Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko kysyä jotain tapanarsistilta?
tapanarsisti
03.04.2019 |
Olen tapanarsisti. Haluatko kysyä minulta jotakin?
Täällä kuvauksia narsismin eri tyypeistä.
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/02/rethinking-narcissism-narsismi…
7 - 8 janalla kuvaavat tapanarsismia, eli turvautumista itsensä erityiseksi ja muita paremmaksi kokemisen tunteeseen. Nämä ihmiset turvautuvat vaikeuksien ja epämiellyttävien tunteiden kohdatessa mielikuviin itsestään erityisenä ja erityskohtelua ansaitsevana. Tavoitellessaan omia tarpeitaan he voivat jättää muut ihmiset täysin huomiotta. Heillä on kuitenkin satunnaisesti kykyä huomata puutteensa ja he kykenevät osoittamaan myös aitoa inhimillistä ymmärtämistä muita kohtaan. He eivät myöskään välttämättä koko aikaa tarvitse kokemusta omasta erityisyydestään, vaan he pystyvät keskittymään myös muuhun silloin, kun heillä on hyvä olla. Vaikeuksia kohdatessaan he kuitenkin sulkeutuvat herkästi omaan paremmuuteensa ja pyrkivät ratkaisemaan ongelmansa painamalla muita ihmisiä alas tai vaatimalla ansaitsevansa enemmän.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tervettä kokea itsensä erityiseksi, minä esim. ajattelen, että olen Jumalan siunaama ihminen (jumalalla en viittaa tässä minkään uskontokunnan jumalaan), ja toivoisin itseasiassa saavani välittää Jumalan siunausta kärsivillekin. Toki se on korkeimmasta kiinni ja hänen lahjansa ja työtään, jos minut siihen valittaisiin ja saan välittää jotain niin mahtavaa ja hyvää toisille. Jos näin olisi, niin kyllä ajattelisin olevani erityinen. Onko siinä siis muka jotain pahaa? (Ja siis huom. en ole uskovainen, ajattelen jumalaa lähinnä universaalina rakkautena, hahmottomana kaikkeutena, enkä varsinkaan palvo häntä tai mitään milläänlailla).
Ajattelen kenen tahansa erityisen ymmärtäväisen ja rakkautta tuovan ihmisen olevan hyvin erityinen.
t.kristallikissaRiippuu siitä miten puolustautuva sinä olet saadessasi aiheellista kritiikkiä. Minun ei useinkaan ole kovin helppoa ottaa sitä vastaan.
Mitähän mahdetaan aiheellisella kritiikillä tarkoittaa? Esim. minua on kritisoineet vain sellaiset ihmiset, jotka eivät itse myönnä omia virheitään esim. minua kohtaan. Satuttaneensa minua. Miksi IHMEESSÄ ottaisin vastaan heidän mielipiteitään?
Jos sen sijaan on kyse jostain töissä tapahtuvasta krittikistä, saattaisin murtua itkemään, koska mulle on kasvatettu niin älyttömän huono itsetunto.
Eli jos joku kritisoi niin, että se satuttaa, niin millä oikeudella? Opetelkoot kritisoimaan empaattisemmin.
Tietenkin teen itseni kanssa töitä kasvaakseni, ettei minulle aiheutettu huono itsetunto saisi lähinnä kuvittelemaan, että arvostelijani olisivat edes oikeassa. Koska eivät he useinkaan ole. Tai siis jos asioista ei osata sanoa asioina, vaan mukaan aletaan esim. vetää persoonaani. Siitä he eivät tiedä mitään. Kukaan ei tiedä, miksi reagoin kuten reagoin jo siis ennen kuin kritiikkiä tulee, siksi kritisoija usein vain satuttaa, kosk kritiikki on veitsen kääntöä haavassa. Mutta siis voisitko konkretisoida, mitä tarkoitat kritiikillä?
t.kristallikissa
Aiheellinen kritiikki: Unohdat esimerkiksi muiden kiireiden takia hankkia lahjan puolisollesi jouluna ja hän kritisoi sinua asiasta, koska hänellä on paha mieli (ette ole sopineet ettei lahjoja hankita).
Jos sinun on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, niin suutut puolisollesi hänen huomauttaessaan sinulle unohduksestasi tai alat kovasti puolustella itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku esim. arvostelee kasvatustaitojani, niin minua se kyllä loukkaa, enkä ymmärrä, miksi kyseinen arvostelija olisi siinä asemassa, että on oikeutettu loukkaamaan minua? Ei todellakaan ole. Jos osaisi auttaa, se taas olisi mahtavan hieno juttu. Mutta kun ei osaa, niin ehkä ei kannattaisi kuvitella olevansa mua parempi ihminen ja osaavansa arvostella mua aiheesta, kun ei tiedä taustoistani, kärsimyksistäni, pyrkimyksistäni eikä minusta muutenkaan yhtään mitään. Arvostelijalla on vain itsellään huono mieli ja haluaa purkaa sen toisiin, lähinnä vaikeuksissa tarpoviin ihmisiin. Annan sellaisille takaisin niin paljon kuin vain ikinä kykenen. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa, kysyn minä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sä kuvittelit olevasi?
t.kristallikissaKäy lukemassa tuo kirjoitus. Tapanarsisti tarkoittaa sitä, että minulla on jotain narsistisia reagointitapoja, vaikken ole varsinaisesti narsisti.
On minullakin, enkä todellakaan ajattele, ettenkö voi muuttua ja päästä niistä eroon. Tiedän kyllä keneltä ne ovat tulleet. Mutta kuten sanoin, kaikki narsistiseksi ehkä kuvailtu ei ole suinkaan pahuutta tai mitenkään väärin. Jos ihminen esim. raivostuu kokiessaan vääryyttä taustalla voi paljon paremminkin olla avuttomuudentunne ja pelot, ei aggressio ja viha.
t.kristallikisaJa siis avainsanan ollessa "kokiessaan vääryyttä", vaikka pieni huudon kohteeksi joutuva uhri ei sitä ollutkaan tarkoittanut.
t.kristallikissaEi ole ketään sellaista ihmistä, joka aina osaisi reagoida kypsästi ja fiksusti joka tilanteessa. Olennaisempaa ehkä on se, että onko valmis yrittämään korjata asioita siinä vaiheessa, kun huomaa, että on toiminut itse väärin.
No, minusta ratkaisu ei ole se, että jos minä koen jonkun toiminnasta seuraavan itselleni avuttomuutta ja pelkoa niin se on mun ongelmani yksin. En itse ikinä haluaisi aikuisena pelotella toista aikuista, jos tällä on traumoja ja vain sanoa, että hoida sä ne, mä saan satuttaa sua niin paljon kuin jaksan. Eli tilanteessa ei tavallaan ole tätä sinun mainitsemaasi väärintekijää.
t.kristallikissa
Elämä on usein monimutkaista. Silloin on vain yritettävä toimia niin hyvin kuin siinä tilanteessa osaa. Monesti kannattaa hankkiutua pois sellaisesta seurassa, jossa on usein ikävä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tervettä kokea itsensä erityiseksi, minä esim. ajattelen, että olen Jumalan siunaama ihminen (jumalalla en viittaa tässä minkään uskontokunnan jumalaan), ja toivoisin itseasiassa saavani välittää Jumalan siunausta kärsivillekin. Toki se on korkeimmasta kiinni ja hänen lahjansa ja työtään, jos minut siihen valittaisiin ja saan välittää jotain niin mahtavaa ja hyvää toisille. Jos näin olisi, niin kyllä ajattelisin olevani erityinen. Onko siinä siis muka jotain pahaa? (Ja siis huom. en ole uskovainen, ajattelen jumalaa lähinnä universaalina rakkautena, hahmottomana kaikkeutena, enkä varsinkaan palvo häntä tai mitään milläänlailla).
Ajattelen kenen tahansa erityisen ymmärtäväisen ja rakkautta tuovan ihmisen olevan hyvin erityinen.
t.kristallikissaRiippuu siitä miten puolustautuva sinä olet saadessasi aiheellista kritiikkiä. Minun ei useinkaan ole kovin helppoa ottaa sitä vastaan.
Mitähän mahdetaan aiheellisella kritiikillä tarkoittaa? Esim. minua on kritisoineet vain sellaiset ihmiset, jotka eivät itse myönnä omia virheitään esim. minua kohtaan. Satuttaneensa minua. Miksi IHMEESSÄ ottaisin vastaan heidän mielipiteitään?
Jos sen sijaan on kyse jostain töissä tapahtuvasta krittikistä, saattaisin murtua itkemään, koska mulle on kasvatettu niin älyttömän huono itsetunto.
Eli jos joku kritisoi niin, että se satuttaa, niin millä oikeudella? Opetelkoot kritisoimaan empaattisemmin.
Tietenkin teen itseni kanssa töitä kasvaakseni, ettei minulle aiheutettu huono itsetunto saisi lähinnä kuvittelemaan, että arvostelijani olisivat edes oikeassa. Koska eivät he useinkaan ole. Tai siis jos asioista ei osata sanoa asioina, vaan mukaan aletaan esim. vetää persoonaani. Siitä he eivät tiedä mitään. Kukaan ei tiedä, miksi reagoin kuten reagoin jo siis ennen kuin kritiikkiä tulee, siksi kritisoija usein vain satuttaa, kosk kritiikki on veitsen kääntöä haavassa. Mutta siis voisitko konkretisoida, mitä tarkoitat kritiikillä?
t.kristallikissaAiheellinen kritiikki: Unohdat esimerkiksi muiden kiireiden takia hankkia lahjan puolisollesi jouluna ja hän kritisoi sinua asiasta, koska hänellä on paha mieli (ette ole sopineet ettei lahjoja hankita).
Jos sinun on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, niin suutut puolisollesi hänen huomauttaessaan sinulle unohduksestasi tai alat kovasti puolustella itseäsi.
Niin no tuossa olisin täysin murtunut enkä enää uskoisi hänen voivan kuin haluta mulle pahaa. Murtuisin tosi pahasti, jos ihminen, jonka luulin olevan mulle hyvä satuttaisi minua noin mitättömästä syystä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sä kuvittelit olevasi?
t.kristallikissaKäy lukemassa tuo kirjoitus. Tapanarsisti tarkoittaa sitä, että minulla on jotain narsistisia reagointitapoja, vaikken ole varsinaisesti narsisti.
On minullakin, enkä todellakaan ajattele, ettenkö voi muuttua ja päästä niistä eroon. Tiedän kyllä keneltä ne ovat tulleet. Mutta kuten sanoin, kaikki narsistiseksi ehkä kuvailtu ei ole suinkaan pahuutta tai mitenkään väärin. Jos ihminen esim. raivostuu kokiessaan vääryyttä taustalla voi paljon paremminkin olla avuttomuudentunne ja pelot, ei aggressio ja viha.
t.kristallikisaJa siis avainsanan ollessa "kokiessaan vääryyttä", vaikka pieni huudon kohteeksi joutuva uhri ei sitä ollutkaan tarkoittanut.
t.kristallikissaEi ole ketään sellaista ihmistä, joka aina osaisi reagoida kypsästi ja fiksusti joka tilanteessa. Olennaisempaa ehkä on se, että onko valmis yrittämään korjata asioita siinä vaiheessa, kun huomaa, että on toiminut itse väärin.
No, minusta ratkaisu ei ole se, että jos minä koen jonkun toiminnasta seuraavan itselleni avuttomuutta ja pelkoa niin se on mun ongelmani yksin. En itse ikinä haluaisi aikuisena pelotella toista aikuista, jos tällä on traumoja ja vain sanoa, että hoida sä ne, mä saan satuttaa sua niin paljon kuin jaksan. Eli tilanteessa ei tavallaan ole tätä sinun mainitsemaasi väärintekijää.
t.kristallikissaElämä on usein monimutkaista. Silloin on vain yritettävä toimia niin hyvin kuin siinä tilanteessa osaa. Monesti kannattaa hankkiutua pois sellaisesta seurassa, jossa on usein ikävä olla.
Sä et tiedä siitä mitään, mullaoli tuollalailla itseäni kohteleva äiti, mihin olisin mennyt? Kerropa.
T.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku esim. arvostelee kasvatustaitojani, niin minua se kyllä loukkaa, enkä ymmärrä, miksi kyseinen arvostelija olisi siinä asemassa, että on oikeutettu loukkaamaan minua? Ei todellakaan ole. Jos osaisi auttaa, se taas olisi mahtavan hieno juttu. Mutta kun ei osaa, niin ehkä ei kannattaisi kuvitella olevansa mua parempi ihminen ja osaavansa arvostella mua aiheesta, kun ei tiedä taustoistani, kärsimyksistäni, pyrkimyksistäni eikä minusta muutenkaan yhtään mitään. Arvostelijalla on vain itsellään huono mieli ja haluaa purkaa sen toisiin, lähinnä vaikeuksissa tarpoviin ihmisiin. Annan sellaisille takaisin niin paljon kuin vain ikinä kykenen. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa, kysyn minä.
t.kristallikissa
Maailmaan mahtuu paljon ääntä. Kannattaa yrittää jättää osa siitä omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tervettä kokea itsensä erityiseksi, minä esim. ajattelen, että olen Jumalan siunaama ihminen (jumalalla en viittaa tässä minkään uskontokunnan jumalaan), ja toivoisin itseasiassa saavani välittää Jumalan siunausta kärsivillekin. Toki se on korkeimmasta kiinni ja hänen lahjansa ja työtään, jos minut siihen valittaisiin ja saan välittää jotain niin mahtavaa ja hyvää toisille. Jos näin olisi, niin kyllä ajattelisin olevani erityinen. Onko siinä siis muka jotain pahaa? (Ja siis huom. en ole uskovainen, ajattelen jumalaa lähinnä universaalina rakkautena, hahmottomana kaikkeutena, enkä varsinkaan palvo häntä tai mitään milläänlailla).
Ajattelen kenen tahansa erityisen ymmärtäväisen ja rakkautta tuovan ihmisen olevan hyvin erityinen.
t.kristallikissaRiippuu siitä miten puolustautuva sinä olet saadessasi aiheellista kritiikkiä. Minun ei useinkaan ole kovin helppoa ottaa sitä vastaan.
Mitähän mahdetaan aiheellisella kritiikillä tarkoittaa? Esim. minua on kritisoineet vain sellaiset ihmiset, jotka eivät itse myönnä omia virheitään esim. minua kohtaan. Satuttaneensa minua. Miksi IHMEESSÄ ottaisin vastaan heidän mielipiteitään?
Jos sen sijaan on kyse jostain töissä tapahtuvasta krittikistä, saattaisin murtua itkemään, koska mulle on kasvatettu niin älyttömän huono itsetunto.
Eli jos joku kritisoi niin, että se satuttaa, niin millä oikeudella? Opetelkoot kritisoimaan empaattisemmin.
Tietenkin teen itseni kanssa töitä kasvaakseni, ettei minulle aiheutettu huono itsetunto saisi lähinnä kuvittelemaan, että arvostelijani olisivat edes oikeassa. Koska eivät he useinkaan ole. Tai siis jos asioista ei osata sanoa asioina, vaan mukaan aletaan esim. vetää persoonaani. Siitä he eivät tiedä mitään. Kukaan ei tiedä, miksi reagoin kuten reagoin jo siis ennen kuin kritiikkiä tulee, siksi kritisoija usein vain satuttaa, kosk kritiikki on veitsen kääntöä haavassa. Mutta siis voisitko konkretisoida, mitä tarkoitat kritiikillä?
t.kristallikissaAiheellinen kritiikki: Unohdat esimerkiksi muiden kiireiden takia hankkia lahjan puolisollesi jouluna ja hän kritisoi sinua asiasta, koska hänellä on paha mieli (ette ole sopineet ettei lahjoja hankita).
Jos sinun on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, niin suutut puolisollesi hänen huomauttaessaan sinulle unohduksestasi tai alat kovasti puolustella itseäsi.
Niin no tuossa olisin täysin murtunut enkä enää uskoisi hänen voivan kuin haluta mulle pahaa. Murtuisin tosi pahasti, jos ihminen, jonka luulin olevan mulle hyvä satuttaisi minua noin mitättömästä syystä.
t.kristallikissa
Ihmissuhteet ovat haastavia. Kukaan ei ole täydellinen ja sen kanssa on vain elettävä. Jos tulee paljon sellaisia asioita, joista ei mitenkään pääse yli, niin kannattaa laittaa piste tälle ihmissuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sä kuvittelit olevasi?
t.kristallikissaKäy lukemassa tuo kirjoitus. Tapanarsisti tarkoittaa sitä, että minulla on jotain narsistisia reagointitapoja, vaikken ole varsinaisesti narsisti.
On minullakin, enkä todellakaan ajattele, ettenkö voi muuttua ja päästä niistä eroon. Tiedän kyllä keneltä ne ovat tulleet. Mutta kuten sanoin, kaikki narsistiseksi ehkä kuvailtu ei ole suinkaan pahuutta tai mitenkään väärin. Jos ihminen esim. raivostuu kokiessaan vääryyttä taustalla voi paljon paremminkin olla avuttomuudentunne ja pelot, ei aggressio ja viha.
t.kristallikisaJa siis avainsanan ollessa "kokiessaan vääryyttä", vaikka pieni huudon kohteeksi joutuva uhri ei sitä ollutkaan tarkoittanut.
t.kristallikissaEi ole ketään sellaista ihmistä, joka aina osaisi reagoida kypsästi ja fiksusti joka tilanteessa. Olennaisempaa ehkä on se, että onko valmis yrittämään korjata asioita siinä vaiheessa, kun huomaa, että on toiminut itse väärin.
No, minusta ratkaisu ei ole se, että jos minä koen jonkun toiminnasta seuraavan itselleni avuttomuutta ja pelkoa niin se on mun ongelmani yksin. En itse ikinä haluaisi aikuisena pelotella toista aikuista, jos tällä on traumoja ja vain sanoa, että hoida sä ne, mä saan satuttaa sua niin paljon kuin jaksan. Eli tilanteessa ei tavallaan ole tätä sinun mainitsemaasi väärintekijää.
t.kristallikissaElämä on usein monimutkaista. Silloin on vain yritettävä toimia niin hyvin kuin siinä tilanteessa osaa. Monesti kannattaa hankkiutua pois sellaisesta seurassa, jossa on usein ikävä olla.
Sä et tiedä siitä mitään, mullaoli tuollalailla itseäni kohteleva äiti, mihin olisin mennyt? Kerropa.
T.kristallikissa
Et kai lapsena yhtään mihinkään. Aikuisena tälläisen vanhemman seurassa ei kuitenkaan ole pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttääkö sinua suomalainen ”jonotuskulttuuri”?
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttääkö sinua suomalainen ”jonotuskulttuuri”?
Kyllä. Mutta tietysti jonottaminen on parempi vaihtoehto kuin henkensä heittäminen rynnivän ihmismassan jalkoihin jäädessään. Tällaisestahan välillä uutisoidaan maailmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku esim. arvostelee kasvatustaitojani, niin minua se kyllä loukkaa, enkä ymmärrä, miksi kyseinen arvostelija olisi siinä asemassa, että on oikeutettu loukkaamaan minua? Ei todellakaan ole. Jos osaisi auttaa, se taas olisi mahtavan hieno juttu. Mutta kun ei osaa, niin ehkä ei kannattaisi kuvitella olevansa mua parempi ihminen ja osaavansa arvostella mua aiheesta, kun ei tiedä taustoistani, kärsimyksistäni, pyrkimyksistäni eikä minusta muutenkaan yhtään mitään. Arvostelijalla on vain itsellään huono mieli ja haluaa purkaa sen toisiin, lähinnä vaikeuksissa tarpoviin ihmisiin. Annan sellaisille takaisin niin paljon kuin vain ikinä kykenen. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa, kysyn minä.
t.kristallikissaMaailmaan mahtuu paljon ääntä. Kannattaa yrittää jättää osa siitä omaan arvoonsa.
Siihen tarvitaan tukea. Esim. omalta äidiltä. En ole narsisti, joka ei välittäisi muiden tunteista. En tajua vain, että jos en miellytä jotakuta, millä oikeudella tämä kaataa pahan olonsa siitä mun niskaani? Asiahan on hänen ratkaistava itsensä kanssa, että ei siedä toisia.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku esim. arvostelee kasvatustaitojani, niin minua se kyllä loukkaa, enkä ymmärrä, miksi kyseinen arvostelija olisi siinä asemassa, että on oikeutettu loukkaamaan minua? Ei todellakaan ole. Jos osaisi auttaa, se taas olisi mahtavan hieno juttu. Mutta kun ei osaa, niin ehkä ei kannattaisi kuvitella olevansa mua parempi ihminen ja osaavansa arvostella mua aiheesta, kun ei tiedä taustoistani, kärsimyksistäni, pyrkimyksistäni eikä minusta muutenkaan yhtään mitään. Arvostelijalla on vain itsellään huono mieli ja haluaa purkaa sen toisiin, lähinnä vaikeuksissa tarpoviin ihmisiin. Annan sellaisille takaisin niin paljon kuin vain ikinä kykenen. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa, kysyn minä.
t.kristallikissaMaailmaan mahtuu paljon ääntä. Kannattaa yrittää jättää osa siitä omaan arvoonsa.
Siihen tarvitaan tukea. Esim. omalta äidiltä. En ole narsisti, joka ei välittäisi muiden tunteista. En tajua vain, että jos en miellytä jotakuta, millä oikeudella tämä kaataa pahan olonsa siitä mun niskaani? Asiahan on hänen ratkaistava itsensä kanssa, että ei siedä toisia.
t.kristallikissa
Maailma on epätäydellinen paikka. Sillä on yritettävä tulla toimeen mitä on saanut ja pyrittävä hankkimaan lisää sellaista, jota kokee kaipaavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tervettä kokea itsensä erityiseksi, minä esim. ajattelen, että olen Jumalan siunaama ihminen (jumalalla en viittaa tässä minkään uskontokunnan jumalaan), ja toivoisin itseasiassa saavani välittää Jumalan siunausta kärsivillekin. Toki se on korkeimmasta kiinni ja hänen lahjansa ja työtään, jos minut siihen valittaisiin ja saan välittää jotain niin mahtavaa ja hyvää toisille. Jos näin olisi, niin kyllä ajattelisin olevani erityinen. Onko siinä siis muka jotain pahaa? (Ja siis huom. en ole uskovainen, ajattelen jumalaa lähinnä universaalina rakkautena, hahmottomana kaikkeutena, enkä varsinkaan palvo häntä tai mitään milläänlailla).
Ajattelen kenen tahansa erityisen ymmärtäväisen ja rakkautta tuovan ihmisen olevan hyvin erityinen.
t.kristallikissaRiippuu siitä miten puolustautuva sinä olet saadessasi aiheellista kritiikkiä. Minun ei useinkaan ole kovin helppoa ottaa sitä vastaan.
Mitähän mahdetaan aiheellisella kritiikillä tarkoittaa? Esim. minua on kritisoineet vain sellaiset ihmiset, jotka eivät itse myönnä omia virheitään esim. minua kohtaan. Satuttaneensa minua. Miksi IHMEESSÄ ottaisin vastaan heidän mielipiteitään?
Jos sen sijaan on kyse jostain töissä tapahtuvasta krittikistä, saattaisin murtua itkemään, koska mulle on kasvatettu niin älyttömän huono itsetunto.
Eli jos joku kritisoi niin, että se satuttaa, niin millä oikeudella? Opetelkoot kritisoimaan empaattisemmin.
Tietenkin teen itseni kanssa töitä kasvaakseni, ettei minulle aiheutettu huono itsetunto saisi lähinnä kuvittelemaan, että arvostelijani olisivat edes oikeassa. Koska eivät he useinkaan ole. Tai siis jos asioista ei osata sanoa asioina, vaan mukaan aletaan esim. vetää persoonaani. Siitä he eivät tiedä mitään. Kukaan ei tiedä, miksi reagoin kuten reagoin jo siis ennen kuin kritiikkiä tulee, siksi kritisoija usein vain satuttaa, kosk kritiikki on veitsen kääntöä haavassa. Mutta siis voisitko konkretisoida, mitä tarkoitat kritiikillä?
t.kristallikissaAiheellinen kritiikki: Unohdat esimerkiksi muiden kiireiden takia hankkia lahjan puolisollesi jouluna ja hän kritisoi sinua asiasta, koska hänellä on paha mieli (ette ole sopineet ettei lahjoja hankita).
Jos sinun on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, niin suutut puolisollesi hänen huomauttaessaan sinulle unohduksestasi tai alat kovasti puolustella itseäsi.
Luin muuten kiireessä tämän ensin huonosti ja että siinä luki, että unohdin ostaa lahjan hänen puolestaan jollekin toiselle. Mutta siis mulle ois heti ongelma, että miksei toinen ajattele minua? Mulla oli niin kiire, etten ehtinyt. Totta kai mulla on paha mieli, jos noin käy, täytyykö siinä vielä antaa mulle kritiikkiä? Jo on paksua. Tunkekoot toiveensa hanuriinsa, jos alka mua siitä vielä kiusata eli arvostella. Eikö tajua, että lahjoja saadaan, ei vaadita? Jos taas itse en saisi lahjaa, ihmetteleisin, että olenko tehnyt jotain väärin ja asiasta puhuttaisiin. Jos tajuaisin, että en ole, niin kyllä harmittaisi tietenkin, että olen sitten muuten vain niin arvoton, että unohdun. Siitä vain kantsii tehdä itse johtopäätökset.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku esim. arvostelee kasvatustaitojani, niin minua se kyllä loukkaa, enkä ymmärrä, miksi kyseinen arvostelija olisi siinä asemassa, että on oikeutettu loukkaamaan minua? Ei todellakaan ole. Jos osaisi auttaa, se taas olisi mahtavan hieno juttu. Mutta kun ei osaa, niin ehkä ei kannattaisi kuvitella olevansa mua parempi ihminen ja osaavansa arvostella mua aiheesta, kun ei tiedä taustoistani, kärsimyksistäni, pyrkimyksistäni eikä minusta muutenkaan yhtään mitään. Arvostelijalla on vain itsellään huono mieli ja haluaa purkaa sen toisiin, lähinnä vaikeuksissa tarpoviin ihmisiin. Annan sellaisille takaisin niin paljon kuin vain ikinä kykenen. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa, kysyn minä.
t.kristallikissaMaailmaan mahtuu paljon ääntä. Kannattaa yrittää jättää osa siitä omaan arvoonsa.
Siihen tarvitaan tukea. Esim. omalta äidiltä. En ole narsisti, joka ei välittäisi muiden tunteista. En tajua vain, että jos en miellytä jotakuta, millä oikeudella tämä kaataa pahan olonsa siitä mun niskaani? Asiahan on hänen ratkaistava itsensä kanssa, että ei siedä toisia.
t.kristallikissaMaailma on epätäydellinen paikka. Sillä on yritettävä tulla toimeen mitä on saanut ja pyrittävä hankkimaan lisää sellaista, jota kokee kaipaavansa.
Tietenkin. In the meanwhile en kuuntele vastineitta ääliöiden kritiikkiä kun en ole halunnut mitään pahaa tai en tehnyt mitään pahaa. Siitä, että ihminen on epätäydellinen on h*lvetin raukkamaista arvostella. Ja mä sain siitä täysin osani jo lapsena. Jos te ette saaneet, niin kuunnelkaa sitä paskalässytystä vioistanne.
t.kristallikissa
Alue: Aihe vapaa
No, minusta ratkaisu ei ole se, että jos minä koen jonkun toiminnasta seuraavan itselleni avuttomuutta ja pelkoa niin se on mun ongelmani yksin. En itse ikinä haluaisi aikuisena pelotella toista aikuista, jos tällä on traumoja ja vain sanoa, että hoida sä ne, mä saan satuttaa sua niin paljon kuin jaksan. Eli tilanteessa ei tavallaan ole tätä sinun mainitsemaasi väärintekijää.
t.kristallikissa