Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin vihdoin, miksi minulla ei ole ystäviä
03.04.2019 |
Minulla ei ole mitään annettavaa muille. "Hieman" kirpaisee se ymmärtää, mutta pakko se on kohdata. Enkä nyt provoile, enkä yritä vetää lokaan muita yksinäisiä. Oikeastaan haluan vain kertoa jollekin, että tajusin sen viimein. Ja kun ei ole niitä ystäviä, kirjoitan tänne.
Olen tällaisen sivustaseuraaja, ollut aina. Muut elävät elämäänsä: on töitä, kouluja, omat perheet (lapsuuden perheet ja/tai omat lapset ja puoliso), harrastuksia. On ne valmiit ystävät siinä mukana.
Minä taas olen työkyvyttömyyseläkkeellä, elän vähän kuin omassa kuplassani. Olen tylsä, minusta ei voi hyötyä mitenkään. Ja vaikka olisin valmis tekemään kaikkea mukavaa ihmisten kanssa, ei minusta oikein saa mitään irti. Taustastani en voi puhua, se karkoittaa ihmiset pois. Jos puhuisin pelkästään lapsista, sekin karkottaisi suurimman osan ihmisistä pois. Voisin puhua yhteiskunnallisista asioista, ilmiöistä, melkein mistä vain, mutta sellaiseen jutusteluun ei mennä ensimmäisellä tai toisella tapaamiskerralla. Toisaalta en myöskään oikein voi puhua rakentamisesta tai lomamatkasta, sillä ristiriita kaikkeen muuhun on sitten liian suuri.
Jään aina sellaiseksi pinnalliseksi kohtaamiseksi. Nainen, joka ei puhu itsestään mitään, joka ei käy töissä, ei opiskele, joka on vain kotona ja jolla on lapsia. Joskus kun olen kertonut "totuuden" itsestäni, olen saanut kuulla että en olekaan niin hyvää seuraa, että "en halua mitään ongelmia". Ei minusta olisi mitään ongelmaa tulossa, en kaipaa terapeuttia enkä likasanko (enkä suostu sellaiseksi itsekään).
Maailma on jotenkin todella pinnallinen.
Mitä teet työksesi?
Onko sinulla perhettä?
Mitä vanhempasi tekevät?
Missä opiskelit?
Huokaus.
Kommentit (80)
Oletko masentunut tilanteestasi ja siksi koet, ettei sinulla ole muille mitään annettavaa? En usko, että arviosi on täysin oikea. Ystävystyminen vain usein on hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
Ala tekemään jotain mielenkiintoista.
Sitten kun ihmiset kysyvät, voit puhua siitä.
Ei ystävyys ole noin vaikeaa. Niin kuin tuo edellinenkin vastaaja sanoi, että mietit aivan liikaa itseäsi. Kukaan ei jaksa mitään minä minä -tyyppiä tai vihamielisyyteen taipuvaista muita pinnalliseksi syyttelevää ihmistä kaverikseen. Kenelläkään ei ole yksinkertaisesti mielenkiintoa alkaa selvittelemään sinun ongelmiasi. Elämä on mukavaa ilman sinun ongelmia.
Mulla vähän sama syy, vaikka olen korkeakoulutettu ja työssäkäyvä. Olen siis tylsä ihminen. Sellainen kotimöllöttäjä, joka en harrasta mitään, en matkustele, en erityisemmin seuraa uutisia ja yleisiä asioitakaan (ei siis small talk aiheita). Ja viihdyn näin, en itse kaipaa enkä halua muunlaista elämää. Ja iän myötä olen onneksi tottunut siihenkin, ettei minulla ole ystäviä, en niitäkään enää oikeastaan kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet liian kiinnostunut itsestäsi. Hyviä ja suosittuja ystäviä kun ovat myös sellaiset, jotka aidosti kuuntelevat ja jakavat toisten huolia ja iloja.
Enemmän kuin kiinnostunut, ehkä häpeän itseäni. Sillä tarkoitin, että minulla ei ole annettavaa muille: ei materiaa, ei mitään mistä hyötyä, ei ohjeita työelämään, ei mitään sanottavaa opintoihin.
Osaan kuunnella, kannustaa, olla iloinen muiden puolesta. Pikkulapsiaikana jostain syystä törmäsin muihin, jotka halusivat vain jonkun, joka kuuntelee, kuuntelee ja kuuntelee.
Minä itse kaipaisin vastavuoroisuutta, tekemistä, elämäniloa (ja pakko vielä tarkentaa, että en takertuisi, en roikkuisi, että osaan olla ihan normaali).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys ole noin vaikeaa. Niin kuin tuo edellinenkin vastaaja sanoi, että mietit aivan liikaa itseäsi. Kukaan ei jaksa mitään minä minä -tyyppiä tai vihamielisyyteen taipuvaista muita pinnalliseksi syyttelevää ihmistä kaverikseen. Kenelläkään ei ole yksinkertaisesti mielenkiintoa alkaa selvittelemään sinun ongelmiasi. Elämä on mukavaa ilman sinun ongelmia.
Ei ole varmaan vaikeaa, jos on ollut melko ongelmaton elämä lapsesta asti. Jos taas on ollut paljon ongelmia jo nuorena, niin muut leimaavat äkkiä oudoksi ja joudut olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet liian kiinnostunut itsestäsi. Hyviä ja suosittuja ystäviä kun ovat myös sellaiset, jotka aidosti kuuntelevat ja jakavat toisten huolia ja iloja.
Enemmän kuin kiinnostunut, ehkä häpeän itseäni. Sillä tarkoitin, että minulla ei ole annettavaa muille: ei materiaa, ei mitään mistä hyötyä, ei ohjeita työelämään, ei mitään sanottavaa opintoihin.
Osaan kuunnella, kannustaa, olla iloinen muiden puolesta. Pikkulapsiaikana jostain syystä törmäsin muihin, jotka halusivat vain jonkun, joka kuuntelee, kuuntelee ja kuuntelee.
Minä itse kaipaisin vastavuoroisuutta, tekemistä, elämäniloa (ja pakko vielä tarkentaa, että en takertuisi, en roikkuisi, että osaan olla ihan normaali).
Ap
Minulla on ollut aivan tuo sama ongelma. Joskus elämä tuntuu siltä, että lyö jatkuvasti päätään seinään ja joskus on mukavampia aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olet liian kiinnostunut itsestäsi. Hyviä ja suosittuja ystäviä kun ovat myös sellaiset, jotka aidosti kuuntelevat ja jakavat toisten huolia ja iloja.
Ei useimmille oikeasti riitä hyvä kuuntelija. Jotkut kyllä haluaa näitä tyyppejä ystäväpiiriinsä, mutta usein niihin otetaan yhteyttä vain silloin, kun on akuutisti päällä joku murhe, ongelma tai ahdistus jolle kaipaa kuuntelijaa. Sitten kun on iloisempi elämänvaihe, ollaan ns. hauskempien ystävien kanssa. Itse olen monellekin ihmiselle tässä roolissa, että kun kuuntelijaa tarvitaan, minulle avaudutaan, mutta muuten unohdetaan koska en ole kovin kiinnostava ihminen.
Paras ystäväni on kotoisin alkoholistiperrheestä ja on tällä hetkellä rankkojen vaiheiden tuloksena masentunut. Minullakin on ollut välillä vaikeaa ja masennusta. Silti meillä riittää keskusteltavaa kaikesta, milloin yhteiskunnasta, ihmissuhteista, ihan mistä vaan. Eikä se ole kiinni materiasta, ollaan molemmat oltu pitkään varattomia. Eikä meistä kumpikaan kaipaa toisesta mitään ns. hyötyä vaan jonkun jonka kanssa yhdessä pohtia ja työstää asioita eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on parikin työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ystävää. Toisen kanssa bongaan lintuja ja kasveja, ratkon ristikoita. Toisen kanssa käyn kalassa ja uimassa. Kummankin kanssa penkkiurheilua, teatteria, elokuvia.
Netin keskustelufoorumeilla oli hyvä tutustua ihmisiin, silloin kun ne vielä olivat voimissaan (ennen Facebookia). Sai olla "äänessä" tai hiljaa sen mukaan miltä itsestä tuntui, keskustelunaiheita oli monia. Kiinnostavimpia tyyppejä tuli sitten tavattua livenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Tavallisia ihmisiä ne muutkin saman kokeneet on. Hain sitä, että sellaisten ihmisten seurassa ei tarvitsisi kierrellä ja kaarrella. Ns. normot haluavat aina tietää mitä teet työksesi ja jos et kerro totuutta, susta saa oudon kuvan ja jos kerrot, niiden kiinnostus tutustua saattaa lopahtaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Tavallisia ihmisiä ne muutkin saman kokeneet on. Hain sitä, että sellaisten ihmisten seurassa ei tarvitsisi kierrellä ja kaarrella. Ns. normot haluavat aina tietää mitä teet työksesi ja jos et kerro totuutta, susta saa oudon kuvan ja jos kerrot, niiden kiinnostus tutustua saattaa lopahtaa siihen.
Mitä siinä lopulta menettää jos kertoo? Kannattaa joskus ottaa riski, kaikki eivät välttämättä suhtaudu samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Tavallisia ihmisiä ne muutkin saman kokeneet on. Hain sitä, että sellaisten ihmisten seurassa ei tarvitsisi kierrellä ja kaarrella. Ns. normot haluavat aina tietää mitä teet työksesi ja jos et kerro totuutta, susta saa oudon kuvan ja jos kerrot, niiden kiinnostus tutustua saattaa lopahtaa siihen.
Mitä siinä lopulta menettää jos kertoo? Kannattaa joskus ottaa riski, kaikki eivät välttämättä suhtaudu samalla tavalla.
Eivät välttämättä kaikki, mutta suurin osa. Tuntuu paskalta! - Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Tavallisia ihmisiä ne muutkin saman kokeneet on. Hain sitä, että sellaisten ihmisten seurassa ei tarvitsisi kierrellä ja kaarrella. Ns. normot haluavat aina tietää mitä teet työksesi ja jos et kerro totuutta, susta saa oudon kuvan ja jos kerrot, niiden kiinnostus tutustua saattaa lopahtaa siihen.
Olisi kiva löytää ystäviä muutenkin kuin yhden viiteryhmän sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä sä olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Mikä se syy sitten onkaan: sairaus, vamma, mt-ongelma... eikö saman kokeneista löytäisi ystäviä? Silloin ei tarvitsisi vaieta taustastaan.
En nimenomaan haluaisi jauhaa tästä eläkkeestä, sen syistä, enkä valittaa mistään siihen liittyvästä.
En haluisi olla viiteryhmältäni tällainen, vaan tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä. Tai ainakin potentiaalisena ihmisenä. En sellaisena, joka alleviivatusti ei ole kuten muut.
Vaikea selittää.
Ap
Tavallisia ihmisiä ne muutkin saman kokeneet on. Hain sitä, että sellaisten ihmisten seurassa ei tarvitsisi kierrellä ja kaarrella. Ns. normot haluavat aina tietää mitä teet työksesi ja jos et kerro totuutta, susta saa oudon kuvan ja jos kerrot, niiden kiinnostus tutustua saattaa lopahtaa siihen.
Mitä siinä lopulta menettää jos kertoo? Kannattaa joskus ottaa riski, kaikki eivät välttämättä suhtaudu samalla tavalla.
Ihmisarvonsa.
Voi ja joutuu juoruilun ja välttelyn kohteeksi.
Lapset saa sitten siinä osansa, vaikka minun taustastani huolimatta perheemme on täysin normaali, ja ongelmaton.
Ap
Puhuisin mielelläni ap:n kanssa rakentamisesta tai lomamatkoista tai yhteiskunnallisista asioista. Kiinnostavia aiheita.
Mikä kontrasti muuhun, en tajunnut?
Tuo on kans outoa että jotkut luulevat ap:n alkavan valittaa eivätkä tahdo olla tekemisissä.
Itselläni raskaita kokemuksia ja masennusta, enkä niitä valita.
Tai sitten olet liian kiinnostunut itsestäsi. Hyviä ja suosittuja ystäviä kun ovat myös sellaiset, jotka aidosti kuuntelevat ja jakavat toisten huolia ja iloja.