Lue keskustelun säännöt.
Sijaistraumatisoiduin lapsena, kun isä teki minusta uskottunsa
02.04.2019 |
Yhdessä muiden perheen ongelmien kanssa tuo johti siihen, että sairastuin jo lapsena masennukseen ja myöhemmin murroiässä paniikkihäiriöön.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko masennus aina lapsuudesta?
En ole haastatellut kaikkia maailman masentuneita, mutta huono lapsuus antaa huonon pohjan mielenterveyden kehitykselle. Toki onnellisista lähtökohdista olevakin ihminen voi kokea myöhemmin elämässään isoja vaikeuksia ja masentua. Masennus on usein seurausta siitä, että elämä on ollut liian vaativaa suhteessa omiin voimavaroihin.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi sitten saada positiivista palautetta ja hyökätä s a a t a n a l l i s e s t i syyllistäen vanhempasi kimppuun, kun tilanne on esittenynä yhden osa puolen lasien läpi? Oletko käynyt vanhempasi kanssa keskustelua hänen lapsuudestaan vai onko se vain sinun yksinoikeutesi syyttää vanhempaasi? Entä olet itse perustamassa perhettä ja jatkamassa perheenne perintöä? Aikuinen, joka ei ole saanut rakkautta ja normaaleja tunnesiteitä omassa lapsuudessaan ei osaa antaa sitä pmalle lapsellenkaan ja tämä koskee myös isääsi. Ehkä hän on jopa toisenpolven sotainvalidi?
Isäni on punavangin lapsenlapsi, jos sotatraumoja haluat alkaa väenväkisin kaivella. Hänen vanhempansa eivät olleet rintamalla. Minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen, ettei isäni ongelmiinsa apua ole hakenut, vaikka sitä on joskus kuulemma hänelle tarjottu.
Luuletko ihan oikeasti, että tuolla tavalla toiminut vanhempi suostuisi avoimesti keskustelemaan menneisyydestä, vaikka itse olen yrittänyt tällaisia asioita nostaa esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Faith kirjoitti:
Epäkypsä ja itsekäs vanhempi saattaa tehdä noinkin. Lapsia pitäisi suojella aikuisten asioilta eikä tieten tahtoen altistaa niille.
Olen tästä täysin samaa mieltä. Roolit eivät ole lapsuuden jälkeen muuttuneet miksikään, vaikka olen yrittänyt muuttaa niitä normaalimpaan suuntaan. Omaa mielenterveyttäni suojellakseni jouduin laittamaan lopulta välit poikki, kun mikään ei auttanut. Tuntuuhan se ikävältä, mutta tällaista elämä joskus voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Mitä muuta sinä teet kuin soitat suutasi ihmisille? Koetko voiman tunnetta päästessäsi irvailemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Voisit olla isäni, joka pitääkseen kulissit kunnossa pistää ensin lapsensa mielenterveyden paskaksi ja sen jälkeen irvailee, kun toinen voi pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Voisit olla isäni, joka pitääkseen kulissit kunnossa pistää ensin lapsensa mielenterveyden paskaksi ja sen jälkeen irvailee, kun toinen voi pahoin.
Minäkin olen vanhempieni lapsi ja saanut esimerkin kotoani.
Joku trolli sitten iski tähänkin keskusteluun :D Älä välitä ap, todennäkösesti kyseessä on sama nais vihaa ja joka monessa ketjussa vit tuil ee nimenomaan naisille. Tunnistaa helposti siitä että syyttää kaikkia naisia kun "suosivat" mukamas "mac.ho mie.hiä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt olet antanut anteeksi sen lapsuutesi ja voit hyvin?
Miksi tuollainen pitäisi antaa anteeksi? Anteeksianto on ihan yliarvostettua. Tulee ehkä osalle, jos sattuu tulemaan, mutta pakotettu "anteeksianto" on vaan syvältä ja poikittain. Monelle se on nimenomaan askel kohti terveyttä kyetä myöntämään että on tullut kohdelluksi todella väärin ja on ihan syytäkin olla vihainen.
Olen ihan samaa mieltä. Vihan kohdistaminen oikeaan osoitteeseen auttaa irtautumaan lopulta menneisyyden painolasteista. Lapsena ei ollut mahdollisuutta kokea turvallisesti vaikeisiin perheoloihin liittyviä tunteita, joten viha kääntyi sisäänpäin ja ilmeni ahdistuksena. Nyt on oikea aika kohdata nämä tunteet sellaisina kuin ne ovat.
Varmasti hyvä mielenterveytesi kannalta ap että pistit välit poikki isääsi! Ja onneksi käyt terapiassa, toivottavasti siitä on apua. Isäsi on toiminut todella väärin ja hänen kuuluisikin tuntea syyllisyyttä asiasta ja pyytää anteeksi tekojaan, vaikka tuskin sitä tekee, narsistit harvemmin myöntävät omia vikojaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Voisit olla isäni, joka pitääkseen kulissit kunnossa pistää ensin lapsensa mielenterveyden paskaksi ja sen jälkeen irvailee, kun toinen voi pahoin.
Minäkin olen vanhempieni lapsi ja saanut esimerkin kotoani.
Niin? Mikä on sinun ongelmasi? Mitä olet sille tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hyvä mielenterveytesi kannalta ap että pistit välit poikki isääsi! Ja onneksi käyt terapiassa, toivottavasti siitä on apua. Isäsi on toiminut todella väärin ja hänen kuuluisikin tuntea syyllisyyttä asiasta ja pyytää anteeksi tekojaan, vaikka tuskin sitä tekee, narsistit harvemmin myöntävät omia vikojaan
Kiitos rohkaisevista sanoista! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku trolli sitten iski tähänkin keskusteluun :D Älä välitä ap, todennäkösesti kyseessä on sama nais vihaa ja joka monessa ketjussa vit tuil ee nimenomaan naisille. Tunnistaa helposti siitä että syyttää kaikkia naisia kun "suosivat" mukamas "mac.ho mie.hiä"
Näitä trolleja täällä tuntuu riittävän. Heillä on selvästi paljon ongelmia itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Uhriutuminen on sana, jolla toisia huonosti kohtelevat ihmiset yrittävät saada kohteensa vaikenemaan kokemuksistaan ja häpeämään itseään. Ei, vastuu huonosta käytöksestä kuuluu aina sille, joka käyttäytyy huonosti. Muihin kohdistetun huonon käytöksen perusteleminen omilla huonoilla kokemuksillaan on selkärangatonta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Uhriutuminen on sana, jolla toisia huonosti kohtelevat ihmiset yrittävät saada kohteensa vaikenemaan kokemuksistaan ja häpeämään itseään. Ei, vastuu huonosta käytöksestä kuuluu aina sille, joka käyttäytyy huonosti. Muihin kohdistetun huonon käytöksen perusteleminen omilla huonoilla kokemuksillaan on selkärangatonta toimintaa.
Eli vastuu siitä miten ap kohtelee itseeän nyt kuuluu hänelle itselleen, eikä hänen isälleen? Itseensä kohdistetun huonon käytöksen perusteleminen omilla huonoilla kokemuksillaan on selkärangatonta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykenevää vanhempaa vaan surullisia asioita tapahtuu, mutta niistä pääsee eroon kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen.
Miten niistä pääsee eroon? En saa uutta lapsuutta koskaan. Koska minulla oli isälleni vain välinearvo, niin usein koen etten ole edes olemassa omana itsenäni. En koe olevani edes ihminen.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen turvalliset lähtökohdat elämään. Tässä isäni epäonnistui täysin.
Millä tavoin näet etten ota vastuuta itsestäni? Jos en kantaisi vastuustani, niin tuskin työstäisin omia ongelmiani terapiassa.
Sanoiko isäsi, että elätte ihanne maailmassa, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan? Mitä muuta teet kun käyt pari kertaa kuussa terapiassa? Kesityt positiivisiin asioihin? Kehität itseäsi? Harrastat? Ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla uhriutuminen ei ole vastuunottamista.
Uhriutuminen on sana, jolla toisia huonosti kohtelevat ihmiset yrittävät saada kohteensa vaikenemaan kokemuksistaan ja häpeämään itseään. Ei, vastuu huonosta käytöksestä kuuluu aina sille, joka käyttäytyy huonosti. Muihin kohdistetun huonon käytöksen perusteleminen omilla huonoilla kokemuksillaan on selkärangatonta toimintaa.
Eli vastuu siitä miten ap kohtelee itseeän nyt kuuluu hänelle itselleen, eikä hänen isälleen? Itseensä kohdistetun huonon käytöksen perusteleminen omilla huonoilla kokemuksillaan on selkärangatonta toimintaa.
Isälleni kuuluu vastuu siitä miten hän on aikanaan toiminut ja minulle kuuluu vastuu siitä miten toimin nyt näiden ongelmien kanssa.
Huomaan kyllä, että sinä trolli haluaisit vapauttaa isäni kaikesta vastuusta ja syyllistää minut siitä, että työni paremman mielenterveyden eteen on vääränlaista ja riittämätöntä (sinä tietysti huutelet mielelläsi sivusta, että sinä hoitaisit kaiken tämän paljon paremmin). Kerrohan, mitä meriittejä sinulla tällä saralla on?
Trolli näköjään hiljeni. Ei ollutkaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi noista voi päästä yli. Itselläni myös varhaisteini-iässä puhkesi paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Masennukseen sairastuin parikymppisenä. Mutta niin vaan jo kolmikymppisenä olin vapaa noista kaikista, vaikka mikään kokeiltu hoito ei varsinaisesti auttanut. Terapia tuntui täysin turhalta, lääkkeistä vain rauhoittava auttoi tilapäisesti, masennuslääkkeet teki vain sivuvaikutuksia. Lopetinkin lääkkeiden syönnin ja terapian aika pian ja päätin vain kestää. Itsestään meni lopulta minulla ohi - kaikilla valitettavasti ei.
Mistä koet sen johtuneen, että sinulla tuollainen oireilu meni itsestään ohi? Suurimmalla osalla noin ei taida käydä.
Ei käy ei kun haetaan hautaan asti empatiaa ja sympatiaa kun silloin kerran lapsuudessa joku sanoi nenääni rumaksi. Lapsuuttaan ei voi loputtomiin käyttää pirun huonona tekosyynä kaikkiin epäonnistumiinsa.
Haluatko sinä tässä avautua omista epäonnistumisistasi ja niiden syistä? Ole hyvä, estradi on sinun.
Se ei sitten taas ole ollenkaa isäsi vika. Ei ole hänen tai kennenkään muu vastuulla rakastaa sinua ehjäksi vaan se on sinun tehtäväsi ottaa vastuu itsestäsi.