sitä mieltä, että aviomiehen sopii kyllä käyttää loma-aikaansa vaimon vanhempien remontiin, vaimon vaihto-opilasvuoden vanhempien varaston rakentamiseen ja vaimon kavereiden muuttohommiin. Mutta auta armias, jos aviomies käyttäisi kaksi päivää lomasta oman kummitätinsä auttamiseen - sehän ei sovi ja miesparka sitten yrittää jotenkin luovia oman velvollisuudentuntonsa ja vaimonsa kiukun välillä omalta suvultaan anteeksipyydellen ja selitellen.

Tämä. Tilanne on just tämä. Aiemmin saatoin pyytää veljeltäni apua tai vaikka kyytiä jonnekin, mutta nykyään ei enää onnistu, kun tätä naisystävä heti paheksuu. Kun haettiin vanhemmille joulukuusta niin silloinkin soiteltiin perään, että milloinkas tulet kotiin kun pitää siivota. Ei siis voinut itse siivota sillä välin kun toinen haki omille vanhemmilleen joulukuusta. Ja tämän naisen mielestähän ongelmahan on myös vain kaikissa muissa kuin hänessä, ettei jousteta tarpeeksi ja otettu tarpeeksi hyvin vastaan. Itse hän muutti vanhan sukutilan nurkalle, jossa isäni on asunut koko ikänsä ja itsekin suurimman osan elämääni. Ei meillä olisi mitään ongelmaa jakaa asioita, mutta hänellä selkeästi on. Velikään ei voinut enää lähteä siskon lasten kanssa jouluna laavulle makkaraa paistamaan kuten ennen, totesi vain että saahan sinne mennä, eikä ajatellut että ne lapsethan olisivat halunneet olla enonsa seurassa kuten ennenkin.

Argh. Tämä on niin väsyttävää.

Siis sun mielestä naisen olisi pitänyt siivota yhteinen koti samalla kun miehen aika menee töitä muiden eteen tehdessä?

Ja jos sama kuvio toistuu ja toistuu, nainen hoitaisi taloa joka ei edes ole hänen omansa ja mies tekisi asioita vain oman sukunsa eteen? Aika paska diili naiselle.

Fiksu miniä/vävy ei muuta puolisonsa suvun kolhoosiin... raskasta on tuollainen asuminen, mitään oman perheen yksityisyyttä ei ole... puoliso on ikuinen lapsuuden perheensä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on huvittavaa ajatus, että ap on heristelemässä nyrkkiään kälylle, että ” sinähän et tule minun isäni pskarauhaa rikkomaan!” :DD

Muakin vähän nauratti mutta myös säälitti pappaparka, joka meinas menettää paskahuussinsa.

Taitaa veljesi jäädä vanhaksi pojaksi, peräkammarin pojaksi, jos siihen kartanolle jää . Kukaan nainen ( tolkullinen) ei tule tuohon kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti veli tyttöystävineen tajuaa ottaa hatkat tuosta kolhoosista ja aloittavat elämänsä muualla. Muuten vaikeuksia tiedossa. Minä en jäisi miniäksi tuohon kuvioon.

Samat sanat. Mä muutin miehen omistamaan taloon ja voin sanoa että se on jo vaikeaa, että joutui asettumaan toisen ihmisen aiemmin yksin asumaan taloon. Mies jatkaa myös kotitilaansa, mutta onneksi oli niin fiksu, että rakensi oman talon 3km päähän tilalta. Sukunsa on myös todella hienotunteinen ollut ja mieluumminkin ylikorostuneen varovaisia siinä etteivät vain tunkeile.

Vanhemmatkin ovat jo niin väsyneitä tilanteeseen, että toivovat veljeni muuttavan kauemmaksi. Siis oman poikansa. Äitini jo ehti toivoa, että olisi ollut varaa rakentaa vaikka eläkeasunto kauemmaksi, mutta pienellä eläkkeellä ei sellaista makseta. Eläkkeen turvin heillä on varaa asua vain siellä missä nytkin ja rakkaat harrastuksetkin ovat lähellä kuten puutarha. Isäni on kuitenkin huolissaan, että missä vaiheessa veljeni nainen alkaa vaatimaan, että hänen puuverstaansa puretaan ja saako sitä käyttää, vaikka verstas on tärkeä jo kaikkien kunnostustöiden vuoksi mitä rakennukset vaativat, mm. vanhat ikkunat.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä auta kun odottaa ja toivoa että eroavat, eiköhän velipoika kyllästy jatkuvaan nalkutukseen itsekin jossain kohtaa. Itsellä taas on ihan olemattomat välit mieheni sisaruksiin, asialliset kyllä mutta ei me sen enempää yhteyksissä olla. Ja hyvä niin.

On jotenkin julmaa toivoa, että oman veljen sydän särkyy, mutta tilanne on aika rasittava. Asutaan kaikki siskoa lukuunottamatta lähekkäin ja välillä jo tuntuu, että veljen naisystävä ei ottanut sitä huomioon tänne muuttaessaan. Ollaan kuitenkin oltu aika tiivis perhe tähän asti ja tehty paljon asioita yhdessä,

Mua ahdistaisi tuo teidän tapa elää. En itse tahtoisi olla siinä mukana, tietenkin puoliso saisi olla niin paljon kuin lystää. Kunhan ei yhteiseen kotiin yllätysvieraita sentäs ottaisi.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te nyt oikein asutte? Vanhempasi päärakennuksessa, sinä ja veljesi vielä samalla tontilla eri asunnoissa? Kuka sen kaiken omistaa?

Tilanvaihdos toteutettiin niin, että vanhemmille ja minulle jäi asumisoikeus päärakennukseen sekä käyttöoikeus yhteen piharakennukseen, saunaan, puutarhaan jne. Koska siskoni kanssa luovuttiin aika isoista perintöosuuksista halvalla ja tilakin myytiin halvalla veljelleni, niin kauppaa tasoitettiin sillä, että kiinteistöön tuli rasituksia kuten tuo syytinkiläisyys. Silloin rakennusten arvo on pienempi. Tämä ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana veljelleni mikää ongelma ennen tätä. Itsekin olen korjannut isolla summalla sitä piharakennusta, jossa nyt asun voidakseni olla vanhempien lähellä. Veljeni ei heitä paljon auttele arkiasioissa, se jää minun harteilleni. Tarjouduin jo kerran ostamaan asuttamani mökin häneltä, mutta silloin vakuutteli ettei ole tarvetta. Olen luopunut elämässäni paljosta juurikin siksi, että voisin olla lähellä vanhempiani ja huolehtia lapsuudenkodistani ja olen ollut aina hyvin läheinen veljeni kanssa. Ei riidelty edes lapsina, vaan pidettiin toistemme puolta ja ensin ajattelin, että kiva jos on löytänyt itselleen mukavan naisen, joka tykkää ulkoilla ja tehdä asioita, mutta lähinnä luulen, että hän tuli tänne luullen saavansa enemmän, eikä ainoana lapsena oikein aina ymmärrä sisarussuhteita. Minullakin on remonttien myötä nyt rahaa kiinni näissä rakennuksissa ja todellakaan en aio minnekään lähteä, vaan olen tullut jäädäkseni. 

Se ei todellakaan ole keltään pois jos kumppani auttaa myös sisaruksiaan ja vanhempiaan. 

Oisitko kuitenkin salaa katkera siitä ettei veljen nainen uhraa omaa elämäänsä muiden eteen samoin kuin sinä teet? Ja kyllä todellakin muiden kanssa vietetty aika voi olla parisuhteelta pois.

Tässä on ap sellainen juttu, että kun sinulla ei ole puolisoa, niin et ymmärrä mitä sellainen merkitsee ihmisen elämässä. Silloin puoliso menee lapsuudenperheen edelle. Se on ihan aikuiseksi kasvamista. Kaikki eivät halua puolisoa, ehkä et sinäkään koskaan, mutta sinun tulee kunnioittaa veljesi halua olla parisuhteessa. Mielestäni on hieman säälittävää, että kaivat jotain sinun ja veljesi lapsuusmuistoja tähän. Te olette aikuisia nyt ap.